KAUKOLA
WikiKarelia
KAUKOLA
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Kaukolasta
Pinta-ala 1936: 264 km² Asukkaita 1939: 4850 Asukastiheys 1939: 18,4/km² Kyliä: 27, näistä nyt asuttuja: 12
Kaukolan tärkein nähtävyys on pystyssä seisova ylväs kirkko, vaikkakin häväistynä ja sisältä rikottuna. Monet säilyneet kylät tai kulttuurimaisemat kuuluvat Kaukolan maisemiin, samoin kauniit järvimaisemat kunnan itäosissa. Kaarlahden neuvostorealismi on rankka kontrasti muulle kauneudelle.
[muokkaa] Kaukolan historia
Kaukolan pitäjä oli merkittävä monestakin syystä. Se sijaitsee Laatokan rannalla, tarjoten kauniita maisemia sekä siellä että pienempien järvien rantamilla. Se oli koko Suomen rikkain kivikautisten jäämistöjen löytöpaikka. Pitäjässä oli menestyvää maataloutta ja pienimuotoista teollisuutta kuten sahoja ja nahkatehtaita.
Pitäjä säästyi kokonaan venäläisten ylimysten perustamilta lahjoitusmaahoveilta. Talvisodassa Kaukolan rakennuksista säilyi 85 %. Jatkosodan alussa Karjalaa otettiin takaisin Kaukolan kautta, ja kovien taistelujen jäljiltä kunnan alueella on venäläisten sotamuistomerkkejä. Jatkosodan aikana kuntaan palasi 3600 kaukolalaista eli melkein 90 prosenttia kaikista asukkaista.
[muokkaa] Kaukolan asutus
Puna-armeija ei koskaan päässyt lähellekään näitä seutuja, mutta siitä huolimatta koko alue piti luovuttaa Neuvostoliitolle. Ja minkä takia: nykyään Kaukolan alueella on vain kaksi ”elävää” kylää palveluineen. Näistäkin Kaukolan kirkonkylä näyttää rapistuvan nopeasti, eikä Kaarlahtikaan varsinaisesti ole mikään Manhattan.
Tosin siellä on kerrostaloja ja muutama kauppa. Yhdestäkään muusta kylästä emme löytäneet auki olevaa kauppaa tai muita palveluita. Laatokan rannikolla on kuitenkin joitakin majoitusliikkeitä.
Kaukolan pitäjän nimeämättömiä tai asumattomia kyliä ovat Heinsalmi, Ignaattala (Iknattala), Kirkonmaa, Kortteensalmi, Liinamaa, Miinajoki, Monittula, Munkinsalmi, Piiskunsalmi, Riihilahti, Riihipelto, Salonkylä, Säppää ja Tervola.
[muokkaa] Kaukolan kirkonkylä
Sevast¡ånovo, Sevastjanovo
Samalla kun Kaarlahden kylä (rautatieasema) on noussut suureksi asutuskeskukseksi, Sevatsjanovo on rauhallinen, luonnonkaunis mutta merkillinen ilmestys: todellinen vastakohtien kylä, missä tien toisella puolella on hökkeleitä ja toisella kerrostaloja.
Kylän halki kulkeva kahden järven välinen joki on idyllinen, hieman kuohuva koski, jossa voi uida kesällä. Kylän kaupat sijaitsevat kirkon ja joen länsipuolella isojen viisikerroksisten kerrostalojen kohdalla. Keskustan eteläpuolella on neuvostoaikaisen kollektiivitilan rakennuksia.
Kylän ja kirkon itäpuolella on suuri kollektiivitila, joka lienee lakkautettu: ikkunoilla oli jo laudat. Ilmeisesti tämäkin kylä on kuolemassa. Joen länsipuolella on kaksi kesken jäänyttä kerrostaloluurankoa. Kaikki rapistuu, eikä työpaikkoja ole ainakaan ohikulkiessa näkyvissä.
