KIRVU
WikiKarelia
KIRVU
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Kirvusta
Pinta-ala 1936: 650 km² Asukkaita 1939: 8721 Asukastiheys 1939: 13,4/km² Kyliä: 45, näistä nyt asuttuja: 16
Kirvussa on paljon säilynyttä ja paljon nähtävää. Kaunis kirkonkylä on neuvostoaikaisen kasarmin ja suojeltujen suomalaiskohteiden kontrasti. Sairalassa ja Inkilässä ovat säilyneet asemanseudut ja paljon vanhoja puutaloja, Tietävälässä ja Rätykylässä kansakoulut. Luonnonparantola ja huopatehdas ovat raunioina. Kauniita maisemia tarjoavat lukuisat järvet ja joet.
[muokkaa] Kirvun historia
Kirvu oli Kannaksen läntisimpiä ja suurimpia pitäjiä, joka tunnettiin luonnonparantolasta ja huopatehtaistaan, joita oli kunnan alueella peräti neljä. Suurin osa kylistä on hävitetty ja talot tuhottu tai kuljetettu pois. Kuitenkin talvisodassa peräti 90 prosenttia kunnan rakennuksista säilyi ehjinä.
Peräti 83 prosenttia kunnan asukkaista palasi kotiseudullensa jatkosodan aikana. Suomen kauden tunnetuin kirvulainen oli ministeri Juho Niukkanen. Nykyään kirvulaisten oma museo sijaitsee Mäntsälän kunnan vanhan lainajyvästön viljamakasiinissa Mäntsälän kirkon vieressä. Pitäjän halki kulki rautatie, ja Sairalan ja Inkilän asemanseudut ovat hyvin säilyneet.
[muokkaa] Kirvun asutus
Kirvun pitäjä kuuluu kolmen autioituneimman Kannaksen pitäjän joukkoon. Vain Sairalassa on useita kauppoja. Kirvun kirkonkylä ja Inkilä voivat tarjota yhden aukiolevan kaupan kumpikin.
Pitäjässä ei ole yhtään teollisuuslaitosta. Sairalassa on yksi maatila, Inkilässä puutavaran lastausta. Kirvun suuri venäläinen kasarmialue hylättiin vasta 1990-luvun lopulla, joka enteilee venäläisen asutuksen lopullista vetäytymistä Kirvun alueelta. Vuonna 2003 alueen asukkaiden elinolosuhteet olivat katastrofaaliset: noin 90 % väestä oli työttömiä!
Kirvun tyhjiä, asumattomia kyliä ovat karttatutkimuksemme mukaan Ahola, Apula, Haikola, Hanukkariikonen, Hauhiala, Ihaksela, Karvala, Kauppila, Keskiselkä, Lietlahti, Läylölä, Maamäki, Merola, Mertjärvi, Meskala, Montola, Paavilanmäki, Paksujalkala, Pirilänniemi, Riikola, Roinila, Torajärvi, Valittula, Vehkapää, Veitsijoki, Virola ja Vorniala.
[muokkaa] Kirvun kirkonkylä
Svobodnoe Svobodnoje
Kirvun kirkonkylä lienee Kannaksen merkillisimpiä paikkoja, ja se on ehdottomasti kiinnostava nähtävyys. Kauniilla paikalla järven rannalla sijaitseva entinen kirkkomaa on edelleen idylli, ja muistomerkkeineen tärkeä kulttuurihistoriallinen kohde. Läheinen laaja tykkivarikko ja kasarmialue ovat kaikessa massiivisuudessaan hätkähdyttäviä kokemuksia, ja ne saattavat tuoda mieleen natsiajan keskitysleirien järkähtämättömän kurin ja pahuuden.
Ollaan kuitenkin nyky-Suomen itärajan tuntumassa, ja vertauskuvallinen raunioalue herättää ajatuksia. Samalla kyläyhteisön säilyneet rakennukset ylläpitävät suomalaisen historian muistoja.
Entinen Kirvun kirkonkylä on nykyään ”Vapaus”. Kylän rakennuksia on tuhottu ja tilalle on rakennettu sotilasvaruskunta. Kirvun Pitäjäseura ja Kirvu-säätiö ovat olleen erityisen aktiivisia, ja menestyneet sopimusten solmimisessa Kirvun perinnön pelastamisessa.
