IMPILAHTI
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Impilahdesta
Kokonaispinta-ala 1939: 988 km²
Maapinta-ala 1939: 904,3 km²
Asukkaita: 1939: 12 565
Asukastiheys 1939: 13,9/km²
Kyliä: 25, näistä nyt asuttuja: 10
[http:www.impilahti.net]
Impilahti on laaja ja vaihteleva pitäjä Laatokan rannalla. Impilahti kuuluu Karjalan erittäin kauniisiin pitäjiin. Siellä on Laatokan rannan, säilyneiden suomalaistalojen ja kirkollisten kohteiden lisäksi paljon sotien taistelupaikkoja.
[muokkaa] Impilahden historia
Impilahti on vanhaa asutusaluetta, josta on löydetty merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Mäkisalossa oli esihistoriallinen linnavuori. Impilahti joutui muun Laatokan Karjalan tavoin Novgodorin vaikutuspiiriin 1323 solmitun rauhan jälkeen. Se kuului Sortavalan pogostaan.
Stolbovan rauhan jälkeen 1617 Impilahti palautui muun Suomen yhteyteen, mutta luterilainen painostus sai noin 450 impilahtelaista pakenemaan Venäjälle vuoteen 1651 mennessä.
Suuri Pohjan sota 1700–1721 oli tuhoisa impilahtelaisille, joita oli nyt sekä luterilaisia että ortodokseja. Venäläiset alkoivat hallita Impilahtea, jossa alkoi voimakas venäläistämispolitiikka.
Itsenäisyys nosti Impilahden nopeaan kasvuun. Vuonna 1923 Impilahteen liitettiin Sortavalan maalaiskunnasta Purovaara, Janaslahti ja samannimisellä saarella sijaitseva Mäkisalon kylä.
Itsenäisyyden ajalla Pitkärannassa oli kaivostoimintaa, Pusunsaarella saha ja sellutehdas sekä Syskyänjoen Hirvikoskessa puuhiomo. Impilahti oli monessa suhteessa kahtia jakautunut kunta: länsiosa oli luterilaista, kehittynyttä ja viljavaa seutua kun itäosa oli rajakarjalaista, ortodoksista ja osittain kehittymätöntä erämaata.
Kunnan sivistystyön maamerkiksi rakennettiin 1910 kirkonkylän eteläpuolelle komea Impilahden kansanopisto, ja 1930 vielä komeampi päärakennus, joka on sittemmin kokonaan tuhoutunut.
Talvisodassa Impilahti jouduttiin evakuoimaan jo joulukuun alussa 1939 hyökkäävän puna-armeijan tieltä. Impilahdella taisteltiin talvisodan suuriimpiin kuuluneet mottitaistelut, etenkin Koirinojalla.
Sitä ennen vuoden 1939 lopussa venäläiset olivat edenneet Impilahden alueelle, suunnitellulla matkallaan kohti Sortavalaa. Venäläiset eivät kuitenkaan enää edenneet tammikuun puolivälin jälkeen. Suurin motti oli 168. Divisioonan Kitilän motti, mutta tunnetuimpia olivat Koirinojan lähellä Lemetin itäinen ja läntinen motti.
Suomalaiset purkivat Lemetin läntisen motin helmikuun alussa 1940, Kitilän mottia purettiin vain osittain pari viikkoa myöhemmin ja Lemetin itäinen eli Kenraalimotti purkaantui 28.2.1940 alkaneessa hyökkäyksessä. Voittoisten mottitaistelujen jälkeen suomalaisten sotaonni alkoi heiketä, etenkin kun Kitilän suurmotti oli jäänyt purkamatta.
Rauhan solmiminen esti venäläisiä etenemästä Impilahden maisemista länteen. Aselevon astuessa voimaan suurin osa Impilahtea oli silti suomalaisten hallussa – katkera pettymys seurasi valtakunnan rajan siirtyessä tilapäisesti täältä kauas länteen. Talvisota oli tuhonnut 45 prosenttia Impilahden rakennuksista.
Jatkosodassa Impilahti vapautettiin käytännössä 16. heinäkuuta 1941 niin nopeasti, etteivät vetäytyvät venäläismiehittäjät ehtineet edes tuhota Impilahden rakennuksia. Impilahden kirkko löytyi ateistisen diktatuurin jäljiltä teatterina, jossa sakasti oli toiminut vessana. Yli 60 prosenttia impilahtelaisista palasi jatkosodan aikana rakentamaan osittain pahoin tuhoutunutta kotiseutua. Pelloista saatiin yli 92 prosenttia käyttöön.
Jatkosodan lopussa Impilahden evakuointi aloitettiin kesäkuun lopussa 1944, ja taisteluja käytiin Pitkärannassa jo 10. heinäkuuta. Impilahden Nietjärvestä tuli merkittävimpiin kuuluva taistelutanner jatkosodan loppuun asti.
