PYHÄJÄRVI
WikiKarelia
PYHÄJÄRVI
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Pyhäjärvestä
Pinta-ala 1936: 546 km² Asukkaita 1939: 8128 Asukastiheys 1939: 14,9 / km² Kyliä: 44, näistä nyt asuttuja: 26
Laajan Pyhäjärven alueella on runsaasti jäljellä suomalaisia kansakouluja, 1990-luvulla pystytettyjä muistomerkkejä ja tyypillisiä suomalaisia maisemia. Alueen kolme suurta järveä, Pyhäjärvi, Kiimajärvi ja Yläjärvi tarjoavat luonnonkauneutta.
=Pyhäjärven historia
Viipurin läänin Pyhäjärvi eli ”Vpl Pyhäjärvi” oli Kannaksen kuudenneksi suurin, merkittävä maataloutta ja kalastusta harjoittava pitäjä. Siihen kuului Kononsaareen perustettu vanha ortodoksinen Konevitsan luostari sekä kolmen suuren järven, Pyhäjärven, Yläjärven ja Kiimajärven ohella pitkä pätkä Laatokan rantaa.
Dramaattinen Taubilan (Touvilan) kartano hallitsi seudun elämää 1700-luvulla, mutta pitäjässä olivat myös Kiimajärven, Konnitsan, Sortanlahden ja Vernitsan kartanot alueineen. Neljä teollisuuslaitosta keskittyi puunjalostukseen ja sahaukseen.
[muokkaa] Pyhäjärven asutus
Nykyään laajan pitäjän alueella on kymmenen sellaista kylää, jossa on edes yksi kauppa. Keskuskylässä entisen Taubilan kartanon lähellä on useita kauppoja ja jonkinlaista maataloustoimintaa. Vain entinen Tiitua tarjoaa enemmän kuin yhden kaupan, mutta kun siellä kaikki maatalouden rakennukset ovat raunioina, ei sielläkään ole tulevaisuutta.
Muista kylistä Valkeamatka, Salitsanranta ja Konnitsa saattavat tarjota kaupan ohella joitakin työpaikkoja, mutta Noitermaan ja Yläjärven kylissä emme huomanneet yhtään toimivaa tuotantolaitosta.
Karttojen mukaan tulkitsimme seuraavat kylät nykyään asumattomiksi tai ainakin nimeämättömiksi: Haapaniemi, Kiimajärvi, Kivipaarina, Kostermaa, Kunnianniemi, Lohijoki, Miisua, Orola, Porsaanmäki, Pölhölä, Rahkajärvi, Suhapaarina ja Vernitsa.
[muokkaa] Pyhäjärven kirkonkylä
Plodovoe Plodovoje
Pyhäjärven entinen kirkonkylä eli Pyhäkylä on nykyään mielenkiintoinen, rauhallinen paikka, jonne on pitkä matka pääteiltä. Vanhaan Pyhäjärven kirkonkylään pääsee kahta reittiä. Noin 1 km nykyisen Plodovojen itäpuolella on huonokuntoinen hiekkatie, jota pitkin voi ajaa pomppien omakotitalojen ja datsojen kautta. Jos jatkaa vielä 1 km eteenpäin, löytyy parempi tieyhteys vanhaan Pyhäjärveen, asfaltoitua tietä pitkin. Tätä tietä pitkin voi ohittaa modernin suomalaisen viljasiilon sekä useita ennen sotia rakennettuja suomalaisia puutaloja.
Pyhäjärvi lienee miellyttävimpiä entisiä suomalaisia kirkonkyliä. Tunnelma on rauhallinen ja järven rannalla idyllinen. Saavuttaessa kylään oikealla rannan tuntumassa on useita isoja, keskeneräisiä neuvostoaikaisia taloja, nyt raunioituneina.
Noin 500 metriä edellä mainittujen kahden yhdystien risteyksen jälkeen on vasemmalla jalkapallokentän vieressä kookas Lahjoitusmaatalonpoikien oikeustaistelun muistomerkki, joka pystytettiin alun perin 1936 mutta entisöitiin vasta 2000-luvulla. Dramaattinen teksti on kokonaisuudessaan:
Kolmen vuosisadan uhka, kidutus, karkoitus, kuolema ei saanut Pyhäjärven lahjoitusmaatalonpoikia alistumaan vieraiden mahtajain orjuuteen. Oikeuden ikuisuuteen uskoen he taistelivat jälkipolville voiton. Vapaat samoilla konnuilla asuvat jälkeläisensä pystyttivät heidän kunniakseen tämän isiensä peltojen kivistä tehdyn muistomerkin v. 1936.
