JÄÄSKI
WikiKarelia
JÄÄSKI
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Jääskestä
Pinta-ala 1936: 420 km² Asukkaita 1939: 20879 Asukastiheys 1939: 49,7/km² Kyliä: 45, näistä nyt asuttuja: 15
[muokkaa] Jääsken historia
Vuoksen virran molemmin puolin kasvanut Jääski oli Kannaksen pitäjistä asukasluvultaan suurin ja asukastiheydeltään kakkonen heti Terijoen jälkeen.
Mahtavan virran varrelle rakennettiin Enson paperi- ja sellutehtaat sekä Rouhialan vesivoimala. Nämä Stalinin ryöstösaaliin kaksi kauneinta ovat edelleen toiminnassa, tosin Enson tehtaat amerikkalaisessa omistuksessa.
Jääsken pitäjälle juuri Enso oli tärkein kylä. Nykyään se on rajakaupunki, Svetogorsk, jonka intressi läheisempään yhteistyöhön Suomen kanssa on ilmeinen.
Rajan avautuminen kaikelle liikenteelle vuonna 2002 lisäsi Enson ja muun Jääsken matkailuliikennettä. Varsinkin Imatran väki käy ostoksilla ja tankkaamassa Ensossa.
Ennen sotia Ensolle kontrastin muodosti idyllisempi kirkonkylä, jossa oli ehditty avata komea funkkistyylinen kansakoulu ennen puna-armeijan aggressiivista hyökkäyssotaa.
Nykyään koulu on vandalisoitu. Stalinin piirustuspöydällä rajanviiva katkaisi Jääsken kahtia, ja pieni osa saatiin Suomen puolelle. Se liitettiin Imatraan ja Joutsenoon. Suurin osa kylistä tyhjennettiin rajan läheisyyden takia.
[muokkaa] Jääsken asutus
Nykyään Jääsken alueella on vain yksi elinvoimainen kylä, Enso. Sen sijaan Jääsken kirkonkylässä on niin paljon raunioita, että siellä on työpaikkoja vain Karjalan palautuksen jälkeisille remonttimiehille! Kylässä on kuitenkin muutama kauppa.
Järvenkylässä on lehmätila ja yksi kauppa, samoin Kiurulassa on kauppa. Jääsken kokonaissaldoksi tulee Enson ulkopuolella vain neljä kauppaa, yksi voimalaitos (Rouhiala), kaksi toimivaa navettaa ja muutama pioneerileiri!
Erikseen nimeämättömiä tai kokonaan asumattomia entisiä suomalaiskyliä ovat tutkimustemme mukaan Ahtiala, Ahvola, Eevala, Einola, Jakovala, Kamajauhola, Kemppilä, Kokkola, Kärenniemi, Kärättilä, Laitila, Laukkala, Littula, Lokkarila, Myllölä, Oravala, Pajarila, Penttilä, Pieppola, Puujalkala, Ranssila, Suikkala, Sunila, Velkula ja Virola.
[muokkaa] Jääsken vähittäiskauppa
Enson ostosalueita on ainakin kolme. Heti rajanylityksen jälkeen viimeisen puomin lähellä kauppoja kuten Enso, Nord ja Alekor. Enso myy kahdessa kaupassa laittomia DVD-levyjä ja kaikenlaista rihkamaa.
Kilometri viimeiseltä rajapuomilta eteenpäin on keskustori, jonka varrella on pari isoa tavarataloa. Suuri Iskrasoft myy hygieniatuotteita, rakennus- ja autotarvikkeita ja elintarvikkeita. Se on auki 9–20. Nurkan takana on toinen todellinen sekatavarakauppa.
Kolmas paikka löytyy läheisen hotellin luota kilometri etelään, missä on modernin Svetogorskin keskusta, jossa on risteyksessä paljon kauppoja ja kioskeja. Kookas M-Svjaz osoitteessa Lesnaja 11 myy alakerrassa videoita, ruokaa, apteekkitavaraa sekä laukkuja ja yläkerrassa vaatteita, ruokaa, leluja, matkamuistoja, filmiä, saappaita ja pattereita. Kauppataloa vastapäätä on paljon kioskeja.
Vinottain tavarataloa vastapäätä on aito supermarket Shirvan, joka on auki 9–24. Se myy ruokatavaraa, ja elintarvikkeet saa itse latoa ostoskoriin. Yksi kortteli etelään on Krasnoarmeiskaja-katu, jolla on pääkadun lähellä kaksi suosittua ruokakauppaa.
