WikiKarelia

Sisällysluettelo 1 Yleistä Lumivaarasta 2 Lumivaaran historia 3 Lumivaaran asutus 4 Lumivaaran kulkuyheydet 5 Lumivaaran luonto 6 Kumola (kirkonkylä) 7 Itäinen Lumivaara 7.1 Harvio 7.2 Kesvalahti 8 Eteläinen Lumivaara 8.1 Huhtervu 8.2 Tervajärvi 9 Läntinen Lumivaara 9.1 Ihala 9.2 Kostamojärvi

[muokkaa] Yleistä Lumivaarasta

Kokonaispinta-ala 1939: 297,9 km²
Maapinta-ala 1939: 292 km²
Asukkaita: 1939: 4678
Asukastiheys 1939: 16/km²
Kyliä: 10, näistä nyt asuttuja: 6

Lumivaara kuuluu samaan erittäin kauniiseen maisematyyppiin kuin naapurikunnat Kurkijoki ja Jaakkima. Siellä on säilynyt kirkon lisäksi runsaasti suomalaisia rakennuksia.

Se on hiljaista ja luonnonkaunista seutua, jonka halki kulkee kaksi reittiä: pohjoinen reitti Ihalan kautta ja eteläinen reitti kirkonkylän kautta.

[muokkaa] Lumivaaran historia

Lumivaara syntyi 1923, kun sen 10 kylää irtautuivat Jaakkimasta. Ennen sotia Lumivaarassa oli menestyksekästä maanviljelyä mutta vain vähän teollisuutta. Lumivaarassa oli 11 kansakoulua, joista kirkonkylän, Huhtervun, Ihalan ja Tervajärven koulut ovat yhä pystyssä, joskin huonossa kunnossa.

Lumivaara jäi sotien aikana syrjään pahimmista taisteluista. Noin 15 prosenttia kunnan rakennuksista tuhoutui talvisodan aikana. Jatkosodan aikana yli 83 prosenttia lumivaaralaisista ehti palata kotiseudullensa asumaan.

[muokkaa] Lumivaaran asutus

Nykyinen Lumivaara on hyvin harvaan asuttua. Vain Ihalassa on varsinaista kylää muistuttavaa asutusta kauppoineen, kouluineen ja muine palveluineen. Siellä on myös toimiva rautatieasema. Kirkonkylä on kituva harmaa hökkelikylä, jossa on kuitenkin kauppa. Huhtervu, Tervajärvi ja Harvio ovat suomalaiskauden rakennuskantaan perustuvia vähäisiä asutuksia vailla palveluja. Akkaharjussa ei ole palveluja, mutta siellä on erikoinen tiivis tiilimökkikylä. Kesvalahti, Kalksalo, Kuhkaa ja Oinaanvaara ovat jääneet kokonaan tai melkein tyhjiksi.

[muokkaa] Lumivaaran kulkuyheydet

Lumivaarassa on kaksi päätietä. Asfaltoitu tieyhteys Kurkijoen suunnasta kulkee Ihalan kautta kohti Lahdenpohjaa. Toinen reitti on hiekkatietä: se kulkee Tervajärven, Huhtervun ja kirkonkylän kautta Jaakkiman aseman lähelle. Näiltä pääteiltä on vain vähän ajokelpoisia sivuteitä. Kirkonkylästä on hiekkatie Harvioon ja Kesvalahteen, ja Ihalan eteläpuolelta kulkee Parikkalan Tyrjään hiekkatie, josta on yhteys Akkaharjun asemalle. Sinne on yhteys myös Kurkijoen Mikrilästä. Ihalaa ja kirkonkylää yhdistää huonokuntoinen hiekkatie.

[muokkaa] Lumivaaran luonto

Lumivaaran luonto on kaunista, ja se jakautuu monien Laatokan rantapitä¬jien tavoin kolmeen vyöhykkeeseen: saaristoon, keskiosien viljelyseutuihin ja länsiosien soihin ja metsäalueisiin. Lumivaaran halki kulkee Ihalanjoki, jonka siltoja on Ihalan rautatieaseman eteläpuolella ja kirkonkylän keskellä. Järviä on suhteellisen vähän. Kirkonkylän ja Huhtervun välisen maantien länsipuolella on yleensä piiloon jäävä Hankasjärvi ja Tervajärvi on samannimisen kylän eteläpuolella.

Saaristossa on runsaasti saaria, joista suurimmat ovat Kalksalo, Kuhkaa, Kärpäsensaari ja Pajarinsaari. Pienemmät saaret ulottuvat Laatokan ulapalle asti. Kaikki Lumivaaran saaret ovat täysin asumattomia.

