JOHANNES
WikiKarelia
JOHANNES
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Johanneksesta
Pinta-ala 1936: 218 km² Asukkaita 1939: 10303 Asukastiheys 1939: 47,3/km² Kyliä: 31, joista nyt asuttuja: 9
[muokkaa] Johanneksen historia
Johannes oli Suomen tärkeitä teollisuuspaikkakuntia, jossa Hackmannin selluloosatehdas työllisti Rokkalassa, kirkonkylän pohjoispuolella. Rokkalassa ja Kirkkoniemellä oli lasitehtaat, lisäksi Johanneksessa olivat Rokkalan, Kaislahden ja Kirjolan kartanot.
Pienikokoinen pitäjä oli suuren työväestön ansiosta tiheästi asutettu. Summan suuntaan kulkevan maantien varressa oli useita maataloutta harjoittavia kyliä. Vuoteen 1932 asti Johannekseen kuului Uuraan satama, joka sittemmin liitettiin Viipurin kaupungin alueeksi. Johanneksen rikkonainen saaristo oli maineeltaan kaunis.
Talvisodassa tuhotui peräti 80 prosenttia kunnan rakennuksista. Jatkosodan aikana kuntaan palasi kolme neljäsosaa asukkaista rakentamaan kotiaan ja viljelemään maata.
[muokkaa] Johanneksen asutus
Nykyään pitäjässä on kirkonkylän ohella vain kolme ”elävää” kylää, joista Kaijalassa on kaksi kauppaa, Karhulassa ja Niemelässä yksi kauppa. Johannes kuuluu siis autioituneimpiin pitäjiin, koska kirkonkylän ulkopuolella on ainoastaan neljä kauppaa eikä juuri muita palveluja!
Koko pitäjässä on vain yksi tehdas ja ainakin kaksi maatilaa. Mantereen puolella asumattomia tai nimeämättömiä kyliä ovat Hylkiälä, Kolmikesälä, Lippola, Metsäkylä, Tikkala ja Uusikylä.
[muokkaa] Johanneksen kirkonkylä
Sovetskiy Sovetskij
Vanha suomalainen satama ja yli 10 000 asukkaan Johannes muuttui neuvostokyläksi sodan jälkeen, ja sitten siitä tuli ”Kannaksen Kostamus”: nyt siellä on kymmeniä kerrostaloja ja suuri saastuttava tehdasalue.
Useat kerrostalot, hotelli, saunarakennus ja muutama muu talo on rakennettu suomalaisin voimin aivan 1990-luvun alussa. Nykyään Johannes on tyypillinen neuvostokaupunki, joka nujertaa kävijän kuin kävijän urbaanilla ilmeellään.
Vanhassa Johanneksessa asuttiin saaristossa ja yhteensä 23 eri kylässä, nyt asutus on ahdettu vain harvoihin kyliin, joista Sovetskij on nykyisen Karjalan kannaksen tiheimpiä talokeskittymiä. Sovetskij on saanut nimensä orvon neuvostokansalaisen mukaan, ja tämä orpo puolestaan sai nimensä suurelta ja mahtavalta Neuvostoliitolta.
Johannekseen kulkee Viipurista yksi päätie. Keskustaan johtava T-risteyksestä vajaan kilometrin päässä on junarata, ja sen jälkeen oikealla bensa-asema, joka myy 92 ja diesel-versioita.
Oikealle johtaa tie tehtaalle. Suoraan jatkuva tie vie keskustaan, jonka muodostaa hotelli (katso yllä) ja sen vieressä olevat palvelut: kymmenkunta kauppaa, sauna eli banå (auki to–su 14–22, 15 ruplaa) ja pieni kahvila (11–05) sekä lentäjäsankarin monumentti parkkipaikan takana.
Jatka monumentin taakse omakotitaloalueelle, jonka oikealla puolella on nuorten tanssipaikka Dancing Club ”Bugi Vugi”, jonne on (suomalaisille) pääsymaksu ja joka on auki pe ja su 23–04, la 19–04. Viereisellä kujalla on ortodoksikirkko, joka on auki 10–13.
