KURKIJOKI

WikiKarelia

[muokkaa] KURKIJOKI

[muokkaa] Kurkijoen yleistiedo

Kokonaispinta-ala 1939: 539,5 km² Maapinta-ala 1939: 536 km² Asukkaita 1939: 8925 Asukastiheys 1939: 16,7/km² Kyliä: 36, näistä nyt asuttuja: 12

Kurkijoki on sekä luovutetun Karjalan että Karjalan tasavallan (Kurkijoki kuuluu molempiin) miellyttävimpiä alueita. Sitä ympäröi luonnonkaunis, historiallinen maisema, ja itse kirkonkylä eli Lopotti on hyvin säilynyttä suomalaista rakennuskantaa. Tosin Kurkijoen kirkko tuhoutui vuonna 1991 tulipalossa

[muokkaa] Kurkijoen historia

Kurkijoen alue kuuluu Karjalan vanhimpiin asuttuihin alueisiin. Alueella on useita esihistoriallisia linnavuoria kuten aivan kirkonkylän vieressä sijaitseva Lopotin linnavuori sekä noin kilometrin Kurkijoelta linnuntietä Riekkalanniemen itärannalla sijaitseva Hämeenlahden linnavuori. Lopotin linnavuorelta on löydetty rautakautinen kalmisto esinelöytöineen. Rautakauden löytöpaikkoja on kymmeniä, samoin myöhemmän rautakauden ja keskiajan löytöpaikkoja.

Kurkijoki oli vanhastaan ortodoksinen pogosta, mutta 1600-luvulla siitä tuli Ruotsin hyökkäyssotien seurauksena luterilaista aluetta. Kurkijoen ja Tervun kartanot toteuttivat taas 1700-luvulla Venäjän tsaarin lahjoitusmaapolitiikkaa. Suomen valtio osti nämä alueet 1870-luvulla ja myi maat alueen suomalaisille talonpojille. Elisenvaaran kartanoon tuli maanviljelyskoulu vuonna 1897, Kurkijoen kartanoon jo 1870-luvulla maanviljelyskoulu ja Tervuun tuli kunnalliskoti, lastenkoti ja myöhemmin mielisairaala.

Kurkijoki oli Karjalan vauraimpia ja kauneimpia seutuja. Siellä oli ainakin 19 kansakoulua, joista ovat ainakin osittain säilyneet Alhon, Elisenvaaran, Raholan ja Tervun koulut. Sorjossa oli ruotsinkielinen kansakoulu, mutta se on täysin kadonnut. Kurkijoella oli kolme maatalouskoulua, osuusmeijeri ja pienteollisuutta. Suurin osa kurkijokelaisista oli pientilallisia jotka äänestivät maalaisliittoa vaaleissa. Maatalous tuotti ylijäämää Kurkijoella. Kurkijoen tunnetuin poika on Lauri Kristian Relander, joka syntyi Kurkijoella 1883.

Sorjon ruotsinkielinen väestö saapui 1860-luvun katovuosina Pohjanmaan rannikolta, mutta väestön määrä oli supistunut vain 70 henkeen itsenäisyyden alkuvuosina.

Sotien aikana Kurkijoki säästyi varsinaisilta taisteluilta, mutta kunnan alueen rakennuksista noin 30 prosenttia tuhoutui lähinnä ilmapommituksissa. Erityisesti Elisenvaaraa pommitettiin ainakin 22 päivänä, pahimmin 26.12.1939, 15.2.1940 ja 20.2.1940. Jatkosodassa elokuun alussa 1941 Suomen Toinen Armeijakunta kulki Parikkalan Tyrjästä Elisenvaaran kautta Lopottiin, Laatokan saarille ja Hiitolaan ja eteni sieltä Kannakselle. Jatkosodan aikana melkein 83 prosenttia kurkijokelaisista palasi kotiseudullensa. Jatkosodan lopulla Kurkijoki oli järkyttävän pommituksen kohteena.

Elisenvaaraa pommitettiin ainakin kolmeen kertaan. Pahin katastrofi tapahtui 20.06.1944, kun Elisenvaaran asemalle oli jäänyt jumiin evakuoituja täynnä oleva juna. Vihollisen 55 pommikonetta onnistui pommittamaan Elisenvaaraa vailla ilmatorjuntaa, ja 134 suomalaista kuoli näissä tuhoisissa pommituksissa.

Sotien jälkeen Kurkijoki jäi syrjäseuduksi, joka Hiitolan tavoin oli Karjalan Tasavallan eteläisiä reuna-alueita. Rautatie syötti väkeä Elisenvaaraan ja Alhoon, mutta muualla oli hiljaisempaa. Mikrilään, Ihojärvelle ja Tervuun kehitettiin kollektiivimaataloutta, mutta kaikissa näissä kylissä maatalous on loppunut kokonaan. Kirkonkylässä on edelleen lehmiä kylän molemmin puolin. Kurkijoella ei 2000-luvulla ole näkynyt juurikaan merkkejä maanviljelystä.

[muokkaa] Kurkijoen kulkuyhteydet

Kurkijoella on hyvin vähän asfaltoituja maanteitä. Vätikän risteyksestä pohjoiseen Ihalan suuntaan on hyvä päällystetty tie. Riekkalan kylään johtaa asfalttitie, mutta se alkaa päällystämättömältä päätieltä! Sivuteistä tärkeimmät ovat kirkonkylän seudulta Alhoon ja Elisenvaaraan johtavat maantiet.

