KOIVISTON MLK
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Koiviston maalaiskunnasta
Pinta-ala 1936: 280 km² Asukkaita 1939: 8883 Asukastiheys 1939: 31,7/km² Kyliä: 32, näistä nyt asuttuja: 14Kyliä mantereella: 20, näistä nyt asuttuja: 11 Kyliä saarilla: 12, näistä nyt asuttuja: 3
Koiviston maalaiskunta oli rikkonainen alue, johon kuului palanen mannerta, pitkä syrjäinen niemimaa ja useita erikokoisia saaria. Koivusaarella sijaitsi alun perin pitäjän kirkko, ja se antoi pitäjälle sen nimen.
Koiviston maalaiskunnan Makslahti on parhaiten säilyneitä kyläkokonaisuuksia koko Kannaksen alueella. Pitkä niemimaa tarjoaa huonojen teiden ohella hienoja merenrantapaikkoja. Transeftin öljysatama on moderni ja erinomaisen hieno satama.
[muokkaa] Koiviston maalaiskunnan historia
Koiviston seutu on Suomen vanhimpia satamia ja kauppa-alueita. Koiviston satama sijaitsi aluksi Koivusaarella, jonka nimen alkuperä on mielenkiintoinen. Sitä kutsuttiin kaupankäyntiä tarkoittavalla Berkö-sanalla, joka tunnetaan myös Mälarenin laakson kauppakeskuksen Birkan nimestä.
Myös Pirkka ja Pirkkala ovat tulleet samasta kantasanasta. Myöhemmin saaresta tuli Björkö eli Koivusaari! Varhaisempia löytöpaikkoja ovat Tiurinsaaren ja Linnasaaren jäämistöt.
Karjalaisilla on ollut näillä saarilla kauppapaikat ja linnoituksia. Koiviston seudun kauppiaat olivat jo 1500-luvulla itsepäisen itsenäisiä kauppiaita, joita yritettiin saada Ruotsin kuninkaan alaisuuteen väkipakolla. Paremmat suhteet Ruotsin kuninkaaseen kehittyivät 1700-luvun lopulla, kun Kustaa III vietti joitakin aikoja Koivistolla.
Talvisodassa noin 85 prosenttia Koiviston rakennuksista tuhoutui. Jatkosodan aikana noin 70 prosenttia maalaiskunnan väestä palasi kotiseudulleen jälleenrakentamaan Karjalaa. Kohta oli paettava toistamiseen.
[muokkaa] Koiviston maalaiskunnan asutus
Nykyään pitäjän alueella on vain kaksi elinkelpoista kylää, joista suurin on sotilaskylä Römpötti mutta vain sen itäinen, päätien varrella oleva osa. Siellä on kasarmin ohella osin raunioitunut tehdas sekä useita kauppoja.
Toinen elävä kylä on Humaljoki, jonka lähellä on uusi öljysatama. Yhden kaupan kyliä ovat Penttilä ja Makslahti. Koivistonniemellä on muutama majoitusliike mutta ei muita palveluja.
Koiviston maalaiskunnan asumattomia kyliä ovat Kaaliala, Kaipiala, Kiiskilä, Lemminkylä, Mutamaa, Näykkilä, Pullinniemi, Rautanen, Savonniemi, Tetrinniemi ja Vatnuori.
[muokkaa] Makslahti, Kurkela
Prib[lovo Pribylovo
Hieno Maksalahden kylä samannimisen lahden eteläpohjukassa on Kannaksen kauneimpia kyläkokonaisuuksia. Lahden nykyinen nimi on Buhta Kljutsevskaja. Suomalainen rakennuskanta on silminnähden säilynyt pitkin noin 5,4 kilometrin asfalttitieosuuden matkan lahden rantaa.
Risteyksen jälkeen on venäläinen sotamuistomerkki ja kilometrin päässä rivi omakotitaloja ja hieno rantamaisema. Edelleen 1,7 km päätieltä on suomalaisia taloja. Risteyksestä 2,4 km on vasemmalle kääntyvä risteys. Se päätyy rautatieasemalle, mutta tieyhteyttä ei enää ole radan yli.
Lukemassa 2,7 km on vasemmalla kauppa. Matka kannattaa ajaa aina asfalttitien päähän saakka: ison vanhan koivun luokse, entisen Kurkelan kylän maille. Täältä jatkuu huonokuntoinen hiekkatie Koivistonniemen pohjoisiin, asumattomiin osiin. Yhteys lännen kautta, katso Läntinen Koivistonniemi.
