HARLU
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Harlusta
Kokonaispinta-ala 1939: 256,3 km² Maapinta-ala 1939: 252,6 km² Asukkaita: 1939: 7371 Asukastiheys 1939: 29,2/km² Kyliä: 11, näistä nyt asuttuja: 6 Harlu on Laatokan Karjalan kauneimpia paikkakuntia nimenomaan Jänisjoen maisemien ansiosta. Pitäjällä on myös Laatokan rantaviivaa, joka Harlun alueella avautuu erityisen kauniina pitäjän länsiosassa Kirjavanlahdessa.
[muokkaa] Harlun historia
Läskelän Joensuun vieressä on Linnavuori, joka on ollut esihistoriallisella ajalla niin sanottu muinaislinna. Harlun alueelta on joitakin kivikauden löytöjä. Varhainen asutus on kulkenut Jänisjokea pitkin turkiksia myymässä. Laatokan rannalla on ollut myös kalastusyhdyskuntia.
Hallinnollisesti Harlu oli uusi kunta. Päätös sen perustamisesta tehtiin 1918, ja se itsenäistyi vuoden 1922 alussa. Siihen otettiin aluksi osia Sortavalan maalaiskunnan itäosista ja Ruskealan kaakkoiskulmasta. Suistamon Niinisyrjän alue siirrettiin Harlun pitäjään myöhemmin.
Harlu oli ennen sotia Laatokan Karjalan tärkeimpiä teollisuuspitäjiä. Jänisjoen mahtavat kosket antoivat vesivoimaa Hämekoskella, Leppäkoskella ja Läskelässä, jonne jokaiseen kehittyi tehdasyhdyskunnat. Kirkko jäi lopulta rakentamatta Harlun ”kirkonkylään”, mutta Leppäkosken rukoushuone toimi kirkkona, kunnes se tuhoutui jatkosodan alussa.
Kansakouluja oli pitäjässä 11, ja niistä ovat jäljellä Läskelän toinen koulu, Harlun molemmat koulut sekä Joensuun koulu.
Talvisodassa ja jatkosodassa Harlu oli enimmäkseen taistelujen ulkopuolella. Talvisodassa Harlua suojeli Kollaa, jatkosodan lopulla Nietjärvi. Talvisodassa tuhoutui noin 35 prosenttia Harlun rakennuskannasta. Jatkosodan alussa suomalaisten kärki eteni Harlun Hämekosken kautta Laatokan rantaan ja sieltä länteen kääntyen Läskelään, johon linjat tilapäisesti pysähtyivät. Suomalaisten pääjoukko jatkoi etenemistä itään vanhan rajan suuntaan. Loput suomalaisista osallistuivat Sortavalan vapauttamiseen.
Jatkosodassa noin 70 prosenttia harlulaisista palasi kotiseudullensa aloittamaan elämäänsä uudestaan.
Sotien jälkeen Harlua kehitettiin lähinnä Läskelässä, jossa saatiin teollisuus toimintaan. Myös Harlun keskuskylässä oli teollista toimintaa. Nyt teollisuutta ei enää ole. Läskelän vaatimaton pahvituotteita valmistava teollisuus lakkautettiin 2004, ja Leppäkosken teollinen toiminta on ollut silminnähden hyvin pienimuotoista.
Läskelän Joensuussa on toiminut sahatavaran satama, ja Rautalahdessa on ollut pienimuotoista elinkeinotoimintaa. Hämekoskella kunnostettiin vesivoimalan vesiuomaa kesällä 2003, mutta 2004 kunnostustyöt näyttivät pysähtyneen.
[muokkaa] Harlun kulkuyhteydet
Harlussa on runsaasti ajokelpoisia teitä. Rantatie on asfaltoitu, ja siltä etelään kulkee asfaltoitu tie Läskelän Joensuuhun. Rantatieltä Harlun kautta Hämekoskelle kulkeva tie on hiekkatietä. Jänisjoen yli on kolme siltaa: Läskelä on näistä ainoa helppokulkuinen. Harlun Leppäkosken tehtaiden luona on ehkä joitakuita pelottava terässilta, ja Hämekosken silta on ollut viime aikoina ”suljettu” liikennemerkillä.
