HEINJOKI
WikiKarelia
HEINJOKI
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Heinjoesta
Pinta-ala 1936: 323 km² Asukkaita 1939: 3712 Asukastiheys 1939: 11,5/km² Kyliä: 15, näistä nyt asuttuja: 7
Heinjoki oli Kannaksen harvimmin asuttu pitäjä, joka nykyään kuuluu keskisen Kannaksen autioituvaan seutuun.
[muokkaa] Heinjoen historia
Heinjoki kuului Muolaaseen, ja siitä tuli oma seurakuntansa 1868. Venäjän kaudella 1700-luvulla Ristseppälän kartanosta tuli lahjoitusmaahovi, mutta se lunastettiin valtiolle 1890.
Rautatie Viipurista kulki Pilppulan, Heinjoen ja Ristseppälän asemien kautta. Suurin asutus kasvoi Ristseppälään. Suurin osa pitäjän rakennuksista tuhoutui jo talvisodassa. Heinjoelle palasi melkein 80 prosenttia asukkaista jatkosodan aikana.
[muokkaa] Heinjoen asutus
Nykyään ainoastaan Heinjoen asema ja Ristseppälä ovat ”eläviä” kyliä, kun taas kirkonkylä ja Koprala ovat jääneet kokonaan ilman palveluja. Tosin ainakin Ristseppälä tuntuu epätoivoisen elinkelvottomalta eikä Heinjoen asemankaan tulevaisuus näytä hyvältä. Yhtään toimivaa tuotantolaitosta emme tunnusta havainneemme.
Heinjoella on hylätty sotilasalue ja sotilaallinen lentokenttä. Heinjoen hylättyjä kyliä ovat Heikurila, Hevossaari, Kämärä, Lahdenperä, Pienpero, Pilppula, Rättölä ja Tuokkola.
Heinjoen alueella ei ole yhtään majoitusliikettä. Leiriytymistä varten on Kääntymän suunnassa paljon hiljaisia kolkkia, mutta sinne pääseminen edellyttää maastoautoa.
[muokkaa] Heinjoen kirkonkylä
Vexevo, Vestshevo Heinjoki, Kurvila, Savastila, Vamppala
Entinen Heinjoen kirkonkylä on nykyään surullinen näky. Hiekkateiden varsilla on joitakin rapistuneita hökkeleitä, ja entisen kirkkomaan vieressä oleva suomalainen kansakoulu on vandalisoitu alakerran asuntoja lukuun ottamatta. Heinjoen hautausmaalla on lähinnä venäläisten hautoja. Suomen kauden kiviportit ovat maamerkkinä.
Itse hautausmaalta löysimme muutaman suomalaiskauden kiven tai rautaristin alaosan. Kivimuurien keskellä on vanha kirkkomaa. Lähimpänä hautoja on puuristi sekä monumentti, jossa lukee ”Sodissa 1918, 1939–1940 ja 1941–1944 kaatuneiden heinjokelaisten muistolle. Me olemme kansana kasvaneet, ajan uutehen aamun koittoon, elon myrskyjä silmiin katselleet, ja yhtyneet surujen soittoon. Heinjokisäätiö 1994”.
Keskellä kenttää on metalliristi ja kivipaasi, jossa lukee: ”Tällä paikalla sijaitsi Heinjoen kirkko 1881–1944, täällä lepäävien esivanhempiemme muistoa kunnioittaen, Heinjoki-säätiö 1994”. Pienempi sankarihautakivi puun alla sanoo: ”Tällä paikalla lepää 40 heinjokelaista vuosien 1939–1940 ja 1941–1944 sodissa kaatunutta sankarivainajaa, Heinjoki-säätiö 1998”.
Heinjoen tiilikirkko säilyi jatkosodan alkuun, jolloin suomalaiset löysivät kirkon tallina ja viljamakasiinina. Kirkon eteiseen oli tuotu viljanlajittelukone.
Heinjoen koulurakennus valmistui vasta 1944. Siinä toimii kauppa, ja alakerroksissa on asutusta. Koska ovet ovat aina auki venäläisiin vuokrakasarmeihin, on helppo kavuta portaat ylös koulun tyhjään juhlasaliin, joka on vandalisoitu ja tyhjillään.
Kirkonkylän ohi pohjoiseen kulkee ajokelpoinen hiekkatie, joka kulkee luoteeseen entisen Tuokkolan kylän niittyjen ohi ja jatkaa Tuokkolanharjun läpi pohjoiseen. Matkalla on näkyvissä joitakin kivijalkoja.
Tuokkolanharjun suunnalla on useita venäläisten kesämökkejä. Itse harjualue on enimmäkseen luonnon¬tilassa. Alueella on joitakin nuotiopaikkoja, ja venäläiset leiriytyvät sinne kesällä.
Savastilan alueella, kirkonkylän eteläpuolella, on hylätty ja rikottu kolhoosi¬navetta sekä muutama säilynyt suomalainen rakennus. Kirkonkylän eteläpuolella, noin 500 metriä ”Aholan risteyksen” eteläpuolella, on Mikonmäen hautausmaan muistokivi ja kiviaitaa. Yhtään hautakiveä ei näy.
Muistolaatassa lukee ”Heinjoen Mikonmäen hautausmaa 1918–1944, Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, Ps 62:2, Hein¬joki-säätiö 1995”. Tie jatkuu etelään Heinjoen rautatieasemalle.
