KORPISELKÄ
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Korpiselästä
Luovutettu kokonaispinta-ala: 1366,3 km²
Luovutettu maapinta-ala: 1267 km²
Luovutetun alueen asukasluku: 2553
Luovutetun alueen asukastiheys 1939: 1/km²
Luovutettuja kyliä: 17, näistä nyt asuttuja: 0
Korpiselkä on kokonaan asumatonta erämaata, ja käytännössä melkein luoksepääsemätöntä seutua. Tolvajärvi on kuitenkin noussut jälleen Karjalan merkittävimpiin kuuluvaksi käyntikohteeksi.
[muokkaa] Korpiselän historia
Korpiselän alueelta on tehty jonkin verran kivikauteen viittaavia löytöjä. Harvaan asuttu seutu kuului Suojärven ortodoksiseen seurakuntaan. Venäjän valloitettua Viipurin läänin Korpiselkä joutui Suojärven tavoin lahjoitusmaana venäläiselle kreivi A Buturlinille 1760.
Omistajaksi tuli 1856 Venäjän vuorihallitus, mutta Suomen valtio lunasti alueen 1880, ja talonpoikien maanhankinta pääsi vauhtiin. Pitäjän asutus keskittyi kolmeen suureen kylään, joista kirkonkylä oli Korpijärven pohjoispuolella, Tolvajärvi samannimisen järven länsipuolella ja Ägläjärvi samannimisen järven pohjoispuolella.
Kirkonkylään kasvoi palveluja, Tolvajärvi kehittyi matkailukohteena, mutta Ägläjärvellä oli erikoisuutena venäläistyyppinen arkkitehtuuri, joka muiden kylien tavoin tuhoutui sotien ja neuvostodiktatuurin tuhovimman aikana.
Korpiselkä oli itsenäisyytemme alussa köyhää seutua. Siellä ei ollut teollisuutta muutamaa kotitarpeeseen riittävää myllyä lukuun ottamatta. Rautatieyhteyttä ei ollut, ja kaskiviljely oli vielä joissakin paikoissa vallalla.
Suurimpaan maineeseen Korpiselkä nousi Tolvajärven harjumaisemien ohella Vornasen suvun runonlauluperinteen ansiosta. Tunnetuimpia runonlaulajia olivat Stopana, Iivana, Anni, Pedri, Miitrei ja Mihaila Vornanen. Yli puolet korpiselkäläisistä oli ortodokseja. Kirkko on säilynyt, mutta on katoamassa. Kaikki ortodoksiset tsasounat ovat tuhoutuneet.
Luterilaiset kuuluivat Soanlahden seurakuntaan, ja kirkonkylässä kirkko on säilynyt hajoamispisteessä piikkilanka-aidan takana. Korpiselässä oli ennen sotia seitsemän kansakoulua. Ne ovat kaikki kadonneet.
Talvisodassa Korpiselkä nousi maineeseen kunniakkaiden taisteluvoittojen ansiosta. Tolvajärven tapahtumat ajoittuvat 7.12.1939 alkaen ankaraan puolustustaisteluun. Suomalaiset tekivät 9.12. aamuyöllä hyökkäyksen puna-armeijan joukkoja vastaan.
Puna-armeija teki vastahyökkäyksen 11.12. aamuyöllä kiertäen Tolvajärven molemmilta puolilta suomalaisten sivustaan, mutta suomalaiset torjuivat nämä. Samana aamuna alkoi puna-armeijan hyökkäys Tolvajärven yli. Myös tämä hyökkäys saatiin torjutuksi.
Suomalaiset aloittivat eversti Talvelan johdolla voimakkaan hyökkäyksen puna-armeijan joukkoja vastaan 12.12.1939. Suomalaisten hyökkäys oli menestyksekäs. Neljässä päivässä ryssät vetäytyivät Ägläjärvelle. Suomalaiset valloittivat Ägläjärven 22.12. ja venäläiset vetäytyivät seuraavana päivänä Aittojoelle, jonne suomalaisten hyökkäys pysähtyi.