[muokkaa] Harlun luonto
Harlun luonto on erityisen kaunista. Laatokan rannalla, Sortavalan maalaiskunnan ja Harlun rajalla, on Kirjavalahden vuonomainen maisema, joka on Karjalan tunnetuimpia maisemia. Läntisessä Harlussa on runsaasti korkeita kukkuloita, joista monet reunustavat rantatietä Laatokan rannalla.
Noin 5 km Laatokan rannalta pohjoiseen on pitkäomainen kallioseutu, Pötsövaara, joka on asumatonta seutua. Tämä alue voisi tarjota retkeilijälle jännittäviä kokemuksia, varsinkin, kun alueella on ennen sotia ollut joitakin teitä.
Kukkulajono on noin 10 km pitkä, ja sen alueella on Harlun ja koko Laatokan pohjoisseudun korkein kohta, yli 187 metriä korkea kukkula. Pötsövaarassa oli maisemapaikkoja ennen sotia, mutta nyt ne ovat kasvaneet umpeen. Seudulla on jyrkkiä rinteitä ja rotkomaisia pudotuksia, joten patikoiminen voi olla raskasta ja vaarallistakin.
Vesistöistä tärkein on Jänisjärvestä Laatokkaan laskeva Jänisjoki, jonka pituus on vain 24 kilometriä. Joen varrella on 13 merkittävää koskea, ja pudotusta on yhteensä 62 metriä! Suurimmat kosket ovat 11,6 metriä korkea Hämekoski, 6,1 metriä korkea Leppäkoski ja peräti 13,4 metriä korkea Läskelänkoski. Harlu on enimmäkseen lehti- ja sekametsää. Pötsövuoren seutu oli ennen sotia maineikas rehevien lehtojen ja harvinaisten kasvien kasvupaikkana.
[muokkaa] Harlun kirkonkylä
[muokkaa] Harlu
Harlu on vanha suomalainen teollisuuspaikka, jossa on edelleen suuren Leppäkosken paperitehtaan rapistunut kolossi Jänisjoen varrella. Matka Aunuksen-tieltä Harluun on kaunis kumpuilevine maastoineen ja niittyineen. Kylän etelälaidalla on komea suomalainen puutalo.
Itse kylä on sekoitus suomalaisia taloja, venäläisiä mökkejä, loputtomia kaasuputkia (jotka kulkevat talosta taloon ja teiden yli) ja neuvostoarkkitehtuuria.
Keskustan läpi kulkeva päätie on asfaltoitu. Keskusta sijaitsee noin 1,5 km kylän etelälaidalta, ja siellä on kauppa ”Neilikka”, joka on auki 09–18, sekä vihanneskauppa, posti ja pankki sekä bussipysäkki. Noin 300–400 metriä pohjoiseen on kaksi neuvostoajan sotahenkistä monumenttia.
Harlussa on säilynyt kaksi suomalaista koulurakennusta, molemmat päätien länsipuolella (vasemmalla, kun tullaan Laatokan suunnalta). Lähempänä päätietä on uusi koulu, komea kivitalo, joka on edelleen käytössä kouluna. Sen ulko-oveen on parin kirjoitusvirheen kanssa kirjoitettu myös suomeksi terve tuloa. Uuden koulun takaa löytyy puurakenteinen vanha koulu, joka on siniseksi maalattuna myös suhteellisen hyvässä kunnossa. Hurjat kaasuputket kulkevat koulun uumeniin.
Kylän pohjoispuolella tie kääntyy oikealle (itään), jossa on entinen Leppäkosken sellu- ja paperitehdas, joka Suomen aikana tuotti 9000 tonnia selluloosaa ja 8000 tonnia paperia vuodessa. Ennen tehdasta näkyy vasemmalla pieni kirkkorakennus. Vanha suomalainen tehdasrakennus on pahoin rapistunut. Tehtaan alueella on viime aikoina ollut puomi, mutta siitä pääsee yli helposti, jos ilmoittaa jatkavansa sillalle.
Jänisjoen silta on ajokelpoinen, kunhan omaa hyvät hermot. Sillalta avautuu hieno maisema alas jokilaaksoon, jossa on vielä vanhojen suomalaisten tehtaiden raunioita. Sillan yli voi ajaa autolla.