[muokkaa] Enso
Svetogorsk Svetogorsk
Neuvostoliittolainen Svetogorsk on Kannaksen suurimpia kaupunkeja. Sinne on rakennettu suuret kerrostaloalueet asuttamaan tehtaan työntekijöitä. Nykyään Svetogorsk on puoliksi ”amerikkalainen” kaupunki, kun suuri paperitehdas on siirtynyt amerikkalaisen International Paper -jättiyhtiön omaisuudeksi.
Venäläisten lähteiden mukaan Svetogorskin erikoishallintoalueella asuisi nykyään noin 15 000 asukasta. Kaupungin ilme ei enää ole synkkä. Siellä on kauppoja, kahviloita (eli baareja) ja muita palveluita. Amerikkalaisten kunnostama tehdas toimii ja parantaa kaupunkikuvaa.
Suomalaisia autoja parveilee keskustassa, ja aivan rajalla on bensa-asema ja useita suomalaisille kohdistettuja kauppoja.
Svetogorsk koostuu karkeasti kahdesta pääväylästä. Kansainvälinen liikenne kulkee Pobedy-valtatietä rajalta Jääsken kirkonkylän suuntaan. Tämän tien varrella on paljon kauppoja ja kahviloita.
Heti rajanylityksen jälkeen vasemmalla on aukio ja suomalaisen funkkistalon luota kääntyvä Pogranitsnaja-katu, joka kaartuu oikealle pääväylälle, jonka pohjoispäässä on hotelli ja kilometri sen luota etelään iso kauppakeskusta.
Ensossa on pankkiautomaatteja kylän pohjoisimmassa tehtaan, rajan ja hotellin risteyksessä sekä etelässä päätiellä Valion meijerirakenusta vastapäätä.
[muokkaa] Enson sellutehtaat
International Paper OAO Svetogorsk
Entinen Enson sellutehdas oli Stalinin lottovoitto hyökkäyssodan lopulla rauhanneuvotteluissa, varsinkin kun sotilaallinen menestys oli jäänyt vähäiseksi.
Sittemmin suomalainen firma Enso Gutzeit siirtyi länteen kehittyäkseen maailman johtavaksi metsäalan yritykseksi, kun taas venäläiset ryssivät Enson tehtaat siihen saakka, kunnes ne myytiin amerikkalaiselle jättiyritykselle.
Nykyään Enson tehtaat omistaa International Paper, joka on modernisoinut tehtaita. Tehtaalla liehuvat tähtiliput, ja kaikki kyltit ja ohjeet ovat venäjän ohella englanniksi. Tehdas tuottaa Venäjällä suosittua kirjoituspaperia, jota myydään runsaasti 500 kappaleen paketeissa A4-koossa. Tehtaat perustettiin jo 1887.
Aluksi Enson puuhiomon ja paperitehtaan omisti vapaaherra August Standertsjöld. Vuonna 1912 tehtaan osakepääoma siirtyi Gutzeit & Co -osakeyhtiölle. Ennen sotia Enson tehdasyhdyskunta tuotti paperimassan ohella käärepaperia, kartonkia, pahvia, vesilasia, sahatavaraa, tiiliä ja selluloosaa. Itsenäisyyden jälkeen työläisiä varten olivat teollisuuslaitokset perustaneet sairaalan, kirjaston, kokoushuoneistoja, terveysaseman ja apteekin.
Ennen sotia tehtaiden energiaongelma ratkaistiin suuren voimalaitoksen valmistuttua.
Jatkosodan alussa Enson tehtaat vallattiin takaisin 21.8.1941, jolloin ne löydettiin osittain räjäytettyinä. Tehtaat kunnostettiin nopeasti. Jatkosodan jälkeen puolestaan Neuvostoliitto vaati tehtaat täysin käyttökuntoisina itselleen.
Pääkadulta suoraan tehtaiden suuntaan löytyy funkkistyylinen virkaili¬jakerho ja amerikkalaisten kunnostama ja omistama entinen Enson tehtaiden hallintorakennus, joka sijaitsee 900 metriä pääkadulta länteen.
Vuoksen kuohujen molemmin puolin on pystyssä suomalaisen Enson tehtaan tiilirakennuksia, tosin monet niistä venäläisten jäljiltä raunioituneina. Tehtaiden pohjoispuoli on jäänyt vanhaan, suomalaiseen asuun. Rakennuksista osa on raunioitunut ja jäänyt säiden armoille.