Kronologisesti lueteltuna 1990 syntyi ensimmäinen ystävyyssopimus ja 1991 pidettiin paikan päällä pitäjäjuhla 850 kirvulaisen kesken. Näiden juhlien aikaan raivattiin kirkonmäki. Vuoden 1993 Kirvu-juhlilla paljastettiin muistokivi ja valkoinen risti kirkon raunioille.
Ristin muotoisessa muistomerkissä lukee ”tällä paikalla on seissyt Kirvun kirkko 1600-luvulta. Viimeisin kolmas oli rakennettu 1816, tuhoutui 1978.” Järven mudasta 1992 löytynyt Vapaussodan päätön sankaripatsas pystytettiin uudestaan. Siinä on uusi jalusta alkuperäisellä tekstillä ”Eestä Karjalan kotiseudun isänmaan, nämä urhot kulkivat kuolemaan, tää kumpu on kruunu sankarien, käy haudalle hiljaa rukoillen. Sanat alkuperäisestä muistomerkistä.” Toisella puolella lukee ”Tämän muistomerkin pystyttivät 27.6.1993 Kirvun pitäjäseura Kirvu-säätiö”.
Kirvun kirkko rakennettiin 1815–1816. Jatkosodan alussa se löydettiin ehjänä mutta häväistynä. Kirkosta ja kellota¬pulista oli revitty ristit pois. Kirkkoa oli käytetty puimalatona ja vilja-aittana. Urkujen pillit ja laitteet oli rikottu kirveellä. Sakastista suomalaiset löysivät vodkapulloja ja oksennusta… Jatkosodan jälkeen kirkkoa vielä käytettiin, kunnes se tuhoutui tulipalossa 1978.
Entinen tykkivarikko sijaitsee vanhan suomalaisen hautausmaan päällä, noin 700 metriä kirkonmaan risteyksestä. Hajotetun portin läpi pääsee valtavien hallien raunioiden keskelle. Jokainen ikkuna on rikki, jokaisen hallin jokainen ovi on raastettu hajalleen ja auki. Tietyissä sääolosuhteissa paikalla leijailee merkillinen hiljaisuuden, neuvostokuoleman tunnelma.
Hautausmaalle pystytettiin kirvulais¬ten punagraniittinen hautamuistomerk¬ki 1996: ”Tällä paikalla on sijainnut Kir¬vun hautausmaa. Herra sinä olet meidän turvamme polvesta polveen”. Vuonna 1996 tehtiin vielä kunniakäynti Kirvuun, jolloin muistomerkeille vietiin havuja, kukkia ja seppeleitä.
Samalla käynnillä kehotettiin venäläisiä poistamaan tykkivarikko pois hautausmaan päältä. Seuraavana vuonna näin kävikin. Helmikuussa 1998 allekirjoitettiin Kirvun kirkkomaata ja hautausmaata koskeva suojelusopimus, ensimmäisenä Suomen ja Venäjän välisenä luovutetun Karjalan alueen vastaavana sopimuksena.
Kesällä 1998 pystytettiin sinivalkoiset teräspylväät vanhojen kirkon ja hautausmaan kiviaitojen paikalle, sekä kaksi opastaulua. ”Kirvun kirkkomaa” näyttää missä sijaitsivat ristin muotoinen eli ”kahtamoinen” puukirkko, kellotapuli, sankarihaudat ja vanha hautausmaa.
Toinen opastaulu ”Kirvun kirkkomaa siunattu käyttöön 29.6.1890” esittelee hautausmaan pohjapiirustuksen. Rauhoituspäätös on kirjattu molempiin opastauluihin.
Erillinen kasarmialue sijaitsee kirkon ja tykkivarikon välissä. Portti rötköttää välillä auki, seuraavalla kerralla se saattaa olla taas suljettu. Kolmen kerrostalon hätäisesti suljettujen ulko-ovien takaa löytyy tyhjiä käytäviä, rikottuja huoneita ja vandalisoituja vessoja.
Puna-armeija on poistunut Kirvusta eikä aio palata! Ruohoittuneen paraatiaukion reunalla on rakennus, jossa on isot lasi-ikkunat. Sinne on viime vuosina rakennettu yksinkertainen kirkkosali.
Huopatehtaan suuntaan on raunioitunut armeijan rakennelma, sekä neuvostoaikainen sotamuistomerkki. Myös Sairalan suuntaan ja laajoilla niittyalueilla on vanhoja puna-armeijan harjoitusmaastoja.
Järven rannassa on entisen pappilan navettarakennuksen kivijalan päälle rakennettu huumenuorten asuinrakennus.
