ANTREA
WikiKarelia
ANTREA
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Antreasta
Pinta-ala 1936: 486 km² Asukkaita 1939: 8772 Asukastiheys 1939: 18,0/km² Kyliä: 45, näistä nyt asuttuja: 17
Antrea kuului Jääsken ja Sakkolan ohella Vuoksen jakamiin pitäjiin. Laivaliikenne oli vilkasta, nykyään sitä ei ole. Laaja, runsasväkinen Antrea oli parasta Kannasta maisemineen ja elinkeinoineen, mutta suurin osa kylistä katosi sotien jälkeen. Kuitenkin yli 77 prosenttia antrealaisista palasi jatkosodan aikana kotiseudullensa jälleenrakentamaan Karjalaa.
[muokkaa] Antrean asutus
Antrean kirkonkylä muuttui pikkukyläksi kun Talikkalan alueelle kasvoi valtava kerrostaloalue, jonka asukkaat toimivat ”Kivivuoren” (Kamenngorsk) työläisinä ja murskasivat kalliota kiveksi.
Monissa Antrean nykyäänkin asutuissa kylissä näkyy vanha suomalainen kylämaisema sellaisena kuin miksi se ehti satojen vuosien aikana muodostua. Sen sijaan pikkukyliin neuvostoaikana keinotekoisesti kootut neuvostoyhteiskunnan ainekset ovat enimmäkseen raunioituneet, eikä asutukselle juuri ole edellytyksiä.
Ainoastaan Kamennogorsk on eläväinen kylä. Lisäksi vain kolmessa kylässä on edes yksi kauppa: Kalalampi, Kavantsaari ja Sokkala. Kalalampi on entinen urheiluleiri, joka vaikuttaa menettäneen tämän roolin. Kavantsaaren ja Sokkalan tulevaisuusnäkymät herättävät pessimismiä.
Yhteensä koko pitäjän alueella on muutama teollisuuslaitos (Kamennogorsk), yksi tai kaksi muuta kivenottopaikkaa sekä muutama maatila. Juuri kivikasat ovat muodostuneet Antrean tunnusmerkeiksi.
Ainakin Antrealan Saijan kivilouhimo, Hiijärven takamaat Olkinuorassa, Sokuranmaa, Ristola, Koljola ja Kavantsaaren eteläpuoli on uhrattu venäläisten kivenmurskaukselle.
Antrean nimeämättömiä tai kokonaan hylättyjä kyliä ovat Antreala, Häklilä, Ikävalkola, Ilmatoivola, Jaakonsaari, Kaltovedenmaa, Kilpiälä, Kuparsaari, Liikola, Meskala eli Rupola, Mälkiälä, Noskua, Ollikkala, Paajala, Paakkarila, Partala, Patalahti, Pullila, Pöystilä, Salo-Kekkilä, Salo-Kukkola, Salo-Olkinuora, Saviniemi, Tauru, Variksela ja Vihinniemi.
[muokkaa] Antrean kirkonkylä
=Kamennogorsk Kamennogorsk Hatula, Olkinuora=
Kannaksen suurimpiin asutuskeskuksiin kuuluva Kamennogorsk sijaitsee vanhan Antrean ydinalueella, vaikka entinen kirkonkylä (Hatula) onkin hiljaisempi kuin nykyinen keskusta (entinen Talikkala). Antrean rautatieasemalta on 9 km Kuukaupin sillalle, joiden väliin nykyinen Kamennogorsk sijoittuu.
Suomalaisia kiinnostava alue on Kamennogorskin eteläosa, yli kolme kilometriä keskustasta ja peräti kuusi kilometriä rautatieasemalta etelään. Vanhan kirkon paikka sijaitsee 3,1 km Kuukaupin sillalta pohjoiseen tai 700 metriä Sairalasta tulevan maantien risteyksestä etelään. Kirkkomäestä on tehty rauhoitettu puisto, jossa on muistokyltti:
Muistopuisto Antrea. 1800 hengen kirkko 1894–1941, Kirkonkivi 1992, Kirkonportti 1996. Muistopuisto on rauhoitettu suojelualueeksi Viipurin hallinnon päätöksellä, joka perustuu Suomen ja Venäjän valtioiden sopimukseen 1992. Hautausmaa muistomerkkeineen on samoin rauhoitettu suojelualueeksi. Se toimii myös Kamennogorskin asukkaiden hautausmaana. Se sijaitsee 300 m Kuukaupille päin vanhan kirkon puistossa.
