MUOLAA
WikiKarelia
MUOLAA
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Muolaasta
Pinta-ala 1936: 654 km² Asukkaita 1939: 11959 Asukastiheys 1939: 18,3 /km² Kyliä: 55, näistä nyt asuttuja: 22
Laajan Muolaan alueella on runsaasti erityyppisiä nähtävyyksiä rapistuneesta Kuusaan hovista Äyräpäänjärven lintuparatiisiin. Muolaan kirkonkylässä ja Kyyrölässä on hyvin merkityt kirkon ja hautausmaiden opastaulut, joiden perusteella kaikki kohteet löytyvät helposti. Pitäjän eri kylissä eletään vaihdellen suomalaisen historian, rapistuvan neuvostomenneisyyden ja luksusdatsojen välisellä kehitysasteella.
[muokkaa] Muolaan historia
Muolaa oli keskeisin ja merkittävin Kannaksen pitäjistä: se oli laajin pitäjä, siellä oli huomattavan paljon kyliä ja asukasluku oli Kannaksen kolmanneksi suurin. Sen historia alkaa heti Pähkinäsaaren rauhasta 1323, jolloin Muolaa oli laaja pitäjä, tosin Äyräpään kihlakunnan nimellä. Siitä irtautui sittemmin naapuripitäjiä yksi kerrallaan, pienikokoinen Äyräpää vasta 1930.
Venäjän valloitettua alueen 1700-luvun alussa Muolaan alueesta tuli kahden kartanon ”lahjoitusmaita”: Kuusaa ja Pällilä omistivat maat sekä niitä viljelevien suomalaisten sielut.
Saman vuosisadan alkupuolella, 1720-luvulla syntyi Muolaaseen erikoinen venäläisasutus, kun Venäjältä siirrettiin Muolaan neljään kylään maaorjia. Syntyi ortodoksinen Kyyrölän kunta, johon kuuluivat Kyyrölä (Krasnoje Selo), Kangaspelto (Novaja derevnja), Parkkila ja Sudenoja (Rasvos).
Kylät säilyttivät venäläisen identiteettinsä aina talvisotaan saakka. Sotien jälkeen myös näiden kylien asukkaat valitsivat tulevaksi kotiseudukseen vapaan Suomen. Lahjoitusmaakartanot siirtyivät Suomen valtiolle 1870-luvulla, ja myöhemmin yksityisille.
Muolaa oli vuoteen 1930 merkittävä sahateollisuuspitäjä, kunnes Äyräpää itsenäistyi. Muolaaseen jäi neljä keskikokoista teollisuuslaitosta, mutta maatalous kukoisti. Muolaassa oli Kannaksen suurimpiin kuuluva viljelysala.
Talvisota oli tuhoisa Muolaalle. Erään arvion mukaan vain 10 prosenttia pitäjän taloista säilyi pystyssä. Jatkosodan aikana kaksi kolmasosaa väestöstä palasi kotiinsa jälleenrakentamaan neuvostohyökkääjien ja miehittäjien tuhovimmaa.
[muokkaa] Muolaan asutus
Nykyään Muolaan monista kylistä vain yhdeksän on ”eläviä”, ja näistäkin neljä tarjoaa vain yhden kaupan, Pyykkölä sentään kaksi. Hanttulassa on lisäksi toimiva pioneerileiri ja Kuusaan hovin lähellä on uusi majoitusliike. Kuusaan hovin alueen täydellinen tuho tosin asettaa sanan ”elävä” kyseenalaiseksi.
Isoja kyliä ovat Perkjärven asemakylä, läpiajokylä Kyyrölä, Perkjärvi ja rimaa hipoen myös Punnus, jonne on rakennettu uusi kirkko. Kirkonkylä on syrjäinen ja hiljainen pikkukylä, alueen keskuskylä on Kyyrölä.