[muokkaa] Kumola (kirkonkylä)

Lumivaara

Kun päätie kulkee nykyään Ihalan kautta, moni jättää Lumivaaran kirkonkylän eli Kumolan väliin. Tie on osittain huonokuntoinen soratie, joka kulkee metsäisen maiseman halki. Nykyään Lumivaara on aikamoinen mummokylä, missä pienet talot piiloutuvat aitojen taakse ja hiljaisuuden rikkoo vain hitaasti kylänraitilla kulkeva vanhus.

Luonto on täällä kaunis, ja idässä leviää hieno Laatokan saaristo. Pohjoisesta tultaessa kylän kauppa on heti joen jälkeen noin kilometri kylän pohjoisrajalta. Samassa paikassa on myös bussipysäkki. Tie jatkuu nousten kukkulalle, missä sijaitsee Lumivaaran kirkko (1935), jonka suunnitteli Ilmari Launis.

Ennen sotia Kumola oli Lumivaaran pitäjän keskus. Siellä asui suuri osa pitäjän kreikkalaiskatolisesta väestöstä, ja siellä oli sekä luterilainen että ortodoksinen hautausmaa. Kylässä oli kaksi koulua, kunnantalo, kauppoja ja posti.

Joen eteläpuolella, nykyistä kauppaa vastapäätä on valkoinen talo, jossa toimi ennen sotia alakoulu. Tätä rakennusta kunnostettiin kesän 2004 aikana. Rakennuksessa on toiminut postitoimisto. Myös yläkoulu on yhä tallella, kun ajetaan kaupan luota kirkon suuntaan: ylämäessä, tien vasemmalla puolella on hyvin säilynyt puurakennus, joka on nyt asuttuna. Myös punamultainen ulkorakennus on säilynyt.

Lumivaaran kirkko on jäänyt oman onnensa nojaan. Sen sijainti on uhkea vaaran huipulla, suippomainen torni sojottaa ylpeänä, mutta sisuskalut ovat sekaisin: ikkunat rikki, risti lattialla, seinillä graffiteja, penkit revitty irti. Alttaritaulussa on himmeäksi kulunut Jeesus, alla teksti Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä. Alttaritaulun vasemmalle puolelle on kiinnitetty 1995 muistotaulu Isänmaan puolesta, jossa on 168 nimeä. Lumivaaran kirkon vieressä on entisten sankarihautojen kohdalla kivin ympäröity alue, jonka neljällä nurkalla on risti, tosin yksin niistäkin on jo kadonnut. Muistomerkissä lukee ”Itsenäisen Suomen puolesta 1939–40 ja 1941–44 kaatuneiden lumivaaralaisten muistolle. Lumivaara-seurat.” Viereinen lipputanko on tuhottu.

Kirkkoa vastapäätä sijaitsi ennen sotia seurakunta- ja kunnantalo sekä kanttorin asunto. Näistä rakennuksista ovat säilyneet rakennusten perustat.

Kylän pohjoisosassa, 400 metriä kaupalta Lahdenpohjan suuntaan, on risteys itään kohti Harvion kylää. Aja 2,5 km T-risteykseen, josta oikealle jatketaan Harvion suuntaan. Tällä matkalla, vanhaan Kumolaan kuuluen, on useita vanhoja suomalaisia taloja. Myös yläkoulun eteläpuolelta Kesvalahden suuntaan kääntyvän tien varrella on joitakin taloja.

[muokkaa] Itäinen Lumivaara

Laatokan saaristoon asti ulottuvat itäinen Lumivaara on enimmäkseen maantieyhteyksien ulottumattomissa. Muutama tie johtaa paikkaan, mistä Laatokasta voi saada näköyhteyden.

Tyhjistä kylistä Kalksalo on saavuttamattomissa maanteitse. Saaressa oli kansakoulu, mutta sieltä puuttui sähköt vielä talvisodan kynnyksellä. Kuuhkaa on myös eristäytynyt, vaikka Laatokan rantaan on olemassa huonokuntoinen tie. Ennen sotia Kuuhkaaseen kuljettiin enimmäkseen veneillä. Sinne rakennettiin koulu 1924.

[muokkaa] Harvio

Harvia, Harvia

Harvion kylässä on kauniita niittymaisemia ja useita säilyneitä suomalaistaloja.

Harvio oli ennen sotia vauras maanviljelystä, kalastuksesta ja veneenrakennuksesta elävä kylä Laatokan rantamilla. Kylässä oli kauppa mutta ei muita palveluja, ei edes sähköä talvisodan alkaessa. Kylässä oli kreikkalaiskatolinen tsasouna.