Tien oikealla puolella on hautausmaa, jossa on venäläisten hautojen keskellä kaksi suomalaista muistomerkkiä. Tien vieressä valkoisten aitojen keskellä on kirkon muistomerkki: ”Tämän muistomerkin vieressä sijaitsi Vpl Pyhäjärven kirkko 1765–1940”.
Toisessa lukee ”1918 He, puolesta lain ja wapauden, Henkensä uhrattuaan, Rauhasta lepoa nauttivat, nyt polvessa Isiensä maan”. Pyhäjärven kirkko paloi 1940. Hautausmaan takana järveen paikoin jyrkästi laskevalla rinteellä on komeita ikimäntyjä.
Hautausmaalta hieman eteenpäin on hiekkatien alettua vasemmalla puolella kookas valkoisen aidan ympäröimänä talvisodan ja jatkosodan sankarivainajien muistomerkki, joka paljastettiin 12.6.1994 ja jossa lukee ”1939–1944 sotilashautausmaa Pyhäjärvi”. Tämän muistomerkin ohi jatkuu hiekkatie itään, josta voi löytyä oikealle Pyhäjärven rantaan kääntymällä Lauri Musakan majoitusliike entisen Taubilan kartanon mailla.
[muokkaa] Taubilan kartanon alue
Plodovoe Plodovoje
Taubilan (Touvilan) kartano on Karjalan legendaarisimpia. Se tuli Pietari ensimmäisen valloitusten vuoksi lahjana tsaarin uskollisille suvuille: vuonna 1720 omistajaksi mainitaan ruhtinas Dolgorukov, ja 1700-luvun lopulla sitä asutti vapaaherra Freedericksz, jonka suhteet ”maaorjiin” tulehtuivat 1800-luvun alussa niin, että talonpoikien verovelvollisuus eli ”Taubilan kontrahti” oli liikaa. Osa talonpojista pakeni alueelta.
Suomen valtio osti kartanon lahjoitusmaat 1875, mutta itse kartano siirtyi uudelle omistajalle vasta 1918, kun tehtailija ja kauppaneuvos Karl Fazer hankki sen omakseen (ja myi 1929 huomattavia alueita sen maista Suomen valtiolle).
Taubilan kartanon maille johtaa edelleen komea puukuja, jonka vasemmalla puolella on muutama vanha suomalainen navettarakennus. Vanha kartanon päärakennuksen kivijalka on metsittynyt. Rannassa on hiljainen, rauhallinen paikka olla ja ihailla järvimaisemaa. Kartanon maille on rakennettu uusi ortodoksikirkko.
Taubilan alueelle perustettiin neuvostoaikana Pervomaiskojen tuotantolaitos, joka on osittain raunioitunut. Jonkinlainen maitotila tuntuu toimivan, kun taas Pyhäjärven kirkonkylän suuntaan seutu on täynnä ruostunutta rautaromua. Alueella on koko seudun keskuskylä, jossa on kulttuuritalo, ruokala eli Stolovaå ja useita kauppoja – ja korni miehen päätä esittävä patsas.
[muokkaa] Ivaskansaari
Borisovo Borisovo
Vain kapean kannaksen yhdistämä saari Pyhäjärven keskellä ei ole täysin tyhjä.
Perillä vallitsee melkein rikkumaton rauha. Niittyjen keskellä on pieni rypäle vanhoja ja uusia rakennuksia. Vanha, vaaleanpunaiseksi maalattu tiilira¬kennus hallitsee maisemaa. Muutama hirsinen piharakennus ja pari venäläisten rakentamaa datsaa ovat muut rakennukset. Kesällä venäläiset asukkaat viljelevät tilkkujaan, vanhat pellot ovat niittyinä.
[muokkaa] Valtatie
Pietarin ja Käkisalmen välisellä valtatiellä on yhteys muutamaan Pyhäjärven kylään, alla etelästä pohjoiseen.