Punatiilinen vesivoimala on säilynyt hyvässä kunnossa kosken itärannalla. Rakennuksen itäisellä puolella on pääoven yläpuolella vuosiluku 1936. Sillan toisella puolella on joitakin tuhoutuneita suomalaistaloja sekä ajokelpoinen ajoreitti Paussun kylään.
Matkan varrella on idyllisten kalliojyrkänteiden alla säilyneitä suomalaisia taloja. Reitti on suositeltava erikoisuuksia etsiville sekä niille, jotka haluavat välttää Hämekosken sillan epävarman ylityksen.
Harlun pohjoispuolella tie jatkuu idyllisten maisemien läpi. Huomaa heti tehtaan risteyksen pohjoispuolella kaunis kaarisilta oikealla. Tien itäpuolella on muutama näyttävä vanha rakennus, tosin punatiilinen rakennus tien laidassa on rakennettu vasta 1950-luvulla.
Hiekkatie seurailee upeaa Jänisjokea, joka kuohuu useassa kohdassa. Tiellä on vähän liikennettä, ja pysähtyminen jokea ihailemaan on suositeltavaa.
Harlun Pyyrlammin hautausmaa sijaitsee kirkonkylästä 2 km itään. Hautausmaalle on haudattu suomalaisia ortodokseja ja luterilaisia 1920–44. Vuonna 1992 on pystytetty punaisesta graniitista muotoiltu muistokivi, jossa lukee kaiverretun puukuvion lomassa ”Entisten sukupolvien muistolle, Harlulaisten pitäjäseura, Harlun asukkaat, 1992”.
Vuonna 1996 pystytettiin muistokivi, jossa ovat vierekkäinen ortodoksinen ja protestanttinen risti. Kivessä lukee ”Harlun sankarivainajien muistolle 1939–1944”.
Hautausmaalla on säilynyt runsaasti suomalaisten hautakiviä. Näimme muun muassa Piiparisen ja Korhosen perheiden hautakivet. Tosin kiviä on kaadettu ja kohdeltu muutenkin kaltoin ateistisen hyökkääjävaltion tahallisella vandalismilla. Venäläisiä hautoja on runsaasti. Hautausmaa on vaikea löytää.
Kun tullaan Harlun kirkonkylältä, junaradan jälkeen kääntyy jyrkästi vasemmalle huonokuntoinen ja jyrkkään ylämäkeen nouseva hiekkatie, joka vie suoraan hautausmaalle.
[muokkaa] Eteläinen Harlu
[muokkaa] Yleistä eteläisestä Harlusta
Eteläinen Harlu kattaa ”rantatien” varrelle sattuvat kylät sekä Laatokan rannan. Näistä Rautalahti, Läskelä ja Läskelän Joensuu ovat asuttuja. Asumattomista kylistä Honkakylä sijaitsee asfaltoidun päätien varrella Harlun kirkonkylän risteyksen ja Läskelän Joensuun risteyksen välisellä maantieosuudella. Niittyjen keskellä ei ole enää yhtään rakennusta.
Kylässä oli runsaasti pientiloja ja omakotitaloja ennen Stalinin hyökkäyssotia, mutta nyt yhtään niistä ei enää ole näkyvissä. Kylän alueelta kääntyy huonokuntoinen tie Tenjärven suuntaan, ja tien varrella lienee joitakin rakennuksia jäljellä.
Honkakylän eteläpuolella, Laatokan rannalla oli Vehkalahti. Se on lähes tyhjä kylä samannimisen lahden rannalla. Ennen sotia se oli vireä ja hyvinvoiva kylä. Nyt sinne voisi kokeilla pääsyä Läskelän Joensuun kautta.
[muokkaa] Rautalahti
Rautalahti Rautalahti on merkillinen sekoitus kaunista maisemaa, kurjuutta ja toivonkipinää. Siellä on säilynyt korkeintaan kaksi suomalaista rakennusta alkuperäisellä paikalla. Muu on neuvostoaikaista, vaihtelevassa romahduksen vaiheessa.
Rautalahti sijaitsee sananmukaisesti Laatokan lahdessa, mutta ranta jää ohikulkijoilta melkein huomaamatta. Sen sijaan huomio kiintyy sikin sokin sijaitseviin rakennuksiin: harmaita hökkeleitä, vanhoja kerrostaloja ja yleistä epämääräisyyttä.