Lumivaarasta kulkee hiekkatie Mikrilän risteyksen kautta Elisenvaaraan. Elisenvaarasta on kaksi tieyhteyttä Parikkalaan, Haapavaaran ja Sorjon kautta. Laatokan suuntaan paras tieyhteys kulkee Vätikkään ja Tervuun.

[muokkaa] Kurkijoen luonto

Kurkijoen hyvä maaperä on syntynyt jääkauden jäljiltä. Se on saviperäistä, hyvänlaatuista viljelysmaata, jopa parempaa kuin Varsinais-Suomessa. Kun Kurkijoen pellot ovat saaneet levätä parhaimmillaan jopa 60 vuotta, ja joka tapauksessa yli 10 vuotta, on Kurkijoella nykyään Suomen parhaat pellot luomuviljelyä varten.

Kurkijoen luonto jakautuu kolmeen alueeseen. Idässä on kaunis Laatokan saaristo. Keskiosissa on välillä jyrkkienkin kallioiden ja harjuselänteiden välissä sijaitsevia laaksoja, jotka ovat muuttuneet viljavista pelloista lähinnä heinää kasvaviksi niityiksi. Kurkijoen länsiosat ovat hiekkakankaita tai suota.

Kurkijoella on hyvin vähän järviä, mutta joista merkittävin on Soskuanjoki, jossa on Soskuan kylässä kolme metriä korkea koski. Kosken ympäristö on säilynyt yllättävän hyvin suomalaisessa asussaan. Yli neljän metrin korkuinen Sillankoski on 238 metriä pitkä ja sijaitsee kauempana Laatokasta. Kurkijoen saaristoon kuului mantereen tuntumassa olevia saaria kuten Kojonsaari, Lauvatsaari ja Heposaari sekä useita saaria Laatokan ulapalla.

Kurkijoen saaristosta tunnettiin ennen sotia harvinaisia lintulajeja kuten merimetso, rantaharakka ja ruokki. Nämä yleensä suolaisten merialueiden linnut luokiteltiin reliktilajeihin ajalta, jolloin Laatokka oli suoranaisessa yhteydessä meren kanssa.

Vätikässä on niemennokassa kalliota, jossa on harrastettu kalliokiipeilyä. Vätikän Kojonsaaressa oli suosittu uimapaikka Suomen kaudella. Siellä pidettiin tanssiaisia ja uitiin. Tervussa on vanhan Tervun hovin rakennuksia sekä Vätikässä 1994 rakennettu tsasouna, joka on Sergei ja Herman Valamolaisen muistomerkki.

Kurkijoki on parasta Karjalaa. Yhtenä todisteena tästä on edelleen viikoittain Loimaalta käsin ilmestyvä sanomalehti Kurkijokelainen.

[muokkaa] Kurkijoen kylät

Kurkiøki

Kurkijoella on viihtyisää oleskella ja nähtävää riittää. Kylän keskipisteen muodostavat joen yli kulkeva silta, sen pohjoispuolella sijaitseva entisen kirkon paikka ja eteläpuolella vanhan maamiesoppilaitoksen rakennukset. Seitsemälle kukkulalle rakennettu Kurkijoki tarjoaa Karjalan mahtavimpiin kuuluvat näköalat. Kiipeä ainakin aivan kirkonpaikan vieressä olevalle puuttomalle kalliolle!

Keskustasta Lahdenpohjan suuntaan on useita säilyneitä suomalaisia puutaloja, joissa on kauppoja ja muita palveluja. Ruman neuvostoaikaisen kaupparakennelman vasemmalta puolelta alkaa hiekkatie, jonka varrella on säilynyt puutalorivi. Tätä tietä eteenpäin oikealla on kirjastorakennus, sekin Suomen ajalta, sekä hieman kauempana komeaa mäntyä kasvava kukkula.

Kurkijoelle perustettiin maamies¬opisto 1910, ja se on hyvin säilynyt. Vuonna 1888 kirjoitti Suomen Matkailu-yhdistyksen Matkasuuntia Suomessa Kurkijoesta näin: ”Kurkijoen kirkonkylä, erittäin kauniilla asemalla Laatokasta hyvin pitkälle pistäytyvän, vuorien ja viljavainioiden ympäröimän lahden perukassa, on melkein kaupungin näköinen; siinä onkin kirjakauppa, apteekki, sähkölennätinkonttori ja muutamia kauppapuotia. Aivan lähellä kylää on Kurkijoen maanviljelysopisto. Matkustajat saavat kestikievarissa tahi kauppias D Timoskalla asunnon 1 mklla vuorokaudessa.”

Nykyään Kurkijoella on ainakin neljä ruokakauppaa. Posti sijaitsee kauppoja vastapäätä ja on auki ti–la 10–13 ja 14–17, ja myy postikortteja, paperitavaraa sekä filateelisia tuotteita. Apteekki sijaitsee parisataa metriä Lahdenpohjan suuntaan, sairaala saman verran Hiitolan suuntaan.

Entisen Kurki-hotellin vieressä on kookas suomalainen navettarakennus, joka on huonossa kunnossa. Navetan takana nousee esihistoriallinen Lopotin linnavuori. Jatka navetan ohi huonoa hiekkatietä ja ohita rumia neukkurakennuksia. Pieneltä sillalta avautuu idyllinen maisema luoteeseen.

Suoraan edessä näkyvä Sonckin huvila on arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema jugend-rakennus, joka rapistuu kovaa tahtia. Se valmistui 1915 arkkitehdin veljelle Karl Joel Sonckille. Keskustan ulkopuolella on useita suomalaiskauden rakennuksia, etelässä punaiseksi maalattu sairaalarakennus, pohjoisessa tiilinen entinen kunnantalo ja osuusmeijeri.

