KOIVISTO
WikiKarelia
KOIVISTO
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Koivistosta
Primorsk Primorsk Pinta-ala 1936: 12 km² Asukkaita 1939: 2272 Asukastiheys 1939: 98,8 km²
[muokkaa] Koiviston historia
Koiviston kauppala oli itäisen Suomen paras satama ja kalastuspaikka, josta tuli kauppala 1927. Sinne vedettiin rautatie Terijoelta 1916 ja Viipurista 1925.
[muokkaa] Koiviston asutus
Nykyinen Primorsk on hyvin laaja kaupunki kookkaine kerrostaloineen. Se ei ole mikään menestynyt neuvostopitäjä, vaan osa palveluista on rähjäisessä kunnossa, eivätkä talotkaan mitään palatseja ole.
Viime vuosina on Koivistolle kuitenkin valmistunut joitakin uusia kerrostaloja ja yleisilme on hieman siistiytynyt.
[muokkaa] Koiviston kauppala tänään
Pohjoisesta tultaessa ennen kirkkoa on noin kuusi ruokakauppaa, autotarvikekauppa, huonekalukauppa, apteekki, pankki ja kelvollinen ja iso ruokapaikka Kalambur Bar eli Kalambur Bar, josta saa kunnon keittoja, annoksia, juomia ja kahvia. Se on moderni, iso ja uusi ravintola.
Kirkon risteyksessä on uusi kauppa ja torialue. Kirkon luota itään eli Humaljoen suuntaan on varsinainen keskusta-alue, jossa on postitoimisto, apteekki, torialue ja useita kauppoja. Koiviston ”pakollinen” sotamuistomerkki on tämän keskusta-alueen itäpuolella.
Koiviston kirkon luona on edelleen kalastajasatama pitkine laitureineen. Kirkolta itään on kaareva Kotterlahti, jonka puolivälistä kääntyy risteytyvä tie Koiviston asemalle. Risteyksen tunnistaa pyöreästä nimikyltistä, jossa on vuosiluku 1268, Koiviston kirkon kuva ja paikkakunnan nimet eri kielillä, kyrillisillä aakkosilla.
Rautatieasema on kadonnut. Sen paikalla kasvaa nyt koivuja, mutta aseman sijainnin tunnistaa kiveyksestä asemalaiturin kohdalla. Rautatieläisten asuntola on säilynyt, samoin kaksi muuta asemarakennusta. Asemalla on ainakin yksi kioski.
Radan toisella puolella, rataa hieman Terijoen suuntaan, on vanha veturihalli ja veturien kääntöpaikka. Komea punaisista tiilistä rakennettu rakennus on surullisesti raunioina ja koko alue sottainen ja täynnä roinaa.
Kun kaarevan lahden itäpuolella tie kääntyy vasemmalle, oikealle jää vanha Koiviston Virtaniemen satama-alue. Tie palaa meren rantaan, oikealla näkyvät vanhan säilyketehtaan rauniot. Alueella on myös venäläisten 1967 rakentaman teollisuushallin raunio.
[muokkaa] Koiviston kirkko
Koivistolla on säilynyt koko Kannaksen komein suomalaiskirkko. Vain Räisälän kirkko vetää sille vertoja. Molemmat näistä ovat Josef Stenbäckin suunnit¬telemia. Koiviston kirkko valmistui 1904. Suomen kaudella kirkon kuuluisin esine oli kuningas Kustaa III:n lahjoittama ehtoollisastiasto, joka onneksi saatiin pelastetuksi Suomeen. Nykyään se on kansallismuseon kokoelmissa.
Kirkon takaoven takaa löytyy museo, jossa on monipuolinen ja suhteellisen rehellinen näyttely alueen ja kirkon historiasta: Suomen ajalta, sotien ajalta, kirkon menneisyydestä ja nykyisen asutuksen elämästä. Koiviston alueen kansallispuku luonnollisessa koossa on suomalaisia kiinnostava näyttelyesine.
Kirkon pääovesta pääsee elokuvateatterin aulaan, mutta itse teatteri on pilkkopimeä huonetila, elleivät sitten sähköt satu toimimaan. Kirkon tiloissa toimii myös tietokoneluokka. Kirkon ympäristössä on vanhoja havupuita, ja ajanvietteenä voi jaloitella meren rantaan. Siellä on pitkä laituri. Kirkon pohjoispuolelle paljastettiin Risti ja purje -veistos 4.7.1992. Se suunnitteli Aila Sailo. Veistos oli lievästi töhritty kesällä 2003.
[muokkaa] Koiviston hautausmaa
Koiviston suomalainen hautausmaa on muuttunut tyypilliseksi venäläisten hautausmaaksi aitoineen ja kuvallisine hautakivineen. Löysimme kappelin läheltä Tommolan hautakiven, ja syvempää Heinon muistokiven.