Lännestä saavuttaessa ensinnä on oikealla puolitehokkaasti toimiva sahalaitos Ursa, joka kylläkin vaikuttaa hylätyltä kaaokselta. Se kuitenkin myy puutavaraa paikalliselle väelle. Ursaa vastapäätä on hylättyjä neuvostoaikaisia rakenteita sekä hyvin varustettu kauppa Tsaika, joka on auki jp 9–14 ja 15–18. Vieressä on Bendi-huoltoaseman uusi kyltti: itse bensanjakelupiste on vanhaa neuvostotyyliä.
Kerrostalojen joukossa on melkein siistejäkin, mutta kokonaismaiseman pilaavat rapistunut kulttuuritalo (huomaa ulkoseinän reliefi) ja sen vieressä hylätty rakennus.
Kylän itälaidalla olleet keskeneräiset kerrostalot on sittemmin lähes purettu. Myönteisenä seikkana voi nähdä Laatokan rannan, joka on kauniisti aivan kylän vieressä. Toisella puolella tietä yksinäiset mökit sijaitsevat dramaattisesti synkän kuusikon reunassa.
Suomen kaudella Rautalahti laskettiin kuuluvaksi Heinäjoen kylään. Nyt Rautalahdessa on kaksi alkuperäistä suomalaista taloa: metsän puolella harmaa Hämäläisen talo ja sen kohdalla päätien toisella puolella punainen Lepokarin talo.
Rautalahden itäpuolella, mäennyppylän jälkeen, näkyy iso navettarakennus. Se on osittain rikottu, mutta ei kokonaan hylätty. Rautalahtelaisilla on edelleen lehmiä ja vuohiakin, ja navetassa pidetään ainakin heinää. Navetan luo kulkee ajokelpoinen tie.
[muokkaa] Läskelä
Låskelå Läskelän kuohuva Jäniskoski on Laatokan pohjoisrannan merkittäviä maamerkkejä. Läskelä on seudun suurin ja merkittävin keskus, myös nähtävyyksien osalta. Läskelän kehitys on ollut surullinen viime vuosina. Kesällä 2004 Läskelän paperitehdas näytti lopettaneen toimintansa. Puhuttiin 250 työntekijän menettäneen työpaikkansa. Ohikulkijat voivat tehdä johtopäätöksiä tehtaan sulkemisen vaikutuksista kylän yleisilmeeseen.
Baari ja ruokala tyhjennettiin, mutta uusi kahvila Kaskad aloitti aiemmin miliisin käytössä olleessa rakennuksessa. Väestötilastot ovat ristiriitaisia. Kun 1990-luvun tilastoista saatiin asukasluvuksi 2 000 henkilöä, vuoden 2002 väkiluku virallisen väestönlaskennan mukaan oli 3 668. Se tosin lienee nopeasti vähenemässä tehdaan lopetettua ja vanhusten siirtyessä ajasta iäisyyteen. Kylässä on yhteensä lähes 10 kauppaa, joista yllättävin lienee suljetun baarin naapurissa avannut kännykkäkauppa!
Sortavalan suunnalta tultaessa kosken jälkeen oikealla puolella on sekatavarakauppa ja hieman kauempana suosittu Jänis (Ånis) josta saa myös väkeviä. Pari muuta kioskia myy ruokia, ja kesällä 2004 täällä oli myös olutteltta. Aivan joen kupeessa, ruokalarakennuksen vieressä on tyypillinen venäläinen sauna eli banja, jossa viime käynnillä toimi ainakin kampaamo. Saunan toimivuutta vuodelle 2005 emme pystyneet vahvistamaan.
Enemmän kauppoja on idemmässä Alatun tien risteyksessä, pienen torialueen yhteydessä.
Läskelän tehtaat ovat peräisin Suomen kaudelta. Läskelässä oli paperitehdas, joka perustettiin 1905. Tehdas ehti siis toimia 99 vuotta. Teollinen historia alkaa kuitenkin 1780-luvun sahatoiminnasta. Värtsilän ja Ilomantsin suuri teollisuusmies Nils Ludvig Arppe hankki Läskelänkosken 1860, ja alueelle rakennettiin naulapaja ja puuhiomo.