[muokkaa] Kurkijoen kirkonkylä

Kurkiøki

[muokkaa] Kurkijoen kirkon paikka

Kurkijoen kirkko selviytyi sodista mutta ei enää korjauksista. Se tuhoutui perusteellisesti tulipalossa 1991. Kirkko oli puinen rakennus, jonka suunnitteli F A Sjöström ja se valmistui 1880. Neuvostoliiton aikana kirkko oli viljavarasto, mylly ja teurastamo.

Kirkon kohdalla on useita muistomerkkejä, joihin kannattaa tutustua tarkemmin. Dramaattisen venäläisen muistomerkin ohella kirkon kivijalan läheisyydessä on useita suomalaisten pystyttämiä kiviä.

Muistomerkit suurelta parkkipaikalta katsoen vasemmalta oikealle: Uhri isänmaalle. Sankarihautojen muistomerkki on hautausmaalla, jonka venäläiset tuhosivat ja rakensivat sen päälle ruokalat ja ulkohuussin. Muistomerkki paljastettiin 1999. Kolmessa laatassa on 148 nimeä, kettingeillä aidattu alue sijaitsee kirkon paikan vasemmalla puolella. Kirkon paikka. Hopeanvärisessä ristissä kirkon raunioilla on teksti ”Kurkijoen kirkot (3) 1660-luvulta vuoteen 1991”. Risti on kiinnitetty 1995.

Kaksi kiveä. Sankarihautojen paikalla kirkon edessä vasemmalla puolella on kahdesta kivestä koostuva muistomerkki. Vasemmassa kivessä lukee ”Isänmaan puolesta kaatuivat 1918” (27 nimeä). Oikeassa lukee ”Tällä paikalla olleeseen sankarihautausmaahan on 1939–1944 siunattu 148 suomalaista sotilasta. He kaatuivat puolustaessaan oikeutta ja isänmaataan”. Entisöidyt patsaat paljastettiin 1994 ja entisöitiin 1997.

Neuvostomonumentti. Kookkaassa muistomerkissä muistetaan tuntematonta sotilasta. Puumonumentti. Komealla paikalla kalliolla oleva korkea puinen muistomerkki on Kurkijoen 600-vuotismonumentti, joka on pystytetty 1996 venäläisin voimin.

[muokkaa] Pohjii

Pohjii on Kurkijoen kirkonkylän luoteispuolella sijaitseva kylä, jonka alueella on yhä asutusta. Ennen sotia Pohjiissa oli melkein 30 tilaa.

[muokkaa] Alhon tie

Kurkijoen lounaisosassa on Alhon kylä, jonne johtavan tien varrella on muutama muukin vanha kylä. Kokonaan eristyksiin on tieyhteyksien puutteessa jäänyt Sillankorvan länsipuolella sijainnut Särkijärvi

[muokkaa] Levonpelto

Levonpelto oli kolmen talon kokoinen ”kylä” Alhon (ja Raholan koulussa sijaitsevan hotellin) risteyksen itäpuolella. Kaikki kolme taloa ovat kadonneet.

[muokkaa] Rahola

Raholan kylässä sijaitsee Kurkijoen ainoa majoitusliike. Se on vanha säilynyt kansakoulu, josta on kunnostettu täysin kelvollinen majoitustila.

Raholan kylä sijaitsee päätieltä Alhon suuntaan mutkaisen hiekkatien var¬rella. Muutama suomalaistalo on säilynyt koulun lisäksi. Lähellä päätietä on ison sähkönjakelukeskuksen yhteydessä suomalaistyylinen vanha tiilirakennus.

[muokkaa] Savii

Savii on nyt tyhjä peltoaukea, vaikka ennen sotia kylässä oli ainakin 16 asuttua tilaa. Raholan ja Alhon puolivälissä se saattaa kokonaan jäädä huomaamatta. Kiireinen kulkija ei kiinnitä asumattomiin niittymaisemiin mitään huomiota, mutta ainakin entisen Löppösen talon kivijalka on näkyvissä maantieltä käsin.

Kylän pituus oli noin kolme kilometriä. Kylä rajoittui pohjoisessa Savijokeen ja sen pohjoispuolella olevaan Sillankorvan kylään.

[muokkaa] Sillankorva

Sillankorva sijaitsi Saviin ja Saviojan pohjoispuolella. Kylässä oli Suomen kaudella noin 15 tilaa, mutta nyt koko kylä on täysin tyhjä. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota korkeaan Aromäen kalliojyrkänteeseen. Se näkyy hyvin Alhon tieltä, Saviin kylän puolelta.

[muokkaa] Alho

Alho on syrjäinen harmaa kylänen, jonka halki kulkee rautatie. Kun 1939 koko 9 km tieosuus Kurkijoen kirkonkylän eteläpuolelta Alhoon oli asuttuna, upeiden kalliomaisemien keskellä, nyt ei matkan varrella ole yhtään asuttua taloa.

Alhossa on rautatieasema, minkä takia sinne voi matkustaa Sortavalasta tai Hiitolasta. Mutta siellä ei ole palveluja. Yksi “Produkti”-kauppa on, mutta se on kaikista merkeistä päätellen lopetettu.

Kylällä on erityisen kaunis muoto, seudulle tyypilliset kukkulat ja kalliorinteet antavat myös Alhon kylälle saman yleisilmeen. Vanhoja suomalaisia rakennuksia on edelleen runsaasti jäljellä. Muutamasta talosta nousee pienellä pakkasella savu, useimmat olivat tutkimushetkellä kylminä.