Kookas Kaukolan kirkko joen itäpuolella valmistui 1933, ja sen suunnitteli Paavo Björk. Se seisoo ylväästi säilyneenä, mutta sisältä tyhjänä ja raiskattuna joen kupeessa kylän korkeimmalla paikalla.
Jatkosodan alussa kirkon tornin huippu pommitettiin, koska venäläisillä oli tornissa tulenjohtopaikka. Torni kuitenkin korjattiin myöhemmin. Kun suomalaiset saivat kirkon haltuunsa 1941, penkit oli viety pois ja lattia oli kaivettu osittain rikki. Hautakivet oli kadonneet hautausmaalta: ne oli kuljetettu pois tuntemattomaan paikkaan.
Kirkkoa vastapäätä tien toisella puolella on hautausmaa, jossa on kaksi monumenttia. Hautakivessä lukee venäjäksi ja suomeksi ”Yhdessä maassa rauhan löysimme”. Sen takana korkean enkelipatsaan yhteydessä on vaikeasti havaittavissa oleva teksti ”Kiitollisuuden muistoksi Isänmaan eestä henkensä uhranneille”.
Patsaan molemmin puolin aidan sisäpuolella on 18 nimilaattaa. Joen itäpuolella on säilynyt joitakin Suomen kauden rakennuksia.
Kartalla Kaukolan kirkonkylällä on kaksi nimeä, mutta Sevastjanovo esiintyy kylteissä. Toinen nimi on Stepanånskoe eli Stepanjanskoje. ”Neuvostoliiton sankari” A T Sevastanov (1917–42) oli aliluutnantti ja lentäjä, joka kuoli lentotaistelussa. N G Stepanjan (1913–44) oli peräti ”kaksinkertainen Neuvostoliiton sankari”, joka tappeli Odessassa ja kaatui Liepajassa hyökkäyksessä.
Kirkonkylän pohjoispuolella, matkalla Liinamaan kylään, on toiminnassa oleva navetta lehmineen.
Kaukolan sillan länsipuolelta kääntyy etelään hiekkatie, jota pitkin muutaman kilometrin päässä on entinen Rokosina, jonka alueella oleville rakennuksille on annettu venäläisnimi Årovoe eli Jarovoje.
[muokkaa] Pohjoinen Kaukola
Lähes asumaton seutu Kaukolan luoteisnurkassa tarjoaa mahdollisuuksia juurien etsimisen ohella leiriytymiseen ja maastoautoseikkailuun.
[muokkaa] Liinamaa
Luonnonkaunis maisema avautuu tyhjien peltojen ja niittyjen yli lähes asumattoman Liinamaan kylän alueella.
Laajalla alueella oli melkein 100 taloa, joukossa kauppa, mylly, koulu, nuorisoseuran talo. Nyt aution maiseman keskeltä voi erottaa muutaman vanhan suomalaistalon sekä muutaman mielenkiintoisen neuvostojäänteen.
Riukujärven länsipuolella on kaksikerroksisen kerrostalon luuranko. Ikkunat on rikottu ja sisällä asuu vain haarapääskyjä – kesäasukkaina! Ainakin yksi rakennus on säilynyt Suomen kaudelta tässä maisemassa.
Tie jatkuu hylätyn talon takaa rikotun navetan raunioille. Täällä oli viime käynnillä yksi asukas: tuntematon erakko.
Kulttuurimaisema on jäljellä. Tyhjän maiseman keskellä risteilee vanhoja hiekkateitä. Länteen tie jatkuu kohti Ojajärveä. Muutama suomalaistalo on säilynyt. Vanha Liinamaa ulottui Suuren Saarijärven seudulle. Nyt järvi tarjoaa venäläisille hiljaisen leiriytymispaikan. Järven rannoilla on muutama mahdollinen nuotiopaikka.
[muokkaa] Ojajärvi
Oåårvi, Ruq¡i, Rutsi.
Pieni syrjäinen kylä on eristäytynyt kolkka Kaukolan pohjoisimmassa kolkassa. Sinne pääsee vain junalla.