Aivan Vuoksen rannalla pohjoisessa on myös neuvostoaikaisia rakennuksia, jotka ovat täysin raunioina. Siellä on myös yksikaistainen silta ja Enson voimalaitos. Se on valkoinen rakennus, joka antaa sähkövoimaa tehtaalle ja kaupungille. Voimalaitos valmistui juuri ennen sotia ja se tuhoutui pahoin jo talvisodassa. Sen tuottama sähkö vastaa melkein Rouhialan voimalaa. Amerikkalaisten läsnäolo on muuttanut Svetogorskin ilmettä.
Aikaisemmin kaupungin hotelli oli amerikkalaisten miehittämä, viimeisten tietojen mukaan monet heistä asuvat Imatralla, koska Imatra on miellyttävämpi, enemmän länsimainen kaupunki. Toisaalta hotelli on taas tehtaan hallussa. Svetogorskista on kuitenkin muodostunut eräänlainen erikoistalousalue, joka elää läntisillä säännöillä piikkilankojen takana idässä.
On esitetty tietoja, joiden mukaan Venäjällä olisi kiinnostusta lähentää Svetogorskin ja Suomen suhteita, mutta Suomessa ei ole osattu käsitellä Karjala-kysymystä edes tämän kaupungin osalta. Toisaalta Suomessa on paljon niitä, joille pelkkä Svetogorsk ei riitä vaan koko pakon edessä luovutettu alue pitäisi palauttaa Suomelle.
[muokkaa] Enson suomalaisrakennukset
Koska puna-armeija ei koskaan päässyt Ensoon saakka, on suomalaisia rakennuksia säilynyt runsaasti. Kohteita esitellään pohjoisesta etelään.
Aivan rajanylityksen kohdalla on Entinen Alkon tehdas ja Enson rautatieasema. Nykyinen asema on Stalinin tyyliä vuodelta 1954. Sen vieressä on uusi tiilirakennus, mutta näiden pohjoispuolella keltainen puurakennus ja koristeellinen vihreä puuhuvila ovat alkuperäisiä. Asemalle johtava tie sijaitsee bensa-asemaa vastapäätä.
Keskustorilla säilynyt funkkistalo oli osuusliikkeen päämyymälä. Pääkatua etelään on useita rakennuksia.
Osoitteessa Pobedy 31 on vuonna 1939 valmistunut liike- ja asuintalo. Viereinen apteekkirakennus on nykyään samassa käytössä osoitteessa Pobedy 33. Se on punaisista tiilistä rakennettu. Vieressä on massiivinen keltainen neuvostoaikainen kulttuuritalo, Pobedy 37. Se on Stalinin tyyliä puhtaimmillaan.
Päätietä etelään Garkavogo-kadun risteyksen jälkeen on tien vasemmalla puolella entinen Valion meijeri.
Täältä etelään Krasnoarmeiskoje-kadun risteyksen jälkeen vasemmalla on kookas Enson keskuskoulu. Se on hyvin säilynyt ja on yhä koulukäytössä. Koulu on päätieltä katsoen metsän peitossa, mutta koulusta saa parhaan kuvan Krasnoarmeiskoje-kadulta suomalaisten clearing-kaupan aikana rakentamien kerrostalojen alueelta.
Koulurakennuksen eteläpuolella ja korkean tornin pohjoispuolella on koulun opettajien asuinrakennus.
[muokkaa] Kivioja
Lesogorskiy, Lesogorskij
Enson teollisuusyhdyskunnan eteläpuolella oli toinen merkittävä suurtehdas, Suomen ainoa keinosilkkitehdas Kuitu Oy. Se oli matala laaja tiilirakennus. Se kärsi vaurioita molemmissa sodissa, mutta on pääosin edelleen pystyssä ja teollisessa käytössä. Sen päätietä lähinnä oleva korkea osa on rakennettu uudelleen 1970, mutta päätehdasrakennuksen takaosa on alkuperäisessä muodossaan. Savupiipun luona on toinen osa tehtaasta, josta voi myös havaita alkuperäisiä muotoja.
Tehtaan takana Vuoksen rannalla on useita suomalaisrakennuksia. Kuitu Oy:n asuntola-alue on säilyttänyt alkuperäisen muotonsa: kookkaat omakotitalot ovat edelleen siistissä rivissä tien toisella puolella, hieman tehtaasta Enson suuntaan.
Kun ajaa kapeaa tietä omakotitalojen ohi, pääsee suomalaistyyppisten mutta ilmeisesti neuvostoaikaisten vuokratalojen ohi neuvostoaikaiselle kerrostaloalueelle.
[muokkaa] Vuoksen länsiranta
Kun pääliikenne kulkee Vuoksen itärantaa, unohdettu länsiranta tarjoaa paljon suomalaismuistoja. Kiertoreitti kulkee Enson tehtaiden ohi kapean sillan ja Jääsken leveän sillan välillä.