Johanneksen keskustan tuntumassa on kivetty merenranta, jonne pääsee hotellilta katsoen parkkipaikan takaa vasemmalta koukaten. Siellä on hyvin vanhoja puita ja paikallisen väen uimapaikka. Hotellilta eteenpäin ja vasemmalle kääntymällä pääsee urheilukentälle, jonka lähellä sijaitsi ennen kirkko.
Koivujen keskellä on kirkon kivijalka, jonka luona on useita muistokiviä. Portaiden molemmin puolin on kivipaadet ja niiden lähellä seurakunnan papin hautakivi.
Entisen alttarin kohdalla on metallinen risti ja kivestä valmistettu avattua kirjaa muistuttava muistomerkki, jossa lukee ”Tällä paikalla sijaitsi Johanneksen kirkko 1888–1940. Vuosisatojen ajan näitä seutuja asuttaneiden ja tänne siunattujen esivanhempiemme muistoa kunnioittaen. Johannekselaiset r.y.”
Kuten muuallakin pakkoluovutetun Karjalan muistomerkeissä, täälläkin sama teksti on venäjäksi. Muistomerkki paljastettiin 1992. Muistomerkkejä on tuhrittu joskus vuoden 2003 aikana.
Tien toiselle puolella on muistokivi, jossa on pieni laatta ”1939–1944 Sodan uhrien muistolle”. Jos jatkat matkaa kirkon ohi kohti etelää, tie päätyy hautausmaalle radan vieressä. Tie ei jatku radan yli, joten joudut palaamaan takaisin Johanneksen keskustaan.
Osittain suomalaisten rakentaman tehdasalueen luokse pääsee aina portille saakka. Tehdasalueen eteläpuolella on venäläisten pystyttämä voittoa hehkuttava muistokivi sekä puistoalueella useita rapistuneita eläinpatsaita. Tehtaan ohi sen itäpuolelta pääsee kääntymällä huoltoasemalta suoraan pohjoiseen, katso Rokkala.
[muokkaa] Rokkala
Rokkalan kylä kasvoi Rokkalanjoen varsille. Kylässä on yhä paljon nähtävää. Suomen kaudella Rokkala oli oma kylänsä, vaikka nykyään suuri sellutehdas sulkee kaikki samaksi kaupunkikokonaisuudeksi.
Rokkalan kartano lahjoitettiin viipurilaiselle kauppiaalle Jacob Lundille 1798. Hän oli perustanut alueelle lasitehtaan. Myöhemmin kartanoa myytiin suvulta toiselle, kunnes Suomen valtio lunasti alueet 1860 ja myi tehtaan ja tilan edelleen. Itsenäisyyden aikana tilan maita alettiin palstoittaa.
Rokkalan lasitehtaan rauniot sijaitsevat Viipurista Koivistolle johtavalla ¬Johanneksen ”ohitustiellä”, tien länsipuolella, Rokkalanjoen sillan pohjoispuolella. Tehdas perustettiin jo 1772, ja alkuaikoina se toimitti lasituotteita Pietariin tsaarin palatseihin. Uusi rakennus valmistui 1841.
Vuonna 1920 tehdas siirtyi Osakeyhtiö Kirkkoniemelle. Rauniot saattavat jäädä kesällä puiden peittoon, mutta rauniot ovat vakuuttavan näköiset. Olemme joskus nähneet siellä käärmeen, joten varovaisuus kannattaa.
Raunioiden pohjoispuolella on Rokkalanjoen silta, jonka eteläpuolella on neuvostoaikainen sotamuistomerkki. Sillalta näkyy koskimaisema, jossa on vanha puutalo.
Johanneksesta Uuraan saarelle kulkeva uusi asfalttitie kulkee Rokkalan länsiosan kautta. Uusi, suomalaisten rakentama selluloosatehdas sijaitsee Hackmanin tehtaiden paikalla. Vyborgskaja tsellulosa on moderni laaja tehdas, jonka portilla ovat siistissä rivissä ”työn sankareiden” valokuvat ja tiedot.
