PÄLKJÄRVI
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Pälkjärvestä
Luovutettu kokonaispinta-ala: 216,9 km²
Luovutettu maapinta-ala: 202 km²
Luovutetun alueen asukasluku: 2054
Luovutetun alueen asukastiheys 1939: 10,2/km²
Luovutettuja kyliä: 8 näistä nyt asuttuja: 2
Pälkjärvi oli luonnonkaunis, vähäväkinen pitäjä. Pitäjään kuului kahdeksan kylää. Vanhan Pälkjärven pitäjän jäämistöjä on edelleen jäljellä. Maisema on tällä seudulla kumpuilevaa ja kaunista.
[muokkaa] Pälkjärven historia
Pälkjärvi on kokenut rajan kirot ankarina vuosisatojen aikana. Pälkjärvi mainitaan 1587 ortodoksisena kappelina. Venäjän sota 1580–95, jolloin Käkisalmi oli Ruotsin vallassa, tuotti asukkaille suurta tuhoa. Viljaa ja karjaa ryöstettiin ja taloja tuhoutui.
Pälkjärvi joutui ruotsalaisten valtaan 1611, ja siitä lähtien se kuului Suomen alueisiin. Venäjän sodan jälkeen 1657 ortodoksiväestö katosi alueelta, ja heidän tilalleen muutti väkeä Savosta ja jonkin verran Pohjanmaalta. Katovuosina 1695–97 puolet Pälkjärven väestöstä kuoli.
Isoviha oli erityisen tuhoisa Pälkjärvellä, mutta Uudenkaupungin rauha 1721 jätti Pälkjärven Suomen puolelle, mutta osa pitäjän itäisiä alueita jäi Venäjän puolelle.
Pikkuvihan aikana lokakuussa 1741 kasakkalaumat hyökkäsivät pitäjään, ja tuhot olivat suuria. Pälkjärvestä tuli rajaseutua: vasta 1812 Viipurin lääni yhdistettiin muuhun Suomeen. Pälkjärvi oli Kuopion läänin pitäjä ennen sotia.
Pälkjärvi oli tyypillinen maatalouspitäjä, jossa ei teollisuutta ollut osuusmeijeriä lukuun ottamatta. Maaperä oli paikoin hyvin hedelmällistä. Pälkjärvellä oli puusta rakennettu kirkko vuodelta 1869. Tapuli oli vuodelta 1799. Pitäjässä oli kaksi kartanoa: Iljalan hovi eli Ylähovi sekä Alahovi, entinen Pälkjärven hovi.
Talvisota ei juuri koskettanut Pälkjärveä, mutta jatkosodassa suomalaiset etenivät 10.7.1941 alkaen kunnan alueen läpi matkallaan Sortavalaan. Pieni osa Pälkjärveä jäi tynkä-Suomen puolelle, mutta kunta menetti kaikki asutut kylät totalitaariselle diktatuurille. Näistä Puikkola ja Pälksaari ovat edelleen asuttuja, kun taas Iljala, Jero, Kurikka, Makari, Naatselkä ja Potoska ovat asumattomia.
[muokkaa] Pälkjärvn asutus
Sotien jälkeen Pälkjärveä tyhjennettiin tarkoituksellisesti. Kirkko purettiin jo talvisodan jälkeen. Kunnassa oli ennen sotia ainakin kuusi kansakoulua, mutta yhtään niistä ei ole säilynyt. Rajaseuduksi kuihtunut Pälkjärvi elää ainoastaan rajakaupan ansiosta. Kunnan alueella on bensa-asema, kahvila ja sotaveteraanien hoitokoti (Pälksaaren entinen piirimielisairaala). Väestö on köyhää ja kurjistunutta. Loppukesästä alkaen myydään ohikulkeville suomalaisille marjoja ja sieniä.