Kauniin valkoisen portin takana on kirkon raunioiden juurella toinen muistokyltti:
On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. . . Tässä seisoi Antrean kirkko vuosina 1894–1941. Matkamies! Hiljenny tällä pyhällä paikalla! Muistomerkin pystyttivät 2.8.1992 Vuoksen Säätiö, Antrea-Seura ja Kamennogorskin kaupunki.
Antrean kirkko melkein säilyi sodista. Kun kutsumattomat vieraat ymmärsivät, että on syytä poistua Suomen alueelta jatkosodan alussa 1941, he tuikkasivat kirkon tuleen. Suomalaiset ehtivät sammuttaa tulipalon, mutta sen jälkeen bolshevikit kuitenkin tuhosivat kirkon tykistötulella.
Noin 200 metriä etelään on suuren hautausmaan portti, joka on Suomen kaudelta. Aivan portin kohdalla on suomalaisten muistomerkit: keskellä kookas sisällissodan muistomerkki ja sen molemmin puolin identtiset muistokivet, joissa lukee ”Vapauden puolesta 1939–1944, kukkikoon heille siunattu maa.” Hatulan kylä on seudun idyllisintä osaa, koska järvi kimmeltää kirkkomäen takana, ja monet rakennukset ovat säilyttäneet suomalaisen asun: päätien varrella on tuttuja puutaloja.
[muokkaa] Talikkala
Kamennogorsk Kamennogorsk
Itse Kamennogorsk on hurja kerrostalokokoelma. Palveluja on runsaasti näiden keskellä, mutta harva suomalainen – mahdollisesti masokisteja lukuun ottamatta – haluaa jäädä asumaan Kamennogorskin urbaaniin kurjuuteen. Kaupungin nimi tulee suurista kivivuorista, jotka näkyvät Hatulan (kirkon seutu) ja Talikkalan (Kammenogorskin keskusta) välisellä tieosuudella järven itäpuolella.
Kylän kerrostalojen keskellä on kauppakeskittymä, kahvila, hallintoraken¬nuk¬sia ja tehdas. Rautatieasema on kylän pohjoispuolella.
Vanha Antrean raakasokeritehdas on pystyssä mutta siitä on kadonnut osa rakenteista, ja venäläiset ovat rakentaneet lisää omiaan. Tehdasta on laajennettu täysin modernilla lisäsiivellä ja se toimii puunjalostusteollisuuden alalla.
[muokkaa] Antreasta pohjoiseen
Antrean rautatieasema sijaitsee ylikulkusillan eteläpuolella. Asemarakennus on uusi, mutta vanhan asemarakennuksen kivijalka on nykyisen vieressä. Aseman pohjoispuolella on muutama maamerkki.
[muokkaa] Ikävalkola
Paajala, Ylä-Vuoksi Antrean pohjoispuolella ollut Ikävalkola tarjoaa muutaman mielenkiintoisen maamerkin. Ikävalkolan kylässä on säilynyt vain muutama suomalainen talo.
Aja 2,1 km rautatiesillalta pohjoiseen, jossa on tien oikealla eli itäpuolella on säilynyt Paajalan kansakoulu. Koulu on jo vuosia ollut hylättynä, mutta se oli Venäjän rajavartioston tarkastusasemana vielä Jeltsinin kaudella. Pihapiirissä on autotallirakennelmia, voimistelupaikkoja ja Venäjän kartta, jossa lukee ”Venäjän rajat, pyhät ja koskemattomat”. Oireellisesti koko alue on hylätty, rikottu ja vandalisoitu, ja Venäjän karttaa kohti on ammuttu aseella. Alue on usein suljettu porteilla, joissa on punaiset tähdet.
Koululta noin 2 km pohjoiseen on itään (oikealle) kääntyvä risteys, jossa on ¬haalistunut ja ruostunut kyltti P.L. ¬Ekspress, jonka luota noin kilometrin päässä on oikealla entinen Ylä-Vuoksen maamieskoulu. Se on neuvosto¬aikana ollut pioneerileirinä, mutta on sittemmin hylätty ja rikottu. Suomalainen koulurakennus korjattiin 1943, ja lattialankkujen alle sijoitettiin marraskuun 1943 Helsingin Sanomia eristeiksi.