Enson tehtaat näkyvät dramaattisesti patosillalta, joka tarjoaa mahtavan näköalan raivoaviin Saimaan vesimassoihin, jotka virtaavat Suomen puolelta neuvostovenäläisen Kannaksen romahduksen keskelle.
Silta on yksikaistainen, mutta sillä voi kävellä ihmettelemään avautuvaa maisemaa. Sillalle pääsy edellyttää ajamista tehdasalueen läpi, heti keskustorin Pogranitsnaja-kadun funkkistalon luota länteen, Enson pääkonttorin ohi, ja oikealle kääntyen. Sillalle on päätieltä noin 1,3 km.
Tehtaan länsipuolella pääväylä kaartaa vasemmalle seuratakseen Vuoksen virtaa etelään.
Vuoksen länsipuolella on entinen Kiurula, jonka varrella on suomalaisia taloja ja venäläisten datshoja. Aja Vuoksen sillalta 700 metriä, kunnes pääväylä kääntyy vasemmalle. Oikealla näkyy useita suomalaisia puutaloja. Tieyhteys oikealle kohti Räikkölän kylää päättyy Venäjän rajavartioston puomille. Kiurulasta etelään on useita säilyneitä suomalaistaloja. Risteyksestä 200 metriä etelään on tien oikealla (länsi)puolella ainakin viisi suomalaisrakennusta. Osoitteessa Kaskadnaja 25 on rapattu omakotitalo.
Noin 900 metriä risteyksestä etelään on tien oikealla puolella Produkty-kauppa, ainakin kolme suomalais¬rakennusta ja vasemmalle kääntyvä tienristeys. Sieltä löytyy hyvin säilynyt vihreä omakotitalo komeilla kivijaloilla sekä näköyhteys Enson voimalaan alajuoksun suunnalta. Kaupan luota asfaltti jatkuu 2,5 km etelään.
Kaupan luota etelään on runsaasti suomalaisrakennuksia. Tien vasemmalla puolella, 300 metriä kaupalta etelään, on osoitteessa Zaretsnaja 4 punainen puutalo. Sadan metrin päässä on oikealla mansardikattoinen keltainen rakennus. Kaupalta noin 1,2 km etelään on tien molemmin puolin noin 10 puutaloa, osa näistä venäläisten datsoja.
Täältä noin 200 metriä etelään on tien vasemmalla puolella suljettu kauppa ja oikealla osoitteessa Pionerskaja 5 suomalaisen näköinen puutalo. Täältä etelään on Kiurulan kylän eteläosan tiiviisti asuttu alue, jossa on edelleen näkyvissä toistakymmentä vanhaa puutaloa.
Rouhiala on risteyskylä, jonka luona on useita vanhoja suomalaistaloja. Noin 5 km sillalta, hieman ennen hiekkatien alkua, kääntyy risteys itään niemimaalle kohti Vuoksen virtaa. Tasan kilometri itään on pioneerileiri Ogonek, jossa on vihreä päärakennus, vanha suomalainen navetta, valkoinen sivurakennus ja muita rakennuksia. Se on ollut iso pioneerileiri, ja siellä on edelleen kesällä lapsia ja toimintaa.
Takaisin pioneerileirin risteyksestä etelään asfalttitie jatkuu vielä 150 metriä. Ainakin kolme vanhaa puutaloa on risteyksen eteläpuolella, mutta Rouhialan eteläosassa ei enää monta taloa näy.
Täältä etelään on entinen Hämälälä, jonka alueella on ainakin kaksi hyvin säilynyttä puutaloa: 2,2 km pioneerileirin risteyksestä etelään on tien oikealla puolella mäellä iso hyvin säilynyt puutalo.
Risteyksestä 2,8 km etelään on Vuoksen puolella siro puutalo, jonka veranta on kaunis. Maantie seuraa tässä Vuoksen mahtavaa virtaa, ja sen toisella puolella näkyy Aholan kartanon navetta.
Lyhyt matka maantietä kuuluu kylälle nimeltä Kaplahala. Sen alueella, pioneerileirin risteyksestä 3,5 km etelään, on vasemmalle (itään) kääntyvä risteys, jonka päässä on Rouhialan voimalaitos. Se on Kannaksen merkittävimpiä nähtävyyksiä.
Ensinnäkin se oli Stalinin tärkein sotasaalis: se yksin kolminkertaisti Neuvosto-Karjalan sähköntuotannon! Rouhiala ja Enso ilmeisesti sanelivat nykyisenkin valtionrajan sijainnin: Stalin tiesi mitkä ovat Suomen strategisesti tärkeimmät tuotantolaitokset.