[muokkaa] Pälkjärven kulkuyhteydet
Pälkjärvellä on kaksi ajokelpoista maantietä. Rajalta Sortavalan suuntaan kulkeva päätie on hyvässä kunnossa ja asfaltoitu. Kirkonkylän luona T-risteyksestä oikealle (länteen) kulkee ajokelpoinen hiekkatie Pälksaaren kylään. Sen sijaan tieyhteydet kunnan itäosiin ovat heikentyneet.
[muokkaa] Pälkjärven luonto
Pälkjärven alue on kumpuilevaa ja vaihtelevaa. Idässä on Jänisjärven rannan tuntumassa suuria korkeuseroja. Pälkjärvi on kunnan suurin järvi. Kunnan länsiosa ja pohjoisin nurkkaus ovat soistuneita alueita.
Pälkjärven länsirajan vierestä Suomi joutui luovuttamaan 0,49 km² suuruisen viipaleen Tohmajärven pitäjää.
[muokkaa] Iljala (kirkonkylä)
Pälkjärven kirkonkylä eli Iljala on täysin tyhjennetty, mutta merkkejä vanhoista rakennuksista on yhä havaittavissa. Alue on lähellä nykyisen Puikkolan kylän T-risteystä, ja on helposti tut¬kittavissa päätieltä käsin.
Noin 15 km rajalta ennen Pälkjärven rantaviivaa oikealla näkyy mäellä raunio, joka oli ennen Pälkjärven pappila. Hiekkatietä pääsee perille: hiljaisen maiseman keskellä on vahva kivitalo, josta on lattia kadonnut. Liuskekiviuuni ja takimmaisen huoneen kellari ovat tallella. Kohta oikealla on vanhan suomalaisen Yhteishyvä-myymälän rauniot. Myymälän takana on lisää rau¬nioita.
Tien vasemmalla puolella ovat Pälkjärven sankarihaudat, joihin on haudattu vuoden 1918 sisällissodassa sekä talvi- ja jatkosodissa kuolleita. Muistokivi on koristeltu ristillä ja lehväkuvioin. Pälkjärveläiset ovat usein palanneet kotikuntaansa kunnostamaan muistokivien ympäristön, mutta kesällä 2004 kookas ja hyvin painava muistokivi oli väkivaltaisesti kaadettu maahan. Myöhemmin samana vuonna Pälkjärven pitäjäseuran talkooväki kävi nostamassa muistokiven pystyyn, ainakin toistaiseksi.
Tämän viitalla merkityn alueen takaa voi löytää 1940-luvulla puretun kirkon kahdet portaat. Kirkko rakennettiin 1869 rahapulan takia puusta, yhdeksän vuotta aiemmin palaneen puukirkon tilalle. Kirkko säilyi talvisodasta ehjänä, mutta bolshevikit purkivat sen sodan jälkeen ja siirsivät hirret Pälksaareen, jossa ne ilmeisesti jäivät käyttämättä. Kellotapuli oli vuodelta 1799, mutta se tuhoutui jatkosodan alussa suomalaisten taktisella räjäytyksellä.
[muokkaa] Läntinen Pälkjärvi
Pälkjärven länsiosassa pieni siivu pitäjää jäi tynkä-Suomen puolelle. Pälkjärven rannoilla on säilynyt kaksi asuttua kylää: Puikkolaksi nimetty kirkonkylän eteläosa ja Pälksaaressa säilynyt piirimielisairaalan alue.
Tyhjiksi kyliksi ovat muuttuneet Kurikka ja Potoska. Nämä kylät sijaitsevat Pälksaaren suuntaan kulkevan tien pohjoispuolella. Kurikka on Pälkjärven pohjoisimman kärjen tuntumassa maantien pohjoispuolella. Potoska on täältä pohjoiseen, lähellä rajavyöhykettä. Nämä kylät ovat jääneet tyhjiksi.
Pälkjärven länsiosissa on myös kaksi rautatieasemaa. Pälksaaren asemalla on säilynyt muutama suomalainen talo, mutta asemalla on myös Venäjän rajavartioston valvontatorni, joten seutu ei vaikuta kovinkaan houkuttelevalta. Täältä pohjoiseen on Pälkjärven asema, jonne on tieyhteys Potoskan kylän kautta. Tätä asemaa emme ole käyneet etsimässä. Se sijaitsee huomattavan lähellä rajaa, joten se voi myös olla piikkilanka-aitojen lähellä.