Talvisodan sotatoimet jäivät talvisodan loppuun asti tälle rintamalle. Talvisodan seurauksena vain 35 prosenttia Korpiselän rakennuksista säilyi ehjänä.
Jatkosodan alussa suomalaisten hyökkäys aloitettiin 10.7.1941. Korpiselän vapauttaminen kesti 20 tuntia, ja Toinen Jääkäriprikaati eteni kirkonkylästä Tolvajärvelle.
Taistelut jäivät Tolvajärven alueelle kolmeksi viikoksi, kunnes 3.8.1941 puna-armeijan puolustus Ristinsalmella murtui, ja suomalaiset pääsivät etenemään Ägläjärven suuntaan.
Aittojoki saavutettiin elokuun 6. päivän aamuna. Jatkosodan aikana yli 92 prosenttia pitäjän asukkaista palasi kotiseudulleen rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Tämä osoittautui turhaksi optimismiksi sodan loppuvaiheella, kun suomalaiset peräytyivät Tolvajärven seudulle heinäkuun lopulla 1944.
Suomalaiset asettuivat puolustusasemiin 25.07.1944 mennessä, kunnes 31.07. puna-armeija aloitti kovan hyökkäyksen suomalaisia joukkoja vastaan. Suomalaiset torjuivat hyökkäykset 04.08.1944 asti, jonka jälkeen Tolvajärven suunnalla siirryttiin asemasotaan.
Korpiselän alueesta länsiosat jäivät Stalinin vetämän rajalinjan länsipuolelle. Pitäjän 22 kylästä vain viisi jäi tynkä-Suomen puolelle: Hoilola, Mannervaara, Ruhovaara, Saarivaara ja Saaroinen.
Läntinen Tynkä-Korpiselkä on liitetty Tuupovaaraan ja Tuupovaara puolestaan Joensuun kaupunkiin. Täällä, tynkä-Suomen itärajan tuntumassa, on erinomainen Korpiselkä-talo, jossa on yläkerrassa kiinnostava näyttely sekä pitäjän asutushistoriasta että sotatapahtumista.
[muokkaa] Korpiselän asutus
Nykyään Korpiselkä on täysin asumaton, rajavartioston tukikohtia lukuun ottamatta. Piikkilanka eristää kirkonkylän muusta maailmasta. Miehittäjävaltio on päästänyt alueen alkuperäisasukkaat omalle kotiseudulleen ja kotikyläänsä vain muutamiksi tunneiksi kerrallaan.
Maanteitä on ajokunnossa vain muutamia. Värtsilästä pohjoiseen kulkee ajokelpoinen tie Tolvajärvelle, mutta matkan varrella on puomi, jonka ylittämiseen tarvitaan lupalappu Värtsilän ”Öljymäeltä”.
Etelästä Suistamon suunnalta tiet ovat paljon huonommassa kunnossa, mutta siellä ei ole puomeja. Aittokosken (Vegarus) suunnalta tiet ovat vieläkin huonommassa kunnossa.
[muokkaa] Korpiselän luonto
Korpiselän luonto on vastakohtien maisemaa: yhtäältä yksitoikkoiset suomaastot ja metsäiset vaarat ja toisaalta upea Tolvajärven maisematyyppi. Vesistöt seuraavat enimmäkseen suuntaa luoteesta kaakkoon. Lännessä on suuri Korpijärvi, idässä Ägläjärvi, josta vedet laskevat lopulta Ääniseen.
Pitäjän suurin vesistö on Tolvajärven rikkonainen järvialue, jonka vedet laskevat Volgajokea pitkin Ilomantsin Viiksinselkään ja sieltä Pielisjokeen. Ennen sotia Korpiselän erämaissa liikkui karhuja ja ilveksiä, kasvilajeja tunnettiin noin 360 erilaista.