Teollisuutta ei tunnu olevan ollenkaan, ainoa tuotantolaitos on Perkjärven turkistarha, jonka toimivuutta ei ole vahvistettu. Tosin nykyään nimeämättömällä alueella entisen Sakkalilan kylän paikalla on neuvostoaikainen tehdasalue, joka on osittain rikottu ja hylätty, mutta osittain vartioitu ja siten mahdollisesti käytössä.
Muolaan suomalaiskylistä asumattomia tai nimeämättömiä ovat Harvola, Hattula, Heimala, Himala, Jaarila, Jääskelä, Kangaspelto, Kannila, Koirala, Lattula, Lehtokylä, Myhkyrilä, Norkkola, Oinaala, Oravala, Orola, Paakeli, Parkkila, Passila, Peikola, Retu, Saavola, Sakkalila, Selola, Sokiala, Sudenoja, Tervola, Turulila, Vesikkala ja Vihola.
[muokkaa] Muolaan kirkonkylä
Pravdino Pravdino
Vanha kirkonkylä eli Kirkkoranta on ¬säilyttänyt idyllisen ilmeensä. Siellä on vain pari uudempaa datsaa, kaikki muut ovat vanhoja rapistuneita pientaloja. Kirkkomäellä on kunnostettu entinen hautausmaa ja kirkon rauniot. ¬Kylässä on yksi kauppa, ei muita palveluja. Läheinen Krasnoselskoje on seudun keskus.
Kirkon alue on Neuvostoliiton ja Suo¬men yhteistyöllä (neukut jättivät paikan oman onnensa nojaan, suomalaiset taas siivosivat) muuttunut vanhojen kirkonseutujen viehättävimpiin kuuluviksi seuduiksi: iso viidakko kirkon raunioiden takana on melkein kuin satumetsä, jossa satakielet laulavat alkukesän öinä. Järvimaisema on upea kirkolta alas.
Kirkon raunioilla on iso puuristi, jossa lukee: ”Muolaan kirkko sijaitsi tällä paikalla vv. 1852–1940”. Vasemmalla on yleensä joka kevät kunnostettu sankarihautausmaa, jonka muistokivessä lukee ”Tähän kirkkomaahan haudattujen vainajien muistoa kunnioittaen, Muolaalaisten seura 1992”. Opastaulu alueelle pystytettiin toukokuussa 2001.
Kirkkomaan takana laskeutuu vanha sammaloitunut portaikko Kirkkojärven rantaan. Siellä on entisen ruumishuoneen sammaloitunut portaikko ja perustus sekä vanhoja porttikiviä. Järvimaiseman takana näkyy vanha suomalainen Peikola, jossa venäläisillä on nykyään kesämökkejä.
[muokkaa] Turulila
Pieni suomalaiskylä on houkutellut joitakin pietarilaisia rakentamaan kesämökkinsä kylän alueelle.
Turulilassa on säilynyt komea kivina¬vetta ja sen vieressä pihakuusien varjossa suomalainen puutalo. Hieman pohjoi¬semmassa on nelikerroksinen luksusdatsa isoine pihoineen. Tien toisella puolella, sivutien takana, on suomalainen harmaa tiilirakennus, jonka ovat venäläiset rakentaneet kokonaiseksi.
[muokkaa] Koirala
Koiralan kylä on asumaton. Kylässä on ruostunut neuvostoaikainen metallira¬kennelma, jota on käytetty lehmien juottamiseen. Se on nyt tyhjän niityn keskellä unohdettuna.
Koiralasta huonokuntoinen maan¬tie jatkuu kohti Ala-Kuusaan kylää.
[muokkaa] Pällilä
Yksjärven itärannalle kehittyi Pällilän kartanon maille nauhamainen suomalaisasutus: Leirilä, Heikkilä ja Kurkela
Järven rantaa seuraavan tien varrella on 3 km matkalla säilynyt useita taloja. Kyläkokonaisuuden nykyinen nimi on Viwnevka eli Vishnevka.