[muokkaa] Kääntymä
Bol. Graduevo, Bol. Graduevo
Hylätty Kääntymän kylä elää kivijalkojen kautta suomalaisen asutuksen surullisena muistomerkkinä. Vanhat kylätiet risteilevät autiossa maisemassa, ja kuoppiin kertyy sateissa paljon vettä.
Kylä oli laaja kokonaisuus, jossa oli kansakoulu ja osuuskauppa Kotijärven rannoilla ja muutamia tiloja Jännerpuunjärven rannoilla. Alueella liikkuu venäläisiä leiriytymässä ja sienestämässä.
Suunnilleen entisen Uutelan tilan itäpuolella on isoon kallioon kirjoitettu valkoisella maalilla ”Kääntymä”.
[muokkaa] Ristseppälä
Jitkovo Zhitkovo
Entinen suomalaiskylä on nykyään Kannaksen neuvostokyliä, koska kolmion muotoisen kylän alueelle on rakennettu runsaasti kolkkoja kolmen tai neljän kerroksen asuintaloja. Kylässä on asutusta, mutta vaikutelma on ankea, toivoton – kylä on liian iso nykyisen Kannaksen tilanteessa.
Vanha rautatielinja on purettu siten, että viimeiset raiteet päättyvät kylän länsipuolelle päätien tasoristeykseen. Tämän tasoristeyksen länsipuolella on kylän ”nimikkotaistelijan”, kenraalimajuri Zhitkov Nikolayn (Jitkov Nikolay, 1917–44) monumentti.
Vanhan rautatieaseman luona raiteet on otettu pois, mutta vanha aseman kiveys on tallella.
Kylässä on vanhan kartanon kivirakennuksia, mutta muu suomalainen on kadonnut. Laajat neuvostoaikaiset navetat kylän itäpuolella on raunioina. Osassa navetoista on ollut viime vuosina jotakin toimintaa. Jonkinlainen lämpökeskus on kerännyt ympärilleen ruostunutta romua.
Kylässä on yksi kaksikerroksinen asuintalo hylätty kokonaan – laudat ikkunoilla, ja muutkin kerrostalot tuntuvat rapistuvilta.
Promtovary-kauppa on rapistuneenakin ollut käytössä, ja kylässä on jokunen ruokakauppa.
[muokkaa] Koprala
Granitnoe Granitnoe
Tässä laajassa kylässä on säilynyt joitakin taloja Suomen kaudelta. Myös pihapuut, kellarit ja kylämaisema muistuttavat ajasta, jolloin täällä asui suomalaisia omalla maallaan. Kylässä on paljon hiekkateitä ja risteyksiä, ja kylän alue rajoittuu Äyräpäänjärveen.
[muokkaa] Heinjoen asemakylä
Heinjoen rautatieasema on neuvostotyylinen harmaa tiilirakennus, jonka radanpuoleiseen seinämään on kirjoitettu suomeksi ”Heinjoki” muistuttamaan Suomen kaudesta.
Läheinen kylä ei edusta kurjuutta kummempaa, mutta kiinnostava on hieman etelämpänä sijaitseva entinen kasarmialue. Kookas panssarivaunu ja sotia muisteleva neuvosto-obeliski tähtikoristeineen tervehtivät tulijaa. Vasemmalle puolelle jää laaja kasarmialue rikottuine rakennuksineen.
Suoraan jatkamalla löytyy muutama kauppa ja useita asuttuja kerrostaloja. Yksi suuri kerrostalo on jäänyt kesken, ja onpa maassa vielä yhden kerrostalon elementtejä maassa. Näky on absurdi ja uskomaton.
Kylän vesitorni on hylätty ja käyttökelvoton. Kylän eteläpuolella on kaksi erillistä varikkoaluetta, molemmat hylättyinä romukokoelmina, ja näiden eteläpuolella on hylätty sotilaslentokenttä.
[muokkaa] Heinjoen lentokenttä
Kiitorata, naamioituja lentokonehalleja, rikottu lennonjohtotorni, yleistä sekamelskaa: Heinjoen sotilaallinen lentokenttä hylättiin 1990-luvulla. Vuoden 2007 tienoolla lentokenttä siirtyi kaasujätti Gazpromin omaisuudeksi.
Neuvostovuosien jälkeen tyhjä lentokenttä ei ollut turistinähtävyys, vaan venäläisille häpeällinen muistomerkki suurvallan romahtamisesta.
Heinjoen lentokenttä muodosti neuvostoaikana yhdessä Sakkolan lentokentän strategisen akselin, josta käsin valvottiin Kannaksen ilmatilaa ja josta käsin tiettävästi tehtiin useita rajaloukkauksia myös nykyisen Suomen puolelle. Maastoon naamioidut lentokonehallit ovat tyhjillään, ovet hitsattu kiinni ja niiden edustalla ollut betonitiestö poistettu.
Lennonjohtotorni on autio ja siellä vallitsee hävityksen kauhistus, ikkunat sirpaleina ja irtain lattialla hujan hajan. Suomenlahden alueen karttoja on varastossa kymmeniä. Jos venäläiset joskus suunnittelivat hyökkäystä Suomeen, täältä käsin se ei enää onnistu!
Heinjoen lentokentän itäpuolelta kiertävä asfalttitie on harvaan liikennöity. Alue jättää voimakkaan tyhjyyden, aution ja apean tunnelman.