Rouhialan kohtalo oli myös suomalaisia nöyryyttävää, korutonta kertomaa: se saatiin tuskin valmiiksi puna-armeijan vyöryessä Suomeen 1939. Sodissa se vaurioitui: vuonna 1941 se vallattiin takaisin raunioina. Lopulta syyskuussa 1944 voimalaitos piti luovuttaa Neuvostoliitolle korjattuna.
Toisin kuin useimmat muut suomalaiset teollisuuslaitokset, Rouhialan voimalaitos tuntuu edelleen olevan toiminnassa, jopa ilman ulkomaalaista omistusta. Padon yli kulkee tie, mutta se on suljettu eikä siitä anneta ajaa. Rouhialan risteyksen eteläpuolella on pieni pätkä asfalttia, mutta sitten taas hiekkatietä.
Kaplahalan eteläpuolella on Pähkälälä, muutaman sadan metrin pätkä maantietä, jonka alueella on lähinnä venäläisten datsoja. Yhtä lyhyt kylänpätkä on Ranssila.
Myös Puujalkala ja Tollola ovat pieniä kyliä tieosuuden eteläpäässä. Täällä on useita vanhoja suomalaistaloja ja paljon venäläisten datsoja tien molemmin puolin. Isot kuusiaidat täälläkin paljastavat entisen suomalaisen sivilisaation.
Noin 500 metriä ennen risteystä on oikealla (pohjois)puolella vanha suomalainen hautausmaa, joka on törkeästi häpäisty: vanhat suomalaiset hautakivet makaavat kaadettuina tai rikottuina siellä täällä uudempien venäläisten hautojen välissä.
Risteyksestä (ei mitään kylttejä mihinkään suuntaan) on vasemmalle kääntymällä 500 metriä asfalttitielle risteykseen, josta Jääski on heti vasemmalla, oikealle kääntymällä pääsee Viipurin suuntaan. Risteyksen kohdalla on useita kookkaita suomalaistaloja.
Näiden risteyksien luota voi suunnistaa myös Seppälän kylään (katso alla) sekä länteen aivan tynkä-Suomen rajalle, jossa on Kuurmanpohja.
[muokkaa] Jääsken kylät
[muokkaa] Ensosta Tietävälään
Mielenkiintoinen, luonnonkaunis ja kätevä tieyhteys Ensosta Kirvun Tietävälään tarjoaa muutaman maamerkin.
Reitti alkaa Enson keskusta-alueen etelälaidalta, Krasnoarmeiskaja-katua itään. Tie kulkee suomalaisvalmisteisten kerrostalojen ohi, ohittaa autotallialueen ja päätyy lopulta datsakylään.
Palaa pari sataa metriä takaisin ja käänny vasemmalle (jos tulet Enson suunnasta: oikealle) pääväylälle, kuoppaiselle hiekkatielle niityn laitaa itään. Aja noin 2 km T-risteykseen, josta vasemmalle on tieyhteys Laitilan kylään (katso edellä) ja oikealle kääntymällä pääsee Tietävälän suuntaan.
Jatka noin kilometri etelään, jolloin saavut T-risteykseen. Edessä kimmeltää Pytäräjärvi. Jatka 2,8 km risteykseen, jonka lähistöllä sijaitsivat ennen maatilat Saloranta, Laakso, Lähteelä ja Siira. Suomalaistaloja ei näy, mutta alueella pidetään kesällä lehmiä ja ainakin yksi venäläisten datsa näkyy, samoin Mertjärvi niityn eteläpuolella.
Oikealle tie johtaa entisen Ojalan tilalle, jossa nyt on vartioitu yksityislomakeskus. Kaunis niemi 500 metriä länteen on entisten Tikkolan ja Huutmerin tilojen paikalla. Muutama kivijalka näkyy paikalla, joka on erinomainen ja suosittu leiriytymispaikka kesällä.
Jos jatketaan Tietävälään, tie jatkuu pääväylää 10 km perille Tietävälän koululle. Valitse vasen tielinja epäilyttävissä risteyskohdissa. Katso Kirvu.
[muokkaa] Ihalempiälä, Lottola
Sosnovaå Gorka, Sosnovaja Gorka Ihalempiälä on neuvostoromahduksen muistomerkkejä. Maantien itäpuolella pieni kylänpahanen ja tutka-asema ovat rapistuneet surkeaan kuntoon. Lähellä päätietä on lopullisesti hylätty valkotiilinen vuokrakerrostalo, josta on tullut pelkkä luuranko. Tien toisella puolella on hylätty ja raunioitunut kolhoosin navetta. Samoin tiilinen torni on raunioina.