[muokkaa] Läntinen Korpiselkä
Läntisen Korpiselän reitti kulkee Värtsilästä pohjoiseen tarkastuspuomille ja kohta sen pohjoispuolella vanhalle Värtsilän ja Korpiselän rajalle. Reitti vaatii rajavyöhykeluvan. Jotkut suomalaiset kuuluvat ajaneen Värtsilästä Tolvajärvelle ilman lupalappua, mutta tämä on kiinni tilannekohtaisesta henkilökemiasta eikä sen varaan kannata heittäytyä.
[muokkaa] Tshiipakka
Nykyisen rajalinjan lähellä sijaitseva Tshiipakka on sen maantien varrella, joka kulkee Värtsilän pohjoispuolella olevalta tarkistuspuomilta pohjoiseen. Kylän eteläpuolella on tien itäpuolella kukkula, joka venäläisissä kartoissa on nimeltään Tshipakanvaara. Siellä on ollut neuvostoaikainen sotilaallinen kohde. Se on nyt kokonaan hylättynä. Alueella on romua ja rakennelmia, jonne pääsee sisälle. Seutu on täysin hiljainen ja asumaton, joten paikkaan pystyy tutustumaan oman aikataulun mukaan.
Ollaan kuitenkin rajavyöhykkeellä, joten jokainen tekee omat ratkaisunsa omalla vastuullaan.
Tshiipakassa oli ennen sotia tsasouna, mutta se on kadonnut. Kylän alueella oli ennen sotia 1937 rakennettu kansakoulu ja runsaasti asutusta. Nyt koko seutu on asumaton ja tyhjä.
[muokkaa] Hominvaara
Hominvaaran alue sijaitsee sen järven rannalla, joka nykyään jakautuu valtakunnanrajan molemmin puolin. Idässä järveä kutsuttiin nimellä Tsiipakanselkä ja koko järveä Korpijärveksi.
Järven eteläpuolella oli Tshiipakka ja itäpuolella Hominvaara. Kylästä ei enää näy jälkeäkään, mutta sen alue on kukkulalla sen maantien itäpuolella, joka kulkee Värtsilästä pohjoiseen kohti entistä Korpiselän kirkonkylää.
[muokkaa] Korpiselkä
Korpiselän kirkonkylä sijaitsee kokonaan piikkilanka-aidan eli rajavyöhykkeen länsipuolella. Sinne ei pääse ilman erityisiä ennakkojärjestelyjä. Asiaa voi kysellä Suojärven rajavartiostosta, mutta tämän kirjan tekijä ei ole asiaa kokeillut.
Korpiselän kirkonkylässä säilyi sotien jälkeenkin kaunis puinen ortodoksikirkko, mutta sen kerrottiin osittain romahtaneen 2000-luvun alkupuoleen mennessä. Kirkko on rakennettu vuonna 1898. Talvisodan jälkeen kirkkoa käytettiin keittiönä.
Jatkosodan aikana korpiselkäläiset kunnostivat kirkon entiselleen, mutta Stalinin rajan katkaistua kirkonkylän muusta Suomesta kirkko jäi ateistisen diktatuurin armoille, ja siitä tuli jonkinlainen navetta. Kirkko sijaitsee noin 250 metriä portin länsipuolella.
Kylän suomalaiset alkuperäisasukkaat ovat päässeet käymään kotikylässä erityisjärjestelyin, mutta tavallisten turistien on tyydyttävä katsomaan ikävää, suljettua piikkilanka-aitaa, joka halkaisee itäisen Suomen alueet rautaesiripun tavoin kahteen osaan.
Vuonna 1996 Korpiselkä-seura pystytti pystyssä seisovan kirkon viereen sankarivainajien muistoa kunnioittavan muistokiven, jossa on ortodoksisen ja luterilaisen ristin alla teksti: ”Tällä paikalla lepäävien sodissa 1939–44 kaatuneiden korpiselkäläisten muistolle. Entisten korpiselkäläisten pitäjäseura ry.” Kiveen on hakattu 87 sankarivainajan nimet.
