Karjalan Kannas
WikiKarelia
Karjalan Kannas on Leningradin oblastin läntinen osa, Pietarin esikaupunkien ja takapihan jälkeen alkava joutomaa.
Vuoteen 1939 saakka Kannas oli Suomen tiheimmin asuttu alue, kaunis ja elinvoimainen seutu. Neuvostoliiton hyökkäyssotien jälkeen alue on täysin venäläistetty ensin etnisen puhdistuksen ja väestön pakkosiirtojen avulla ja sitten vaihtamalla kaikkien paikkakuntien nimet venäjäksi, joitakin rautatieasemia lukuun ottamatta. Nyt siellä on sellaisia paikkakuntia kuin Sovjetskij, Pobeda tai ”Nuorisoliitto”, ”Puna-armeija”, ”Ensimmäinen toukokuuta” tai ”Traktori”.
Näkymä on lohduton: lähes kaikki neuvostoaikana rakennettu on hylätty, rikottu tai raunioina. Kylissä ei ole asemakaavaa eikä erityisiä maamerkkejä. Muutama rapistunut kerrostalo muodostaa keskustan. Yksittäisten mökkien ympärillä on surkeita vajoja ja töllejä, vinossa olevien lauta-aitojen keskellä. Siellä täällä kylänraittien varrella on rumia vaaleista neuvostotiilistä kyhättyjä tasakattoisia varikkoja, kaikki metalliosat ruosteessa, lasit hajallaan, sähköjohdot riippumassa ulkoseinillä.
Sovhoosit on lakkautettu ja vandalisoitu, kerrostalojen asunnon hylätään yksi kerrallaan ja kylät ovat kuolemassa. Useat kasarmialueet on lopetettu ja tuhottu – ihan venäläisin voimin. Autot jäävät ruostumaan siihen mihin ne lopullisesti sammahtavat.
Siellä täällä tukevilla kivijaloilla seisoo suomalaistaloja, maalit rapistuvat seinistä, mutta hukkuen myöhemmin rakennettujen mutta nyt jo huonommassa kunnossa olevien venäläismökkien keskelle. Siellä täällä seisoo orpoja savupiippuja tuhoutuneen talonjäänteiden keskellä, ikään kuin sota olisi vasta päättynyt – kukaan ei välitä.
Kyläpahasissa on kaatopaikkoja siellä täällä talojen keskellä, tyhjillä tonteilla. Luontaistaloudesta on siirrytty muovikulttuuriin, ja se näkyy.
Asukkaat on alun perin keskitetty entisiin suomalaisiin kirkonkyliin, mahdollisesti kirkonraunion tai kivijalan lähelle, rumiin valkoisista tiilistä kyhättyihin kerrostaloihin. Näiden kylien väliä kulkevat kuoppaiset hiekkatiet, joita reunustavat mäntymetsät, nyt jo metsätaloudellisesti ylikypsinä. Spontaani asutus maaseudulla ei ollut sallittua neuvostoaikana, nyt sinne tänne alkaa ilmestyä pietarilaisten datsoja.
Kannaksella ja Suomenlahden saarilla oli Suomen kaudella 865 kylää, Viipuri mukaan lukien. Nykyään näistä on asuttuja enää noin 350, kun 515 vanhaa suomalaiskylää on jäänyt täysin tai melkein tyhjäksi. Kannaksella on noin 130 sellaista kylää, joissa on talojen ohella minkäänlaisia palveluja, ja suurimmassa osassa näistä on pelkästään pieni kauppa.
Viime aikoina Kannaksella on korjailtu joitakin teitä, perustettu lomakeskuksia, kauppoja ja ravintoloita sekä rakennettu satoja ellei tuhansia toinen toistaan korskeampia kesähuviloita. Osa näistä muistuttaa enemmän linnaa kuin kesämökkiä.
Kannaksesta on tullut pietarilaisten viikonloppujen lomakohde, samalla kun vakituinen väestö on jäänyt jalkoihin. Viipuri ja osittain Enso ja Käkisalmi ovat nousseet neuvostoromahduksen jälkeisestä kurjuudesta, mutta maaseudulla eletään vielä ahdistuksessa.
Kannaksen tarkat tiedot löytyvät kirjasta Kannas Suomalainen Matkaopas.
Karjala
Laatokan Karjala
Kuusamo
Salla
Petsamo
Suomenlahden eräät ulappasaaret
Etusivu