Äskettäin sellutehtaan pääportin luokse ilmestynyt tehtaan historiikki tunnustaa kyllä Hackmanin nimen, mutta unohtaa muistuttaa, että Hackmanin tehdas sijaitsi itsenäisen Suomen alueella Johanneksen pitäjässä ja että Hackmanin teollisuusyritys tuhottiin Stalinin kansainvälisesti tuomitun hyökkäyssodan seurauksena, ja että sotien jälkeen etnisen puhdistuksen jälkeen Johannekseen muutti slaaveja ja että paikkakunnan nykyinen nimi Sovetski ei ole sama, millä nimellä venäläiset ovat paikkakuntaa kutsuneet satojen vuosien aikana.
Sen sijaan historiikki tietää kertoa tarkat tuotantoluvut neuvostomiehityksen ajalta 1940–41, paljastamatta kuitenkaan kyseessä olleen miehityksen aikainen tuotanto. Mutta ehkäpä yritysten historiikin ei niin tarkkaa tarvitse ollakaan!
Tehtaan pohjoispuolella on Rokkalanjoen silta. Joen etelärannalla on säilynyt rivi suomalaisen tehtaan virkai¬lijoiden asuntoja. Pohjoispuolella on Rokkalan kartanon hyväkuntoinen navettarakennus edelleen pystyssä.
Kylän läntisin osa, pitkä ja kapea Kirkkoniemi on nykyään sellutehtaan takana. Siellä oli jo Suomen kaudella rautatieyhteys, satama ja puuvarastoja sekä lasitehdas.
[muokkaa] Kaislahti
Popovo, Popovo
Kaislahden kyläkokonaisuus tarjoaa paljon nähtävää. Kohteilla on merkitystä myös nykyään.
Koiviston ja Viipurin välinen rautatie ja maantie kulkevat Kaislahden rautatieaseman kautta. Asemalla on säilynyt neljä vanhaa ruskeankellertävää puutaloa siistissä rivissä sekä muutama muu rakennus.
Aivan rautatieaseman pohjoispuolella on matala ja kapea rautatien kivisilta, jonka alta kulki vielä äskettäin kaikki maantieliikenne Uuraan saarelle. Liikenne on edelleen vilkasta, vaikka parempi tieyhteys Johanneksen sellutehtaan vierestä on valmistunut.
Entisen Kaislahden kartanon alue on toiminut neuvostoaikana pioneerileirinä. Suomen kaudella kartanon mailla toimi tiilitehdas ja saha sekä karjakkokoulu. Pioneerileiri Berjozka ehti rapistua vuoteen 2002 mennessä, kunnes ainakin yksi kerrostalo otettiin uudestaan käyttöön Uuraan öljysataman työntekijöiden asuntoina.
Muut rakennukset näyttävät rapistuvan edelleen. Samalla rakennettiin viisi aaltopeltiparakkia pioneerileirin portin ulkopuolelle. Osa asunnoista saattaa jäädä tyhjiksi satamatyön valmistuttua.
Kaislahden aseman eteläpuolella irtautuu Koiviston radasta pistorata Uuraan saarelle. Tätä rataa pitkin suunnittelee Lukoil-öljy-yhtiö kuljettavansa vuosittain jopa 10 miljoonaa tonnia öljytuotteita Uuraan satamaan ja sieltä maailmanmarkkinoille.
[muokkaa] Niemelä, Huistuppula
Xerbakovo, Medånka Shtsherbakovo, Medjanka
Matkalla Uuraan satamaan on vanhan Niemelän kylän alueella jonkin verran nähtävää. Uuraan satamaan on rakennettu uusi suora maantie, joka halkaisee vanhan kylän. Eteläistä osaa kutsutaan Shtsherbakovoksi, pohjoista Medjankaksi. Sillan pohjoispuolella on jo Suomen kaudella linnoitettu saari.
Eteläinen osa on noin 900 metrin pituinen hiekkatieosuus, jonka varrella on ainakin yksi hyvin säilynyt suomalainen huvila. Kylän alueella ei ole mitään palveluja.
Nykyistä Medjankan aluetta kutsuttiin Suomen kaudella myös nimellä Huistuppula Kaislahden rannalla sijaitsevan kartanon mukaan. Kartanoa sanottiin myös Pullon kartanoksi. Sen tilalla on nyt uusia korkeita aitoja ja venäläisten rakentamia kesämökkejä.