Ojajärven aseman ympärillä oli ennen sotia noin 30 asuintaloa, kolme kauppaa, koulu, työväentalo ja nuorisoseuran talo. Etelässä sijaitsi Kirkonmaan kylä. Rautatien ohella kylästä kulki maantiet Kaukolan kirkolle, Kirvun Inkilään ja Ylikuunuun sekä Hiitolaan. Nyt kaikki nämä tiet ovat muuttuneet ajokelvottomiksi muille paitsi maastoautoille.
Kirkonkylältä tultaessa kivinen, kuoppainen tie laskeutuu jyrkkään jokilaaksoon noin 20 km kirkonkylältä.
Ojajärvessä ovat säilyneet rautatieasema ja monta suomalaista puurakennusta. Mitään palveluja ei näytä kylässä enää olevan.
[muokkaa] Kaarlahden suunta
Kaukolan nykyisistä ajoreiteistä Käkisalmen–Kaarlahden ajoreitti on suositeltavin.
[muokkaa] Kaarlahti, Keiholampi, Suokkala
Kuzneqnoe Kutsnetsnoje
Entinen Kaukolan kunnan rautatieasema on nykyään Pietarista kulkevien paikallisjunien pääteasema ja merkittävä venäläinen asutustaajama.
Hallinnollisesti Kaarlahden kyläkokonaisuus kivilouhimoineen muodostaa oman hallinnollisen alueensa Leningradin oblastissa. Sen laajuus on 33,9 neliökilometriä, ja asukkaita tällä alueella asui 5200 vuoden 2003 tietojen perusteella. Tämä on enemmän kuin Kaukolassa asui yhteensä ennen sotia, mutta muualla Kaukolan alueella ei paljon asutusta olekaan.
Kaarlahti on merkillinen, lampien ja kukkuloiden keskellä sijaitseva, harvaan rakennettu seutukunta, jossa maantiet risteilevät viemättä mihinkään muuhun kuin seuraavaan tienristeykseen.
Suurimmat kerrostalot sijaitsevat noin kilometrin päässä rautatieasemalta ja yli kilometrin päässä Käkisalmen ja Hiitolan (Karjalan tasavallan) väliseltä maantieltä (joka on hiekkatietä).
Suomen kaudella alueella oli useita erillisiä kyliä, ja maanteiden runsaus selittää silloisen asutuksen tarpeilla. Nykyään suuri osa asuttua aluetta kasvaa umpimetsää.
Kerrostalojen luona on tärkeimmät kaupat ja palvelut sekä neukkuaikainen patsas. Hallinnollisen rakennuksen edessä seisoo Leninin naamapysti ja lähellä on useita siistejä kauppoja. Rautatieaseman vieressä on kookas tehdasalue, ja sinne kulkeva tie on umpikuja.
Kaarlahden eteläpuolella on entinen Keräpelto, nykyisin Borovoe eli Borovoje. Sen eteläpuolella vesistöalueen reunoilla on satunnaista asutusta ja säilyneitä suomalaistaloja.
Rautatiesillan eteläpuolella on entinen Uskinsaari. Vanhan Kaukolan pitäjänrajan eteläpuolella on Käkisalmen maalaiskunnan Kapeasalmen asema, joka on edelleen saman niminen.
Vastarannalla on Kaukolaan kuulunut Hyypölä. Kaik¬kien näiden kylien taloja kutsutaan yhteisellä kylänimikkeellä Granitnoe eli Granitnoje. Tieyhteyksiä ei juuri ole, joten on kyseltävä veneyhteyksiä Käkisalmesta. Maisemia voi katsella Kaarlahden ja Käkisalmen välillä kulkevan junan ikkunasta.
[muokkaa] Koverila
Bogat[ri Bogatyri
Kaarlahdesta länteen on melkein idyllinen Koverila. Tällä seudulla on tehty arkeologisia löytöjä Suomen kaudella (Kaukolan muinaispuku), mutta koko entisen Kaukolan kunnan alue oli erityisen rikas arkeologinen aarreaitta.