[muokkaa] Puikkola
Puykkola, Puykkola
Vanha Pälkjärven keskuskylä on nimetty Puikkolaksi. Suomalainen Puikkola sijaitsi täältä noin 5 km pohjoiseen. Risteyksessä tie Sortavalaan kääntyy vasemmalle, oikealla on Puikkolan kylä ja 10 km päässä noin 400 asukkaan Partala ja sen sairaalarakennus. Risteyksessä suoraan edessä on Pälkjärven hautausmaa, joka on hyvin säilynyt.
Täysin suomalaisessa hautausmaassa on Niskasten ja Miettisten sukuhaudat ja paljon muuta. Kauempana tiestä on aito venäläinen hautausmaa muovikukkineen, aitoineen ja vainajien kuvineen. Puikkola on ruma sovhoosikylä, jonka asutus on ahdettu parikerroksisiin kerrostaloihin.
Tehdasrakennelmien ja valkotiilisten kolossien keskellä maamerkkinä on valkea torni. Kylässä on kauppa Tsaika. Sortavalan suuntaan risteyksen jälkeen oikealla on suosittu iltabaari Ivana ja Lukoil-öljy-yhtiön bensa-asema.
Risteyksen eteläpuolella päätiellä oikealla puolella ennen järveä on pieni Hiekanlahden taistelun (1808) kivimuistomerkki, joka löytyi tienrakennuksen aikana ja kunnostettiin 1994.
Monumenttiin on kiinnitetty useita alkuperäisiä laattoja. Yhdessä lukee ”Kurikka–Hiekka 9/8 1808. Täällä voittivat Majuri Malmin Johdolla Savon Jääkärit Oulun pataljoona ja Pohjoiskarjalaiset vapaaehtoiset kaksi kertaa suuremman venäläisen joukon.” Osa teksteistä on raaputettu näkymättömiin.
[muokkaa] Pälksaaren sairaala
Partala, Partala
Entisen Pälksaaren rautatieaseman ja kylän maamerkki oli Suomen kaudella kookas piirimielisairaala, jossa oli neljä kookasta rakennusta. Nämä 1925 alkaen käyttöön otetut rakennukset ovat edelleen pystyssä. Vain yksi näistä, funkkistyylinen asuntolarakennus on rikottu ja vandalisoitu täysin.
Muissa rakennuksissa toimii ”Partalan koti-internaatti eläkeläisille ja invalideille”. Alue sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Pälkjärven länsirannalla. Viime käynnillä rakennuksen pihapiirissä liikkui suhteellisen nuoria mutta järkensä menettäneitä entisen suurvallan miespuolisia kansalaisia.
Läheinen Partala on neuvostoaikainen kylä, jossa on kaksi korkeaa kerrostaloa. Toisessa on kauppa. Kylän ja sinne johtavan tien varrella toimivat suomalaiset GSM-verkot.
[muokkaa] Itäinen Pälkjärvi
Huonokuntoisten maanteiden takana on entisiä kyliä, jotka on tyhjennetty sotien jälkeen.
Kirkonkylän (Iljalan) itäpuolella oli Makari, jossa oli kansakoulu vuodelta 1919, mutta se on purettu sotien jälkeen. Noin 3 km päätieltä itään näkyy enää betoniportaikko tien eteläpuolella. Makarista itään näyttävällä korkealla paikalla Jänisjärven lähellä sijaitsi ennen sotia laaja Naatselkä, nyt se on asumaton.
Osittain päätien varressa oli Jero, kirkonkylästä runsaat 3 km pohjoiseen. Päätien lähellä ollut kansakoulu on purettu sotien jälkeen. Jeron kyläkeskusta oli hieman päätieltä itään. Tie johtaa Jänisjärven rannalle, mutta on huonossa kunnossa.