Keskellä kylää on ollut muutamasta navetasta koostunut kolhoosi. Yksi rakennus on täysin raunioina, toinen on vielä osittain ehjänä, mutta tyhjillään. Täälläkään ei enää ole lehmiä.

Kookas kansakoulu on säilynyt kukkulalla kylän eteläpäässä. Sinne pääsee kapeaa, jyrkästi nousevaa tietä pitkin. Pihapiiri on tyypillinen vanhan suomalaisen kansakoulun. Pihalla on lumeen hautautuneena yksi tai kaksi vanhaa Ladaa. Savupiipusta tulee savua. Talvella täällä asutaan auratun tien päässä, vaikka autot ovat hautautuneet lumeen.

Ainoa ihminen näkyi tutkimushetkellä erään talon ikkunasta. Aluksi pilkahti käsivarsi, sitten ikkunan ääressä liikkuva mummo.

[muokkaa] Itäinen Kurkijoki=

[muokkaa] Tyhjät kylät

Nykyisen päätien itäpuolelle jää laajat asumattomat seudut Laatokan rantamilla sekä muutama asuttu kylä. Tyhjinä kylinä eristyksiin ovat jääneet Soskuan eteläpuolella sijainnut Kuuppala ja Vätikän eteläpuolelle jäänyt laaja Lapinlahti. Kylät esitellään etelästä pohjoiseen

[muokkaa] Riekkala

Lasanen, Lasanen

Aivan Hiitolan rajalla, Riekkalanlahden molemmin puolin sijaitsi Riekkalan kylä, jossa oli parikymmentä tilaa, kansakoulu ja runsaasti luonnonkauneutta.

Neuvostoaikana kylän luonne muuttui täysin. Siitä tehtiin tiettävästi Laatokalla liikkuvien sukellusveneiden huippusalainen tukikohta. Sinne rakennettiin kerrostaloja ja perille vedettiin asfalttitie, vaikka Hiitolan–Kurkijoen päätie on edelleenkin hiekkatietä!

Nyt tukikohdan alue on aitojen eristämä. Alueelle pääsee portin kautta, jos on hyvä syy. Halu valokuvata tätä, aiemmin salaista tukikohtaa ei ole riittävä syy päästä sisään. Venäläiset nimesivät kylän jostakin syystä Lasaseksi. Siellä on ollut jonkinlaista majoitustoimintaa, mutta kesällä 2004 siitä ei ollut näkyviä merkkejä. Emme löytäneet kylästä kauppaa tai muita palveluja.

[muokkaa] Kannansaari

Kannansaari oli pieni kylä, nimestään huolimatta mantereen puolella. Siellä oli vain neljä taloa ennen sotia. Kylän pohjoispuolella oli Hämeenlahden Linnavuori. Kylään johtaa ainakin maastoautoille ajokelpoinen hiekkatie, jota ei ole tätä kirjaa varten loppuun asti tutkittu. Tie jatkuu Korpisaareen. Helppo tapa tutustua Kannansaareen on venekyyti kirkonkylästä itään.

[muokkaa] Korpisaari

Korpisaaren kylä sijaitsee Kannansaaren kylän itäpuolella, samannimisellä saarella. Saarella oli noin 20 suomalaista tilaa, kansakoulu ja kesähuviloita. Saari lienee nykyään asumaton, mutta sinne johtaa maantie.

[muokkaa] Hämeenlahti

Hämeenlahti koostui tusinasta suomalaisia taloja samannimisen lahden rannalla. Useimmat talot ovat nyt kadonneet. Muutama talo sijaitsi Korpisaareen johtavan tien varrella. Tältä tieltä on huonokuntoisia tieyhteyksiä Hämeenlahden rantaan.

[muokkaa] Soskua

Soskua. Upea Soskuankoski on Soskuan tärkein nähtävyys.

Niittymäisen maalaisidyllin hyvin säilyttänyt Soskua on miellyttävä vierailukohde kenelle tahansa Karjalan-kävijälle. Sinne on helppo päästä, ja perillä odottaa positiivinen yllätys. Entisen (ja säilyneen) Tirrin talon kohdalta 90 asteen kulmassa kääntyvä maantie heikkenee ja päättyy hajonneen puusillan luokse.

Sieltä voi jatkaa kävellen kuohuvan kosken ääntä seuraten niityn poikki Soskuankoskelle. Siellä on säilynyt sähkölaitoksen rakennus, myllyn perusta ja kosken toisella puolella Häklin talo ja kivinavetta. Joen toisella puolella on Huotilaisen suvun kaksi asuintaloa. Kosken pudotus on tässä pari metriä ja ainakin sateisena kesänä 2004 kuohut olivat todella näkemisen arvoisia!

[muokkaa] Vätikkä

Våtikkå.

Vätikkä tunnettiin Suomen kaudella hiekkarannoistaan. Kojonsaaressa oli suosittu uimapaikka, jossa pidettiin tanssiaisia ja uitiin. Saaren itärannalla on neljä kilometriä pitkä hiekkaranta.

Laatokan rannalla on nyt ainakin kaksi erillistä paikkaa, jotka tunnetaan Vätikkänä. Kartalla merkitty Vätikkä on lahden pohjukassa sijaitseva pieni kylä muutamine pihapiireineen. Suomen kaudella sen nimi oli Lahdenryhmä.

Sen sijaan suoraan ajamalla pääsee portille, jonka kyltissä lukee ”Leningradin pohjoinen tehdas Vätikkä”, mutta se on muutettu majoitusliikkeeksi. Sen asiakkaat ovat käytännössä kaikki pietarilaisia.