[muokkaa] Noitermaa
Solov¡øvka Solovjovka
Noitermaan kylässä on säilynyt kan¬sa¬koulu. Koulun lähellä on useita säi¬ly¬¬neitä suomalaistaloja, kun etelässä ¬ra¬¬¬kennukset ovat enimmäkseen datso¬ja tai muita venäläisten mökkejä. Noi¬ter¬maan vaaleanpunainen kauppa on noin 300 metriä kansakoulun eteläpuolella.
[muokkaa] Montrua
Mel¡niqn[e Ruq¡i Melnitsnye Rutsi
Tämä pikkukylä ei tarjoa mitään palveluja. Venäläisten datsojen ohi voi jatkaa tietä entisen Montruan niittyjen halki kulkevalle hiekkatielle. Vanhoissa kartoissa näkyvien talojen paikoilla on edelleen kivijalkoja, mutta muuten maisema on tyhjä. Tie päättyy metsän reunaan.
[muokkaa] Pyhäjärven asemakylä
Otradnoe Otradnoje
Pyhäjärven rautatieasema on vanha punainen puurakennus. Aseman muu ympäristö sen sijaan on rappeutunutta ja surumielistä. Aseman luona on laaja aukio bussipysäkkeineen.
Kookas puinen siilorakennus oli korjattavana vuoden 2003 aikana, mutta työ näytti sittemmin jääneen ainakin tilapäisesti kesken. Viereisessä huonokuntoisessa puurakennuksessa on toimiva kauppa. Radan vieressä varastorakennus on kokonaan rikottu. Aseman seudulla on joitakin muitakin suomalaiskauden rakennuksia jäljellä, etenkin valtatien varrella.
[muokkaa] Valkeamäki
Traktornoe Traktornoje
Traktori on pieni neuvostokylä, jossa on rapistunut polttoainevarikko, vielä rapistuneempi autovarikko, yksi ruokakauppa ja jonkin verran rumia kerrostaloja. Vanhan Valkeamäen rakennuksia emme huomanneet.
[muokkaa] Pyhäjärven ympäri
Ajokelpoinen ja mielenkiintoinen reitti kiertää koko Pyhäjärven, alla pohjoisesta itään ja järven eteläpuolta länteen. Suositeltava reitti koukkaa Riiskan (ja miksei Sortanlahden) kautta. Ensimmäinen kylä Pyhäkylän risteyksestä itään on Lahnavalkama eli Ural¡skoe eli Uralskoje. Harvaan asuttu kylä peltojen keskellä ei tarjoa mitään palveluja. Useat talot tunnistaa suomalaisten rakentamiksi. Lahnavalkama sijaitsee 5 km Pietarin–Käkisalmen valtatieltä itään, Taubilan kautta. Tiestö on Riiskasta etelään hiekkatietä.
[muokkaa] Kelja, Rotjanlahti, Salitsanranta
Solneqnoe Solnetsnoje
Pyhäjärven pohjoispuoli on tasaista peltoaukeaa, jossa on siellä täällä yksittäisiä taloja. Useimmat tunnistaa suomalaisiksi tyyliltään. Noin 700 metriä kylän länsirajalta itään on vanha hyvin säilynyt kansakoulu, kookas puurakennus pihapiirissä. Noin 300 metriä itään on kylän kauppa. Kylän länsilaidalla on muutama hyvä uimapaikka, joita ainakin paikallinen väki käyttää kesäisin.
Pohjoiseen kulkeva asfalttitie päättyy kahden kilometrin päässä toimivan maatilan portille. Ennen tilaa vasemmalle kääntyy erittäin huonokuntoinen tie. Sen päässä on entinen Pattoinen, nykyinen Kosinovo eli Kosinovo. Siellä on säilynyt muutamia taloja. Kylä on nimetty luutnantti SK Kosinovin (1917–41) mukaan.
[muokkaa] Matiskala
Kutuzovskoe Kutuzovskoje
Tämä kyläkokonaisuus noin 5 km Riiskan kylästä länteen koostuu nykyään lähinnä venäläisten kesämökeistä eli datsoista.
[muokkaa] Yläjärvi
Priladojskoe Priladozhskoje
Nykyinen ”Laatokanläheinen” on 3 km pitkä kyläkokonaisuus, jonka keskustana voi pitää maanteiden risteystä 2,3 km kylän etelärajalta pohjoiseen. Risteyksessä on matalaan puurakennukseen perustettu kauppa Galaktika, joka on auki 9–23. Puoli kilometriä kaupalta etelään on pienikokoinen tsasouna eli rukoushuone. Se on yleensä suljettu.