Nykyinen Medjankan kylätie oli Suomen kaudella päätie Uuraan sataman suuntaan. Nyt se on synkkä kylätie kuusikon halki. Tien varrella on paljon selkeästi suomalaisia taloja. Tieosuus on 2,2 km, jonka varrella ainakin yksi kauppa mandsardikattoisessa suomalaistalossa.
[muokkaa] Kirjola
Land[wevka, Landyishevka
Karttoihin merkitty Kirjola oli Suomen kaudella kuuluisa kartano, joka tunnettiin upeasta puutarhastaan. Sen historia ulottuu jo 1400-luvulle, jolloin sen omisti Kirjosten suku.
Arkkitehti Gustav Nyström suunnitteli kartanon rakennukset, jotka valmistuivat 1903. Tällöin kartanon omisti Alfred Nobelin veljen, Ludvig Nobelin leski Edla Nobel. Vaikka kartanoa ei enää ole, jäljellä on erittäin komea puukuja, joka johtaa 800 metrin päässä olevalle kiviportille. Tie on erittäin huonokuntoinen.
Vasemmalle kääntymällä löytyy kivijalkoja ja muita kartanon rakennuksia, joista kolmessa on säilynyt vanhan loiston todisteet kaikessa komeudessaan. Päärakennuksen komean kivijalan päälle ovat venäläiset rakentaneet pienemmän talon siten, että osa vanhasta kivijalasta on jäänyt käyttämättä. Vieressä on kokonaan säilynyt hieno kartanon sivurakennus.
Vastapäätä päärakennusta on kivinavetta, mutta komeat tallit ja navetat ovat säilyttäneet hyvin vanhan muotonsa. Syksyllä 2003 venäläiset kunnostivat navettoja ja talleja uusiokäyttöön.
Rannalta avautuu hieno järvimaisema. Alueella on satunnaista venäläisproletariaatin asumusta mutta ei kauppoja, palveluja eikä mitään kylttejä.
[muokkaa] Kukkola
Kirjolan eteläpuolella on entinen Suo¬men Kukkola. Kartassa se on merkitty osaksi Landishevkaa, mutta maantiellä kylän rajakyltissä lukee Kljutsevoje, joka nimi esiintyy myös Römpötin alueella.
Kukkolassa on 300 metrin matkalla muutama säilynyt suomalaistalo ja useita uusia venäläisten datshoja. Ranta ei näy maantielle, mutta maisemia on kehuttu.
[muokkaa] Johanneksesta itään
Kätevä tapa oikaista Johanneksesta Summan kylään on toistaiseksi merkitsemätön tienristeys, joka sijaitsee noin 1,4 km Johanneksen risteyksestä etelään. Alueella on kolme kylää, joista Kaijala ja Karhula on rakennettu vanhojen kylien paikalle neuvostokaupungeiksi.
Koskijärvi on rakennettu siirtämällä eteläisistä kylistä rakennuksia. Niinpä Hylkiälä, Lippola ja Kolmikesälä on kokonaan tyhjennetty, vaikka niiden luo tiettävästi pääsee yhä henkilöautolla. Aluetta ei ole kuitenkaan tutkittu tätä kirjaa varten.
[muokkaa] Kaijala
Tokarevo Tokarevo
Kaijalan kylässä on säilynyt paljon suomalaiskauden rakennuksia. Kylän pituus on pari kilometriä. Kylän ympärillä on niittyjä ja peltoja ja joitakin neuvostoaikaisia navettoja.
Kylän lounaiskulmassa on tien pohjoispuolella entinen Vesipellon tila, jonka päärakennus ja savusauna ovat säilyneet. Neuvostoaikaiseen kylään kulkevan sillan kupeessa on myös säilynyt suomalaistalo sekä komea kivijalka. Myös muita suomalaisia rakennuksia näkyy maisemassa.
Joen pohjoispuolella on ankea neuvostoaikainen Tokarevo. Sillalta suoraan ja vasemmalle on kookkaita navettoja, joista monet ovat edelleen käytössä. Sillalta oikealle on kookas varikkorakennus, jossa on sekä rautaromua että toimivia laitteita.
Kylässä on lukuisia asuttuja, kookkaita kerrostaloja ja valtava kesken jäänyt betoniluuranko. Kylässä on myös hallinnollisia rakennuksia.