Alueella on mökkejä, suomalaisen navetan kivijalkaan rakennettu ravintola, laituri ja veneitä. Niityn reunassa on massiivinen venäläinen ohjus Laatokalle kohdistettuna. Ranta on suojaisa. Rannan lähellä on Sergei ja Herman Valamolaisen muistomerkki ja 1994 rakennettu puinen tsasouna.

[muokkaa] Rummunsuo

Rummunsuo oli Kurkijoen suurimpia kyliä, ja sen kautta kulkee muutama päätie. Lumivaarasta tulevan tien risteyksen eteläpuolella on metsittyneellä alueella muutama Rummunsuon kylän talo. Kirkonkylään johtavan 6,5 km asfalttitien itäpuolella oli useita isoja kylän osia, jotka nyt piiloutuvat metsäteiden taakse.

Sen sijaan Tervuun itään kääntyvä tie johtaa entisen Yrjölänryhmän kylän osan luokse. Sille ovat venäläiset antaneet nimeksi Peltola. Kylässä on säilynyt muutama suomalainen asuinrakennus sekä runsaasti raunioita. Muutamassa talossa on asutusta. Pellon takaa siintää Paavalinryhmä, jossa on muutama talo pystyssä.

[muokkaa] Tervu

Tervu on Kurkijoen kauneimpia kyliä: kumpuilevat maisemat, näkymät Laatokalle ja säilyneet rakennukset ovat myönteinen yllätys perille asti ajaneelle matkailijalle. Tervu oli laaja kylä, pinta-alaltaan 50 km².

Suuri osa asutusta Tervun suurkylästä on eristäytynyt teiden muututtua ajokelvottomiksi. Lähimpänä päätietä ja Ihojärveä oli Kaupanryhmä, jossa on jäljellä mutta huonossa kunnossa entinen Osuuskaupan myymälän rakennus. Alueelta on kadonnut ainakin seitsemän muuta rakennusta.

Kaupanryhmän ja kartanon alueen välissä on itään kulkeva maantie. Siellä ovat Tervun kylän Veijalanryhmä, Rantalanryhmä, Puputinryhmä ja Helmelänryhmä. Lähimpänä Tervunjokea on entinen lastenkoti pienellä mäellä. Sen itäpuolella ainoa pystyssä oleva rakennus on selvästi jo päätielle näkyvä Tervun uusi kansakoulu, joka rakennettiin 1929 palaneen koulun tilalle. Se on säilynyt mutta vain tiilisenä luurankona.

Tie jatkuu vielä Laatokan rannalle, kunnes kieltokyltti varoittaa venäläisen rakentamista mökeistä. Suomalaiset rakennukset on täältä tuhottu.

Tervussa oli Suomen kaudella kartano. Kartano oli lahjoitusmaan kantatila, kunnes Suomen valtio osti kartanon lampuotitilat 1862. Kantatilan omistus vaihteli suvulta toiselle, kunnes 1920 Kurkijoen kunta osti kartanon, suoritti maiden uusjaon torppareille ja perusti kartanoon kunnalliskodin ja lastenkodin ja myöhemmin mielisairaalan.

Kartanossa oli myös juustomeijeri, sikala ja navetta. Kartanon rakennuksista on jäljellä useita. Mukavalla näköalapaikalla kukkulalla on vaalea vandalisoitu entinen mielisairaala. Kukkulan alapuolella on harmaatiilinen rakennus, ilmeisesti vanha saunarakennus. Kukkulalta näkyy myös kivirakennus ja sen vieressä toisen rakennuksen perusta.

Myös kaksi kookasta hirsirakennusta on pystyssä, toinen niistä asuttuna. Alueelle on rakennettu neuvostoaikana uusia taloja. Puinen silta ylittää Tervunjoen, jonka itäpuolella on venäläisten taloja. Tie kääntyy pohjoiseen mutta muuttuu ajokelvottomaksi.

[muokkaa] Ihojärvi

Ihojärven seudulla on säilynyt kylän osa ja kansakoulu.

Tervuun johtavalta hiekkatieltä irtautuu asfaltoitu tie suoraan Ihojärvelle. Muutaman säilyneen talon ja venäläisen hökkelin ohi tie jatkuu hyvin säilyneen kansakoulun luokse. Koulu rakennettiin 1891, ja se on Karjalan vanhimpia säilyneitä puukouluja. Lähellä on myös kaksi raunioitunutta suomalaistaloa. Näiden keskellä on ollut suuri kollektiivitila, joka on täysin raunioina.

Suurin yllätys on kahteen suuntaan jatkuvat kapeat asfalttitiet. Koululta itään on vedetty 2 km asfalttia. Se kulkee tyhjien niittyjen ohi päättyen ei-mihinkään! Tällainen resurssien tuhlaus on jo sellaisenaan nähtävyys: kun päätie Kurkijoelta Hiitolaan on edelleen järkyttävän huono hiekkatie, on Ihojärvelle vedetty turhaa asfalttia keskelle asumatonta niittymaisemaa. Yhtään taloa ei asfalttiteiden varsilla ole.