Yskjärven itärannan entisille suomalaiskylille pääsee jatkamalla suoraan, kun tie kääntyy jyrkästi itään (puolivälissä Kyyrölän ja Muolaan kirkonkylän välillä). Risteyksessä oli Pällilän kartano ja sen paikalla on nyt useita pieniä puutaloja, jotka liittyvät jonkinlaiseen majoitustoimintaan. Muutamassa paikassa näkyy suomalaisen asutuksen jäänteet: kivijalka, lehtikuusien rivi, vanha puutalo.
Vanhan Leirilän seuduilla on uskomaton punaseinäinen ja sinikattoinen venäläinen taloilmestys, ja Heikkilän seuduilla on vanha puutalo, jonka pihalla on vanhaa kivijalkaa kasvuston peitossa.
Pällilän kyläkokonaisuuden alueella on noin 40 suomalaisen tilan perinne. Näiden paikallistaminen vaatii vanhoja karttoja, tarkkaa auton matkamittaria ja hyvää onnea.
[muokkaa] Läntine Muolaa
Viipurista Muolaan suuntaan ajetaan Leipäsuon risteykseen, josta käännytään vasemmalle kohti Kyyrölää ja muita keskeisiä kyliä. Kylät alla lännestä kaakkoon.
[muokkaa] Leipäsuo
Leypåsuo Leypjasuo
Pieni kylänpahanen on rautatieasema, jossa on muutama matala kerrostalo radan molemmin puolin.
Asemalla on kauppa ja pari suomalais¬ten rakentamaa vanhaa asemaraken¬nus¬ta. Aseman pohjoispuolella on jonkinlainen sähkölaitos.
Aseman ja valtatien välisellä alueella on runsaasti yksinkertaisia kesämökkejä, jonne asukkaat saapuvat Pietarista viljelemään perunaa.
Itse suo sijaitsee kylän ja aseman länsi- ja pohjoispuolella, mutta venäläiset ovat antaneet sille uuden nimen Boloto Oblozhnyj Moh.
[muokkaa] Hotokka
Strel¡covo Streltsovo
Viehättävä puukuja tässä kylässä on muistona suomalaisesta kaudesta. Kylässä on kauppa ja muutamia suomalaisia rakennuksia. Kylä heräsi uuteen kukoistukseensa kesällä 2003, kun siistin kaupan yhteyteen pystytettiin olutteltta ja jo kerran hylätty ja rikottu neuvostoaikainen kauppa restauroitiin.
Hotokasta pääsee päätieltä kahta hiekkatietä pitkin Muolaanjärven rantaan. Molemmat paikat ovat suosittuja uimapaikkoja kesällä.
[muokkaa] Muolaankylä
Gribnoe Gribnoje
Tässä vanhassa keskeisessä kylässä on nykyään oikeastaan ainoastaan rivi datsoja, joista muutama on todella upea, 800 metriä kylän länsirajalta itään.
Kylän alueella on paljon sotamuistoja. Heti kylän länsirajalta 200 metrin päässä on kyltti Ilves Ilveksen kylän linnoituksille. Jos kuljet tätä hiekkatietä, vajaan sadan metrin päässä vasemmalla on hyvin säilynyt bunkkeri. Seuraava bunkkeri on suurjännitejohdon alla, ja siitä on tehty paikallinen kaatopaikka.
Takaisin päätiellä, Ilves-kyltistä noin 150 metrin päässä itään on maantien molemmin puolin hyvin säilyneet Mannerheim-linjan puolustusbunkkerit. Venäläiset räjäyttelivät näitä bunkkereita 1950-luvulla, kun eivät aikoinaan sotimalla yli päässeet.
Pietarissa asuva Kannaksen historian tutkija Jevgeni Balasov on merkinnyt näitä bunkkereita osin suomalaisin tekstein. Viereisen datsakylän vieressä on ”horoskooppipatsaita”.
Kylän itäpuolella, 1,2 km kylän itärajalta on nykyään asumaton, entinen Kangaspellon kylän paikka. Ortodoksisen kirkon paikka on merkitty ristillä ja kyltillä: ”Tällä paikalla sijaitsi Kangaspellon ortodoksinen kyläkirkko ja hautausmaa, tuhoutui 1939”.