Kun venäläiset äskettäin tulivat vandalisoimaan ja varastamaan pioneerileirin kierrätettäviä osia, he veivät mukanaan lattialankut. Sen jälkeen paljastuivat suomalaiset sanomalehdet. Vuonna 2003 rikottiin koulurakennuksen katto, ja rauniorakennus odottaa lopullista tuhoutumistaan. Neuvostoaikaiset rakennukset ovat enää rojukasoja. Läheinen rautatieasema oli Suomen kaudella nimeltään Ylävuoksen pysäkki.
[muokkaa] Kalalampi
Prud[ Prudy
Pari kilometriä päätieltä syrjässä sijaitseva ”Prudy” on urheilijoiden kylä, KNI 436 Sportivni Kompleks, jossa on urheiluhalleja, jääkiekko- ja jalkapallokentät ja paljon teemaan liittyviä koristeita rakennusten seinissä.
Kylän länsiosassa on rautatieasema, jossa keltainen betonira¬kennelma myy lippuja. Suomalainen Kalalampi oli samannimisen järven etelärannalla rautatieaseman läheisyydessä.
Järvimaisema on idyllinen. Neuvosto¬aikainen urheilukylä on rakennettu suomalaisten pellolle Kalalammen koillispuolelle. Kylän asutus on ahdettu 1983 ja muulloinkin rakennettuihin kerrostaloihin. Kylässä näimme vain naisia, mummoja ja nuorempiakin, joten alkuperäinen urheiluteema lienee ainakin osittain väistynyt.
Päätien ja rautatien välillä on suljettu alue, josta merkkien perusteella louhitaan kiviainesta. Noin 2 km Kalalammen risteyksen pohjoispuolella tien poh¬joispuolella (oikealla) näkyy valtava kuonakasa.
Entinen Ahtiala sijaitsee noin 4,5 km Kalalammen risteyk-sestä pohjoiseen, kalliojyrkänteiden pohjoispuolella. Niityllä on muutama talo, enimmäkseen datsoja. Kirkkaankeltainen datsa Vuoksen rannan tuntumassa herättää epäilemättä jokaisen ohikulkijan huomion!
[muokkaa] Antreasta länteen
Antreasta pääsee kahta reittiä länteen. Eteläinen Kuukaupin uusi silta on nopeampi ja helpompi tapa päästä tutustumaan Kavantsaaren suuntaan. Pohjoisessa aseman seudulta länteen on hyvä silta yli Vuoksen Saijankylän ja Antrealan alueille. Tällä alueella oli jo Suomen kaudella kivilouhimoita. Mutkaista reittiä pitkin pääsee Hännikkälänniemen suuntaan.
[muokkaa] Antreala, Partala
Vuoksen ja Patalahden välissä oleva niemimaa muistuttaa saarta – sinne on siltayhteys Antrean asemakylästä.
Antrealan kylän Saijan kivilouhimo joutui venäläisten käyttöön sotien jälkeen, ja on edelleen suljettu alue. Tasoristeyksen pohjoispuolella olevan alueen portin päällä lukee Kamennogorskoje Kareroupravlenie. Portin takana näkyy iso toimistorakennus ja valtavat kivikasat.
Niemimaan eteläosa on kaikille avointa aluetta. Tasoristeyksestä 500 metriä etelään on entisen Partalan alueella neuvostokylä, jossa on muutama kauppa, kerrostaloja ja puurakennuksista ja hökkeleistä muodostuva kylänpahanen. Itse päätien varrella on puoli tusinaa säilynyttä suomalaisrakennusta.
Mielenkiintoinen, hyvin säilynyt arvokas suomalaisrakennus on Kuorekosken rautatiesillan länsipuolella radan pohjoispuolella. Sen näkee parhaiten junan ikkunasta.
Partalan kylän eteläpuolella tienristeys päätieltä etelään johtaa niemimaan kärkeen. Siellä niittyjen keskellä on lähinnä venäläisten rakentamia datsoja. Aivan eteläkärjessä on uusi aitojen ympäröimä mökkikylä. Alueella on hirsitaloja ja tenniskenttä. Sitä on rakennettu vuosia.
[muokkaa] Kuukauppi
Perevoznoe Perevoznoje
Muutamien rakennusten ohella vanhan Kuukaupun merkitys liittyy siltaan yli synkän Vuoksen virran. Vuonna 1939 valmistunut ja lossin korvannut silta tuhoutui 1941, mutta suomalaisten jatkosodan aikana korjaama yksikaistainen puusilta on yhä olemassa vaan ei käytössä. Elokuussa 2001 uusi silta lopulta avattiin käyttöön ja erinomainen asfaltti rohkaisi autoilijoita kaasuttamaan nopeasti joen yli. Siltaa rakennettiin vuodesta 1995.