Hautausmaa sijaitsee piikkilanka-aidan itäpuolella. Kun Värtsilästä tullaan rautaportille, tie kaartuu oikealle kohti Tolvajärveä. Tällöin vanha hautausmaa jää tien oikealle puolelle. Kylän alkuperäisasukkaat ovat lyhyiden käyntiensä aikana pyrkineet kunnostamaan edes hautausmaita, mutta kirkon tuhoa he eivät ole pystyneet estämään. Imperialistisen valtion häikäilemätön röyhkeys on estänyt edes tämän kulttuurihistoriallisen muistomerkin säilyttämisen tuleville sukupolville.
[muokkaa] Karali
Karali on kylä noin 10 km kirkonkylästä koilliseen. Sinne johtaa tie rajavyöhykkeen sisäpuolelta, ja siellä lienee Venäjän rajavartiostolla rakennuksia. Karali on nähtävästi suljetulla alueella, eikä sinne näytä olevan mahdollista päästä käymään.
[muokkaa] Tshokki
Tshokki on kylä, jonne on mahdollista päästä Tolvajärven suunnalta. Sinne voi myös kulkea Värtsilästä käsin, jos pääsee puomista ohi. Tshokkiin kulkee Korpiselän kirkonkylän ”risteyksestä” (piikkilanka-aita ja portti) ilmeisesti neuvostoaikana vedetty tie itään.
Aja ensin noin 10,6 km risteykseen, josta jatketaan muutamia kilometrejä suoraan. Kylässä ei ole enää asutusta tai rakennuksia. Tshokissa oli 1786 rakennettu tsasouna, mutta se oli jo ennen sotia päässyt huonoon kuntoon.
Tshokin itäpuolella, ennen Kokkaria, on tien eteläpuolella entinen hautausmaa, jossa on äskettäin seudun suomalaisten alkuperäisasukkaiden pystyttämä muistoristi. Hautausmaalla on useita hautakiviä tallella.
[muokkaa] Kokkari
Kokkari on Tshokin ja Tolvajärven välisellä maantiellä sijaitseva entinen kylä, jossa oli ennen sotia kansakoulu, tsasouna ja runsaasti asutusta. Nyt kylä on täysin tyhjä, mutta tien eteläpuolella on mahdollista havaita kookas rakennuksen perustus kellareineen, joka lienee vuonna 1916 rakennetun koulun jäänteet. Kokkarissa oli ennen sotia hirsistä rakennettu tsasouna, joka kärsi talvisodasta ja on nyt kadonnut.
[muokkaa] Tshikki
Tshikki oli pieni erämainen kylä Kokkarin pohjoispuolella. Sinne kulkee karttojen mukaan tie Venäjän rajavartioston hallussa olevilta Korpiselän ja Karalin kylistä, joten se lienee kokonaan suljettu suomalaisilta.
[muokkaa] Kilpijärvi
Kilpijärvi oli ennen sotia samannimisen järven rannalla sijaitseva pieni kylä. Se sijaitsee Kokkarin ja Lehmivaaran välisellä alueella. Näiden kylien välillä kulkee hyvin huonokuntoinen tie, jota ei ole tätä kirjaa varten tutkittu. Karttojen mukaan Lehmivaarasta voisi olla parempi mahdollisuus päästä perille.
[muokkaa] Lehmivaara
Lehmivaara kuuluu niihin Korpiselän pitäjän kyliin, jossa monet suomalaiset ovat käyneet, useat tietämättään. Se sijaitsee Soanlahdelta Tolvajärvelle saapuvan hyvin huonokuntoisen, kivikkoisen tien varrella.
Tämä lienee kuitenkin yleisimmin käytetty tieyhteys Tolvajärvelle, etenkin silloin, kun ei lähdetä hakemaan rajavyöhykelupaa Värtsilästä pohjoiseen kulkevalle parempikuntoiselle maantielle. Lehmivaara sijaitsee Kilpijärven tien risteyksessä. Se oli ennen sotia hyvin pieni asutus, ja nyt se on täysin asumatonta erämaata.