Siellä alkoivat ankarat puolustustaistelut 15. heinäkuuta 1944, joissa saavutettiin tärkeä torjuntavoitto. Venäläiset etenivät vielä Pitkärannan saarilla, mutta taistelut laantuivat Impilahdella sodan loppuun asti. Silloin Impilahti piti evakuoida parissa päivässä, ja väestö siirtyi tynkä-Suomen puolelle.
[muokkaa] Impilahden asutus
Sotien jälkeen Impilahden alueen keskus kasvoi Pitkärantaan, josta tuli uuden hallinnollisen piirin keskuspaikka. Siitä tuli tyypillinen neuvostokaupunki kerrostalorivineen, kulttuuritaloineen ja teollisuustyöväestöineen. Pusunsaaren sellutehdas savuttaa edelleenkin.
Muualla Impilahdella on vain vähän asutusta – ainakin 15 kylää on tyhjennetty. Kirkonkylä jäi asutuksi, samoin Kerisyrjä, Leppäsilta ja Koirinoja. Nykyään kesämökkejä tai suomalaistaloissa jonkinlaista asutusta on myös Kitilässä, Sumeriassa ja mahdollisesti Syskyjärvellä. Kolhoositiloja nousi kirkonkylään (nyt raunioina), Kerisyrjään (raunioina) ja Mursulaan (kadonnut).
Syskyän ortodoksikirkon yhteyteen perustettiin teollisuuslaitos, joka nyt on raunioina. Näin Impilahdelle on Pitkärannan ulkopuolelle jäänyt vain kirkonkylän uusi teollisuus, joihin kuuluvat ompelimo ja Stora-Enson saha.
[muokkaa] Impilahden kulkuyhteydet
Impilahdella on erinomainen tiestö, johon kuuluvat rantatie Läskelästä Pitkärannan kautta Salmin puolelle sekä Koirinojasta tärkeä maantieristeys: itään uutta erinomaista tielinjaa Prääsän suuntaan ja pohjoiseen hiekkatietä Syskyjärven kautta Suistamon itäosiin.
Rantatieltä on useita risteyksiä molempiin suuntiin. Hyvä tie kulkee Kerisyrjän halki pohjoiseen kohti Alattua ja Suistamon kirkonkylää. Pitkärannasta on huonokuntoinen tie Nietjärven taistelualueelle.
Rantatieltä etelään pääsee hiekkatietä Mursulan kautta Syskyän kivenottopaikalle (raunioituneen kirkon eteläpuolella) sekä erittäin huonoja teitä pitkin Sumeriaan ja Jyrkkävaaran puuhiomon raunioille.
[muokkaa] Impilahden luonto
Impilahden luonto on dramaattista jyrkkine kalliorinteineen, syvine Laatokan lahtineen sekä useine järvine ja jokineen. Impilahden pohjois- ja itäosat ovat asumatonta erämaata, lähinnä kangasmetsää, jossa on kuitenkin kallioita ja vierinkivikumpuja siellä täällä.
Korkeita mäkiä on rannikolla runsaasti, tunnetuimpia näistä on Sumerian komea Raukiinvuori, joka on yli 100 metriä korkea. Sisämaassa on asumattomalla Räkälin kylän seudulla Räkälinmäki, joka on 110 metriä korkea. Impilahden läntisen rannikon merkittävin ominaisuus on kauniiden ja syvien lahtien runsaus: lännestä itään nämä ovat Impilahti, Syskyänlahti, Mursulanlahti, Haukkalahti ja Koirinojanlahti.
Ennen sotia Impilahden rannikkoseudulla on maine harvinaisten kasvien kasvupaikkana. Täältä itään aina Salmin itäpuolelle rannikon maisematyyppi muuttuu matalaksi ja hiekkaiseksi. Jokia on eniten länsiosassa: Sumerianjoki, Syskyänjoki ja Koirinoja laskevat Laatokkaan. Syskyänjoessa on aikoinaan tärkeä Hirvosenkoski, jonne ennen sotia perustettiin Jylhävaaran puuhiomo. Koski on 475 metriä pitkä ja 9,4 metriä korkea.
[muokkaa] Impilahden kirkonkylä
Impilahti
Impilahden kirkonkylä sijaitsee nykyään päätieltä syrjässä. Suomen kaudella Impilahti oli merkittävä suurpitäjä, jonka keskus oli Impilahden kirkonkylä (nykyään se kuuluu Pitkärannan piiriin) ja jossa asui yli 14 000 asukasta. Nykyään Impilahden kylässä asuu vajaa tuhat asukasta. Siellä on kymmenkunta matalaa kerrostaloa ja paljon uusia venäläisiä omakotitaloja.