Päätieltä 1,3 km itään on mäellä ja metsän peitossa pitkä kaksikerroksinen tiilitalo, jonka alueella on tutkarakennelma. Alue on ollut tai on edelleenkin jonkinlaisessa sotilaallisessa käytössä.
Siellä oli ihmisiä kesällä 2003, mutta sinne johtavan tien varrella ollut rakennelma oli täysin raunioina ja ”katulamput” oli kaikki järjestään rikottu. Talvella 2004 paikka oli hiljainen ja vailla näkyvää toimintaa.
Sotilaallisen rakennuksen länsipuolelta tie jatkuu pohjoiseen kukkulan huipulle. Siellä on laaja tutka-asema. Sinne ei ollut aurattua tieyhteyttä talvella 2004, joten paikka saattaa siirtyä hylättyjen sotilaallisten kohteiden listaan. Useat tutkalaitteet, osa kuorma-autojen lavalle rakennettuina, piiloutuvat metsän suojaan, mutta muutama korkea rakennelma näkyy Jääsken kirkonkylän suunnalta ajettaessa.
Alueen keskellä on matala ”päämaja”, jossa oli vielä äskettäin – kesällä – ihmisiä ylläpitämässä koneita. Alueelle ei ole syytä mennä jos se on edelleen käytössä.
Kylän alueella on muutama suomalaistalo, joko pystyssä tai pelkkänä kivijalkana, sekä vanhan kulttuurimaiseman jäljiltä niittyjä. Kylässä ei ole tienviittoja, kylttejä eikä mitään palveluja.
Sotilasalueen etelälaitaa kulkee itään maantie, jonka takaa pitäisi löytyä Rahikkala eli Nikiforovskoe eli Nikiforovskoje. Siellä on yksittäisiä venäläisten datsoja. Rahikkalaan pääsee helpommin Hannilan ja Hännikkälänniemen väliseltä maantieltä.
[muokkaa] Järvenkylä
Losevo, Losevo
Järvenkylä oli Suomen kaudella Jääskijärven pohjoislaidalle kasvanut laaja kylä, jossa oli kansakoulu, saha ja yli 40 tilaa. Kun kylään saavutaan päätieltä lännestä, on tien vasemmalla ja sen jälkeen oikealla puolella hyvin säilyneet vanhat suomalaiset navetat. Näistä ensimmäistä on laajennettu neuvostoaikana.
Päätieltä 1,3 km itään on tien oikealla puolella hyvin säilynyt kellarikerroksen kivijalka, suomalainen asuintalo ja navetta. Noin 600 metriä itään on tien vieressä kaunis keltainen suomalaistalo.
Edelleen 800 metrin päässä on sovhoosin lämpövoimalaa vastapäätä säilynyt suomalaistalo sekä navetta. Kun tie ohittaa järvimaiseman, on tien vasemmalla puolella useita suomalaistaloja. Lahden takaa näkyy niemimaa, Huviniemi.
Nykyään venäläinen Järvikylä on kokoelma navettoja, kerrostaloja ja uusia datsoja. Runsas kilometri päätieltä itään on kylän keskivaiheella valtava karjatila. Sen nimi on Sosnovaja Gorka Losevo.
Vaikka osa rakennuksista on rapistunut, portilla on vartija ja laajat navetat ovat edelleen käytössä. Työntekijöiden asuttama kerrostaloalue hallitsee nykyistä maisemaa. Päätieltä 2 km itään on kerrostalojen ja risteyksen luona kauppa.
Järvenkylä sijaitsee Jääskjärven ja Pytäräjärven välisen kannaksen molemmin puolin. Itäpuolen erottaa lännestä silta, joka sijaitsee 3,4 km päätieltä itään. Sillan itäpuolelle ovat venäläiset rakentaneet luksusdatsoja, ja 1,4 km sillalta itään on rakennettu neljä kookasta navettaa, joista ainakin yksi on edelleen käytössä. Navettojen itäpuolella tie sukeltaa metsään ja siirtyy Kirvun alueelle.
[muokkaa] Jääsken kirkonkylä
Lesogorskiy, Lesogorskij
Jääsken kirkonkylä on koko Kannaksen Karjalan tärkeimpiä nähtävyyksiä sekä hyvässä pahassa: siellä ovat järkyttävimmät rauniot ja tärkeimmät suomalaismuistot. Jääski on myös tärkeä risteyspaikka. Vuoksen yli kulkee kolmanneksi tärkein maantiesilta ja tärkeä rajaliikenne kulkee pyörillä ja raiteilla Jääsken kautta.