Teollisuuslaitoksen kiinteistö on pysynyt toistaiseksi suljettuna, mutta eittämättä kesästä 2005 alkaen lienee mahdollista tutkia pääsyä tehtaan alueelle. Sillan ja aivan tehtaan aidan länsipuolella on kapea hiekkatie, josta käsin voi tutustua mahdollisesti avautuviin tieyhteyksiin tehtaan luokse. Tämän tien varrelta löytyy edelleen erittäin hyväkuntoinen tiilirakennus (nro 14) ja useita puutaloja, joista ainakin yksi on selkeästi kookas suomalainen arvokiinteistö ajalta ennen sotia.
Matka Läskelän sillalta jatkuu neukkutalojen ohi itään. Huomaa oikealla puisto, jossa on tyypilliseen tapaan hopeamaalilla maalattu patsas, joka esittää Pushkinia, ja sen takana sotamuistomerkki. Hieman kauempana on Läskelän kulttuuritalo. Tarkempi katsoja huomaa sen koostuvan useasta eri rakennelmasta. Läskelässä on säilynyt runsaasti suomalaismuistoja.
Länsi-Läskelän rautatieasema on pystyssä, ja sen seinässä lukee myös selvällä suomen kielellä Läskelä. Asemalta Sortavalan suuntaan on tien mutkassa valkoinen talo, jonka kulmasta on ikään kuin lohkaistu pala pois. Pieni mäki tien itäpuolella (kun ajetaan asemalta Sortavalan suuntaan) on nyt tyhjä, mutta mäen harjalta löytyvät yhä Länsi-Läskelän koulun rauniot. Varsinkin portaat erottuvat heinikon keskeltä.
Mielenkiintoinen suunta on kosken länsipuolelta pohjoiseen kulkeva tie, jonne on tienviitta Ånis 1. Tie kulkee muutaman säilyneen suomalaistalon ohi ison navetan luokse. Se on tien oikella (itä-) puolella ja on kuulunut suureen suomalaiseen tilaan. Toisella puolella on raunioitunut kolhoosi. Vasemmalle kaartuva tie jatkuu Harlun kirkonkylään.
Impilahden suuntaan on muutama säilynyt suomalaistalo. Alattu-tienviitan kohdalla sijaitseva keltainen hallintorakennus tien oikealla (etelä-) puolella on entinen Pohjoismaiden Yhdyspankin rakennus. Siinä on kadunnumero 13 ja kyltissä lukee venäjäksi ”sairaala”. Kulttuuritaloa vastapäätä mäellä on Itä-Läskelän kivikoulu Se on kaksikerroksinen, vaaleankellertävä rakennus, joka nykyään on kyltin mukaan jonkinlainen lastenkeskus.
Kylän itäpuolella päätien varrella on rivissä kolme pitkää puurakennusta. Ne olivat Suomen kaudella työläisasuntoja.
[muokkaa] Läskelän Joensuu
Hiydensel¡kå, Hiidenselkä Läskelän Joensuu on Jänisjoen suulle kasvanut sahatavaran satama ja luonnonkaunis paikka. Sen merkitys luotiin jo Suomen kaudella: Läskelästä vedettiin pistorata Laatokan rannalle, ja sahatoiminta kasvoi vielä niinkin myöhään kuin 1942, jatkosodan aikana.
Läskelän Joensuu on luonnonkaunista seutua. Kylän länsipuolella nousee kallioinen Hiidenvuori 114 metrin korkeuteen.
Neuvostomiehittäjät keksivät kylälle uuden nimen viereisen järvenselän mukaan. Kylässä on edelleen hyvin vilkas saha Ladozhkije Lesopilnyj Zavod, jonka isot lautakasat reunustavat Laatokan rantaa sekä laitureilla että muuallakin. Työpaikkoja ja aktiviteettia riittää, mutta vaurastumista ei kylässä vielä vuoden 2004 lopulla näkynyt: harmautta, epäsiisteyttä ja hylättyjä asuntoja, jopa kokonainen vuokrakasarmi tyhjine asuntoineen.
Sen sijaan kylään asennettiin uudet lämmitysputket vuonna 2004, luikerrellen sikin sokin muutenkin epämääräisessä maisemassa. Palveluista huolehtii muutama kauppa pienen torin ympärillä – toisaalta Läskelän palvelut ovat suhteellisen lähellä.