[muokkaa] Kyyrölä
Krasnosel¡skoe Krasnoselskoje
Vanha venäläisten asuttama Kyyrölä on nykyään seudun keskuskyliä, ja siellä on paljon palveluja. Sen sijainti maisemapaikalla on uljas, ja julkiset rakennukset ovat vierekkäin kulttuuritalosta postitoimistoon. Kylässä on paljon kerrostaloja.
Päätien itäpuolella mäki laskeutuu alas laaksoon. Siellä on paljon vanhoja puutaloja ja laakson pohjalla surullinen täysin raunioitunut entinen kollektiivitila. Sen myötä on Kyyrölään tullut paljon työttömiä.
Kyyrölän kirkkomaa sijaitsee neuvostoaikaisten sotamuistomerkkien keskellä. Selkeä opastaulu näyttää kaikki tärkeät kohteet. Se pystytettiin toukokuussa 2001.
Kirkko säilyi rauniona jatkosodan alkuun, mutta enää siitä ei ole mitään jäljellä. Kyyrölän vanhan kirkon paikalla ovat imperialististen valloittajien sotamuistomerkit. Sen sijaan suomalaisen sankarihautausmaan muistomerkki paljastettiin 7.6.1992 päätieltä katsoen kirkon takana oikealla. Siinä lukee: ”Tähän kirkkomaahan haudattujen vainajien muistoa kunnioittaen, Muolaalaisten seura 1992”.
Kirkon paikan takana, vasemmalla puolella, on vuonna 2000 pystytetty risti hautausmaalla, jota kutsutaan Muistolehdoksi. Siellä on vanhojen hautaristien jäänteitä ja ortodoksinen valkoinen kookas risti, johon kiinnitetyssä laatassa lukee ”Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan hautausmaa sijaitsi tällä paikalla vv. 1725–1939 ja 1941–1944”.
Monet kaupat ovat auki iltaan asti, mutta klo 22 jälkeen on ajettava Pervomaiskojeen ostamaan suuhunpantavaa.
Suomen kaudella Kyyrölä oli yksi Muolaan pitäjän neljästä venäläiskylästä. Niiden asutus perustui 1720-luvulla maaorjiksi tuotuihin venäläisiin, jotka palvelivat lahjoitusmaahovin venäläistä ylimystöä.
Sotien seurauksena pakolaistulva sisälsi myös nämä Kyyrölän kylien venäläiset, jotka valitsivat synnyinmaansa Suomen totalitäärisen diktatuurin asemesta. Kyyrölän saviperinne jatkuu nyt Suomen puolella.
Tiina ja Jaana Uschanoff jatkavat isänsä perinnettä Hämeenlinnan Ruununmyllyssä Vanajanlinnantiellä. Kyyrölän Savi Oy:n kotisivut löytyvät osoitteesta www.kyyrolansavi.fi. Erikoisena yksityiskohtana Kyyrölän nykyinen nimi on säilynyt tsaarin ajalta. Kun Suomi kuului suuriruhtinaskuntana Venäjään, Kyyrölää kutsuttiin venäjäksi nimellä Krasnoje selo. Niinpä Krasnoselskoje on Kannaksen ainoita kylännimiä, joilla on yhteys historialliseen nimeen.
[muokkaa] Pohjoinen Muolaa
Viipurin suunnalta tultaessa käännytään vasemmalle Kuusaan (Klimovo) suuntaan ennen Kyyrölää.
[muokkaa] Kuusaa, Peippola
Klimovo, Paporotnikovo Dubki Klimovo, Paporotnikovo Dubki
Tämä laaja kyläkokonaisuus tunnetaan parhaiten entisestä Kuusaan hovista. Varsinainen kylä on nimeltään Klimovo. Kylässä on uusi siisti kauppa kerrostaloja vastapäätä ja toinen vanha kauppa takana olevassa kerrostalossa. Asutus on risteyksen kohdalla parin kerroksen kerrostaloissa, etelämpänä pientaloissa.