Lumivaaran kirkonkylän itäpuolella aina Laatokan rannoille ulottuva Harvio on osittain asuttu, ainakin kesälomien aikana. Kauniisti kumpuilevassa maisemassa on yksittäisiä säilyneitä suomalaisia taloja sekä muutama venäläinen datsa. Tie jatkuu itään pietarilaisten mökille saakka, jonka jälkeen se heikkenee ja sukeltaa entisen koulun suuntaan. Maisema Laatokalle avautuu puiden välistä.

[muokkaa] Kesvalahti

Kesvalahti sijaitsee mantereella kirkonkylän eteläpuolella, ja sinne kulkee sieltä huonokuntoinen maantie. Kesvalahteen rakennettiin koulu 1930. Kylä sijaitsee samannimisen lahden rannalla ja ulottuu Kurkijoen rajalle saakka.

[muokkaa] Eteläinen Lumivaara

Lumivaaran kirkonkylän eteläpuolella on kaksi kiinnostavaa vanhaa kylää. Tie kulkee kirkonkylästä Kurkijoen – Ihalan päätielle.

[muokkaa] Huhtervu

Huhtervi, Huhtervi

Huhtervu on laajahko kylä lammen äärellä ja siellä on paljon taloja. Suomen ajalta jäljellä ovat osuusmeijeri, kansakoulu ja vanha kauppa sekä runsaasti asuintaloja. Viime aikoina emme muista nähneemme enää kyläkauppaa avoinna.

Huhtervussa oli 1500-luvulla kreikkalaiskatolinen kirkko ja luostari. Ennen sotia kylässä oli kansakoulu, kauppoja, osuuskassa, osuusmeijeri, sähköosuuskunta, puhelinosuuskunta ja paljon asukkaita. Vanha osuuskauppa sijaitsee päätieltä noin 200 metriä syrjässä kukkulan juurella.

Entinen kauniisti koristeltu puurakenteinen koulu on päätien pohjoispuolella mäen päällä kylän keskustan länsiosassa. Se piiloutuu puiden taakse, mutta jyrkkä tie vie koulun pihalle, joka on sottaisessa kunnossa. Itse koulurakennus näyttää silti yhä uljaalta. Talossa on viime aikoina ollut asukkaita.

Huhtervun nykyisestä asutuksesta noin 1,5 km pohjoiseen on vanha osuusmeijeri, jonka seinässä lukee ”Huhtervu 1926” ja venäläisen taiteilijan mainoskyltti: ”Suosittelisin käymään, maalausnäyttely, taidemaalari A Vasiliev”.

Kesällä 2004 paikka oli kuitenkin käyntimme aikana täysin tyhjä ja jopa hylätyn oloinen. Toisaalta suomalaisten matkailuliikenne on ollut vähäistä tällä seudulla muun muassa boikottikampanjoinnin takia.

Huhtervussa on neuvostoaikainen navetta, mutta se on vaikuttanut tyhjältä viime käynnillä. Kesvalahden suuntaan tie on ajokelpoinen niin kauan kuin suomalaisia taloja on pystyssä. Erään pihalla näimme viimeksi pietarilaisen kesämökkeilijän auton.

[muokkaa] Tervajärvi

Tervaårvi

Tämä idyllinen pieni asutuskeskittymä on viimeinen kylä ennen Lumivaaran tien risteytymistä päätiehen. Tervajärvellä oli ennen sotia vesimylly, saha, meijeri, kauppa, rukoushuone ja kansakoulu, joka valmistui 1927.

Kylän länsipäässä on hyvin säilynyt iso punainen koulurakennus. Yli 1 km Lumivaaran kirkon suuntaan on ainakin kolme säilynyttä suomalaistaloa. Koulun luota 1,4 km Kurkijoen suuntaan on säilynyt isohko suomalaistalo.

[muokkaa] Läntinen Lumivaara

Nykyinen päätie Lahdenpohjan ja Kurkijoen välillä kulkee läntisen Lumivaaran kautta. Pitäjän läntisin osa on merkillinen irrallinen saareke, jonne pääsee hiekkateitä pitkin.

Nykyään asumaton Oinaanvaara sijaitsi noin 3 km Ihalan pohjoispuolella. Siellä ei ennen sotia ollut kauppaa eikä muita palveluita, ei edes sähköä. Oinaanvaaraan ei tiettävästi ole ajokelpoista tieyhteyttä.

[muokkaa] Ihala

Ihala

Päätie kulkee Lahdenpohjasta etelään Ihalan asemakylän kautta. Ihalassa on enemmän palveluja, kauppoja ja kioskeja kuin Lumivaaran kirkonkylässä, myös tie on paljon parempi. Suurin osa palveluista on aivan tasoristeyksen molemmin puolin.