Kuukauppi oli merkittävä kesäpaikka useille tunnetuille suomalaisille. Kirjailija Kersti Bergroth vietti kesiään Vuoksen länsirannalla, noin kilometrin verran sillalta pohjoiseen. Näyttelijä Antti Litja syntyi samassa kesähuvilassa 1938. Myös arkkiatri Arvo Ylppö lomaili Kuukaupissa kesäisin. Viime vuosina venäläiset ovat rakentaneet kesämökkejään samoihin maisemiin. Sillan kupeessa itärannalla on erään huvilan pihalla yksityinen ortodoksinen rukoushuone.
[muokkaa] Revonkylä, Kaltovedenmaa
Pieni Revonkylä ei olisi tunnettu eikä mikään matkakohde, ellei sen alueella, Kaltoveden ja Noskuanjärven välisellä alueella, olisi taisteltu ankarasti kesäkuun lopulla 1944 Suomen kohtalosta. Aivan Heinjoen rajalla, mäellä ja mäen alapäässä joen molemmin puolin torjuttiin panssarivaunuja.
Täällä kuoli Mannerheimin ristin ritari nro 134, Kauko Tuomala 26.6.1944. Hänet on haudattu kotiseudullensa, mutta kesällä 2003 joukko keskisuomalaisia sotahistorian tutkijoita toi Tuomalan muistoksi valkoisen ristin juoksuhautojen päälle.
Nyt ”Heinjoen tien” taistelupaikat ovat täynnä juoksuhautoja ja sotaromua sekä niiden etsijöiden jättämiä kuoppia. Alue on rauhallinen ja asumaton, mutta ainakin syksyisin viikonloppuisin alueella vilisee venäläisiä sienenpoimijoita!
[muokkaa] Kavantsaari
Vozrojdenie Vozrozhdenie
Tämä keskikokoinen neuvostotaajama sijaitsee asfalttitien varrella Viipurin ja Kuukaupin puolivälissä. Maisemassa on kerrostalojen ohella paljon pientaloja ja hökkeleitä. Radanylityksen itäpuolella on kauppa. Kylän suomalainen nimi tuli venäläisestä, satamaa tarkoittavasta sanasta.
Rautatieasema on säilynyt, samoin koko aseman seutu. Asemarakennus maalattiin keltaiseksi vuoden 2003 alkupuolella.
Suomen kaudella asutus seurasi rautatielinjaa. Kavantsaaren kartano on kadonnut eikä siitä ole helppoa löytää mitään jäänteitä. Nykyään venäläisten kerrostalot ja hökkelit sijaitsevat kartanon suunnassa. Kartanon tie kääntyy päätieltä pohjoiseen, noin kilometri rautatien tasoristeyksestä itään. Tie ei jatku radan yli pohjoiseen. Tieyhteys Syvälahteen kulkee radan länsipuolelta.
[muokkaa] Syvälahti
Glubokoe, Glubokoje
Vanha luonnonkaunis suomalainen kylä seuraa Syvälahdenjärven koillisrantaa. Järven rannat ovat jääneet vapaaksi rakentamisesta, mutta ainakin yksi kookas venäläinen ökylinna on tähänkin kylään noussut. Kylän keskivaiheilla on suomalainen koulurakennus raunioina. Kylässä on neuvostoaikainen navetta, joka on täysin rikottu ja jätetty raunioina säiden armoille.
[muokkaa] Hännikkälänniemi, Viskari
Dubinino Dubinino
Tämä kyläkokonaisuus on niin eristäytynyt ja lännessä kaukana Venäjältä, että se ei ole juuri muuttunut Suomen kauden jälkeen: kylän kokonaiskuva on tuttu härmäläinen. On vaikea löytää Kannakselta toista kylää, jossa olisi yhtä vähän venäläisiä ja yhtä paljon alkuperäisiä rakennuksia.
Suomalaisten rakentamat talot sijaitsevat omassa rauhassaan peltojen (nykyään niittyjen) takana, eikä häiritseviä neuvostorakennelmia ole pykätty maisemaa pilaamaan. Kylän halki kulkevan tien lähellä on siro suomalainen navettarakennus vahvoine kivijalkoineen ja tiiliseinineen. Se on edelleen ylpeästi pystyssä, vaikka se on säiden armoilla rappeutunut.
Kylässä ei ole mitään palveluja, tuskin paljon asukkaitakaan. Talvella 2004 ainoat näkemämme asukkaat olivat kaksi räksyttävää koiraa.