Kylän ohi kulkevan päätien varressa on raunioituneita neuvostorakennelmia, muutama kauppa, suomalaisia puutaloja ja yleistä ankeutta. Kylän itäpuolella on kookkaita raunioituneita heinävarastohalleja.
Neuvostoaikainen nimi tulee N A Tokarevin (1907–44) mukaan. Hän toimi talvisodan aikana Itämeren laivaston Ilmavoimien laivueen päällikkönä ja jatkosodan vuosina Mustallamerellä. Hän kuoli taistelussa saksalaisia vastaan Krimillä.
[muokkaa] Koskijärvi
Qørniqnoe, Tsjornitsnoje
Perinteinen sahateollisuuskylä on muuttanut neuvostoaikana muotoaan. Kylään on tuotu taloja muualta Johanneksen alueelta, niissä on selvästi suomalainen ulkoasu. Kylän halki kulkee koski, ja maisemat ovat parhaimmillan idyllisiä. Emme löytäneet kauppoja, muita palveluja emmekä kylttiä. Kylän itäpuolella on joitakin navettoja.
[muokkaa] Karhula
Dåtlovo Djatlovo
Runsaan kilometrin pituinen kylä on ankea, kerrostaloista ja pientaloista koostuva kokonaisuus. Keskustan länsipuolella olleet baari ja kauppa ovat suljettuja.
Kylän eteläpuolella on kookas neuvostoaikainen navetta-alue, jossa on viime aikoina ollut lehmiä. Sinne johtavan tien varrella on useita vanhoja puutaloja sekä ainakin yksi komea kivijalka.
Karhula oli Suomen kaudella 65 talon kylä. Kylässä ovat säilyneet postitoimisto, osuuskauppa ja joitakin muita rakennuksia. Kerrostalojen luona on yksinkertaisen ruma vaaleanpunaisella katolla ”koristettu” betonikoppi, jossa ei ole mitään kylttiä. Se on kylän ainoa löytämämme kauppa.
[muokkaa] Uuraan saari
Uuraan saari oli suljettua aluetta vielä vuonna 2001. Seuraavana vuonna poistettiin saarelle johtavan sillan luota puomi, ja myöhemmin katosi vanha vartiokoppi.
Nyt saareen voi tutustua vapaasti. Nähtävää on paljon. Saarella on useita erilaisia satamia ja lähes koskematonta luontoa. Uurasta muistelee erityisesti helsinkiläinen lounasravintola Konstan Möljä osoitteessa Hietalahdenkatu 14.
Uuras oli alun perin kokonaisuudessaan Johanneksen pitäjään kuuluva osa. Sinne kehittyi satama, josta tuli Pohjoismaiden suurin puutavarasatama. Saarelle valmistui rautatie 1926.
Aluksi satamatoiminta keskittyi kapeaan salmeen Uuraan kylän ja Ravansaaren väliin. Kun rautatie oli valmistunut, rakennettiin aallonmurtaja eteläisempään satamaan. Tästä uudesta satamasta tuli entistä tärkeämpi. Siellä sijaitsee nykyinen Vysotskin satama.
Uuraan saaren pohjoisosasta tuli Viipurin kaupungin osa 1932 ja sille suunniteltiin erityinen asemakaava. Viipurin kaupungin väkiluku kasvoi näin melkein 6000 hengellä. Eteläinen osa ja Hannukkalan saari kuuluivat Johanneksen kuntaan.
[muokkaa] Hannukkala
Mayskoe, Maiskoje
Matkalla Uuraan saareen kuljetaan Hannukkalan saaren kautta. Ensimmäisen sillan pohjoispuolella on vanha Hannukkalan patteri, linnoitettu, melkein neliön muotoinen saari.
Hannukkalassa oli vain 94 asukasta ennen sotia. Nyt saari on lähes asumaton. Saaren pohjoisosassa on entinen pioneerileiri, jonka pihassa on jostakin syystä ruostunutta rautaromua ja iso aaltopeltihalli.
Leiri on alun perin perustettu suomalaisen rakennuksen yhteyteen, ja alueelle on rakennettu lisää puutaloja. Alueelle kunnostettiin moderni majoitusliike vuonna 2006.