Tsasounan eteläpuolella on tien toisella (itä)puolella merkillisten neuvosto¬aikaisten rakennelmien kookkaat rauniot. Betonikaaret ovat suojelleet kasteluputkia, joiden käyttötarkoitus ei aivan heti avaudu. Jossakin rakennelmien välissä kulkee yhä vuolaasti virtaava vesi, mutta itse järjestelmä on tuhoutunut.
Kaupalta 1,4 km etelään on tien risteys, jossa on muutama suomalaistyyppinen puutalo. Etelään kulkevaa tietä pitkin pääsee hiekkatietä pitkin Ylläppään kylään, jolle venäläiset ovat keksineet nimeksi Tseremuhino. Tie seuraa Yläjärven länsirantaa, jonka varrella on runsaasti venäläisten kesämökkiasutusta. Järven puolivälin tienoolla sijaitse Suomen kaudella pieni Yläjärven kylä.
[muokkaa] Saapru, Enkkua, Korkkala
Åblonovka Jablonovka
Entinen laaja Saaprun kylä on nykyään vielä laajempi Jablonovka, johon lasketaan Saaprun pohjoispuolisia kyliä aina 3 km pohjoiseen Enkkuaan ja Korkkalaan saakka. Saaprun keskipisteenä voi pitää viiden maantien risteystä, jossa on puutalossa kauppa.
Läheinen navetta on jätetty tyhjilleen. Risteyksestä on joka suuntaan säilyneitä suomalaistaloja: länteen entisen Kostermaan kylän suuntaan kymmenkunta, samoin etelään ja pohjoiseen on useita suomalaisten hiellä ja vaivalla rakentamia kotitaloja. Noin 300 metriä risteyksestä pohjoiseen on oikealla puolella tietä hautausmaa.
Noin 2,5 km Saapusta pohjoiseen on säilynyt useita suomalaistaloja Korkkalan seudulla. Täältä tie jatkuu Yläjärven ja Sortanlahden suuntaan.
[muokkaa] Tolsterniemi
Krasnopol¡e Krasnopole
Jaaman kylän itäpuolella on paljon uusia datsoja. Krasnopolen kyltti paljastaa, missä oli ennen Tolsterniemen suomalaiskylä. Runsaan kilometrin matkalla on edelleen pystyssä useita suomalaisia rakennuksia ja lomakeskus Aqua Marin.
[muokkaa] Jaama
Cvetkovo Tsetkovo
Pyhäjärven etelärannalla, peltojen keskellä on usean kilometrin matkalla suomalaisia vanhoja taloja ja muutamia datsoja. Kylässä ei ole kylttiä, kauppaa eikä muitakaan palveluja.
[muokkaa] Kiimajärven ympäri
Kiimajärven ympäri voi ajaa ainoastaan vahvalla maastoautolla. Reitti kulkee päätieltä länteen pohjoisrantaa ja itään etelärantaa.
[muokkaa] Alakylä, Kahvenitsa, Puikkoinen
Vesnino Vesnino
Kolmen suomalaisen kylän niittyjen keskellä on nyt satunnaisia säilyneitä suomalaistaloja ja uudempia venäläisten rakennuksia. Hiekkatie mutkittelee päätieltä 2,6 km matkan ohittaen useita selkeästi suomalaisia taloja. Kylässä ei ole mitään palveluja.
[muokkaa] Hassinmäki
Krasnoe Krasnoje
Kiimajärven pohjoisrannalla on niemimaalla paljon datsa-asutusta. Ainakin yksi suomalaistalo on säilynyt kylän pohjoisosassa, järvenlahden rannan tuntumassa 1,6 km risteyksestä. Kylän eteläosassa on säilynyt punamultainen päärakennus ja sen komealla kivijalalla varustettu navettarakennus noin 2,5 km risteyksestä. Kylässä ei ole palveluja eikä erityistä yleistä kiinnostavuutta.
[muokkaa] Konnitsa
Torfånoe Torfjanoje
Kiimajärven länsirannalla sijaitseva Konnitsa on nykyään Pyhäjärven pitäjän kauneimpia kyliä. Se on myös elävä kylä. Vuonna 2001 valmistui kaunis hirsistä rakennettu ortodoksikirkko kylän sillan pohjoispuolelle. Sen eteläpuolella on säilynyt huomattavan suomalainen kylänraitti, jonka varrella on komea 1921 rakennettu keltainen koulurakennus. Sen ikkunanpuitteet ovat erityisen koristeelliset.