Rauniomatkailijalla on Jääskessä ihmeteltävää. Etelässä entisen kirkon eteläpuolella on Jalmari Lankisen suunnittelema entinen Kirkonkylän kansakoulu. Se on ollut uhkea rakennus Vuoksen virran varrella.
Nyt paikka oli Kannaksen järkyttävimpiin kuuluva kokemus: rakennus on tuhottu ulkoa ja sisältä niin perusteellisesti, että vähänkin Venäjää tunteva ei voi olla ihmettelemättä mistä kaikki energia rakennuksen tuhoamiseen on saatu. Koulurakennus symbolisoi koko venäläisen Karjalan umpikujaa ja erityisesti sitä epätoivoa mihin Jääsken kirkonkylän alueella on ajauduttu 2000-luvun alkuun mennessä.
Rautatien tasoristeyksen eteläpuolella ollut funkkistyylinen Jääsken säästöpankin rakennus on säilynyt, jopa restauroitu täysin entisen kaltaiseksi. Myös asemalla on suomalaiskauden rakennuksia. Sen sijaan aseman pohjoispuolella ollut SOK:n varasto on täysin raunioitunut ja tuhoutunut.
OTK:n suurmylly on ehjä ja vartioituna jonkinlaisessa käytössä. Keskustan alueella on myös muutama vandalisoitu neuvostoaikainen rakennelma. Vuoksen sillan koillispuolella on 1967 rakennettu tuotantolaitos, joka on tuhottu käyttökelvottomaksi.
Neuvostoliittolainen sotamuistomerkki keskustan pohjoisosassa on musta kivipaasi, joka kuvastaa lentokonetta laskeutumassa alas.
Jääsken kirkkomaa on laajimpia ja mielenkiintoisimpia koko Kannaksen alueella. Se sijaitsee sillan eteläpuolella, lähellä Vuoksen virtaa. Sinne voi teoriassa ajaa pohjoisen kautta koukkaamalla Vuoksen sillan alta, mutta helpointa on ajaa etelän kautta, (kun raunioitunut funkkiskoulurakennus näkyy päätieltä Vuoksen suuntaan). Alueella on kymmenkunta eri muistokiveä.
Kauimpana jokea on valkoinen risti, jossa lukee ”Tulkaat minun tyköni kaikki Matteus 1:28”. Sen vieressä on kivi, jossa lukee: ”Tällä paikalla sijaitsi vuosina 1844–1941 Jääsken pitäjän viides kirkko, A F Granstedtin suunnittelema kahden tuhannen hengen kaksoisristikirkko.”
Muistomerkin kohdalta menee polku kohti jokea, siellä toinen muistokivi, joka paljastettiin 18.7.1993: ”Jääsken sankarihautausmaa v. 1939–1940 ja 1941–1944. Uinutte Karjalan koivujen alla, uhrinne arvo ei unholaan jää. Lintuset oksilla laulelemalla, terveiset hellimmät helkyttäkää.”
Patsaan vasemmalla puolella on iso kivikasa ja sen ympärillä on kivipaasia, joissa on nimiä Härkönen, Rasilainen, Jauho, Silvonen, Luukkanen, Ruokolainen, Kärkäs, Lyyra, Ravantti ja Turtia.
Näiden kivien takana viistosti kohti jokea on vanhoja 1800-luvulla kuolleiden hautakiviä (Bernitz, Poutiainen, Tengén, Dahlgren, Grogerus, Syrelius). Oikealla edellisistä haudoista katsoen kauempana joesta on kivi, johon on kirjoitettu ”Tähän hautausmaahan haudattiin 1697 16. p. huhtik. samaan hautaan 150 ja 3. p. toukok. 90 nälkään ja nälkäruttoon kuollutta. He nääntyivät nälkään väkivallan tekoja tekemättä ja ajan kärsimysten tähden rikkomatta Jumalan ijankaikkisia perustuslakeja. Siunaus esi-isien haudoille! Jääsken seurakunta pystytti muistopatsaan 1916.” Laajalla kirkkomäen alueella pysähtyy kuka tahansa suomalainen miettimään Karjalan mieletöntä kohtaloa.
Lesogoskin alueen pohjoisosassa on entinen Aholan kartano, jonka omisti konsuli Wolff. Sinne ei pääse Rouhialan voimalaitoksen läpi, koska silta (ja voimala) Vuoksen yli on suljettu puomilla. Tällöin ainoa vaihtoehto on ajaa Jääsken keskustan pohjoispuolelta (radan länsipuolelta) tietä perille.