[muokkaa] Uuraan öljysatama
Morskoy Terminal Lukoyl II, Morskoj Terminal Lukoil II
Kesällä 2002 aloitettiin uskomaton rakennustyö asumattomalle, luonnonkauniille paikalle Hantolan kylän paikalle. Venäjän suurimpiin öljy-yhtiöihin kuuluva Lukoil ilmoitti rakentavansa valtavan öljysataman Uuraan saaren puoliväliin.
Ajatus vaikutti järjettömältä: yhtiö kuljettaisi jostakin kaukaa junavaunuissa öljyä tai bensiiniä Kannaksen yksisuuntaisia rautateitä pitkin, tyhjentäisi vaunujen sisällön säiliöihin, rakentaisi matalaan meriveteen jonkinlaisen laiturin ja kuljettaisi tuotteitaan isoilla öljytankkereilla matalan veden, saarien ja paksun jääpeitteen Viipurinlahdelta maailman merille. Järjetön ajatus!
Kesällä ja syksyllä parikymmentä työntekijää tasoitti kumpuilevaa maisemaa eikä satamasta ollut tietoakaan. Alkuvuodesta 2003 alkoi kuitenkin tapahtua. Työntekijöiden määrä yli satakertaistui 3500 työntekijän paikkeille. Ratoja vedettiin Monolan aseman tienoolta rannan suuntaan, betonipohjia valettiin ja rakennusten muodot alkoivat hahmottua.
Nyt valmis öljysatama joutuu suoriutumaan melkein ylivoimaisista haasteista. Junavaunut joutuvat löytämään kulkuluvat Helsingistä tulevien junien, paikallisjunien, Suomeen ja Suomesta kulkevien tavarajunien ja muiden junien liikenteen keskelle Pietarin ja Viipurin välisellä vilkkaasti liikennöidyllä rataosuudella.
Viipurin ahtaalta ratapihalta Uuraan saarelle kulkee tavarajunia ja paikallisjunia, yksisuuntaisella rataosuudella. Tungos tulee olemaan valtava, liikenne puuroutuu tasoristeyksien varrella ja täydessä öljylastissa olevaan junaan ei juuri kannata törmäillä.
Lukoil suunnittelee kuljettavansa 10 miljoonaa tonnia öljytuotteita joka vuosi. Erään laskelman mukaan se merkitsee yhden junavaunun kuljettamista, tyhjentämistä ja takaisin lähettämistä keskimäärin runsaan minuutin välein, vuoden jokaisena päivänä, 24 tuntia vuorokaudessa.
Ongelmat eivät kuitenkaan pääty tähän. Merikorttien mukaan sataman kohdalla on riittävän syvää vettä yli 500 metriä rantaviivasta. Kun näin pitkä laituri on ollut rakenteilla, laivat pystyvät täyttämään valtavat säiliönsä.
Koiviston pitkän niemimaan ja saarien suojaama Viipurinlahti jäätyy nopeammin kuin Suomenlahti, ja ainakin alkuvuodesta 2003 jään paksuus lähenteli metriä. Lisäksi Viipurinlahdella kääntyilevä öljytankkeri on paljon suuremmassa vaarassa ajaa karille kuin Saimaan kanavalta suoraan Suomenlahdelle kulkevat paljon pienemmät rahtilaivat.
Yhdessä Koiviston öljysataman laajennetun kapasiteetin kanssa Uuras tulee lisäämään harmaita hiuksia Suomenlahden rannoilla asuville suomalaisille ja virolaisille. Myös venäläiset ympäristöjärjestöt ovat vastustaneet satamaa.
[muokkaa] Monola
Monolan kylästä ei ole juuri tietoa, mutta alueella on joitakin neuvostoaikaisia rakennuksia. Uuraan kylän suuntaan, öljysataman risteyksen jälkeen, on tien vasemmalla puolella tienviitat ”Monolan hautausmaa” ja ”muistomerkit”. Hautausmaalla on suomalainen muistomerkki ja jonkin verran venäläisiä hautoja.