Kuusaan hovi oli pahamaineinen ”lahjoitusmaahovi”, jonka maiden alueilla asui maaorjia pahimpaan venäläiseen tapaan. Alun perin hovi perustettiin läänityksenä 1562 Jaakko Heikinpoika Hästeskolle. Ruotsinkielisten upseerien hallusta alueen saivat venäläiset Pietari Suurelta 1710, kunnes 1918 tilan osti maanviljelijä Matti Savolainen. Aivan ennen talvisotaa Kuusaan hovista ehdittiin perustaa lahjoitusmaahovimuseo.
Kuusaan hovi katosi lopullisesti tuhopoltossa 28.5.2006. Se oli vahvoista hirsistä rakennettu siro pikkukartano, joka selvisi tsaarin ajasta, vapaussodasta, talvisodasta, neuvostomiehityksestä, jatkosodasta ja koko Neuvostoliiton ajan sen loppuun asti.
Kuusaan hovi selvisi vielä Jeltsinin kaudesta, mutta jostakin syystä Putinin aika on ollut hoville liikaa. Vuonna 2001 varastettiin kartanon katto. Samana vuonna otettiin hovin ulkoseinistä lautoja (polttopuuksi). Kollontain patsas katosi kartanon edestä vuoden 2002 aikana. Ullakolla kasvoi kesäisin rehevä vihreä niitty. Kukaan ei tuntunut olevan vastuussa tästä sirosta rakennuksesta.
Lapsuutensa Kuusaassa asunut bol¬she¬vikkijohtaja ja seksuaalivallan¬ku¬mouksen edistäjä Aleksandra Mihailovna Kollontai (1872–1952) muistelee kirjassa lapsuuttaan näin:
Kuusaan hovi oli isoisäni maatila. Se oli Suomen mäntymetsien keskellä sijaitseva tila, jossa ennen kaikkea harjoitettiin karjataloutta. Kaksikerroksinen päärakennus sijaitsi pienellä kukkulalla. Se oli hyvin sievä, empiretyylinen ja kermanväriseksi maalattu. Sen julkisivua koristi neljä valkoista pylvästä. Leveiden portaiden molemmin puolin oli kukkapenkkejä. Siihen kuului varjoisa puisto ja hedelmätarha.
Kuusaa oli minulle paratiisi, jossa sain nauttia vapaudesta. Sydämeni pamppaili joka kerran pelkästä ilosta, kun keväällä matkallamme Kuusaaseen hevoset pysähtyivät eräälle hiekkaiselle harjulle ja meillä nuorilla oli oma ankara kilpailumme: Kuka näkisi ensimmäiseksi Kuusaan hovin tornin?
Talossa elettiin kaikin puolin mukavasti. Ateriat olivat erinomaisia, järjestys hyvä, vieraita, vanhoja ja nuoria, pidettiin Kuusaan hovissa viikkokaupalla. Meillä oli kanatarha, keittiöpuutarha ja karjatalous.
Madame Kollontayn muistelmat, Kustannus¬osakeyhtiö Karhu, 1946
Madame Kollontai muistelee myös kuinka hovin ympäristössä asuvat suomalaiset asuivat ”taloudellisessa orjuudessa”, köyhyydessä, missä nälkä oli tavallista. Kuitenkin kylien lapset toivat Kuusaaseen ”korikaupalla sieniä ja metsämansikoita”
Hovin alueelle perustettiin neuvostoaikana lasten ja nuoren leirikylä, mutta se lopetettiin 1900-luvun lopulla. Nyt näkymä on lohduton. Päärakennus on palanut, ja kaikki metsikön talot (noin 30 rakennusta eri aikakausilta) on hajotettu ja vandalisoitu.