[muokkaa] Römpötti, Makslahden asema
Gleb[qevo, Kl]qevos, Glebytsevo, Kljutsevojc
Vanha Römpötti on kahtia jakautunut kylä, jonka läntinen osa piiloutuu rautatielinjan ja meren rannan väliin. Sinne on vain yksi tieyhteys (pohjoisesta) mikä tekee siitä eristäytyneen kylän. Siellä on säilynyt yllättävän paljon komeita suomalaisten rakentamia puurakennuksia.
Kylän kauppa keltaisessa suomalaisessa puutalossa, 900 metriä risteyksestä etelään, näyttää suljetulta.
Noin 1,3 km pohjoisesta risteyksestä etelään on entisen neuvostoajan pioneerileirin rauniot. Noin 400 metriä etelään on suomalaistalon kivijalka, jonka eteläpuolella tie muuttuu huonoksi. Se kulkee vanhalle keraamiselle tehtaalle, joka on osittain raunioina.
Kylässä ei ole kylttiä, kauppaa, palveluja eikä liioin tulevaisuutta. Kylän läpi kulkee asfalttitie. Meren ranta tarjoaa erittäin kauniita maisemia.
Päätie ylittää radan ja siirtyy sen itäpuolelle. Siellä on sotilaskylä Gle¬bytshe¬vo. Helikopterikentän yhteydessä toimivan sotilasalueen portin sisäpuolella on komea helikopteri.
Huonokuntoinen aita ”suojelee” saksalaisten rahoittamia upseerien asuntoja portin pohjoispuolella (Itä-Saksasta kotiutettujen venäläissotilaiden asuttamiseksi). Sotilasalueelle ei pääse sisälle.
Kylän keskusta-alueella on paljon kerrostaloja ja kauppoja. Sotien aikana Suomen armeijan lentokenttä sijaitsi noin 2 km Makslahden aseman koillispuolella.
Lentokenttä on edelleen käytössä ja siten ainoa varsinainen käytössä oleva lentokenttä Kannaksella (ellei Sakkolan lentokenttä palaudu aktiivikäyttöön). Viime käynnillä vuoden 2003 lopulla sieltä nousi isoja helikoptereita.
Lentokentän alueelle pääsee kylän pohjoispuolelta kaakkoon kulkevaa hiekkatietä pitkin. Erästä huomaamatonta hiekkatietä ajamalla pääsee syvän ojan luokse, josta on helppo kävellä metsän halki lentokentän laidalle. Sinne ei kuitenkaan ole suositeltavaa mennä liikkumaan, jos sattuisi paljastumaan. Kerrotaan suomalaisten joutuneen vaikeuksiin näillä metsäpoluilla joitakin vuosia sitten.
Römpötin eteläpuolella on raunioitunut keraaminen tehdas, joka on kunnostettu jälleen käyttöön, seiniä ja ikkunoita on remontoitu. Sinne on tieyhteys vasta tehtaan eteläpuolelta, Makslahden risteyksestä. Risteyksessä on neuvostoaikainen sotamuistomerkki.
[muokkaa] Läntinen Koivistonniemi
Koiviston keskustasta alkaa hyväkuntoinen asfalttitie pohjoiseen. Tie heikkenee myöhemmin ja muuttuu lopulta ajokelvottomaksi. Niemimaan länsiranta on nähtävyys sellaisenaan: huikeita maisemia Koivistonsalmen rannalla, erinomaisia leiri- ja taukopaikkoja meren rannalla, majoitusliikkeitä ja entisiä pioneerileirejä sekä loputtoman huonoa tietä.
Ensimmäinen vanha suomalaiskylä on Mannola, joka nykyään lasketaan kuuluvaksi Primorskiin (Koivisto). Maantie tekee oikealle mutkan, jolloin vasemmalla näkyy majoitusliike ”Baza Otdyha Manola”.
Mutkan jälkeen oikealla, 5,5 km Koiviston keskustasta, on oikealla niityn takana majoitusliike ”Baza Otdyha Arsenalets”. Suoran jälkeen tie heikkenee voimakkaasti: asfaltissa on syviä kraatereita. Rantatie jatkuu muutamia kilometrejä, kunnes tullaan entiseen suomalaiskylään – Putus on ollut pioneerileiri neuvostoaikana. Puisten parakkien ohella kylässä on datsoja.
Jos auto toimii vielä, meiltä tutkimatta jäänyt tie jatkuu pohjoiseen. Entinen Härkälä on nykyään Godunovka eli Godunovka. Siellä on ollut neuvostoaikana lastenleiri. Entinen Kaaliala on nimeltään Kamenka eli Kamenka. Täältä pohjoiseen on entinen Vatnuori, mutta sen nykytila on meille tuntematon.