[muokkaa] Kirvun luonnonparantola
Kauniin Herajärven rannalla sijaitsi ennen luonnonparantola, jonka vakituinen vieras oli juoksijalegenda Paavo Nurmi.
Kirvun luonnonparantola oli itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä maankuulu Kuhne-kylvyistään. Parantola perustettiin 1909 suuren innostuksen vallassa. Saksalainen Louis Kuhne esitti, että kehon kuona-aineet puhdistuvat kylmässä kylvyssä, johon upotetaan keskiruumis. Jalat ja hartiat piti peittää lämpimästi.
Ennen Venäjän vallankumousta Kirvussa kävi paljon venäläisiä ja muita kansainvälisiä vieraita. Vuonna 1919 perustettiin Kirvun Luonnonparantolaosakeyhtiö, joka nosti sen uuteen kukoistukseen. Johdossa ennen ja jälkeen Suomen itsenäisyyden parantolaa veti Maalin Bergström. Ennen sotia parantola pystyi majoittamaan 250 vierasta, ja se työllisti yli 100 henkilöä.
Itse Paavo Nurmi oli kylpylän vakioasukas. Kirkasvetisen järven rannalla voi aistia luonnonmukaisen terveyskylpylän tunnelmaa. Kylpylästä on säilynyt yksi kivirakennus, vanha lämpökeskus. Sen luota pääsee alas järven rantaan, jossa on uimiseen ja leiriytymiseen soveltuva paikka.
Neuvostoaikana lämpökeskukseen rakennettiin lisäsiipi, mutta kaikki muut kuusi rakennusta purettiin.
Kesällä 2003 kaivettiin parantolan raunioita esille paksun multakerroksen ja nopeasti kasvavien pajujen ja männyntaimien alta. Aiemmin täysin kasvillisuuden peitossa olleen parantolan alueen perustukset ovat jälleen osittain näkyvissä.
Niinpä säilyneen lämpökeskuksen luota viistosti oikealle on ”ilmestynyt” omassa rauhassaan sijainnut majoitustila ja kylpyosasto, jonka kellarissa otettiin Kuhne-kylpyjä. Toinen rauniokohde löytyy vajaat 100 metriä kivirakennukselta itään, suon kohdalla, tien vasemmalla puolella kun tullaan Kirvun kirkon suunnalta.
Lämpökeskuksen takana on vastaanottorakennuksen kivijalkaa ja raunioita ja sen takana rinteessä ravintolan pohjaa ja portaita. Nykyisen tien toisella puolella on portaat ja kivijalkoja. Ennen sotia päätie kulki koko alueen ohitse. Nykyinen tie kulkee parantolan alueen keskeltä.
[muokkaa] Läntinen Kirvu
Kirvun länsiosa on asumatonta erämaata. Huopatehdas ja Mertjärvi ovat kiinnostavia kohteita.
[muokkaa] Huopatehdas
Kirvun kookas huopatehdas on raunioina, mutta ympäröivä seutu on rauhallista ja kaunista.
Huopatehdas perustettiin jo 1900-luvun alussa, mutta 1920-luvulla tehdasta laajennettiin. Se rakennettiin sementtitiilestä. Tehdas työllisti parhaimmillaan 200 henkilöä, ja tehdas valmisti parhaimmillaan 5000 huopajalkinetta.
Kirvun huopatehdas oli niin tärkeä, että sen ympärille muodostui oma koulupiirinsä. Nykyään on mahdotonta enää arvata, kuinka laaja tehdasyhdyskunta kasvoi tehtaan ympärille. Maisema on tyhjä, ja itse tehdasrakennus on romahtanut rauniokasa. Savupiippu on pystyssä hajonneena.
Tehtaanraunion vieressä kuohuaa Helisevänjoen koski. Suomen kaudella tehdasyhdyskuntaan kuului muutama mylly ja saha, joiden vaurautta kasvatettiin aina Stalinin hyökkäyssodan tuhoavaan etniseen puhdistukseen asti.
[muokkaa] Mertjärvi
Asumaton Mertjärvi puhuttelee komeiden kivijalkojen välittämällä muistolla sivilisaatiosta joka on hävitetty etnisellä puhdistuksella.
Mertjärvi oli laaja kylä samannimisen järven etelärannalla ja ympäristössä. Kylästä on peräisin muun muassa Räikkösten suku, jonka jälkeläisiin kuuluu formulakuski Kimi Räikkönen.
