RAUTU
WikiKarelia
RAUTU
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Raudusta
Pinta-ala 1936: 339 km² Asukkaita 1939: 5909 Asukastiheys 1939: 17,6 / km² Kyliä: 40, näistä nyt asuttuja: 17
Sotien tuhoama Rautu ei ensisijaisesti ole suomalaisen kulttuurin ulkoilmamuseo, mutta maisemia tarjoavat laakeat ylängöt ja mäet eri puolilla pitäjää. Palkealan asumaton kylä on yksi tällainen paikka, jossa on lisäksi Larin Paraskeen muistokivi. Rautu on maantieteellisesti vaihtelevaa. Pitäjän huippu, 205 metriä merenpinnan yläpuolelle nouseva paikka Raasulin ja Kärsälän kylien välissä on koko Kannaksen korkein kohta. Koillisessa on siivu Vuoksen rantaa.
[muokkaa] Raudun historia
Rautu oli Suomen kaudella Neuvostoliiton rajalla sijaitseva maatalouspitäjä, vajaan 6000 asukkaan ylpeys oli paikallinen sikatalous. Ennen Suomen itsenäisyyttä Rautu hyötyi Pietarista. Nykyään tilanne on samanlainen, kun Sosnovon asema on useimpien Pietarista lähtevien paikallisjunien pääteasema.
Vanha raja Neuvostoliiton kanssa sijaitsi nykyisen Orehovon (Orehovo) kylän kohdalla. Nykyinen Priozerskin (Käkisalmi) piirin raja kulkee suunnilleen samoilla seuduilla. Vanhan Raudun pitäjän alueella on laajaa datsa-asutusta.
Raudussa oli harvinaisen suuri ortodoksinen vähemmistö, joita oli lähes viidennes väestöstä. Sen keskuspaikka oli Palkeala. Novgorodin ja Ruotsin kesken tehdyssä Pähkinäsaaren rauhassa Rautu kuului Novgorodille, kunnes sinne siirtyi 1500-luvun lopulla paljon luterilaisia.
Venäläisten taas hyökättyä 1703 Rautu joutui lahjoitusmaiden orjuuteen, jota ylläpitivät Leinikylän ja Sumpulan kartanot. Nämä maat ostettiin Suomen valtiolle 1870-luvulla.
Vuoden 1918 sisällisodan rajuimpiin loppukahakoihin kuuluvat taistelut käytiin ”Kuoleman tiellä”, jolloin valkoiset mursivat vastarinnan, johon kuului Suomenmaa-kirjan (1923) historiikin mukaan ”venäläisiä sotamiehiä, Pietarin roskaväkeä ja kiinalaisia”. Talvisodassa tuhoutui 90 % Raudun rakennuksista, ja jatkosodan asemasodan aikana vain kolmannes alkuperäisistä asukkaista uskaltautui takaisin kotiseudullensa.
[muokkaa] Raudun asutus
Raudun pitäjän alueella on vain kuusi ”elävää” kylää, joista löysimme edes yhden kaupan. Suurin näistä on Raudun kirkonkylä (laajoine) ympäristöineen. Vehmainen ja Mäkrä ovat isoja kyliä useine palveluineen. Mäkrässä on toimiva karjatila. Potkela ja Miettilä tarjoavat vain yhden kaupan, Maanselkä on valtatien läpiajokylä, jossa on bensa-asema ja muita palveluja. Varsinaista teollisuutta emme löytäneet. Potkelassa on lähes tyhjä turkistarha.
Karttatutkimuksen mukaan hylättyjä, asumattomia tai nimeämättömiä suomalaiskyliä ovat Aliska, Haapakylä, Huttula, Huuhti, Kaskaala, Kelliö, Kopola, Korlee, Kuusenkanta, Kärsälä, Liippua, Luukkolanmäki, Miitronmäki, Palkeala, Pienautio, Pienporkku, Ristautio, Räiskälä, Savikkola, Suurhousu, Suurporkku, Tokkari, Vakkila ja Vepsä.
[muokkaa] Raudun kirkonkylä
Sosnovo, Sosnovo
Haukkala, Keripata, Leininkylä (Leinikkälä), Variksela
Sosnovo on nykyään Kannaksen suurimpia kyliä, ja siellä on erinomaiset palvelut kahviloista yleiseen saunaan. Suomalainen Rautu alkaa olla mennyttä maailmaa, koska melkein kaikki on tuhottu.
Raudun keskustassa on aukion laidalla entisen kirkon portaat. Raudun puukirkko rakennettiin 1823, mutta Suomen vapaussodassa 1918 kirkko paloi kapinallisten pommituksissa. Uusi tiilinen kirkko valmistui 1926. Suomalaiset itse räjäyttivät kirkon talvisodan alussa, ja sodan jälkeen venäläiset alkoivat rakentaa kirkon raunioille elokuvateatteria ja sen taakse hautausmaalle he tekivät tanssilavan. Jatkosodan jälkeen miehittäjät nostivat kivijalan päälle kulttuuritalon.