Koulun eteläpuolella on ainakin yksi kioski ja toinen kauppa, joka saattaa olla suljettu. Kylän pohjoispuolella on laaja navetta-alue. Osa navetoista on kokonaan raunioina, toiset vielä ehjinä. Rautaromun ja hylättyjen rakennusten seassa pidettiin ainakin yhdessä rakennuksessa sikoja äskettäin.
Kylänraitin eteläpäässä valtaväylä kääntyy länteen kohti Kasarmilan–Räisälän asfaltoitua päätietä. Yhteystie sinne on hiekkatietä. Suoraan etelään Kiimajärven rantaa seuraava tie kohti Musakanlahtea on käytännössä ajokelvoton. Siitä selviytyy ainoastaan maastoauto ja mieluiten kuivalla kelillä.
Etelään kulkeva rantatie seuraa aluksi kylänraittia. Kylästä 900 metriä etelään on pieni lomakeskus ”Utkina Zaavod”, jossa on järven rannan lähellä pieniä mökkejä. Paikka vaikuttaa autiolta. Tie etelään muuttuu mutaiseksi.
Entinen Äijölä sijaitsee noin 2,8 km Konnitsan kylänraitin eteläpuolisesta risteyksestä suoraan etelään. Kylässä on vielä joitakin taloja, mutta tie heikkenee täältä etelään ja ennen Musakanlahtea tie ylittää pellon ja muuttuu lähes ajokelvottomaksi.
[muokkaa] Musakanlahti
Grequhino Gretsuhino
Kaunis maisema ja paljon suomalaisia taloja ovat Musakanlahden anti matkailijalle. Seikkailijat voivat kokeilla Kiimajärven ympäriajoa. Nykyinen asutus on vajaan kahden kilometrin matkalla samannimisen lahden pohjoispuolella.
Noin 1,9 km sillalta pohjoiseen on risteys, josta kääntyy vasemmalle risteys joidenkin talojen (suomalaisia ja uudempia venäläisiä) luokse. Näiden talojen asutukselle on annettu nimeksi Kutuzovo eli Kutuzovo. Musakanlahden alueella on säilynyt yksittäisiä taloja sekä kokonainen pihapiiri ulkorakennuksineen. Kylässä ei ole kauppaa, palveluja eikä kyläkylttiä, ja hiekkatie kulkee kylän halki.
Musakanlahden itäpuolella on hiljaisen oloinen entinen pioneerileiri. Metsän keskelle on myös unohtunut neuvostoaikaisen elementtitalon hylätyt betonielementit.
[muokkaa] Tiitua
Krasnoarmeyskoe Krasnoarmeiskoje
”Puna-armeijala” on hiipuva kylä Kiimajärven lounaispuolella. Se koostuu kahdesta eri osasta. Varsinainen keskusta on 5,1 km päätieltä. Risteyksessä on kaksi kauppaa, muutama suomalaiskauden puutalo ja muutama rapistunut neuvostoaikainen rakennelma. Jo noin kilometrin ennen keskustaa näkyy muutama suomalaiskauden talo, ja erityisen mukava pihapiiri puolimatkassa – 2,5 km päätieltä.
Keskustan (kauppojen) luota tie jatkuu pohjoiseen. Kilometrin päässä on oikealle risteys. Siellä on iso, raunioitunut heinien kuivausta varten tarkoitettu halli. Tämä tie johtaa Kiimajärven rannalle, jossa on paljon datsoja.
Huomaa kuitenkin 300 metriä raunioilta eteenpäin vasemmalle asfalttitie, jonka päässä on raunioitunut, hylätty navettarakennus. Vaikuttaa siltä, että ”puna-armeija” on rapakunnossa!
Tie jatkuu Kiima¬järven rantamaisemassa 2 km tuotanto¬laitokselta jonkun uusvenäläisen suuren datsan pihalle. Tällä ranta-alueella oli aikoinaan suomalaisia taloja. Nyt voi tunnistaa korkeintaan puoli tusinaa taloa suomalaisiksi, niistäkin muutama on epävarma tapaus.