Kun moni Kannaksen tyhjennetty kylä on muuttunut pusikoituvaksi niittymaisemaksi, Mertjärven asutus näkyy yhä komeina kivijalkoina – ainakin talvella ja keväällä. Samalla kun koko seutu on asumatonta, voi Mertjärvellä viettää hetken kokemassa luonnonkauneutta ja suomalaisten sukujen – myös maailmankuulujen – järkyttävää kohtaloa. Vai oliko tämä kohtalo enemmänkin harkittu Stalinin rikos kuin pelkkä kohtalo?
Mertjärvelle voi olla helpointa päästä Jääsken Järvikylän kautta. Sinne löytää helposti pääväylää pitkin. Jatkoyh¬teys toimii Kirvun kirkonkylän suuntaan.
Aja ensin Järvikylän läpi ja sillan yli viimeisten navettojen luokse (5 km) ja jatka eteenpäin Jakovalan kylän alueisiin kuuluvan metsän halki. Huomaa 6 km Järvikylän sillalta itään komea Lahdenpohjan tilan kivijalka vasemmalla, kun Jääskjärven Laukkalanlahti pilkottaa oikealla.
Tästä on 800 metriä eteenpäin komea kivijalka ja vielä 1,4 km eteenpäin useita kivijalkoja tien vasemmalla puolella. Täältä 1,4 km itään ylitetään joki ja samalla edessä näkyy komeita kallioita. Jääsken kirkonkylältä tulevan tien risteys on 800 metriä joelta. Risteyksen jälkeen alkaa Mertjärven kylän alue.
[muokkaa] Eteläinen Kirvu
Kirvun kirkonkylään pääsee käytänössä vain eteläkautta.
[muokkaa] Karvassalmi
Kozlovo, Kozlovo
Karvassalmen sillan länsipuolella on muutama asuinrakennus entisen Matikkalan kylän lähellä. Tien pohjoispuolella on mäntykankaalla hyväkuntoinen päärakennus ja aittarivi. Karjasuojan sementistä ja tiilistä rakennetut seinät säilyneet. Kylässä ei ole mitään palveluja.
[muokkaa] Matikkala, Jantula, Lahdenmaa
Maslovo Maslovo
Matikkalan kylä on Kannaksen kauneimpia kyläkokonaisuuksia vanhan Vuoksen vesistön länsipuolella.
Kylän halki kulkevan maantien varrella on useita säilyneitä suomalaisia rakennuksia; taustan järvimaisema kruunaa maiseman. Kylän pohjoispuolella on silta, jonka takana on entinen Lahdenmaan kylä. Lahdenmaassa on koivikossa mäen päällä hyväkuntoinen ja kaunis päärakennus. Jantulassa on kauppa suomalaisessa talossa kauniilla kukkulalla.
Kylän sovhoosi on lakkautettu. Se sijaitsee sillan pohjoispuolella, risteyk¬sestä vasemmalle mäki ylös. Hyvin laaja navetta on tyhjillään, ja toinen pienempi on raunioina. Tosin kesällä 2003 muutama lehmä haki suojaa ruostuneiden metallisäiliöiden ääreltä tyhjän navetan sisältä. Läheinen perinnemaisema on toki idyllinen.
[muokkaa] Sairala, Jänikselä
Borodinskoe Borodinskoje Mihalevo Mihalevo
Kannaksen suuriin ¬asutuskeskuksiin kuuluva entinen Sairala (ympäristöi¬neen) on tärkeä paikka sekä historiallisesti että nykyisenä rautatieasemana. Borodinskoje sijaitsee joen pohjoispuolella, Mihalevo sen eteläpuolella. Räisälän suunnasta tultaessa mäeltä laskeuduttaessa eteen avautuvat Mihalevon kookkaat asuinkerrostalot ja niiden edessä leviävä hökkelialue. Navetta-alue näyttää olevan osittain hylätty. Joen itäpuolta seuraileva ohitustie vie suoraan rautatieasemalle, joka on hyvin säilynyt.
Koko aseman seutu on säilynyt suo¬malaisessa asussaan: useiden puu¬talojen ohella tallella on kivinen funkkisrakennus, jossa toimi Kirvun osuuskauppa sotiin asti.
Kirvun kirkonkylän suuntaan on tallella useita vanhoja suomalaistaloja, osa hyvin huonossa kunnossa, sekä uusia venäläisten datsoja. Mihalevon talojen keskellä on huonokuntoisia teitä, ja olosuhteet vaikuttavat ankeilta. Sairalan pohjoispuolella on säilynyt evankelinen kansanopisto. Se majoittaa usein suomalaisia bussiryhmiä.