Kylän pohjoisreunalla sijainneet, enemmänkin Lumivaaran Huhtervuun yhteydessä olleet Pekka ja Juho Heinosen tilat Taljavaara sekä Tervahauta on täysin tyhjennetty rakennuksista. Vain kasvillisuuteen häviäviä kivijalkoja ja nurkkakiviä on havaittavissa. Maastoautolla ensinmainitun tilan maille on kuitenkin mahdollista päästä Huhtervussa sijaitsevan sovhoosin navetan kupeesta ajaen ja sitten oikealle Latukkamäen (Kaartisen) talon kohdalta kääntyen. Tie johtaa metsän halki tilaan kuuluneelle pellolle, jota sovhoosin toimesta on ilmeisesti viljelty. Tila sijaitsi sen takana. Talvella 2006-2007 alueella on ilmeisesti puutulliuhan vuoksi kiireellä suoritettu sangen mittavia avohakkuiksikin luokiteltavia metsänkaatopuuhia.

[muokkaa] Pohjoinen Kurkijoki

[muokkaa] Yleistä pohjoisesta Kurkijoesta

Kurkijoen pohjoisosista tärkeimmäksi muodostui ennen sotia Elisenvaara, luoteeseen kirkonkylästä sijaitseva rautatieristeys. Pohjoisen Kurkijoen kylistä ovat kokonaan eristykseen joutuneet Elisenvaaraan ja Ihalaan kulkevien pääteiden välisellä alueella olleet Haavikko, Lepousmäki, Luhovaara, Oksentiinmäki ja Savoja, Sorjon takana ollut Huutomäki, radanvarressa sijainnut Titto ja kunnan pohjoisnurkan Saares ja Metsikko.

[muokkaa] Aromäki

Aromäki sijaitsi ennen sotia ja sen mukanaan tuomaa tuhoa ja neuvostomiehitystä Elisenvaaran ja kirkonkylän välisen hiekkatien varrella. Maisemat ovat edelleen tallella, mutta jokin rosvojoukko on tuhonnut 38 yksityistä tilaa, kansakoulun ja nuorisoseurantalon tästä luonnonkauniista kylästä.

[muokkaa] Elisenvaara

Elisenvaara oli tärkeä rautatieristeys Suomen aikana, mutta se kärsi pahasti sotien aikana. Asukkaita on yli tuhat, ja siellä toimii maanviljelyskoulu.

Entinen rautatieristeys on edelleen tärkeä rautatieasema nykyisen rajan tuntumassa. Pitkä rautatien alittava ”pusutunneli” on säilynyt ennallaan. Rautatieaseman luona on kaksi patsasta: suomalaisten pystyttämä muistokivi ja neuvostoliittolainen ”äiti ja lapsi”. Suomalaisten muistokivessä lukee ”1939–1944 Elisenvaaran pommitusuhrien muistolle”. Aseman tuntumassa on kauppa (auki 09–20), sotamuistomerkki ja runsaasti neuvostoaikaisia kerrostaloja.

Pusutunnelista pohjoiseen on säilynyt funkkistyylinen kaupparakennus eli Keski-Karjalan Osuusliikkeen myymälä, joka on edelleen ruokakauppa.

Elisenvaaran itäpuolella, Kurkijoen kirkonkylän suuntaan, on säilynyt useita suomalaisia rakennuksia. Noin 500 metriä rautatietunnelista Kurkijoen suuntaan on tien oikealla (etelä-)puolella hyvin säilynyt harmaa tiilirakennus. Vajaan kilometrin päässä tunnelista on nykyinen kyläkyltti, ja sen lähellä on runsaasti vanhoja suomalaistaloja. Hyvin säilynyt tiilitalo sijaitsee noin 1,4 km tunnelista itään. Suljettu sotilasalue sijaitsee 2,3 km tunnelista itään.

Pusutunnelin läpi pohjoiseen (vasemman mutkan kautta) kulkee vanha tie, jonka varrella olleista omakotitaloista muutama taitaa olla vielä pystyssä.

Mielenkiintoinen on Suohovin kansakoulu, joka on pystyssä, laajennettuna ja muutettuna. Alun perin pienikokoinen kivirakennus valmistui 1934. Ennen Karjalan menetystä sen oikealle puolelle laajennettiin yksikerroksinen siipi muun rakennuksen tasolle. Venäläiset ovat rakentaneet pitkän laajennuksen vielä vasemmalle puolelle! Katto on uusittu äskettäin. Rakennuksen pääoven oikealla yläpuolella oleva vuosiluku 1934 paljastaa rakennuksen alkuperän.

Tien jatkuessa Suohovin koulun jälkeen, siitä kääntyy vasemmalle komea lehtikuusikuja. Sen päässä oli ennen sotia turvepehkutehdas. Tie heikkenee nopeasti eikä tehtaasta näy jälkeäkään.

Pusutunnelin jälkeen heti oikealle kääntymällä on mahdollista löytää veturitallit, noin 400 metriä tunnelin päästä. Niistä on säilyneet vasen ja oikea osa, keskiosa on kadonnut. Alueelle johtavan portin luona on säilynyt iso Nummin puutalo.

Sorjon suuntaan Elisenvaaran rakennuskanta on kadonnut melkein kokonaan. Entisen Suohovin maanviljelyskoulun lukuisista rakennuksista lienee pystyssä enää vain muutama talo, mutta suurten maatalousrakennusten tilalla on neuvostoaikaisen suursovhoosin surkeat rauniot.

Kahden kulttuurin tuhoutumisen jäljiltä paikka on kehnossa kunnossa! Sitä vastapäätä on lämpölaitos, joka on huonossa kunnossa mutta edelleen käytössä. Tien jatkuessa länteen ohitetaan kesken jääneitä neuvostoaikaisia kerrostaloja, nekin symbolisoimassa neuvostoromahdusta.