Kirkon takana oli vanha hautausmaa, jonne haudattiin suomalaisia ennen vuotta 1920. Tällä alueella on säilynyt vain vähän. Venäläiset kaivoivat alueella perustuksia rakennustöitä varten ja löysivät pääkalloja. Näitä löytöjä yritti muuan helppoheikki kaupustella suomalaisille turisteille kesällä 2003. Asiasta syntyi kohu aina ulkoministeriötä myöten.
Uusi hautausmaa perustettiin 1918 noin 500 metriä kirkolta pohjoiseen, Vehmaisten suuntaan kulkevan tien vasemmalle puolelle. Osa tästä hautausmaasta on kerrostalon alla, mutta osittain alue on edelleen nähtävillä. Vuonna 1993 hautausmaalle pystytettiin muistomerkki, mutta venäläiset kohtelivat sitä kaltoin. Uusi muistomerkki vihittiin vuonna 2003.
Kulttuuritalon vieressä on laatutuotteiden kauppa ja torin molemmin puolin on useita muita kauppoja. Tyylikkäinen on punatiilinen Ottava-kauppa. Pienen lammen lähellä kauppojen takana on muutama kahvila, joista Kafe Rautu tarjoilee syötäviä ruoka-annoksia, istumapaikkoja on 24. Viereinen tie jatkuu Potkelan suuntaan.
Vastapäätä, kun ylitetään Metsäpirtille kulkeva tie, pohjoiseen kulkevan tien varrella, oikealla puolella, on ruokala eli Stolovaja, joka on auki 9–24. Myös tämän rakennuksen molemmin puolin on kauppoja. Vastapäätä kulttuuritaloa on leipäkauppa ja valuutanvaihto.
Aseman suuntaan on Raudun yleinen sauna, joka on kyltin mukaan auki pe 14–20, la 10–22 ja su 10–21. Raudun kerrostalot sijaitsevat keskustorin lähellä. Niiden keskellä on neuvostoaikainen sotamuistomerkki.
Sosnovon rautatieasema on mahdollinen lähtökohta retkelle Raudussa. Asema on rakennettu Stalinin ihailemalla tyylillä sotien jälkeen. Asemalla on useita kauppoja ja kioskeja sekä baari. Itse asemalla on buffetti, joka on auki 8–20. Aseman vieressä on kookas kauppakeskus, jonka kaupat sijaitsevat torin takana. Tien toisella puolella on pari kauppaa ja apteekki.
Raudun keskustan pohjoispuolella on entinen Vehmainen, nykyinen Krivko eli Krivko. Sinne rakennettiin neuvostoaikana kulttuuritalo ja kollektiivitila. Kylän itäpuolella, nykyään asumattomalla alueella, oli jatkosodan aikana lentokenttä Kilpasilta. Sen alue on merkitty kartalle niittynä.
[muokkaa] Mäkrä
Razdol¡e, Razdole
Mäkrä oli pieni suomalainen kylä Mäkrälammen (Seppälänjärvi) rannalla. Neuvostoaikana sinne perustettiin ”valtion karjatila Razdole”, joka toimii edelleen karjatilana.
Kylän olemus on rapistunut, vaikka siellä on työpaikkoja, kauppoja, lasten leikkipaikka ja kylän läpi kulkee erinomainen asfalttitie. Kylän keskipiste on Raduga-kauppa, jota vastapäätä on maatalouskoneiden varikko. Kaupan vierestä kulkee asfalttitie karjatilalle, jonka portille on matkaa lähes kilometri. Matkalla on vasemmalla kulttuuritalo, bensavarikko ja oikealla pikkutien takana yleinen sauna eli banja.
Valkjärven suuntaan päätie ohittaa useita kioskeja, tulee sillalle kilometrin päässä keskustasta ja jatkuu sitten edelleen Valkjärven suuntaan. Mäkrä on tyypillinen neuvostokylä: kerrostaloja vastapäätä on maakellarien ja hökkelien epämääräinen kokoelma metsäisellä rinteellä. Kaiken yläpuolella komeilee ruostunut vesitorni.
[muokkaa] Orjansaari
Krutaå Gora, Krutaja Gora
Tämä kuoleva kylä sijaitsee upealla maisemapaikalla Raudun keskustan länsipuolella. Alueella on yksi kerrostalo ja muutama pientalo sekä erittäin kuoppaisen hiekkatien takana kylän etelälaidalla datsoja. Päätien vierellä kookas sovhoosinavetta on hylätty ja vandalisoitu. Kylässä ei ole mitään palveluja.
[muokkaa] Kaakkoinen Rautu
Hiljainen ja siksi kiinnostava suunta on ajella Raudusta kaakkoon vanhalle rajalle ja jatkaa sieltä koilliseen Metsäpirtin suuntaan. Tiestö on lähinnä hiekkatietä.