[muokkaa] Tolvajärvi
Tolvoårvi
Entisen Korpiselän kunnan ainoa varsinainen nähtävyys, luonnonihme Tolvajärvi, on avautunut yli 50 vuoden tauon jälkeen suomalaisille, lähes luonnontilassa olemisen jälkeen. Reilusti Värtsilästä koilliseen sijaitseva ”Karjalan Punkaharju” oli Suomen kaudella karelianismin konkretisoituma. Siellä oli pieni mutta kuuluisa ortodoksinen rukoushuone.
Talvisodassa Tolvajärvi tuli melkein yhtä kuuluisaksi kuin Kollaa tai Taipale, koska siellä pysäytettiin venäläisten eteneminen. Harjualueen länsipäässä käytiin taisteluja 12.12.1939, ja itäisen Ristisalmen sillan kautta edettiin itään kaksi päivää myöhemmin.
Alueella tuhottiin vihollisen 139. divisioona ja tuotettiin ankaria tappioita 75. divisioonalle, joka oli tullut avustamaan.
Jatkosodan alussa Tolvajärvi vapautettiin 15.7.1941, mutta taistelut jäivät junnaamaan Ristisalmen luo, jossa murrettiin vihollisen vastarinta elokuun alussa.
Kun järjetön sota oli päättynyt ja epäoikeudenmukainen rauha oli saatu aikaan, Tolvajärvestä tuli sotilaallinen alue, jossa Neuvostoliitolla oli kasarmikoulutuskeskus.
Keskuskylään siirrettiin rakennuksia muualta pitäjän alueelta. Ainakin 1967 alueella oli sairaala, koulu, kauppoja ja asuintaloja. Nyt tämä kylä on raunioina. Talot lienee siirretty paikalle jostakin muualta. Nykyään suojeltu Tolvajärven alue kehittyy hitaasti uudestaan matkailualueeksi suomalaisten tahojen kanssa yhteistyössä.
Koko alueella on 12 suurta järveä ja paljon lampia. Tolvajärvi on vain yksi useista alueen järvistä, joiden välillä kulkee kapeita harjuja, kannaksia ja metsäalueita. Alueelle tullaan lännen kautta, jolloin saavutaan raunioituneeseen Tolvajärven neuvostoaikaiseen sotilaskylään. Siellä on muutama talo rikottu ja täysin raunioina. Risteyksessä on tienviitta kolmeen kohteeseen.
”Tolvajärvi 1 km” viittaa oikealle, jossa on 2000-luvulla valmistunut uusi matkailumaja, joka on rakennettu Dimitri Vornasen kaupan raunioille. Täältä alas järvelle tien oikealla puolella oli saksalaisten sankarihautausmaa, jonne jäi 1944 noin 300 hautaa.
Uudelta matkailumajalta lähellä aivan rannassa on laavu, puuvarasto ja nuotiopaikka sekä laituri, jonka päästä pääsee uimaan Tolvajärveen.
Edellä mainitun risteyksen ”Myllyjärvi 2,5 km” viittaa vasemmalle harjureitille, joka kannattaa ajaa ainakin päästä päähän ja takaisin. Matkalla kohti järvialuetta on entinen hautausmaa.
Myllyjärven uusi laavualue nuotiopaikkoineen on ensimmäisen pengertieosuuden jälkeen vasemmalla. Sen jälkeen itään on harjun päällä, tien vasemmalla puolella vanhan suomalaisen 1938 valmistuneen hotellirakennuksen rauniot. Kellarikerros on säilynyt. Matkailumaja on vaikea huomata, joten kannattaa tuijottaa harjun huipulle.
Aikaisemmin mainitussa risteyksessä on myös kyltti ”Ristisalmi 12 km”. Tämä viittaa vuonna 2002 korjattuun siltaan, joka löytyy kun ajaa Myllyjärven laavupaikan ohi itään erittäin kaunista harjumaisemaa, vanhaa suomalaista maantietä pitkin itään. Ristisalmi oli ratkaisevassa asemassa sota-ajan taisteluissa.