Ennen sotia Ihalan asutus sijaitsi nykyisen Ihalan eteläpuolella, Kurkijoen suuntaan. Suomalainen Ihala kasvoi laajojen peltoaukeiden keskellä. Rautatieasema oli silti kylän palvelujen keskus: siellä oli kauppoja, leipomo, kahviloita, työväentalo ja nuorisoseurantalo sekä läheisessä Ihalanjoessa vehnämylly, saha ja sähkölaitos. Rautatieasema on edelleen olemassa, siniseksi maalattuna, samoin monet muut läheiset puutalot Suomen kaudelta. Vanha kansakoulu sijaitsee raunioituneena Tyrjän (Raivio) risteyksessä Ihalan tasoristeyksestä 1,3 km etelään.

Lahdenpohjan suunnalta tultaessa on ensin vasemmalla kookas neuvostoaikainen monumentti, jonka mukaan ”Kukaan ei unohda, ketään ei unohdeta”. Keskusta-alueella on postitoimisto, rumassa rakennuksessa kaksi kauppaa, ja ytimekkäästi nimetty sininen kauppa ”24”, joka on aina auki.

Ihalan neuvostoaikainen kylä on suhteellisen hyvässä kunnossa. Erityisen kauniisti on koristeltu tiilinen Teremok-rakennus. Silti vain hiekkatiet risteilevät tyypillisten harmaiden tiilitalojen välissä.

Ihalan eteläpuolella on korvattu vanha suomalainen silta uudella sillalla vuonna 2000. Sillan lähellä on jäljellä yksittäisiä suomalaistaloja. Sillan eteläpuolella on risteys oikealle länteen Raivion kylään. Risteyksestä etelään on edelleen joitakin vanhoja Ihalan kylän suomalaistaloja.

[muokkaa] Kostamojärvi

Akkahar¡], Akkaharju

Erikoinen saareke Kurkijoen pitäjän koillisnurkan keskellä kuului Lumivaaran pitäjään. Kylä tunnettiin myös Akkaharjun aseman nimellä, ja tämä nimi on periaatteessa säilynyt. Mitään kylttejä ei nykyään kylässä ole. Vain rautatieaseman kyrillinen teksti on jäljellä, mutta itse asemarakennus on hylätty ja suljettu lopullisesti.

Ennen sotia Kostamojärvellä oli osuuskassa, kauppoja, kahviloita, työväentalo ja sahalaitos. Rautatie vedettiin kylän halki jo 1893, mutta vasta 1925 perustettiin Akkaharjun rautatieasema.

Kostamojärvi on kylän alueen suurin järvi, ja sen etelärannalla on säilynyt muutama suomalaiskauden tila. Ne ovat säilyttäneet osittain suomalaisen pihapiirin ilmeen. Erikoinen ilmiö kylässä on valkoisista tiilistä rakennettujen ”kesämökkien” rivistö. Kaikki mökkien asukkaat näyttävät tulevan Pietarista asti, mutta noin puolet mökeistä oli kesällä 2004 selvästi tyhjillään. Kylässä ei ole mitään palveluja.

Akkaharjun asema on säilynyt. Sen merkitsemätön risteys sijaitsee X-risteyksessä 900 metriä Akkaharjun kylästä Elisenvaaran suuntaan, tai Elisenvaarasta tultaessa Välimäen pohjoispuolella sijaitsevasta rautatien tasoristeyksestä 4,8 km eteenpäin. Komeat kivijalat kannattelevat hirsitaloa, jonka jokainen räppänä ja oviaukko on suljettu.

Asemalle saapuu junia Sortavalasta ja Hiitolan suunnasta, mutta muina aikoina asemanseutu on surumielisen hiljainen, melkein viehättävällä tavalla. Radan takana kauniin koivukujan päästä alkavassa kylässä ainakin vielä vuonna 2001 pystyssä olleet Litmasen ja Pitkäsen talot ovat mystisesti sittemmin palaneet ja omalla tavallaan viehättävänä säilynyt kyläidylli on lopullisesti tuhoutunut.

Aseman risteyksestä pohjoiseen kulkee heikkokuntoinen mutta ajokelpoinen tieyhteys pienen lammen rannalla olevan datsayhdyskunnan ohi harvoin ajettua tietä pitkin Parikkalan suuntaan: Ihalan – Tyrjän väliselle maantielle (4,2 km). Tämän matkan varrelle sattuu tien oikealle (itä-) puolelle kaunis lampi, jonka luo alas johtaa jyrkkä polku.