[muokkaa] Sairalasta pohjoiseen
Ajokelpoinen tie ja hyvä vaihtoehto Käkisalmen–Hiitolan ikävälle hiekkatielle on ajoreitti Sairalasta pohjoiseen Ilmeen kylään Karjalan tasavallan puolelle ja sieltä Hiitolan suuntaan. Sairalan asemalta noin kilometri itään on radanylitys, jonka itäpuolella on hyvin säilynyt rautatieläisen punainen mökki Suomen kaudelta.
[muokkaa] Kohtamaa, Niukkala
Holmovo Holmovo
Vain noin kolme kilometriä Sairalasta koilliseen sijaitseva hiljainen kylämaisema on säilyttänyt suomalaisen ilmeensä ja idyllinsä sen pitkänomaisen järvimaiseman länsipuolella, joka kuuluu vanhaan Vuoksen vesistöön. Kuitenkin suomalaisten kylien ketju on katkennut.
Muutama suomalainen pihapiiri on säilynyt, mutta nyt kylällä ei ole varsinaista nimikylttiä eikä mitään palveluja. Alle puoli kilometriä kylän etelärajalta pohjoiseen on risteys itään.
Tie laskeutuu järven rannalle betonisillalle, jonka alapuolella on voimakas virtaus ja pieni koski. Vieressä on entisen navetan raunio ja uusi datsa. Huonokuntoinen hiekkatie jatkuu pohjoiseen entisen Merolan kylän kautta Inkilän seuduille.
Kohtamaan eteläpuolella on Eijalan kylässä tienristeys etelään jokivartta Jantulan/Matikkalan kylään. Tämä pohjoisessa huonokuntoinen mutta Jantulan suunnassa täysin ajokelpoinen tie kulkee asumattomien, tyhjien Ihakselan ja Vornialan kylien läpi.
Metsissä on kookkaita kallioita, ja Vornialan kylässä näkyy kivijalkoja. Matkan varrella on myös venäläisten käyttämä hiekkakuoppa, joka on syönyt osan hiekkatiestä. Uusi tielinja kulkee metsän kautta! Tie päätyy Jantulan kaupan kohdalle.
[muokkaa] Inkilä, Kuismala
Zaycevo Zaitsevo
Entinen Inkilän asemakylä on yllättäen säilyttänyt nimensä – suomalaisen rautatieaseman keltaisessa seinässä on kyltti, jossa lukee Inkilå. Erään arvion mukaan Inkilässä on säilynyt ainakin 45 vanhaa suomalaistaloa. Koko aseman tienoo on säilynyt hyvin.
Kolmen asemarakennuksen ohella on asemaa vastapäätä useita vanhoja puutaloja. Asemalla on kookkaita nostokurkia puutavaran käsittelyä varten sekä sahatoimintaa. Alueella Suomen kaudella sijainnut saha on sen sijaan kadonnut kokonaan. Kylän pohjoisosassa on kuorma-autojen varikko.
Etelään avautuu idyllinen järvimaisema, jota entiset asukkaat epäilemättä kaiholla muistelevat. Tämä maisema Alajärvelle on säilynyt nykyisellekin sukupolvelle.
Radanylityksen pohjoispuolella on säilynyt suomalainen kyläkokonaisuus, jonka läpi maantie luikertelee. Alueella on myös maantien halkaisema pihapiiri, jossa ovat hyväkuntoinen päärakennus ja romahtanut navetta sekä neuvostoaikainen Produkty-kauppa.
Kulkemalla aseman ohi alas entiselle ”Kopossillalle”, voidaan etsiä Inkilän kahta säilynyttä koulurakennusta. Vanha kansakoulu on säilyttänyt muotonsa, ja sen tiloissa on nykyään kirjasto. Viereinen uusi kansakoulu on saanut lisärakennukset molemmille puolille.
Koulujen lähellä on Produkty-kauppa. Täällä Alajärven itäpuolella ovat maisemat kauneimmillaan järven lahden suuntaan. Alueella on myös vanhoja suomalaisia taloja ja uudempia venäläisten mökkejä.
Rautatie jatkuu Inkilästä pohjoiseen. Entinen Kuismala on nimeltään Il¡nskoe eli Ilinskoje. Rautatieaseman nimi Hakolahti on säilynyt. Sinne on Inkilästä radan vartta seuraileva erittäin huono hiekkatie.