Yhtään ehjää taloa ei ole jätetty: ikkunat rikki, katto romahtanut, seiniä revitty hajalleen. On mahdotonta kuvitella miten tällainen hävityksen kauhistus on saatu aikaan. Kylällä pyörii paljon nuorta väkeä, jolla ei liene parempaa tekemistä kuin rikkoa paikkoja. Näin legendaarisesta hovista on tullut neuvostohävityksen museo!
Hovin päärakennuksen kivijalan oikealta puolelta kulkee tie alas joen rantaan. Paikka on luonnonkaunis.
Kuusaan länsipuolella, neuvostoaikaisen suoran tien ohittamana on entinen Määttälä eli nykyinen Pqelino eli Ptselino. Siellä on yksittäisiä datsoja ja pientaloja. Sinne on risteys Kuusaan hovin eteläpuolelta ja 2 km etelämpänä eli suoran eteläpäässä. Päätien lähellä on toimivia navettoja, joissa on lehmiä.
[muokkaa] Eteläinen Muolaa
Muolaan eteläisiin kyliin pääsee sekä uudelta että vanhalta Pietarin valtatieltä.
[muokkaa] Perkjärven asemakylä
Kirillovskoe Kirillovskoje
Tämä kylä on laaja mutta koostuu vaatimattomasta asutuksesta puiden siimeksessä. Kylän pohjoispuolella on isohko tuotantolaitos ja useita uusia datsoja.
Asemalla on kaksi asemarakennusta: toinen stalinin-tyylinen, toinen samanlainen kuin Kanneljärvellä. Asemalla on säilynyt ainakin yksi tiilirakennus sotia edeltävältä ajalta. Lähellä on myös muita vanhoja puutaloja suomalaisten kivijalkojen päällä.
Aseman lähellä on puoli tusinaa kauppaa. Mielenkiintoinen on kahvila, joka on nimetty suomenkieliseksi: Kafe Nopeus, kyrillisin kirjaimin kirjoitettuna. Se lupaa shashlik-vartaita ja diskomusiikkia. Suomalainen puutalo on säilynyt radan pohjoispuolella Pietarin suunnalla.
Kylän eteläpuolella on armeijan varikko, jonka ohi maantie jatkuu kohti suurta Kamenkan (Kaukjärvi) sotilaskylää (puomien ollessa suljettuna tie on sotilaallisista syistä suljettu, katso myös Kaukjärvi). Kamenkan suuntaan matkan varrella on joitakin vanhoja puutaloja. Perkjärveä ei tule sekoittaa Uudenkirkon suomalaiseen Perkjärven tykkileiriin, joka nimettiin lähimmän rautatieaseman, Muolaan Perkjärven mukaan.
[muokkaa] Perkjärvi
Kirpiqnoe Kirpitsnoje
Tämä kylä on tyypillinen neuvostoaikainen tuotantolaitoskylä, jossa savupiippu tervehtii tulijaa, ja jossa on laajat turkiseläintarhat kylän etelälaidalla. Alueen reunalla on portin sisäpuolella hyvin säilynyt navetan kivijalka.
Kylän keskustassa on entisiä sovhoosin työntekijöitä varten rakennettu kerrostaloja, ja kauppoja on tarjolla ainakin viisi erilaista. Keskustassa on nuorisotalo, joka tarjoaa virikkeellistä toimintaa kylän nuorisolle. Keskus on rakennettu 2000-luvulla ja siinä toimii elokuvateatteri, disco ym. harrastetoimintaa.
Suomen kaudella Perkjärvellä toimi merkittävä Savikon saha, joka työllisti 500 henkeä. Sahan yhteydessä toimi tiilitehdas. Nykyisen kylän kaakkoispuolella, Perkjärven ja Suulajärven välissä oli jatkosodan aikana pyöreä Suulajärven lentokenttä.