[muokkaa] Uuraan satama Vysotsk
Port V[sock
Ennen kuin Lukoil aloitti toivottoman tuntuisen samahankkeensa Uuraan saarelle, Vysotsk oli tunnetuin Uuraan satamista. Se toimii yhä. Satamaan tulee rautatie, ja sieltä kuljetetaan muun muassa hiiltä.
Satama on peräisin jo Suomen kaudelta. Se kehittyi aallonmurtajan valmistumisen jälkeen 1927. Vanha rautatieasema on edelleen pystyssä satama-alueen ulkopuolella. Varsinainen satama-alue on suljettu ulkopuolisilta.
[muokkaa] Uuras
V[sock, Vysotsk
Uuraan kylä oli eläväinen satama, kansainvälinen kohtaamispaikka ja ikimuistoinen paikka. Koko saari oli suljettua aluetta aina vuoteen 2002 asti. Nyt kylään voi tutustua vapaasti. Alueella on tosin yhä sotilastukikohta, joten osa alueesta on eristetty.
Uuraan kylän rannassa, vanhan sataman paikalla, lukee suomeksi ”Uuras 1532 per.” sekä englanniksi ”customs immigration”. Laiturilla suoritetaan kesällä huviveneiden tullaus ja matkustajien passintarkastus. Laiturin tuntumassa on joitakin kivijalkoja ja neuvostoaikainen sotamuistomerkki.
Johanneksesta tultaessa päätie tulee pientalojen alueelle ja saavuttaa sitten ankean kerrostaloalueen. Osa rakennuksista on rapistunut, vuonna 1938 laajennettu kansakoulu on kunnostettu ja hyvässä kunnossa.
Kylässä on ainakin yksi kauppa ja paljon huonokuntoisia katuja tutkittavaksi. Saaren pohjoiskärjessä olevaan linnoitukseen emme ole toistaiseksi päässeet.
[muokkaa] Päätilä
Uuraan saaren eteläosassa oli kaksi Johanneksen pitäjään kuuluvaa kylää. Saaren lounaisosaa kutsuttiin nimellä Kivitokee. Se on asumaton, ja vaikeasti saavutettavissa. Vielä vuoden 2003 alkupuolella oli mahdollista ajaa kuoppaisia teitä pitkin kylän suuntaan, mutta syksyllä 2003 tehtiin avohakkuita saarella, ja kylän suuntaan kulkenut metsätie muuttui ajokelvottomaksi.
Sen sijaan Päätilä on ollut tavoitet¬tavissa sen tien varrella, joka johtaa Uuraan eteläisimpään pisteeseen, Kakinniemeen. Matkalla on joitakin venäläisten datsoja tien oikealla puolella. Luonnossa on merkkejä vanhasta kulttuurimaisemasta, sekä luonnonkauniita mänty- ja koivumetsiä sekä isoja kiviä. Rannoilla on paljon suosittuja leiripaikkoja.
[muokkaa] Johanneksen saaristo
Vanhoina hyvinä aikoina Johanneksen saaristo oli asuttua ja maineeltaan kaunista. Näin kirjoitti tietokirja Suomen kaudella:
Pitäjän rikkonaiset rannikko- ja saaristotienoot ovat hyvin luonnonkauniita. Viipurinlahden seutujen hymyilevä luonto on täällä vallalla. Rantoja ja lahtien perukoita reunustavat monin paikoin rehevät lehdot, joissa tiheälatvuksinen tammi esiintyy valtapuuna. Suomenmaa 5, Tietosanakirja Oy, 1923
Suuri Revonsaari on venäläisille nimeltään Ostrov Lisiy eli Ostrov Lisij. Siellä ei tiettävästi ole asutusta, vaan suomalaiset kylät Ahokas, Pukinkylä, Pyökäri, Rapeli, Revonsaari ja Räihälä ovat tyhjiä ja hylättyjä.
Kerrotaan, että 1945 saksalaiset sotavangit tuhosivat ryssien käskystä kaiken, talo talolta. Johanneksen pitäjäseura on järjestänyt saarelle retkiä Römpötistä käsin, jolloin Viipurista järjestetty vene on kuljettanut salmen yli saarelle.
Myös Haltiasaari ja siellä ollut Villisaaren kylä ovat asumattomia. Huunolansaari ja Riionsaari on merkitty nykykartoille asumattomiksi.