Jos haluaa kokeilla onneaan kevyellä autolla, vanha suomalainen maantie jatkaa autioitunutta Ägläjärveä ja uutta Vegaruksen kylää kohti. Nykyinen Vegarus tunnettiin Suomen kaudella Aittokoskena. Sillan itäpuolella on neuvostoliittolainen sotamuistomerkki.
Vaellusreitit kulkevat upeiden maisemien halki, ja alueelle on rakennettu kevyttä palveluverkostoa kuten nuotiopaikkoja ja puuvarastoja. Vaellusreiteistä suositellaan noin 5 km pitkää reittiä Myllyjärven ympäri, joka kulkee Myllyjärven etelärannalta (Koti-Tolvajärven pohjoisrannalta) Hirvasjärven ja Myllyjärven välistä harjualuetta pitkin.
Pitempi vaellusreitti (noin 10 km) kulkee Taivaljärven ympäri. Taivaljärven itärannalla on vanhan metsänvartijan tilan rauniot sekä äskettäin rakennetut nuotiopaikka ja puuvarasto.
[muokkaa] Itäinen Korpiselkä
Itäinen Korpiselkä on pääsääntöisesti asumatonta erämaata, jonne ei henkilöautolla ole mitään asiaa. Maastoautolla sinne voi olla mahdollista ajaa. Portti alueelle on ennen kaikkea Tolvajärven Ristisalmi, jonka silta on korjattu vuonna 2002.
Jos silta on edelleen ajokelpoinen, se avaa tieyhteyden Ägläjärven ja muiden kylien suuntaan. Toinen vaihtoehto on ajaa Suojärveltä Aittokosken (nykyinen Vegarus) kautta länteen, mutta tätäkään reittiä ei ole tätä kirjaa varten testattu.
Tolvajärven Ristisalmelta kulkee huonokuntoinen maantie itään kohti Ägläjärveä. Tie kulkee Suojärveen kuuluneen Hietajärven pohjoisrantaa hipaisten Ägläjärven etelärannan kautta perille, jossa oli ennen sotia Ägläjärvi, samannimisen järven ja Kyläjärven välisellä kannaksella.
Kylässä oli vuonna 1898 rakennetun mutta 1916 palaneen koulun tilalle 1918 rakennettu kansakoulu, kirkonkylästä siirretty kuvauksellinen tsasouna, pieni saha ja runsaasti asustusta. Kylä lienee asumaton, vaikka karttoihin on merkitty muutama rakennus.
Ägläjärven pohjoispuolelle jatkuu karttoihin merkitty maantie. Vain muutaman kilometrin päässä on Kitilänselkä (Kitelänselkä) joka on täysin asumaton ja tyhjä. Kylän pohjoispuolella on samannimisen järven rannalla ollut Keskijärvi, joka on nyt tyhjä.
Täältä luoteeseen, maantien varrella on samannimisen järven etelärannalla sijainnut Yläjärvi. Se on asumaton, mutta karttojen mukaan siellä on sotamuistomerkkejä.
Tolvajärven harjualueelta pohjoiseen kulkee ilmeisesti ajokelvoton maantie tyhjään ja autioon kylään, jonka nimi oli ennen sotia Haukivaara. Pieni asutus keskittyi Haukilammen koillispuolelle.
Karjalan kyläbongaajien vaikeimmin saavutettavissa olevien kylien listaan kuuluisi eristäytynyt Vieksinki, joka sijaitsee Korpiselän pitäjän kaakkoiskulmauksessa. Sinne on karttojen mukaan tieyhteys Ristisalmen itäpuolelta etelään, tai Loimolasta pohjoiseen kulkevan tieyhteyden kautta. Vieksingin asutus keskittyi Vieksinkijärven itäpuolelle, missä oli myös hovi.