[muokkaa] Hannila
Lipovka, Hannila Lipovka
Idyllinen, syrjäinen kylä on säilyttänyt selkeän suomalaisen asun ja rautatieasemansa nimen! Kylä on vuoden 1918 sodan taistelupaikka, jossa oli Suomen kaudella osuuskauppa ja kansakoulu. Paikallisjuna Viipurista kulkee edelleen Hannilan aseman kautta.
Asemarakennus on säilynyt koskemattomana, samoin puoli tusinaa muuta suomalaisrakennusta. Hannila onkin idyllisimpiä Kannaksen kyliä. Puna-armeija ei koskaan päässyt lähellekään näitä seutuja, ja silti Antrean seudut piti painostuksen takia luovuttaa Neuvostoliitolle. Vuoden 2004 alussa emme löytäneet kylästä kauppaa tai postia.
Aseman itäpuolelta kääntyy vasemmalle ennen radan ylitystä erittäin huonokuntoinen hiekkatie kohti Rahikkalan kylää. Tie vaikuttaa ajokelvottomalta. Radan yli tie kulkee suoraan itään Hännikkälänniemeen. Tie on ajokelpoinen. Kilometrin matkalla on useita säilyneitä taloja, kunnes oikealla on Hannilan huonokuntoinen kansakoulu. Sen luota on vielä 600 metrin matkalla säilyneitä suomalaisrakennuksia.
[muokkaa] Seitsola
Mihaylovka Mihailovka
Seitsola kuuluu niihin kyliin, jonne saakka hyökkäävä puna-armeija ei koskaan päässyt, mutta jotka Neuvostoliitto vaati omakseen. Kylään luotiin keinotekoinen järjestelmä eli rakennettiin kollektiivitilan navetta ja kaksikerroksinen vuokrakasarmi. Totalitäärisen diktatuurin romahdettua järjestelmä lakkasi ja nyt navetat ovat raunioina.
Kerrostalossa ei näkynyt elämää talvipakkasilla äskettäin, ja kaikkien asuntojen ikkunat näyttivät olevan joko rikki, tyhjillään tai poistettu kokonaan eikä savupiipuistakaan tullut savua. Lumet oli kuitenkin luotu sisäänkäynnin luota, joten joku saattoi kyhjöttää kylmässä asunnossa. Kylässä ei ole mitään palveluja, ei kylttejä eikä tienviittoja. Hiekkatie kulkee kylän halki kohti Hannilaa. Kylässä on säilynyt useita suomalaisia puutaloja.
[muokkaa] Antreasta itään
Antreasta itään kulkee kaksi ajokelpoista maantietä. Molempien risteys on Antrean kirkon paikan (Hatula) pohjoispuolella. Tie mutkittelee itään ja ohittaa useita hyvin säilyneitä suomalaistaloja. Kukkola ja Koljola sijaitsevat Sairalan suuntaan, Sokkala, Henttola ja Räikkölä Vuoksenrannan suuntaan.
[muokkaa] Kukkola
Ostrov Ostrov
Vanha Kukkolan kylä sijaitsee luonnonkauniilla paikalla järveen välissä – maisema kumpuilee kivasti. Nyt osa asutuksesta sijaitsee vaarallisesti korkeajännitejohdon alla, ja suuri karjasovhoosi on raunioina. Siitä huolimatta lehmät ja lampaat hakevat suojaa raunioiden sisältä – ruostuneiden juottoputkien antaessa tuskin mitään iloa märehtijöille. Vuonna 2003 lehmiä oli tosin jäljellä enää yksi.
Osa taloista on suomalaisten rakentamia mutta Neuvostoliiton anastamia. Yksi kaksikerroksinen valkotiilinen asuintalo muistuttaa missä ”kulttuurissa” ollaan. Talossa on edelleen asukkaita. Kylässä ei ole nimikylttiä eikä mitään palveluja.
[muokkaa] Koljola
Borovinka Borovinka
Omassa eristäytyneisyydessään kituva kylänpahanen saa potkua Petrovskij-kivimurskaamosta, joka sijaitsee kylän pohjoispuolella. Rautatie kulkee kylän ohi, ja asemalla on (vartioitu) lastauspaikka murskatulle kivelle. Kylässä tehtiin äskettäin isoja tienparannustöitä. Nyt Sokkalan suuntaan on levennetty tietä aina Ristolan (aution) kylän tienoille, tie jatkuu Sokkalaan asti.