[muokkaa] Penttilä
Karasevka Karasevka
Penttilän kylän paikalla on meren rantaan viettävällä rinteellä useita datsoja huonokuntoisen jyrkän alamäen molemmin puolin. Kylässä on muutama vanha suomalaistalo. Päätien varrella on Produkty-kauppa auki 10–19.
[muokkaa] Humaljoki
Ermilovo Jermilovo
Laajalla alueella on sekä isoja kerrostaloja että paljon pientaloja. Keskusta sijaitsee kerrostalojen luona, ja siellä on kauppoja. Rautatieasema sijaitsee kaukana päätiestä,
Rautatien tasoristeyksestä pohjoiseen on uusi Koiviston ohitustie. Radan pohjoispuolella on laaja hylätty turkistarha.
Humaljoen länsipuolella on Venäjän valtion omistaman Transneft-öljynkuljetusmonopolin niin sanottu Primorskin öljysatama. Sinne johtaa viivasuora tie 2,6 km Humaljoen keskustasta länteen.
Noin 200 metriä risteyksen itäpuolella olevien suurjännitelinjan takana näkyvät öljysäiliöt. Niiden luona on alueen pääkonttori ja alhaalla sataman rakennus ja pitkä laituri. Alueelle voi ajaa: sinne ei ole puomeja eikä tarkistuspisteitä. Tien vieressä on kuitenkin pieni huomaamaton kieltokyltti venäjäksi, eikä satamaa saa valokuvata.
Öljysatama sijaitsee jyrkästi meren rantaan laskevan rannan syvälle kohdalle, erinomaisen luonnonsataman luokse. Satama sijaitsee lähellä Karjalan vanhinta kansainvälistä satamaa: täällä uskotaan liikkuneen viikinkejä jo 800-luvulla.
Laitteisto ja toiminta ovat korkealuokkaisia ja luotettavan oloisia. Satamaliikennettä on seurattu tarkkaan Suomessa, mutta Venäjä näyttää seuraavan kansainvälisiä suosituksia kuljetusten turvallisuudesta. Silti Suomessa ja Virossa pelätään seuraavaa öljykatastrofia, jos jatkuvasti kasvava tankkeriliikenne Suomenlahdella joutuu kokemaan onnettomuuden. Vuonna 2006 laitureita oli jo kolme, ja muutenkin alue on kasvanut.
Humaljoen eteläpuolella ollut Niemenkylä on nykyään nimeltään Baltiyskoe eli Baltijskoje. Siellä on jäljellä yksittäisiä taloja sekä ainakin osittain toimiva eläinfarmi.
[muokkaa] Koiviston saaristo
Koiviston pitäjään kuului kolme suurta ja Suurin on Koivusaari eli Koivistonsaari eli Koivisto, jolle venäläiset ovat antaneet nimeksi Ostrov Bol Berezov[y. Se on oikeastaan suora käännös suomesta.
Saaren pohjoispäässä olleet suomalaiskylät Ingertilä ja Eistilä ovat saaneet venäläisen nimen Petrovskoe eli Petrovskoje. Siellä on säilynyt taloja. Sen sijaan Jaakkola ja Patala ovat asumattomia. Saaren eteläpäässä sijainnut Saarenpää on nykyään ” punainen saari” eli Krasn[y Ostrov eli Krasnyj Ostrov. Siellä on nykyisin Koiviston saariston suurin asutus.
Toisten tietojen mukaan tämä kylä on ainoa, jonne on jätetty suomalaiskauden rakennuksia, kun muualta Koiviston saaristosta ne olisi kokonaan siirretty pois tai hävitetty.
Toiseksi suurin saari on Tiurinsaari, jonka nimeksi on annettu venäjäksi ”Läntinen Koivusaari”. Entinen Tiurinsaari lienee asuttu, ja sen nimeksi on annettu Severnaå eli Severnaja eli ”Pohjola”. Etelässä sijaitsevat Partiala, Vanhakylä ovat nimeämättä, mutta joitakin rakennuksia lienee säilynyt. Tiurinsaari lienee ollut esihistoriallinen karjalaisten kauppapaikka, jolla on ollut yhteyksiä Räisälän Tiurinlinnaan.
Pohjoisin suurista saarista, Piisaari on karttojen mukaan nykyisin täysin asumaton, vaikka rakennuksia on karttojen mukaan säilynyt. Suomen kauden kylät pohjoisesta etelään, Alvatti, Keskisaari, Kiurlahti ja Soukka eli Soukansaari ovat siten hylättyjä.