Mikrilän ja Lumivaaran suuntaan käännytään funkkistyyppisen suomalaisen kaupan luota oikealle. Tien varrella on useita säilyneitä suomalaisrakennuksia. Noin 400 metriä kaupalta itään on hyvin säilynyt puutalo (nro 15) tien vasemmalla puolella. Vielä 1,3 km kaupalta itään on useita pientaloja molemmin puolin tietä, ja muutama talo on pystyssä vielä Mikrilän risteykseen asti.

Elisenvaarassa on radanvarressa mahdollista saada toiminaan ainakin Soneran GSM-kenttä. Yhteys paranee, jos ajaa Sorjon tai Ketrovaaran (Lamminsalo) suuntaan. Kaarlahdesta kahdesti päivässä.

[muokkaa] Haapavaara

Haapavaara oli ennen sotia noin 65 tilaa käsittävä laaja kylä. Se sijaitsi nykyisin asfaltoidun Ketrovaaraan johtavan maantien molemmin puolin. Ennen sotaa tien paikalla kulki rautatie, jonka venäläiset purkivat sotien jälkeen ja muuttivat sen maantieksi. Haapavaarassa oli kansakoulu ja rautatiepysäkki.

Talot sijaitsivat hajallaan noin 40 km² laajuisella alueella. Nykyään kylästä ei ole mitään jäljellä. Tyhjien niittyjen sijaan voi kuvitella vireän kylämaiseman kouluineen, jonka totalitaarinen diktatuuri tuhosi tyypilliseen tapaansa.

[muokkaa] Mikrilä

Vålimåki, Vjalimjaki

Vanha suomalainen kylä Mikrilä sijaitsi Elisenvaara–Sortavala-rautatien eteläpuolella. Nyt kylän lähes kaikki rakennukset ovat kadonneet ja siirretty muualle (tai tuhottu).

Elisenvaara–Lumivaara-maantieltä kääntyy pohjoiseen tie, jonka varrella on uudestaan Välimäeksi nimetty neuvostokylä. Tie jatkuu radan yli kohti Akkaharjun kylää, joka sekin on neuvostoaikainen luomus, tosin muutama vanha suomalaistalo sielläkin on tallella.

Hienoin suomalaistalo on kylän eteläpuolella lähellä tienristeystä. Välimäki eli Vjalimjaki on neuvostokylä. Sinne on rakennettu kaksi kak¬sikerroksista “kerrostaloa” ja pääkadun molemmin puolin puutaloja. Kylässä on ollut neuvostoaikana Produkti-kauppa, joka on edelleen jonkinlaisessa käytössä.

Kylän pohjoislaidalla on falskaava vesitorni, jonkinlainen lämmityslaitos ja kolhoosi. Kolhoosissa (eli entisessä sellaisessa) oli vielä keväällä 2003 melkein 100 lehmää. Ne olivat kaikki yhdessä ja samassa navetassa. Kesällä 2004 kaikki lehmät olivat poissa. Muutkin maatalousrakennukset ovat kokonaan tai osittain raunioina.

Jostakin syystä navetan lähistöllä on kolme rikkoutunutta, kaatunutta junanvaunua (rata on lähellä). Maantien toisella puolella on heinävarasto.

[muokkaa] Otsanlahti

Otsanlahti oli noin 60 tilan kylä, joka sijaitsee nykyisen päätien varrella, usean kilometrin matkalla. Tie Kurkijoen kirkonkylästä pohjoiseen on hiekkatietä, ja sen varrella on mukavan näköistä maisemaa kukkuloineen ja idyllisine suomalaistaloineen. Kylästä on säilynyt yksittäisiä rakennuksia.

Entisen Otsanlahden eteläisimmät rakennukset olivat rovastin pappila ja Nenosen talo. Niiden paikalla on nyt neuvostoaikainen kollektiivitila, jossa on vielä aivan äskettäin pidetty lehmiä. Navettaa vastapäätä on säilynyt suomalaisia taloja alueella, jota kutsuttiin ennen sotia nimellä Karjalan talot.

Pari sataa metriä pohjoiseen on säilynyt Piilisen talo ja sitä vinosti vastapäätä metsän peitossa mäellä Arokallion talo. Vanhan hautausmaan eteläpuolella on säilynyt joko Lajusen tai Korhosen talo, ja hautausmaan pohjoispuolella niityn keskellä mukavan näköinen Valkeapään talo ja sen pohjoispuolella pienen tien varrella Tereskän talo. Kymmenet talot sen sijaan on purettu tai siirretty muualle.

Kurkijoen kolme hautausmaata sijaitsevat Otsanlahden kylän alueella. Niillä on kullakin oma dramaattinen tarinansa kerrottavana.

Vanha hautausmaa on vaikein löytää. Aja noin 3 km Kurkijoelta pohjoiseen, kunnes näet vasemmalla bussipysäkin ja mäkeä ylöspäin harmaan suomalaisen yksinäisen talon. Jatka bussipysäkiltä 100 metriä metsän reunaan.

Tien vasemmalla puolella näkyy suurten kuusien keskellä pieni puinen silta. Jatka pöheikön läpi suoraan metsään. Noin 50 metrin päässä on iso puinen risti, johon on kiinnitetty laatta: ”Menneitten sukupolvien muistoa kunnioittaen, Kurki-Säätiö, kurkijokelaiset 1998”.

Ristin takana ja sen oikealla puolella todella vanhojen ja suurten ikikuusien keskellä on vanhoja hautapaaseja, joista löysimme 1890 kuolleen Olsonin, 1883 kuolleen Axel Enckellin ja 1846 kuolleen Nymanin hautakivet.