Rautatietä on parannettu ja lastauspaikkaa laajennettu. Kylässä voi nähdä todella suuria kuorma-autoja! Itse kylässä – rautatieaseman eteläpuolella – on vain pieniä, suomalaistyyppisiä taloja takapihojen hökkeleineen, sekä suljettu, kauppaa muistuttava rakennus – eli ei mitään palveluja.
[muokkaa] Sokkala
Krasn[ysokol Krasnyisokol
Sokkalan kylä on muodostunut neuvostoaikana keskuskyläksi samalla kun Vuoksenrannan alue on autioitunut. Kylään perustettiin karjasovhoosi, sinne rakennettiin kerrostaloja ja perustettiin normaalit neuvostometkut. Vuonna 2006 tilanne oli surkea: kauppa oli suljettu, mutta oikealla sijaitsevasta kor¬keammasta rakennuksesta löytyi pienempi kauppa. Sovhoosi oli raunioi¬tumassa, eikä toimintaa enää näyttänyt olevan.
Hiilivoimala tupruttaa vielä, mutta kylän itäpuolella oleva maatalouskoneiden varikko oli raunioitunut, ja neuvosto¬aikaiset kuljetusvälineet olivat ruosteessa. Kylä on kuolemassa.
Koska Vuoksenrannan alue on lähes asumaton, Sokkala on muuttumassa syrjäiseksi reuna-alueeksi, joka saattaa lähiaikoina lopullisesti autioitua. Sokkalan kylän länsiosassa ylämäessä on säilynyt suomalaistalo.
Sokkalan pohjoispuolella on useita hyvin säilyneitä suomalaistaloja Koljolaan johtavan hyväkuntoisen hiekkatien varrella, 1,3 km matkalla Sokkalasta. Siellä on myös paikallinen metsätoimisto ja suomalaisista kivijaloista uudelleen koottu omakotitalo. Tieyhteys löytyy kerrostalojen ja varikon välistä.
Noin 4 km Sokkalan itäpuolella on Joussuon turpeen nostopaikka. Sokkalan länsipuolella on Sokanlinna-niminen kalliomuodostelma. Se on vaikea löytää, koska sitä ei ole merkitty. Aja Sokkalasta (hylätyn) kaupparakennuksen luota 900 metriä Antrean suuntaan. Tällöin oikealle nousee mäki. Pysähdy ennen mäkeä ja kulje kallioiden alareunaa noin sata metriä, jolloin kallioista löytyy kaksi vaakasuoraa luolaa, joiden arvioidaan olevan harvinaisia hiidenkirnutyyppejä. Kallion huipulta avautuu kansallisromanttinen maisema luonnonkauniiseen Antrean pitäjään.
Sokkalan länsipuolella on kapeiden hiekkateiden takana entiset Kaukola ja Mansikkala, joille on annettu nimeksi Zemlåniqnoe eli Zemljanitsnoje. Näiden kylien suomalainen kulttuurimaisema lienee säilynyt. Näihin kyliin pääsee kahta reittiä: heti Sokkalan länsipuolella ylämäestä kääntyy hiekkatie vasemmalle (etelään) kohti Mansikkalaa. Toinen risteys löytyy, kun ajaa Sokkalasta noin 3 km länteen sillalle, jonka jälkeen parin sadan metrin päässä kääntyy tie vasemmalle (etelään) kohti Kaukolaa. Nämä kaksi tietä yhtyvät.
[muokkaa] Henttola, Räikkölä
Slavånskoe Slavjanskoje Hyvin säilynyt kyläkokonaisuus Sokkalan eteläpuolella on kotiseutumatkailijalle mahdollisuus löytää oma tai esivanhempien omistama kotitalo, mutta muillekin kylällä on kerrottavaa: näin asuttiin Suomessa 1930-luvun lopulla.
Mahdollinen kiertoreitti kattaa sekä Henttolan että Räikkölän seutuja. Reitin varrella on useita suomalaisia taloja. Reitin pituus on kahdeksan kilometriä. Alueella ei ole mitään palveluja, kauppaa, kylttejä tai tienviittoja. Kilometrilukemassa 3,4 km suoraan jatkamalla on mahdollista edetä kohti Vuoksenrannan seutuja, sellaisiin hylättyihin kyliin kuin Salo-Kekkilä, Sintola, Kaskiselkä ja jopa aina Vuoksenrantaan, Äyräpään Vuosalmelle tai Vuokselan Uuteenkylään saakka. Tätä tietä ovat monet suomalaiset ajaneet ainakin maastoautoilla.