[muokkaa] Lavola
Nagornoe Nagornoje
Lavola on Muolaanjärven eteläisimmässä lahdenpohjukassa sijaitseva kylä, joka on edelleen hiljainen tienoo. Kun ajaa kilometrin risteyksestä, tie kääntyy vasemmalle. Tällä kohdalla oikealla on hyvin säilynyt suomalainen tiilitalo ja komea kivinen navetta. Muiden rakennusten joukosta erottaa useita suomalaistyyppisiä asumuksia. Järvimaisema on kiva. Kylässä ei ole palveluja, mutta kauppa löytyy läheisestä Keskikylästä (Starosele).
[muokkaa] Keskikylä
Starosel¡e Starosele
Lavolan naapurikylä on myös järven rantamille kasvanutta pientaloasutusta, mukana useita suomalaisille kuuluneita rakennuksia. Tässä kylässä on pieni keskus, 2,2 km päätieltä on pienellä aukiolla bussipysäkki sekä kauppaa, joka on rakennettu 1959. Kylän läpi kulkee asfalttitie, joka päättyy 3 km päätieltä.
Keskikylässä on huonokuntoisia vanhoja puutaloja ja jonkin verran uusia datsoja. Kylästä näkyy järven toisella puolella iso vaaleanpunainen rakennus, joka on toiminut pioneerileirinä neuvostoaikana.
Keskikylästä tie jatkuu huonokun¬toi¬sena pohjoiseen Jääskelän ja Norkkolan entisten kylien kautta Taaperniemeen, jolle on annettu nimeksi Glubokoe eli Glubokoje.
[muokkaa] Sormula
Sinic[no Sinitsyno
Mielenkiintoinen kylä on säilyttänyt lähes kokonaan suomalaisen ilmeensä. Kylänraitin varrella on toistakymmentä suomalaistaloa runsaan kilometrin matkalla. Rakennukset ovat vaihtelevan näköisiä, kokoisia ja kuntoisia.
Kylä jatkuu 2,4 km risteyksestä itään, kunnes se päättyy pellolle. Kylään ei ole kylttiä eikä siellä ole kauppaa eikä mitään palveluja. Valtavat suurjänni¬tejohdot kulkevat aivan kylän vieressä.
Rakennus nro 18 on hyvin säilynyt suomalainen talo, jonka numerokyltissä on Venäjän ja Suomen liput, ja piharakennuksessa hirviömaalauksella varustetussa ovessa lukee Sauna selvällä suomen kielellä.
[muokkaa] Soittola
Podgor¡e Podgore
Kadonnut suomalainen Soittola on nykyään rivi venäläisiä taloja, joiden eteläpuolella leviävät tyhjät niityt. Soittola on tärkeä risteyspaikka: täältä itään kuljetaan Valkjärvelle. Kylässä on uusi kauppa noin 300 metriä risteyksestä Valkjärven suuntaan.
Tien toisella puolella on säilynyt iso kivinavetta Suomen kaudelta sekä pari vanhaa puutaloa. Toinen yksityiskohta löytyy Valkjärven suunnassa, tien pohjoispuolella: talon pihalla on kaksi erikoista asuinrakennusta. Ne on tehty pyöreisiin öljysäiliöihin!
[muokkaa] Ilola, Kurkkola
Ovsånoe Ovsjanoje
Suulajärven pohjoisrannalla oli laaja suomalaiskylä, joka on muuttunut luonteeltaan täysin. Siellä on mäntymetsän keskellä muutama pioneerileiri ja entisiä laitoksia, jotka ovat romahtaneet Neuvostoliiton vanavedessä. Kyläko¬konaisuuden pohjoisosassa, vanhan suomalaiskylän alueella on paljon uusia datsoja. Eteläpuolella on suljettu majoitusliike, suljettu tuotantolaitos useine haamurakennuksineen ja iso, mahdollisesti edelleen toimiva pioneerileiri.
Entisen Kurkkolan alueella on myös sekalaista rakennuskantaa, mukana entisen majoitusliikkeen hylättyjä rakennuksia. Emme löytäneet yhtään varsinaista kauppaa koko alueelta.