Suomalaisten rakennusten kruununjalokivi on komeasti kallion huipulla sijaitseva kansakoulu, joka näkyy parhaiten järveltä. Maantieltä saavuttaessa koulu jää pääväylän vasemmalle puolelle.
Kun kylää lähestytään pohjoisesta, kaksi kilometriä ennen keskustaa on ”Hiidenselkä”-kyltti ja vanhoja puutaloja sekä isot kasat sahanpurua. Rautatie on tien vasemmalla puolella, kallionjyrkänne oikealla. Laatokan rannoilla on venevajoja, ja Laatokan saaret näkyvät hyvin. Sahan luota pääväylä jatkuu oikealle, jonne asfaltti päättyy runsaan kilometrin päässä.
[muokkaa] Pohjoinen Harlu
[muokkaa] Yleistä pohjoisesta Harlusta
Harlun pohjoiset osat kuuluvat Karjalan kauneimpiin alueisiin Jänisjoen koskien ja maisemien ansiosta. Reittiä suunnittelevien on hyvä muistaa, että Hämekosken silta on ollut viime aikoina hyvin huonokuntoinen. Kiellettyä ajosuuntaa osoittavasta liikennemerkistä välittämättä paikalliset Ladat ovat ajaneet surutta sillan yli, ja niin teimme mekin.
Monet kylät on tyhjennetty kokonaan tai osittain. Harlun kirkonkylään kulkevan tien eteläpäässä on entinen Heinäjoki, jossa on rantatien risteyksen lähellä säilynyt ainakin yksi suomalainen talo, tien vasemmalla (länsi-) puolella. Saman kirkonkylään kulkevan maantien ja idässä kulkevan rautatien väliin jää Tenjärvi, samannimisen järven rannoilla.
[muokkaa] Hämekoski
Håmekoski Jänisjoen hurjat kuohut, vesivoimalan kuiva kuru, vanhat suomalaistalot, kauniit maisemat, synkkä kuusimetsä: Hämekoski on Karjalaa parhaimmillaan. Vanha suomalainen teollisuuskylä on nykyään hiljainen idylli. Suomen kaudella sinne rakennettiin teollisuutta, aluksi kalsiumkarbiditehdas, josta tuli 1904 paperitehdas ja 1921 rautasulattamo. Alueesta kasvoi merkittävä teollisuuskylä vesivoimaloineen ja komeine taloineen.
Nyt melkein kaikki on poissa. Ensi näkemältä kylä vaikuttaa lähes täysin kuolleelta. Kauppa on suljettu, silta on romahtamaisillaan. Mutta tarkempi tarkastelu paljastaa Hämekoskelta kuitenkin loputtomasti kiinnostavaa. Jänisjoen sillalta avautuu upea maisema – koski kuohuu etäällä ja joen rannalla on kuvauksellinen vanha suomalaistalo. Joen länsireunaa pääsee hiekkatietä pitkin komean padon luokse. Nyt koski kuohuu täysin vapaana. Rohkeat voivat omalla vastuullaan kävellä padon ylitse vastarannalle.
Jänisjoki haarautuu Hämekoskella kahteen uomaan. Läntinen uoma on entinen vesivoimalan uoma, joka on ollut pitkään kuivana. Sitä kunnostettiin kesällä 2003, mutta 2004 siellä oli taas hiljaista. Itäinen uoma virtaa vapaana. Nämä uomat yhtyvät alajuoksulla, missä on Hämekosken vesivoimala. Se on edelleen pystyssä, mutta ei varsinaisesti toimi. Voimalan ympäristössä on suomalaisia ja neuvostoaikaisia rakennuksia – ja vihaisia koiria!
Harlusta tultaessa T-risteyksen jälkeen (käänny oikealle!) on matala rautatiesilta ja sen jälkeen 500 metrin päässä tien vasemmalla puolella kolme rau¬nioitunutta suomalaista hirsitaloa. Niihin voi vapaasti tutustua sisältäpäin. Ensimmäisessä on hyvät hirret, ja kellari on edelleen näkyvissä. Keskimmäinen rakennus on vanha koulu, jossa on juhlasali ja näyttämö tallella. Hirret ovat hyvässä kunnossa. Kolmas talo on aivan raunioina.
