Petsamo

WikiKarelia

Petsamo, Salla ja Kuusamo

Petsamo on aikoinaan ollut pitkään norjalaisten, venäläisten, ruotsalaisten ja suomalaisten yhteistä verotusaluetta, pohjoisen yhteismaa ta, jonka jaossa Suomi ei saanut rannikkoalueita.

Keisari Aleksanteri II oli vuonna I864 luvannut Suomelle maata Jäämeren rannikolta vastineeksi Siestarjoen asetehtaan alueesta, jonka Suomi silloin luovutti Venäjälle.

Tarton rauhassa vuonna I920 Petsamo liitettiin Suomeen. Suomi vastavuoroisesti luopui Repolan ja Porajärven alueista, joiden väestö oli ilmoittanut liittyvänsä Suomeen. 1920-luvun alussa yli 90 % Petsamon väestöstä sai elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä sekä poron- ja karjanhoidosta. Vuonna 1940 vastaava luku oli jo alle 50 %.

Teollisuus, rakentaminen, matkailu, palvelu ja liikenne olivat muuttaneet elinkeinorakennetta. Tämä oli seurausta alueen määrätietoisesta kehittämisestä. Valtio vastasi malminetsinnästä sekä maanteiden, Liinahamarin sataman ja lentokentän rakentamisesta.

Elinkeinorakenne monipuolistui ripeästi myös vilkkaan merenkulun, turismin ja siihen liittyvien palveluiden ansiosta.

Merkittävinä tekijöinä Petsamon kehitykseen olivat jäätön valtamerisatama ja nikkeliesiintymien hyödyntämiseksi rakennettu teollisuus. Hyvät kalastusmahdollisuudet antoivat perustan kalanjalostusteollisuudelle.

Yksityinen yritystoiminta kukoisti Petsamossa vahvempana kuin Suomen maaseudulla yleensä. Petsamossa ehdittiin perustaa Suomen aikana satakunta lähinnä palvelualan yritystä.

Nikkelikaivoksen perustaminen Petsamotuntureille 1930-luvun lopulla vilkastutti alueen elämää. Arvioidaan, että kaivoksen tuotanto kolmessa kuukaudessa korvasi senaikaisen valtiovelan. Uusi kaivos tarvitsi runsaasti sähköä, mitä varten Paatsjoen Jäniskoskeen alettiin rakentaa voimalaitosta. Talvisota keskeytti rakennustyöt, ja voimala valmistui vasta jatkosodan aikana. Liikenne tavarakuljetuksineen Petsamon ja eteläisemmän Suomen välillä vilkastutti myös Lapin elämää. Petsamon merkitys oli välillisesti suuri Lapin väestölle.

Petsamo nousi nopeasti Suomen suosituimpien matkailukohteiden joukkoon. Matkailijoita kävi Petsamossa vuosittain yli 20 000. Jäämeren tietä markkinoitiin maailman ainoana Jäämerelle johtavana maantienä. Tästä imusta hyötyi koko Lapin matkailu. Petsamon eteläpäässä sijaitsevasta Korvatunturista, joulupukin alkuperäisestä asemapaikasta, jäi puolet Neuvostoliiton puolelle.

Tultuaan Suomen alueeksi Petsamon kehityskaari oli huima. Se veti pohjoisen Suomen kehitystä vahvaan nousuun ja olisi vapaissa olo-suhteissa vahvistanut maan taloutta merkittävästi. Vuonna 1939 Petsamon asukasluku oli yli 5 000 henkilöä.

Petsamon alueen rikkaat mineraalivarat, esim. nikkeli, loivat Suomelle varallisuutta. Erityisesti sodan aikana suurvallat tunsivat strategista kiinnostusta niitä kohtaan. Petsamon tilanne on nyt surkea. Teollisuuden rikkipäästöt ovat valtavat ja tuotantolaitosten ympäristö on saasteiden vaikutuksesta muuttunut laajalta alueelta kuun maisemaksi. Kolhoosimaatalous on loppunut kannattamattomana. Liinahamarin satama on kuollut ja poronhoito on muutaman sadan eläimen varassa.

Petsamossa on kaksi suurta kaivosyhdyskuntaa, Nikel ja Zapoljarnyi, joka on alueen suurin taajama 20 000 asukkaallaan. Koko Petsamossa on nyt noin 47 000 asukasta.

Petsamo Suomen osana olisi pitemmälläkin tähtäyksellä ollut Suomelle hyvin arvokas, koska Suomella olisi silloin ollut oma kaistale Jäämeren mannerjalustasta, mikä puolestaan olisi merkinnyt luonnonvarojen, kansainvälisen kaupan, teollisuuden ja liikenteen lisääntymistä.

Petsamon alueelta on suora yhteys Barentsin meren valtaviin luonnonrikkauksiin sekä Finnmarkin ja Barentsin öljykenttiin.