Useita suomalaisia rakennuksia on säilynyt, kuten kunnantalo, posti ja osuuspankki. Kirkon päälle on rakennettu asuintalo, ja sen vieressä on venäläinen sotamuistomerkki. Myös kirkko on nykyään merkitty suomalaisella kivipaadella.
Tien toisella puolella puistossa on muistokivi suomalaisille sotasankareille, seuraa polkua mäkeä ylös. Siinä on mustan graniittipaaden päälle laitettu punainen graniitti siten, että muistomerkistä muodostuu risti. Siinä lukee ”Impilahden sankarivainajien muistolle 1939–1944. Impilahtelaisten seurat 1993”.
Muistomerkin yläpuolella mäen huipulla on säilynyt suomalainen puinen kansakoulu, joka on nykyään punaiseksi maalattu kulttuuritalo. Mäeltä avautuu ankea maisema: rumia tiilitaloja, venäläisiä hökkeleitä ja massiivisia putkistoja.
Impilahti on kuitenkin kohonnut surkeimmasta ahdingostaan. Keskustassa on naisia työllistävä ompelimo (matala rakennus kaupan vieressä) ja 1,8 km kirkonpaikalta pohjoiseen on uusi saha.
Impilahden saha on Stora-Enson pelinavaus nykykarjalaiseen realismiin. Se rakennettiin nopeaan tahtiin vuonna 2003 entisen turkissovhoosin maille, entisten turkishäkkien paikalle. Osa sovhoosin rakennelmista oli vielä kesällä 2004 pystyssä. Saha ei ole erityisen suuri eikä vilkas, mutta silmiinpistävän siisti ja hyvin hoidetun näköinen. Korkea aita eristää sen muusta maailmasta.
Kirkon paikan oikealla puolella on matala vaaleanvihreä rakennus, jossa on kauppa, auki 9–19. Kaupan takaa korkealta avautuu mukava maisema. Jatka rakennuksen ohi mäkeä alas, jonka varrella on pankki ja posti. Asfaltoitu tie laskeutuu Impilahden lahdenpohjaan, joka on ainakin kesällä idyllinen. Rantatöyräällä on mökkejä, ei kerrostaloja. Kohti Pitkärantaa tie jatkaa asfaltoituna Sumerian kylän kautta.
[muokkaa] Metsäkylä
Impilahden kirkonkylän pohjoispuolella ja rautatiesillan eteläpuolella on Metsäkylä, jossa on säilynyt joitakin vanhoja suomalaisia taloja. Sillalta 700 metriä etelään on nykyinen Impilahti-kyltti, ja sen jälkeen tien itäpuolella on vanha navetta ja länsipuolella kivijalka. Lähempänä kirkonkylää on lisää rakennuksia.
[muokkaa] Kirkonkylästä etelään
Kirkonkylän keskustasta (vanhan kirkon paikalta) mäkeä alas kohti lahtea on tien oikealla puolella pieni kauppa. Sen vieritse kulkee tieyhteys etelään. Reitin varrelle sattuu paljon nähtävää.
Aja ensin talojen ohi 1,2 km etelään ja jatka suoraan (älä käänny vasemmalle). Ohitat hylätyn maitotilan, jollaisia Karjalassa on nykyään satoja: raunioita, rikottuja rakenteita, tyhjyyttä. Noin 2 km kaupalta etelään on risteys vasemmalle Laatokan rantaan.
Siellä oli kookas Itä-Karjalan kansanopisto. Tien oikealla puolella on kookas kiviraunio ja säilynyt puinen rakennus. Tuhottu päärakennus on valtavan kiviraunion kohdalla mäen päällä, tien vasemmalla puolella. Päärakennuksen rakenteet piiloutuvat mäntymetsän sisään: betonia, rautaa, lämpöpattereita.
On käsittämätöntä mutta totta, että kookas nelikerroksinen massiivi on kadonnut tällaiseksi hävityksen kauhistukseksi. Kun tietä jatkaa kohti Laatokan rantaa, puurakennuksen ohi, tien vasemmalle puolelle jää vanhan päärakennuksen kivijalka ja muita rakennusten perusteita. Laatokan rannalla on hieno maisema venevajoineen.
Takaisin päätiellä tie jatkuu etelään ajokelpoisena mutta heikkona. Noin 700 metriä kansanopistolta etelään on talo, ja eteläisin löytämämme suomalaistalo on 1,5 km kansanopistolta tai 3,5 km kirkonkylän kaupalta. On saavuttu seuraavan kylän alueelle.