Paljon puhuttu entinen Vladimir Putinin datsa sijaitsee Kiimajärven etelärannalla. Kaikki paikalliset osaavat neuvoa perille. Näin meille opastettiin: Käänny oikealle vajaan kilometrin jälkeen, kun olet kääntynyt Krasnoarmeiskojen suuntaan. Mutta omistaako Putin tätä datsaa enää? Sitä ei meille kerrottu! Huhutaan, että koko mökki olisi tuhoutunut tulipalossa.
[muokkaa] Rantatie
Laatokan rannan suuntaisesti kulkee Käkisalmen Norsjoelta Sortanlahteen maantie, joka on Pyhäjärven alueella hiekkatietä. Riiskan luona on tieyhteys kohti Pyhäjärven kirkonkylää – asfalttitietä pitkin. Sortanlahden länsipuolella tie kääntyy lounaaseen Yläjärven suuntaan, katso Pyhäjärven ympäri.
[muokkaa] Rantakylä
Beregovoe Beregovoje, Aherikko
Entinen Aherikko eli Rantakylä on lähes huomaamaton, koska suomalaistalojen tilalle näyttää nousseen venäläisten datsoja. Vanhan kansakoulun pihapiiriin perustettiin neuvostovuosina pioneerileiri. Vanha, vihreäksi maalattu kansakoulu on hyväkuntoisena pystyssä, samoin sen vieressä säilynyt sivurakennus. Muut rakennukset ovat neuvostoaikaisia leirirakennuksia. Syksyllä 2003 leiri näytti olevan tyhjillään. Leirin kohdalla hiekkatie muuttuu asfaltiksi.
Noin 1,8 km pioneerileirin eteläpuolella on lomakeskus Neptun, joka oli myös tyhjillään äskettäin. Sen alueella on puoli tusinaa puurakennusta, joista kauempana maantieltä sijaitseva päärakennus muistuttaa pientä kartanoa. Sen katolla on pieni lasi-ikkunoin koristeltu tornirakennelma.
[muokkaa] Riiska
Zaostrov¡e Zaostrove
Tämä kylä sijaitsee siinä tienristeyksessä, jossa pohjoisesta Käkisalmesta, etelän Sortanlahdesta ja lännestä Pyhäjärvestä saapuvat tiet kohtaavat. Itse kylä on pieni – kaikki talot ovat pientaloja, eikä palveluja ole. Monet taloista ovat kauniisti koristeltuja. Kylässä on myös hylätty, hirsistä rakennettu vanha navetta.
[muokkaa] Sortanlahti
Vladimirovka Vladimirovka
Sortanlahti on kaunis lahti Laatokan ¬rannalla. Se oli jo Suomen kaudella tärkeä satama. Viimeistään vuonna 2003 venäläiset hylkäsivät laivaston tukikohdan.
Nykyään lähinnä Konevitsan lähtöjen satamana toimiva Sortanlahti on surullinen mutta samalla mielenkiintoinen kokemus. Suomen kaudelta periytyvä 325-metrinen aallonmurtaja on säilynyt paremmin kuin neuvostoaikainen rakennuskanta. Sortanlahti oli rauhan aikana Konevitsan satama ja talvisodan aikana Kannaksen lohkon esikuntana.
Surkea kokoelma raunioita on nyky-Vladimirovkan koko kuva. Alue jakaantuu kahteen osaan: yleiseen ja suljettuun.
Sortanlahden eteläpuolella ei ole ajokelpoista tietä, vaan Käkisalmen suunnalta tuleva tie kaartuu vasemmalle keskelle kylää. Pieni kauppa sinnittelee tasakattoisessa harmaatiilisessä rakennuksessa. Kohtuullisen hyvin varustettu kauppa saattaa täydentää Konevitsaan aikovien eväsvarastoja. Viereinen vihreä puutalo on postitoimisto. Kaupan takana on muutama kolmikerroksinen kerrostalo, joissa on edelleen asutusta.
Kylän yleisen osan raunionähtä¬vyyksiin kuuluvat hylätty ja rapistunut polttoainevarasto lukemattomine säiliöineen ja aivan portin vieressä oleva rikottu vihreä klubirakennus, jonka sisätiloissa on militaristisia seinämaalauksia. Myös aikaisemmin laivojen käyttämä satamalaituri ”yleisellä puolella” on kadonnut kokonaan. Siksi laivaliikenne on jouduttu siirtämään suljetulle puolelle.