[muokkaa] Nahkurila
Gorskoe Gorskoje
Hiekkatie kulkee tämän parin kilometrin pituisen kylän läpi. Pystyssä olevat talot on helppo tunnistaa suomalaisiksi, vaikka huomio kiinnittyy enemmän niittyihin ja kauniiseen järvimaisemaan. Kylässä ei ole mitään palveluja.
[muokkaa] Ylikuunu
D[movo, Dymovo, Iiliälä, Sunikkariikonen
Tämä laaja kyläkokonaisuus sijaitsee matkalla kohti Ilmeen kylää. Etelästä eli Inkilästä ja Nahkurilasta tultaessa ohitetaan 1,7 km Gorskojen (Nahkurilan) kylän pohjoisrajan jälkeen silta, jonka jälkeen kuljetaan entisen Löytölän kyläalueen niittyjen ohi.
Ylikuunu on hiljaista syrjäseutua, joka talvisin sinnittelee muutaman savun varassa. Kylän etelälaidalla on raunioitunut sovhoosinavetta, jossa on katto revitty rikki ja seinätkin on osittain poissa.
Lähellä on toinen Neuvostoliiton kansantalouden saavutus: kaksi valtavaa betonilevyistä rakennettua rauniota. Mäen päällä on lisää rikkoutunutta puuarkkitehtuuria. Itse kylämaisema on säilynyt suomalaistyyppisenä, on niittyjä ja yksittäisiä puutaloja. Mitään palveluja emme löytäneet kylän alueelta. Teiden risteyksessä on säilynyt Kuunjoen Osuuskassan toimitalo.
Kun matka jatkuu pohjoiseen, reitille sattuu enää yksi kylä eli Siisiälä, joka kuului vanhaan Rautjärven pitäjään. Nykyään kyläalueen nimi on Zales¡e eli Zalese, mutta itse kylässä ei ole tällaista kylttiä. Vanhoja suomalaistaloja on ainakin kolme pystyssä, ja niistä oli kahdessa asutusta kesällä 2003. Ilmeen kylä pilkottaa peltoaukean takaa, mutta ennen sitä ohitetaan raja Leningradin alueelta Karjalan tasavaltaan. Ilmee, katso Karjala Suomalainen Matkaopas.
[muokkaa] Pohjoinen Kirvu
Kirvun pohjoiset seudut eivät suinkaan ole asumatonta erämaata. Tietävälä ja Rätykylä ovat kesällä vilkkaita seutuja, vaikka kyliin johtaa heikkokuntosia hiekkateitä, tosin ajokelpoisia.
[muokkaa] Rätykylä
Polevoe, Polevoje
Syrjäinen, eristäytynyt kylä herää henkiin aina kesällä, kun pioneerileiri Sputnik täyttyy pietarilaisten lapsista.
Suomen kaudella Rätykylä oli laaja koulupiiri, johon kuului 70 taloa. Nyt kylässä on jäljellä hyväkuntoinen kansakoulu ja pari muuta suomalaista rakennusta. Kaikki nämä rakennukset sijaitsevat aidan sisäpuolella, osana Sputnik-pioneerileiriä. Kylän syrjäseudut ovat asumatonta erämaata. Huonokuntoiset maantiet jatkuvat pohjoiseen. Ylikuunun suuntaan suora tieyhteys on ajokelvoton muille paitsi maastoautoille.
[muokkaa] Tietävälä
Topol¡ki Topolki
Tämä syrjäinen mutta yhä asuttu kylä sijaitsee lähes nykyisellä Suomen rajalla. Kauniin karjalaismaiseman keskellä on säilynyt koulurakennus.
Tietävälässä ei ole mitään palveluja, mutta huonokuntoisessa navetassa pidetään joitakin lehmiä. Kylän halki kulkee vuolas joki, jonka koskiosuuden entinen mylly on nyt raunioina. Sen lähellä on risteyksessä vanha koulurakennus. Se on edelleen asuttu, vaikka onkin usein autio ja lukittuina. Tietävälässä on useita vanhoja suomalaisrakennuksia ja monen kivijalka.
Tietävälästä Suomen rajan suuntaan on entinen Jääsken pitäjän kylä Hirslampi, jolle on annettu venäläinen nimi ¬Solncevo eli Solntsevo. Sinne on tieyhteys myös Jääsken suunnasta.