Hättilä oli Impilahden vanhimpia kyliä. Siellä oli kansakoulu ja noin 15 perheen kotitalot. Tie kirkonkylästä on ajokelpoinen noin 4,5 km päähän, kunnes se muuttuu hyvin kiviseksi ylämäeksi. Maastoautoilla voi vielä jatkaa.
Niemimaan eteläkärjessä on Huunukka, jonne ei pääse ilman maastoautoa. Kylässä oli 122 asukasta ennen sotia, näistä puolet oli ortodokseja. Vaikka kylä ei tuhoutunut sodissa, se on nykyään tyhjä ja asumaton.
[muokkaa] Sumeria
Sumeriå
Luonnonkauniilla paikalla Laatokan rannalla oli laaja Sumerian kylä. Muutama vanha talo on jäljellä, ja uusia kesämökkejä on noussut kylään. Kylän vanhat niityt sijaitsevat Impilahden kirkonkylältä saapuvan asfalttitien var¬rella.
Päätien pohjoispuolella avautuu idyllinen maisema vanhojen suomalaistalojen luomaan maisemaan. Rautatiesillan eteläpuolelta (lähempänä kirkonkylää) haarautuu heikkokuntoinen, mutta ajokelpoinen hiekkatie Sumerian huikeankauniiseen jokilaaksoon.
Tien varrella on useita suomalaisia mutta surullisen romahtaneita kotitaloja. Taloja on 400 ja 900 metriä päätieltä. Tien päässä on useita asuttuja venäläismökkejä sekä muutama asuttu suomalaistalo. Asuttu alue alkaa 1,3 km päätieltä. Satunnainen matkailija voi ihailla myös jyrkkiä kallioita, jotka nousevat laakson molemmin puolin.
[muokkaa] Päätien reitti
Asfaltoitu päätie ohittaa kolme kylää Pitkärannan suuntaan ajettaessa.
[muokkaa] Leppäsilta
Leppåsilta
Leppäsilta oli Impilahden pitäjän kyliä, joka on vanhan päätien varressa, toisin kuin Impilahti. Nykyään uusi ohitustie kulkee kylän pohjoispuolelta. Kylässä on säilynyt muutamia Suomen kauden rakennuksia kuten osuuskauppa ja rautatieasema, jonka luona on puutavaran lastauspiste.
Leppäsillassa on kauppa nro 6 tiilirakennuksessa rautatieaseman kohdalla, auki ma–la 9–15. Huomiota herättävä suuri televisiotorni sijaitsee Tattarvaaran huipulla. Kylän itäpäässä on ruma hiekanottoalue ennen junaradan alitusta. Kotimajoitusta tarjoaa kunnostettu suomalainen omakotitalo.
Leppäsillan itäpuolelta on tieyhteys Syskyän Hirvosenkoskelle. Rautatiesillan pohjoispuolelta on myös huonokuntoinen tieyhteys Hippolaan ja Ruokojärvelle.
[muokkaa] Kitilä
Kitelä
Kitilänjoen mutkassa sijainnut Kitilä tarjoaa edelleen paljon nähtävää, vaikka suurin osa taloista on kadonnut. Kitilä oli rintamalinjan viimeinen kylä, joka poltettiin 1939 venäläisten hyökkäyksessä.
Kitilässä oli kymmeniä taloja ennen sotia. Monet niistä voi edelleen havaita. Uusi tielinja ylittää Kitilänjoen sillalla, jonka molemmin puolin on tienristeyksiä Kitilän hiekkateille.
Lännestä katsoen pääsee vanhalle kylänraitille, joka kulkee koko matkan kadonneen sillan pudotukseen. Vain 300 metriä risteyksestä on romahtanut keltainen puutalo, jonka paikalla oli nahkurinverstas ennen sotia.
Tie jatkuu kadonneiden suomalaistalojen ja niiden tilalle nousseiden venäläisdatsojen ohi aina entisen sillan kupeessa olevalle Neivosen talolle. Siellä on asuttu vielä äskettäin, mutta kesällä 2004 talo oli hylätty ja täynnä roinaa. Pihalla on komeita lehtikuusia.
Tielinja päättyy 1,1 km päässä päätieltä pudotukseen, sillä vanha maantiesilta on kadonnut. Silta on tehty ennen sotia huolella, koska pengerkiveys on säilynyt hyvin.
Kitilän itäosiin pääsee kahdesta risteyksestä uuden sillan ja Mursulan risteyksen väliltä. Näistä läntisempi johtaa suoraan edellä mainitulle kadonneelle sillalle, ja oikealle kääntymällä pääsee uuden kesämökin kohdalle, joka lienee rakennettu Brotkinin talon seudulle. Täältä oikealle kääntyvä tieura kulkee Kitilän itäosiin.