Suomalainen hautausmaa on keskimmäinen, ja sijaitsee noin 4,5 km Kurkijoelta pohjoiseen. Sen tunnistaa helposti hirsisestä portista, jonka läpi pääsee hautausmaalle. Porttiin oli kesällä 2000 kiinnitettynä suomenkielinen mainos, jossa paikalliset miehet lupasivat maksusta kunnostaa hautapaikkoja.

Vuonna 1996 kiinnitetyssä puuristissä on sama teksti kuin vanhalla hautausmaalla. Suomalaisia hautapaasia on runsaasti, löysimme sellaisia sukunimiä kuin Eklund, Hämäläinen, Häyhä, Korjonen, Kuosa, Löyhkö, Maunukka ja Veijalainen.

Uusi hautausmaa oli suomalaisten käytössä 1930-luvulla, mutta nykyään venäläisten haudat lähes peittävät vanhat suomalaiset kivet. Se löytyy myös tien vasemmalta puolelta noin kilometri edellisestä pohjoiseen. Uusi kiviseinäinen kappeli on sisältä täysin tyhjä. Löysimme 1930-luvun hautakiviä, joissa oli sukunimiä Hannukainen, Järvinen, Kuosa ja Lajunen.

[muokkaa] Räihävaara

Räihävaara oli laaja ja runsasväkinen kylä, jossa oli kansakoulu, osuusmeijeri, osuuskauppa mylly, paja ja melkein 70 perhettä. Nyt kylä on tyhjä.

[muokkaa] Sorjo

Soryo

Sorjo oli sivukylineen laaja kyläkokonaisuus, jossa oli seudulle harvinainen ruotsinkielinen vähemmistö. Nyt koko kylä on tyhjennetty, ja viimeisetkin pystyssä olevat rakennukset ovat raunioitumisen eri vaiheissa.

Sorjon asemarakennus on pystyssä, asutun näköisenä mutta ainakin kesällä 2004 se oli ikkunat suljettuina aution oloinen. Aseman ympärillä on viisi muuta rautateiden rakennusta, kaikki osittain tai kokonaan raunioina.

Sorjoon valmistui rautatieyhteys 1907. Aseman ratapihalla oli kolme raidetta, ja täältä rata kulki Elisenvaaraan ja Parikkalaan. Nyt ratapihalla ei ole enää muuta kuin laiturin kiveys. Vaikka kaikissa näkemissämme kartoissa rata on merkitty, ei sitä enää ole. Ratalinja on nopeasti kasvamassa umpeen, mutta ratapölkyt ovat enimmäkseen vielä jäljellä.

Kiinnostuneet ja kiireettömät voisivat kokeilla patikointia rajalinjaa pitkin molempiin suuntiin! Tietyön jäljiltä ratapölkkyjä on näkyvillä aseman pohjoispuolella, 500 metriä aseman risteyksestä Parikkalan suuntaan.

Aseman risteyksessä ovat Sorjon muut kolme säilynyttä rakennusta. Ne ovat hyvä maamerkki asemaa etsittäessä. Niistä asemaa lähinnä on entinen Kurkijoen Osuuskaupan myymälä, nyt ikkunat peitettyinä ja koko rakennus hylättynä. Tien toisella puolella on kaksi tuhoutunutta puurakennusta, joista eteläisemmän päälle on kaadettu iso koivu. Näillä paikoilla olivat Ilvosen ja Roivion talot ennen sotia.

Muualla Sorjon rakennuskanta on kadonnut kokonaan. Joidenkin rakennusten perusteita, sementtilattioita tai kivijalkoja saattaa vielä löytää. Aseman eteläpuolella olleista kaupasta, kansakoulusta, työväentalosta ja nuorisoseurantalosta on hyvin vaikea löytää mitään jäänteitä.

Parikkalan suuntaan on Ruotsinkylä, josta ei ole mitään jäljellä. Sorjon kylän asuttivat alun perin Pohjanmaalta saapuneet suomenruotsalaiset nälkävuosina 1866–67. Kun ajetaan Elisenvaarasta 6,7 km ja jatketaan Sorjon asemakylän risteyksestä suoraan 1,3 km länteen kohti Parikkalaa, tien oikealta puolelta nousee ylös huonokuntoinen tie keskellä rinneniittyä.

Vasemmalla on entisen ruotsalaisen kansakoulun paikka. Sen tunnistaa korkeintaan vanhoista pihapuista. Ainakin yksi sementtilattia löytyy rehevän sammalikon alta, ja lähellä on myös neuvostoaikaista maatalouden romurautaa.

Nyt Sorjon kylä on kokonaan asumaton. Ennen sotia siellä oli reuna-alueet mukaan lukien melkein sata asuttua tilaa sekä kymmenkunta julkista rakennusta. Venäläisten aluelaajennus on johtanut vanhan elinvoimaisen kylän puhdistukseen ja täydelliseen autioitumiseen. Vanhat suomalaiset tilat ovat tyhjillään odottamassa kenties omistajiensa paluuta suotuisten olosuhteiden salliessa.

[muokkaa] Marianvaara

Marianvaara oli Kurkijoen pohjoisin kylä Ihalan suuntaan kulkevan päätien varrella. Kylässä oli noin 35 tilaa ja kansakoulu. Nyt kylästä ei ole enää mitään jäljellä.

Marianvaaran alue sijaitsee suunnilleen Ihalanjoen ja Lumivaarasta tulevan X-risteyksen puolivälissä.

Haettu osoitteesta http://wikikarelia.com/index.php/KURKIJOKI