Matkaa on noin 6 km. Matkalla on muutama säilynyt suomalaistalo, etenkin Kokkolan kylässä, missä tie kiertää oikealta hyvin säilyneen suomalaistalon. Sen lähellä on varsin eriskummallinen venäläinen datsa.
Tie päätyy Rouhialan vesivoimalan itäpuolelle, jossa on edelleen useita asuntorakennuksia Suomen kaudelta. Tie jatkuu oikealle kääntyen Aholan kartanon suuntaan.
Aholan kartanosta on jäljellä komea tiilinavetta, iso heinälato ja niittymaisema. Päärakennuksessa majoitusliike Baza Otdyha Lesogorskij, joka on venäläisten suosiossa. Kartano on erittäin kaunis, ja se sijaitsee idyllisellä paikalla Vuoksen rannan lähellä. Kartano on kesällä puiden peitossa.
Majoitustilat ovat toisessa kerroksessa, ja sänkypaikkoja on 21. Rakennuksessa on myös ruokasali.
[muokkaa] Kuurmanpohja
Storojevoe, Storozhevoje
Seppälän kylän länsipuolella ajokelpoinen hiekkatie jatkuu aina rajavartioston tukikohdalle, joka on piikkilanka-aitojen eristämä. Vanha Kuurmanpohja on jakautunut kahden valtakunnan alueelle.
Läntinen osa kuuluu Joutsenon kuntaan. Nykyään voi ajaa Seppälän risteyksestä 7,3 km länteen aina rajavartioston puomille asti (ellei joku tai jokin – kuten pelko – käännytä takaisin). Maantie kulkee Pulleron kylän niittymaisemien halki. Seudulla on muutama hökkeli ja jokunen asuttu talo koirineen.
Kuurmanpohjan kylä joutui niin lähelle valtakunnanrajaa, että sen paikalla on nyt rajavartioston kasarmirakennus ja valvontatorni. Pieni kasarmi on miehitetty, mutta sinne johtavan tien varrella ei ole mitään varoitusta.
[muokkaa] Laitila
Hylätty, tyhjennetty ja autio Laitila antaa mahdollisuuden hiljaisiin hetkiin rajan tuntumassa.
Laitilassa oli asukkaita, kansakoulu ja usko tulevaisuuteen. Kaikki romahti Moskovan rauhansopimuksen rajansiirrossa 1940. Nyt koko kylä on tyhjä. Vain koivukuja, niityt ja muutama kivijalka paljastavat, että täällä on asunut suomalaisia. Kokonainen sivilisaatio on tuhottu.
[muokkaa] Seppälä
Pravdino, Pravdino
Seppälä on syrjäinen pikkukylä, joka on osittain säilyttänyt suomalaisen asunsa. Kylän eteläpuolella on raunioitunut kollektiivitilan navetta, mutta kylän ympäristössä on paljon lehmiä.
Kylän keskusta sijaitsee joen eteläpuolella, ja muutama suomalaistalo on säilynyt. Taloja on myös siirretty tänne muualta. Kylän kauppa on suljettu ja viereinen ”klubi” on vandalisoitu: juhlasalin tuolit ovat hujan hajan ja lattialla on neuvostoaikaisia propagandalehtiä revittyinä.
Kylässä ei ole mitään palveluja. Kaksikerroksinen kerrostalo on osittain jo hylätty. Muutama uusi kesähuvila tuo kylään positiivista ilmettä.
Joen pohjoispuolella on tien länsipuolella toimiva navetta, jonka luota pohjoiseen on yli kilometrin matkalla, huonokuntoisen tien varrella, useita säilyneitä suomalaistaloja.
Tie jatkuu erittäin huonokuntoisena pohjoiseen, alittaa suurjännitejohdon ja niityn jälkeen kääntyy oikealle kohti Jääskeä.
Seppälän eteläpuolelta on tieyhteys Kemppilän suuntaan. Asfalttitie jatkuu 2,2 km etelään. Einolan tilan tienoolla oli kesällä 2003 lehmiä, mutta muuten seutu on autiota ja asumatonta. Lukkarilan kylän autiot niityt löytyvät, kun ajaa Seppälästä etelään 3,6 km ja kääntyy oikealle.
Tie päättyy 1,5 km päässä niitylle. Jos ei käänny Lukkarilan suuntaan, voi etsiä Kemppilän maisemia Kemppilänjärven rannalla.