Itäisin tienristeys nousee Kitilän uuden kreikkalaiskatolisen kirkon portaiden ohi (ne jäävät metsäiselle kumpareelle tien oikealle puolelle) niitylle, jonka keskellä (vasemmalla) on Kitilän vanha hautausmaa ja vanhan ortodoksikirkon paikka sekä niiden muistoksi nostetut muistokivet. Hautausmaalla on edelleen löydettävissä vanhoja hautakiviä. Siellä on myös muutama venäläinen hauta.
Mursulan tien risteyksessä näkyy yhä Kitilän kansakoulun kivijalka.
[muokkaa] Koirinoja
Koyrinoå, Koyrinoya
Koirinojan kylä koostui ja koostuu edelleen useasta erillisestä alueesta, joita kaikkia kutsutaan samalla nimellä. Koirinojan suunnalla käytiin ankaria taisteluja talvisodan aikaan, ja seutu on täynnä sotamuistomerkkejä.
Laatokan Karjalan taisteluissa kuoli noin 35 000 neuvostosotilasta ja 5 000 – 6 000 suomalaista. Suomalaiset onnistuivat pysäyttämään maahamme tunkeutuneet punabandiitit motteihin, joista tunnetuimpiin kuuluva Lemetin motti sijoittuu Koirinojasta joitakin kilometrejä Prääsän suuntaan.
Koirinojan risteys. Usein tällä nimellä kutsuttu seutu sijaitsee Laatokan rantatiellä Mursulan risteyksen ja Pitkärannan välissä. Sen tunnistaa uudesta TNK-bensa-asemasta (hyvä myymälä, kylmiä juomia, suuhunpantavaa, autotarvikkeita, muuta tavaraa).
TNK:n länsipuolella on pieni mutta uhoava venäläinen sotamuistomerkki, joka on nostettu talvisodan muistoksi: ”1939–40 kaatuneille 168. jalkaväkidivisioonan taistelijoille”.
Täältä noin 600 metriä itään on varsinainen tienristeys, josta pohjoiseen kääntymällä pääsee Petroskoihin ja Suojärvelle. Risteyksessä on kaksiosainen neuvostoaikainen muistomerkki Suojärvelle johtavan tien itäpuolella. Jatka Suojärven suuntaan, vasemmalla on laaja venäläinen hautausmaa omine muistomerkkeineen. Oikealla on kolmas venäläinen sotamuistomerkki, ja vasemmalla vielä neljäs pieni muistokivi.
Murheen Risti. Toinen ”Koirinojan risteys” sijaitsee noin 3 km edellisestä pohjoiseen: ohitetaan hautausmaa ja alitetaan rautatie ja mutkitellaan perille, jossa on kesäkuun lopulla 2000 paljastettu kookas talvisodan muistomerkki, Murheen Risti.
Arvokkaassa mutta helteisessä tapahtumassa oli mukana Suomen silloinen pääministeri Paavo Lipponen. Muistomerkki oli kyllä jo vuosia aikaisemmin valmiina. Ristin suunnitteli petroskoilainen kuvanveistäjä akateemikko Leo Lankinen. Viisimetrisen monumentin takana on muistokivi, johon kirjoitettuun tekstiin on helppo yhtyä:
1939–1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä. Nyt he muodostavat tämän Murheen ristin. Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet yhteen Toivossa. Että Rak¬kaus voittaa. Se riippuu meistä jokaisesta.
Kaunis puistomainen ympäristö saa kävijän mietteliääksi. Etelästä tultaessa vasemmalla on kesällä 2000 rakennettu laaja monumenttialue pysäköintialueineen. Siellä on opaskartta ja WC, tosin kesään 2001 mennessä koko huolto¬rakennus ja kaikki WC-rakennuksen ovet oli varastettu.
Noin 250 metriä Murheen Ristiltä pohjoiseen on T-risteys, joka kääntyy oikealle Prääsän ja Petroskoin suuntaan. Tie jatkuu pohjoiseen Suojärven suuntaan, jossa on vielä kaksi venäläistä sotamuistomerkkiä.
Merkillinen tarina liittyy 1400 metriä Murheen Ristiltä pohjoiseen, tien vasemmalla puolella sijaitsevaan kookkaaseen hautamuistomerkkiin. Se muistaa tankinpäällikkö Treskovia, joka on saanut huomattavan kunnian vain siitä syystä, että hänen tyttärensä Treskova oli maailman ensimmäinen naispuolinen avaruuslentäjä.
Tämän palvotun neuvostosankarittaren ainoa toivomus Kremlissä oli saada tietää mihin hänen isänsä oli haudattu. Tilanne oli Kremlille kiusallinen, koska koko talvisotaa ei oikein ”ollut olemassa” Neuvostoliiton historiankirjoissa!