Kylän isoon risteykseen on 3,6 km päätieltä. Oikealla on Ilolan kylän nykyisiä datshoja, suoraan edessä hylätty Zenit-laitos (käyttötarkoitus tuntematon) ja vasemmalla pioneerileiri Vsjalnoje Dol Vostok 2 ja Kurkkolan alue.
Vostok 2 -pioneerileiri tarjosi ainakin viime käynnillä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Rakennusten seinissä oli venäläisiä sotilaspukuja ja sotakoneistoa esitteleviä tauluja vuosilta 1709 (kun suomalainen Kannas valloitettiin), 1917 (kun bolshevikit kaappasivat vallan), 1920 (kun sotakommunismi tuhosi venäläisiä) ja 1945 (kun puna-armeija sai luvan tappaa, raiskata ja ryöstää jokaisen eteen tulevan saksalaisen).
Järkyttävämpää asennekasvatusta Venäjän lapsille ovat neuvostosankareiden esittely: Ljonja Golikov uhkaa aseella antautunutta aikuista miestä, ja nuori nainen Zina Portnova ampuu kuoliaaksi pöydän ääressä istuvan ihmispoloisen.
[muokkaa] Itäinen Muolaa
Soittola on risteyskylä kohti itäisen Muolaan kyliä ja Valkjärveä. Pohjoisesta käsin pääsee Punnuksen suuntaan.
[muokkaa] Hanttula, Karhula
Voloqaevka Volotsaevka
Vuotjärven pohjoisrantaa seurailee suomalaistyyppisenä säilynyt Hanttulan kylä. Kylä on parin kilometrin pituinen kokoelma suomalaisia taloja ja niiden väliin rakennettuja datsoja.
Kylän länsilaidalla on kookas kollektiivitila, joka on osittain täysin raunioitunut, mutta osassa rakennuksista on lehmiä ja heiniä. Kylässä on Produkty-kauppa päätieltä mäkeä alaspäin uudessa puutalossa. Kauppa on auki 9–23. Posti sijaitsee rapistuneessa puurakennuksessa ja vaikuttaa jo lopullisesti suljetulta. Neuvostoaikainen Magazin ainakin on suljettu.
Kylä päättyy itälaidalla alamäkeen, joka johtaa soistuneeseen jokilaaksoon. Huonokuntoinen tie johtaa Kivennavan Pihlaisten kylään, jossa on salaperäinen mutta hylätty ohjustukikohta, katso Kivennapa. Tosin tie on niin huono, että siitä ei selviä kuin maastoauto, ja suunnistamiseen tarvitaan hieman onneakin.
Kylän pioneerileiri on toiminut viime vuosina. Leirin alueella on useita puutaloja.
Suomen kaudella Vuotjärven kaakkoispuolella sijaitsi Kivennavan pitäjän Rantakylä. Sille annettiin neuvostoaikana nimeksi Qørnigovka eli Tsjornigovka. Se on uusissa kartoissa merkitty asumattomaksi. Suomen kaudella siellä oli noin 70 taloa pihapiireineen, nahkatehdas, kauppa, mylly sekä saha.
[muokkaa] Telkkälä
Silino Silino
Peltojen keskellä on yksittäisiä taloja, joista voi tunnistaa muutaman suomalaiseksi. Rannalle on nousemassa uusia taloja, mahdollisesti matkailukäyttöön. Mutkitteleva tie kylän läpi on huonokuntoinen mutta tarjoaa maisemia. Kylässä ei ole palveluja.
[muokkaa] Punnus
Krasnoozernoe Krasnoozernoje
Tämä suurehko kylä sijaitsee ylängöllä peltojen keskellä. Asutusta varten on nostettu viisikerroksisia kerrostaloja, mutta uudempaa tuotantoa ovat suuret datsat, joita on kylän laitamilla.
Kylän pohjoislaidalle on valmistunut hirsistä komea ortodoksikirkko. Kylässä on ainakin kolme kauppaa. Punnuksen uudelta kirkolta noin 3,8 ja 4,8 km pohjoiseen näkyy tien vieressä vanha Suomen ajan rautatielinja.