Sortanlahden suljettu puoli avautuukin kaikille Konevitsaan matkustaville. Portilla on siviilipukuisia vartiomiehiä, jotka päästävät sisään ennen laivan lähtöä. Entinen sotilastukikohta on hylätty, ja nelikerroksinen neuvostoaikainen miehistökasarmi on saanut ruosteisia levyjä ikkunoiden peitoksi.
Alueella on myös raunioituneita varikkorakennuksia ja aivan sataman tuntumassa Suomen kaudelta säilynyt punaruskea parakki. Se oli käytössä italialaisen laivasto-osaston komentopaikkana jonkin aikaa vuonna 1942. Alueella on runsaasti neuvostotyyppisiä koristeaiheita, kuten punatähdellä koristeltu kivipaasi ja sukellusvenettä kuvaava tekstitetty juliste.
Entinen laivaston laituri on surumielinen. Surkea kokoelma ruostuneita ja osittain uponneita laivoja reunustaa laituria, jonka vapaalle paikalle kiinnittyy Konevitsan laivakin. Koska suljettu puoli on vielä äskettäin ollut sotilaallisessa käytössä, emme voi suositella siihen tutustumista muuten kuin pikaisesti laivamatkailun yhteydessä.
Sortanlahden ohi etelään johtavan huonokuntoisen tien varrella on merimiinasta muodostettu sotamuistomerkki, jossa väitetään, että ”tänne on haudattu TSH-100 miinanraivaajan miehistön jäseniä, jotka kaatuivat taistelussa saksalais-suomalaisia sotajoukkoja vastaan 31. heinäkuuta 1941. Ikuinen kunnia punalippujen Laatokan puolustajille.”
Myös suomalaiset puolustivat Laatokan aluetta, hyökkääviä neuvostosotajoukkoja vastaan. Erittäin huonokuntoinen tie jatkuu etelään Laatokan rantaa seuraillen ja entisen Vernitsan kartanon maat ohittaen kohti Ylläppään kylää. Ylläppään puolelta tietä tarkasteltuamme voimme vakuuttaa, että tie on joko kokonaan kadonnut tai se on ajokelvoton.
[muokkaa] Ylläppää
Qeremuhino, Tseremuhino
Syrjäinen suomalainen Ylläppään kylä on muuttunut pensoittuvaksi niityksi. Venäläinen Tseremuhino on rakennettu eri paikkaan: aivan Ylläppäänniemen päähän. Se tarjoaa omat yllätyksensä.
Suomen kaudella Ylläppään niemessä oli 1930-luvun lopulla rakennettu tulenjohtotorni ja talvisodan alussa valmistunut tykkipatteri. Torni on vielä pystyssä asutusalueen reunassa maatöyräällä.
Tseremuhinolla on ollut neuvostoai¬ka¬na ainakin Laatokan laivaston korjaustelakkana sekä jonkinlaisena tutka-asemana. Niemimaan pää on nimittäin portilla suljettu alue. Se lienee toiminut vielä Venäjän Federaation aikana, mutta oli vuonna 2003 hylätty.
Alueelle emme suosittele menemistä, koska aluetta edelleen valvotaan. Siellä on suurikokoisia rakennuksia, keskikokoinen tutkapallo ja satelliittilautanen, rikottua elektroniikkaa, rikottua putkistoa ja rapistuvia rakennuksia. Eräs rakennuksista on merkitty rakennetuksi vuonna 1977.
Kylän yleinen puoli sisältää lisää kysymysmerkkejä. Yhtään kauppaa tai muita palveluja ei siellä ole, mutta kaksi täysin modernia ja siistiä suomalaistyyppistä harjakattoista rakennusta herättävät ihmetystä. Elokuussa 2003 talot näyttivät tyhjiltä ja käyttämättömiltä, ja kylän asukkaat epäluuloisilta.
Venäläiskylän suljetun aidan luota on pieni polku Laatokan rannalle, josta avautuu maisema niin ulapalle kuin Ylläppäänlahdelle, jonka pohjukassa näkyy hiekkaranta.
Ylläppäänlahden hiekkarannan eteläpuolella sijainneen kansakoulun yhteydessä on karttatietojen mukaan ollut neuvostoaikainen pioneerileiri. Sinne voisi suunnistaa hiekkarantaa pitkin pohjoisesta käsin.