Koirinojan parakkikylä. Tämä neuvostokansantalouden saavutus sijaitsee Suojärvelle ja Petroskoihin johtavan risteyksen jälkeen Pitkärannan suuntaan. Kylästä saa riittävän käsityksen nopeusrajoituksen mukaista maksiminopeutta ajamallakin, mutta kylän etelälaidalla, vanhan bussipysäkin luona on itään (vasemmalle) kääntyvän hiekkatien risteys.
Tie ylittää junaradan 350 metrin päässä ja sukeltaa kohta pieneen neuvostokylään, jossa on kaksi vuokrakasarmia, pieni kauppa (auki ma–la 10–16) ja epämääräinen joukko puutaloja. Kylän merkitys on myös siinä, että sen läpi ajamalla voi kokeilla auton tai hermojen kestävyyttä matkalla itään niittymaisemaan, jossa oli ennen Koivuselkä. Nyt kylästä ei ole enää jälkeäkään.
Niittyjen halki kulkee sähkölinja. Tie heikkenee nopeasti, mutta täältä on aiemmin ollut yhteys Nietjärvelle.
Koirinojanlahti. Tämä Suomen kaudella usein kuvattu kaareva hiekkaranta tiheine asutuksineen tuhoutui sotien vuoksi, mutta nyt paikalla on yksittäisiä venäläisiä mökkejä.
Tie johtaa Laatokan rannalle, jossa on jyrkkä kallio, Kalkkinanmäki. Sen alla oli Suomen kaudella satama, josta on edelleen jäänteitä näkyvissä. Maisemassa on kaarevat merenrannat molemmissa suunnissa sivuilla, ja suoraan edessä avautuu maisema Laatokalle. Huomaa, että venäläisten mökkikyläalue jatkuu myös lahden länsipuolella. Tie luikertelee aina entisen Hunttilan kylän eteläosiin saakka.
[muokkaa] Lemetin motti
Talvisodan torjuntavoittojen kuuluisimpiin motteihin kuuluva Lemetin motti on jäänyt uuden tielinjauksen vuoksi syrjään. Sotahistorian ystäville venäläiset ovat tehneet tieyhteyden uudelta tieltä venäläiselle sotamuistomerkille, joka sijaitsee Lemetin motin maisemissa. Perille johtaa asfalttitie, ja monumentin luona on laajennettu parkkipaikka busseja varten.
[muokkaa] Eteläinen Impilahti
Impilahden eteläosat kuuluvat Karjalan kauneimpiin maisemiin. Siellä on nykyään täysin asumattomia seutuja jyrkkärantaisten vuonojen varsilla, mutta myös kivenottoa ja hylättyjä teollisuushalleja. Alue kuuluu Karjalan kiinnostaviin seutuihin.
Impilahden kirkonkylän länsipuolella on kaksi kylää, jotka liitettiin Impilahteen 1935, läntinen Purovaara ja siitä itään sijaitseva Janaslahti. Nämä kylät ulottuvat Laatokan rantaan, mutta ovat rautatien eteläpuolella eristyksessä maanteistä. Läskelän itäpuolella on kuitenkin tieyhteys Purovaaran kylän pohjoisosan hiekanottopaikalle.
Kartalla nimensä säilyttänyt Välimäki on radan varressa ollut pieni kaivoskylä, joka sekin näyttää olevan tyhjä ja maanteiden tavoittamattomissa.
Myös huonokuntoisten teiden takia syrjään on jäänyt Hunttila, joka sijaitsee Kitilän ja Koirinojan puolivälissä, jokilaaksosta etelään kulkevan huonokuntoisen tien päässä. Kuitenkin Hunttilan kylän eteläosiin on ajoreitti Koirinojanlahden kautta, katso Koirinoja.
Mursulan suuntaan tie kulkee joidenkin talojen ja niittyaukean ohi. Siellä oli ennen sotia Haukkaselkä, jossa oli kymmeniä taloja.
[muokkaa] Syskyän Hirvosenkoski
Vaikka Hirvosenkosken Jylhävaaran puuhiomo kuului Syskyän kylään, se on muusta Syskyästä täysin irrallaan, ja nykyään on mahdollinen poikkeama Leppäsillan kylästä.
Syskyän Hirvosenkoski on hieno luonnonnähtävyys. Kosken itäpuolella nousevat jyrkät kallioseinämät, ja vesi kuohuu kivikkoista koskea entiselle padolle, josta on säilynyt runsaasti rakenteita. Rakennusten takaa pääsee korkealle sillalle, joka johtaa patorakenteiden luo.
Alempana on nykyinen silta, jonka toisella puolella on hylätyn pioneerileirin rakenteita sekä sähkövoimalan rakennus. Sillan yli ei pääse ajamaan, jos sen eteen laitettu puomi on suljettuna.