Parin sadan metrin päässä on suljettu kauppa sekä huonokuntoista asutusta. Nykyinen asutus piiloutuu päätien ja voimalaitoksen väliseen metsään. Siellä on säilynyt ainakin yksi komea puukartano, mutta monesta talosta on jäljellä vain kivijalka.
Hämekosken länsipuolella (T-risteyksestä vasemmalle, kun tullaan etelästä) on säilynyt useita suomalaisia pientaloja. Tämä seutu oli maatalousvaltainen kylä, jonka nimi on Häyskynvaara, samannimisen kukkulan mukaan.
Erään pihalla näimme kerran jostakin Keski-Aasiasta peräisin olevan perheen paistattelevan päivää kolmen vuohen kanssa. Juurettomien ihmispoloisten siirtely melkein toiselle puolelle maapalloa suomalaisiin kotitaloihin on usein hätkähdyttävää.
Kaiken eteläpuolella on Hämekosken asema, jonne johtaa ajokelpoinen hiekkatie. Siellä on säilynyt ilmiselvä suomalainen pientila, mutta asemasta on jäljellä vain kivijalka. Aseman risteys on 700 metriä rautatien tasoristeyksen pohjoispuolella tai 1,2 km pohjoisen T-risteyksen eteläpuolella – perille on 500 metriä päätieltä.
Hämekosken silta ”suljettiin” hiekkakasalla 2000-luvun alkupuolella, mutta ainakin kevyet henkilöautot ovat jatkuvasti käyttäneet tätä siltaa. Sillan itäpuolella tie nousee jyrkästi. Matkan jatkuessa kohti Alattua on helppo huomata paljon entisten suomalaistalojen kivijalkoja, portaita tai muita merkkejä asutuksesta.
[muokkaa] Jänisjärven asema
Ånis¡årvi Jänisjärven asemakylä on hiljainen kylä. Vanha suomalainen asemarakennus on säilynyt, ja aseman kyltissä lukee suomeksikin Jänisjärvi. Kylässä on pieni kauppa, joka on auki ma–pe 09–16 tai miten sattuu. Kaupan nurkalta pääsee talojen luokse, joista monet ovat vanhoja suomalaisia puutaloja. Radan toisella puolella on säilynyt merkillinen valkotiilinen tornirakennelma, jonka päällä on puinen mökki.
[muokkaa] Niinisyrjä
Niinisyrjä oli laaja kylä rautatien eteläpuolella. Se on täysin asumatonta seutua. Aikaisemmin Niinisyrjä kuului Suistamoon, mutta se liitettiin itsenäisyyden ajalla Harluun. Harlun Hämekoskelta Alattuun kulkevan huonokuntoisen tien varrella on entinen Pääkylä, nyt tyhjillään, noin 3,3 km Jänisjoen sillalta. Kukkulan huipulla niityn ja muutaman vanhan puun keskellä on enää muutamia kivikasoja, ei muuta. Maisema on sentään upea.
Erikoinen ”nähtävyys” on tien eteläpuolella sijaitseva Haravaselkä. Aja Hämekosken sillalta itään mäki ylös ja käänny oikealle (etelään). Jatka 1,9 km huonokuntoista kapeaa metsätietä. Siellä oli vielä 1990-luvulla suomalaistaloista luotu neuvostoaikainen pioneerileiri, mutta käydessämme paikalla 2000-luvun alussa kaikki rakennukset oli tuhottu.
[muokkaa] Paussu
Läskelästä Alattuun kulkevan maantien varrelle sattuu entinen Paussu, josta on jäljellä vain tyhjiä peltoaukeamia. Ne olivat neuvostoaikaisen sovhoosin käytössä, mutta maatalouden romahdettua nekin näyttävät alkaneet niityttyä. Paussun kansakoulu on säilynyt ainakin neuvostoajan loppuun asti, mutta viime vuosien tilanne ei ole tiedossa.
Paussussa on muutamia maamerkkejä. Venäläisen kilometripylvään 8/6 kohdalla on länteen kulkeva tienristeys. Se on ajokelpoinen maantieyhteys Harlun Leppäkosken tehtaiden luo, Jänisjoen itärannalle. Toinen kuriositeetti on säilynyt pitäjärajan kyltti Harlu/Suistamo, 1,9 km risteyksen pohjoispuolella.