Kylä sijaitsee laaksossa ja koostuu enimmäkseen suomalaisten rakentamista taloista 1,4 kilometrin matkalla. Noin 400 metriä kylän itärajalta länteen on oikealla isokokoinen punainen puutalo, joka lienee Koverilan kansakoulu. Siellä on ainakin kesäisin asutusta.
Kylä rajoittuu etelässä idylliseen Järvenpäänjärveen, ja erityisesti kylän länsipäässä on mukava järvimaisema. Kylän etelälaidalta on siltayhteys Reposaareen, jossa on nykyään urheilukenttä.
Kylässä on ainakin yksi kauppa, joka näytti olevan lopullisesti suljettu viime käynnillä. Kylän länsirajalta asfaltti muuttuu hiekkatieksi. Hiekkatietä 2 km länteen on silta, jonka vieressä on vanha säilynyt ”Kosken silta”.
[muokkaa] Järvenpää
Protoqnoe Prototsnoje
Järvenpää on hyvä esimerkki kylästä, joka on unohdettu, syrjässä mutta silti tarjoaa syviä kokemuksia siellä käyneelle. Kylä sijaitsee kauniilla paikalla Järvenpäänjärven etelärannalla: maisema on idyllinen.
Mutkaisen kylätien varrella on paljon hyvin säilyneitä suomalaistaloja. Osassa niistä asuu venäläisiä, mutta kylän suomalainen ilme on säilynyt lähes koskemattomana.
Noin 5 km päätieltä on kylän viimeinen suomalaistalo, ja ennen sitä noin kilometrin matkalle sattuu useita komeita taloja ja kaunis järvimaisema. Aivan kylän länsipäässä ”Esko Pessin metsässä” on pienen hiekkatien päässä iso puinen Pessin talon päärakennus kalliojyrkänteen vieressä. Siellä on säilynyt navetan kivijalka ja pari ulkorakennusta. Kylässä ei ole mitään palveluja, ei kauppaa, ei tienviittaa eikä kylän kylttiä.
[muokkaa] Hautapelto
Wuwino Shushino
Tämä pieni kylä on säilyttänyt suomalaisen ilmeensä. Vähintään puolet kylän taloista on suomalaisia. Kaikki rakennukset ovat pientaloja, eikä kylässä ole kauppaa tai muita palveluja.
Hautapellon maisema on huolimattomuuden seurauksena rapistuneen oloinen. Yhden palaneen talon kohdalla on enää savupiippu ja sen vieressä jokin ruostunut junanvaunu.
[muokkaa] HIITOLAN SUUNTA
Käkisalmesta pohjoiseen päätie ohittaa Kaukolan kyliä ja jatkuu Hiitolan suuntaan. Seudulla on paljon järviä ja maisemat kauniita. Kaukolan päätie oli ankarien taistelujen paikka jatkosodan alussa. Suomalaiset halusivat ottaa omansa takaisin, mutta kohtasivat Karjalan anastajilta ankaraa vastarintaa. Nyt tien varrella on muistomerk¬kejä, jotka kunnioittavat venäläisten uhrien muistoa.
Kaarlahden pohjoispuolella maantie melkein koskettaa Laatokan rantaa. Rannassa on kivimurskaa varten tarkoitettu satama. Sitä, eikä satamaan johtavaa rautatietä, ei ole merkitty karttoihin.
Kaarlahden risteyksen jälkeen erittäin ikävä hiekkatie jatkuu Karjalan tasavallan rajalle, missä on piikkilanka-aita mutta ei enää puomia.
[muokkaa] Variksela
Burnevo Burnevo
Tässä pienessä kylässä on säilynyt muutama suomalainen rakennus, kuten iso puutalo ja kivitalo. Itse asiassa kylässä on vain neljä isoa taloa puolen kilometrin matkalla. Rakennukset ovat hyvin säilyneitä, ja kylän tunnelma on rauhallinen. Kylässä ei ole palveluja.