Sillan toisella puolella tie jatkuu muutamia satoja metrejä, kunnes se kuihtuu poluksi. Alueen eteläpuolella on ainakin yksi paikallisen asukkaan asuttama rakennus.
Hirvosenkoskella lienee ollut jo 1500-luvulla mylly ja 1700-luvulla saha, kunnes se lopetti toimintansa 1800-luvun puolivälissä. Puuhiomo perustettiin 1906, ja tulipalon jälkeen uudestaan 1916. Jatkosodan aikana koskeen rakennettiin sähkövoimala. Nyt koski virtaa jälleen vapaana.
[muokkaa] Mursula
Mursula
Mursulan kylään on nykyäänkin tienviitta. Tässä kylässä asui ennen sotia noin 16 suomalaista perhettä. Kylän keskeisin osa on nykyään käytössä. Entisen pellon takaa näkyy Laatokan ranta, jossa on kookas satama. Matkalla sinne on tien vasemmalla puolella on moderni kivenmurskaamo. Myös sataman risteyksen pohjoispuolella on kivenmurskaamo.
[muokkaa] Syskyä
S[sk[å
Syskyän kylä ulottuu aina Mursulan eteläpuolella sijaitsevalla Syskyänsaarelle. Siellä on säilynyt pystyssä mutta rikottuna ortodoksinen tiilikirkko.
Syskyän laajassa kylässä asui enimmäkseen luterilaisia, vaikka kylä tunnetaan Valamon alaluostarina toimineen Hermanin skiitan sijaintipaikkana. Tämä luostariksi kutsuttu alue Syskynsalmella koostui punatiilisestä kirkosta (joka on edelleen pystyssä), munkkien asuinrakennuksesta, varastosta ja navetoista.
Kirkko kärsi talvisodassa, mutta pysyi kuitenkin pystyssä. Sitä ei otettu enää käyttöön jatkosodan aikana. Sotien jälkeen ateistinen diktatuuri perusti kirkon ympärille ruman tehtaan, joka on nyt hylättynä ja raunioituneena rumentamassa muutoin luonnonkaunista ja historiallista ympäristöä.
Skiitan alueen pohjoispuolella on ollut portti ja portinvartija. Viime käynnillä ei vartijaa enää ollut, vaan alueelle sai tulla vapaasti. Skiitan ohi tie jatkuu kallionlouhintapaikalle, josta valtavat maansiirtokoneet kuljettavat kiviainesta Mursulan satamaan.
Alueella liikkumista kannataa siksi rajoittaa. Kivilouhimo sijaitsee jyrkän rinteen lähellä Laatokan rannan tuntumassa, ja sieltä voi kurkistaa Impilahden rannikon jylhiä maisemia.
[muokkaa] Mäkisalo
Mäkisalo on huikean kaunis saari Laatokassa. Se oli Impilahden ainoa Laatokan saarella sijaitseva kylä.
Mäkisalo liitettiin Impilahteen Sortavalan maalaiskunnasta 1935. Siellä asui 40 perhettä ennen sotia. Saarella oli kansakoulu. Nyt koko saari on täysin asumaton ja tyhjä.
Saaren halki kulkee vanha maantie, joka on kasvamassa umpeen. Joitakin vanhoja talojen jäänteitä voi vielä havaita.
Saari on jakautunut kahteen osaan, ja näiden välissä kulkee vain joitakin satoja metrejä kapea kannas. Kannaksen molemmin puolin on lahdenpohjukka. Kannaksen eteläpuolella on saaren korkein vuori, Pekanmäki (Pekonvuori, Ukko-Pekan vuori), jonka korkeus on 92,6 metriä merenpinnasta.
Eteläisen lahden länsipuolella on kaksi korkeaa vuorta, joista lähimpänä lahtea on Linnamäki, esihistoriallisen linnoituksen sijaintipaikka. Siellä on edelleen näkyvissä kivilinnoitusta.
Helpommin kiivettävä on viereinen Mälkky, josta myös avautuvat upeat maisemat Laatokan saaristoon.
[muokkaa] Pohjoinen Impilahti
Nykyinen asfaltoitu valtatie jakaa Impilahden Laatokan rannan tuntumissa sijaitseviin kyliin ja pohjoiseen Impilahteen, jossa oli ennen sotia 10 asuttua kylää. Nykyään näistä kaikista kylistä vain yksi on varsinaisesti asuttu, ja sekin kituu kuoleman partaalla.
Kerisyrjästä koilliseen on huonokuntoinen tie, jonka läpi taistelemalla tulee Hiihniäjärven länsirannan kylään, jonka vähemmän kaunis nimi on Räkäli. Seutu on autio ja asumaton.
Räkälin pohjoispuolella oli ennen sotia Kokkoselkä, jonne on kaksi tieyhteyttä: Suistamon aseman länsipuolelta, tasoristeyksestä suoraan etelään, tai Kerisyrjän pohjoispuolelta koilliseen kulkeva tie. Kokkoselkä on täysin asumatonta seutua.
Impilahden kirkonkylän ohittavalta, neuvostoaikana rakennetulta tieltä kääntyy pohjoiseen huonokuntoinen maantie. Se tulee Sumerianjoelle, jonka pohjoispuolella oli ennen sotia Kytösyrjä. Sinne on myös erittäin huonokuntoinen tieyhteys Kerisyrjästä Räkäliin kulkevalta tieltä.
Leppäsillan rautatietunnelin pohjoispuolelta asfalttitieltä irtautuu koilliseen kulkeva hiekkatie, jonka kautta voi saavuttaa kahden tyhjennetyn kylän laajat alueet. Näistä läntinen on Hippola, joka oli Hippolanjärven pohjoispuolella Impilahden laajimpia kyliä.
Itäisempi kylä on Ruokojärvi samannimisen järven ympärillä. Kylässä oli noin 140 asuttua taloa, kauppa ja kaksi koulua. Kylä tuhoutui pahoin talvisodassa, mutta jatkosodan aikana sitä jälleenrakennettiin. Nyt kylä on taas tyhjillään.
Koirinojan venäläisasutuksen kautta voi kokeilla auton kestävyyttä itäsuunnalla, jossa oli Koivuselkä.
Pitkärannan pohjoispuolella on nykyisin asumaton, mutta jatkosodan taisteluissa legendaariseen maineeseen noussut Nietjärvi. Nietjärven seudulla asuneet ortodoksit joutuivat luovuttamaan kylänsä menestyksekkään suomalaisarmeijan puolustuslinjaksi. Kylän alueella ovat taistelupaikat säilyneet hyvin.
Impilahden harvaan asutussa koillisosassa oli varsinaisesti vain yksi kylä, Uomaa. Se sijaitsee suurten järvien alueella Impilahden rajalla, lähellä Salmin pitäjän Käsnäselkää. Uomaa oli merkittävä taistelupaikka talvisodan aikana.
Kylästä noin 3 km länteen oli sotien aikana lentokenttä, jossa oli kaksi 900–1000 metriä pitkää kiitorataa. Nykyään Uomaan kylän alue on kuitenkin jäänyt kokonaan syrjään uuden asfalttitien valmistuttua. Saman kohtalon on kokenut Lavajärvi, joka sijaitsee Uomaasta noin 10 km länteen
[muokkaa] Kerisyrjä
Keris]r¡å
Korkealla ylängöllä vanha suomalainen kylä koostuu lähinnä harmaista taloista. Noin 1,4 km päätieltä sijaitsee entinen sovhoosinavetta, surullisesti hylättynä. Työpaikkoja ei kylässä enää ole, vaikka siellä on edelleen kauppa (auki 10–14), ”klubi” ja ”medi-punkt”. Kylän halki kulkee asfalttitie. Pohjoiseen jatkuva tie ohittaa entisiä Kerisyrjän pohjoisosia. Ne ovat nyt täysin asumatonta seutua. Useita kivijalkoja näkyy. Maantie kulkee Alattuun.
[muokkaa] Syskyjärvi
Koirinojan Murheen Ristiltä tie kulkee pohjoiseen kohti Suistamon Loimolaa. Tämän 50 km matkan varrelle sattuu muutama maamerkki, katso myös Suistamo. Noin 4,7 km Murheen Ristiltä pohjoiseen on vasemmalla neuvostoaikainen kookas sotamuistomerkki.
Jatka 8,4 km pohjoiseen, jolloin niityn keskellä on massiivinen jono panssarintorjuntaesteitä. Kilometrin päässä alkaa Syskyjärvi, jonka alueella on muutama säilynyt vanha puutalo. Kilometrin päässä on tienristeys, joka johtaa oikealle Loimolan suuntaan, vasemmalle Suistamon Leppäsyrjään (17 km). Noin 13 km pohjoiseen on niittyjä. Tässä sijaitsi ennen Suistamon Maisula.
Noin 2 km Maisulan pohjoispuolella on iso tienristeys, josta on vasemmalle Roikonkoskelle 6 km ja Leppäsyrjään 16, pohjoiseen Suojärvelle 57 km ja etelään Pitkärantaan 36 km. Risteyksestä vain 1,3 km pohjoiseen on Uuksunjoen silta, kaunis maisemapaikka ja entisen kansakoulun rauniot sillan pohjoispuolella. Sillalta on Loimolaan 17,6 km.