[muokkaa] Potkela
Snegirøvka, Snegirjovka
Potkela on Raudun eräänlainen esikaupunki, jossa on paljon pientaloja ja muutama hallintorakennus sekä iso turkissovhoosi. Keskustana voi pitää bussipysäkkiä, jonka vieressä on Produkty-kauppa, kylän ainoa. Kylän etelälaidalla (Pienaution ja Pienporkun kylien alueella) on laajat turkistarhat, joiden tuhansissa häkeissä on vain harvoissa eläimiä.
Alue vaikuttaa osittain autiolta, mutta siellä ylläpidetään jäljelle jääneiden eläinten ruokintaa. Surkeat eläimet elävät omissa ulosteissaan, ja suurin osa häkeistä on raunioina. Häkkien vierellä on hiekkatien varrella kaatopaikka, joka on äskettäin maisemoitu.
[muokkaa] Riikola ja Palkeala
Zamost¡e, Zamoste
Riikolan vanha kylä sijaitsee tunnetumman Palkealan kylän pohjoispuolella siten, että niiden väliin jää korkea kukkula-alue. Noin kolmen kilometrin matkalla on lähinnä pientaloja ja datsoja, matkan varrella sentään yksi äskettäin pystytetty ortodoksiristi. Sen lähellä on uusi kauppa, joka on auki 10–21.
Muutaman talon tunnistaa periytyvän suomalaiskaudelta. Lähimpänä hiekkaista päätietä on hylätty sovhoosinavetta, jonka sisällä on ruostuneita juottoputkia ja yleinen sekamelska.
Palkeala oli tärkeämpi kylä. Se sijaitsee etelään kulkevan hiekkatien varrella. Aukea mäki tarjoaa hienot maisemat joka suuntaan, mutta asutusta ei ole säilynyt.
Palkealan ortodoksikirkon paikka jää helposti huomaamatta. Vanhojen puiden keskellä on kivi, johon on kaiverrettu teksti ”Tällä paikalla sijaitsi Palkealan ortodoksinen kirkko 1865–1939. Kristus nousi kuolleista”. Vain 300 metriä pohjoiseen on ortodoksinen hautausmaa, jossa on muutamia tuoreita hautoja.
Sitäkin suurempi on komea hautakivi, jossa lukee ”Runonlaulaja Larin Paraske 1833–1904, Tuulet toivat runovirret, ahavoiset antelivat, Meren aaltoset ajoivat, meren tyrskyt työntelivät”. Larin Paraske ei kuitenkaan ole tiettävästi haudattu hautakiven alapuolelle. Tarkkaa haudan paikkaa ei tunneta.
[muokkaa] Sirkiänsaari
Peski, Peski
Pieni kylänpahanen sijaitsee syrjässä kaikesta muusta hiekkatien varrella. Kylässä on tiiviisti datsoja mutta ei mitään palveluja. Ajaminen kylän kautta tarjoaa kuitenkin kiinnostavia karjalaismaisemia.
Raudun kirkon suunnasta tultaessa on entinen Huuhti, jonka niityt nousevat kukkulalle noin 3 km Sirkiänsaaren pohjoispuolella. Täältä pohjoiseen on tien itäpuolella hylätyn metsätalon rauniot. Metsäpirtin suunnalla on entisen Korleen kylään huonokuntoinen silta 5,5 km Sirkiänsaaren risteyksestä pohjoiseen.
[muokkaa] Vanha raja
Kun Viipurin lääni palautettiin Suomelle 1812, vakiintui autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan raja Koskitsanjoen sillalle. Tämä raja tunnustettiin 1918 ja sovittiin sopimuksin Tartossa 1920 ja vahvistettiin 1932.
Nyt historiallisia tosiasioita voi muistella tällä sillalla, vaikka vanhaa rajaa ei ole haluttu merkitä millään muistomerkillä. Sen sijaan Venäjän puolella on muistomerkki, jonka mukaan ”21. lokakuuta 1927 rajavartija Andrei Korobitsyn on tehnyt sankarillisen uroteon suojellessaan Neuvostoliiton rajaa”.
Rajalle on vaivatonta ajaa pohjoisesta viimeiset kaksi kilometriä, koska matka on erinomaista asfalttia.
[muokkaa] Eteläinen Rautu
Raudun risteyksestä kulkee vilkas liikenne Pietarin suuntaan. Varsinkin perjantaisin (pohjoiseen) ja sunnuntaisin (etelään) liikenne on vilkasta.
[muokkaa] Maanselkä
Ivanovo, Ivanovo
Korkealla paikalla sijaitseva kylä tarjoaa päätien viereiseltä niityltä maiseman jopa Laatokalle asti. Kylän alueella on ¬Lukoil-bensa-asema, joka myy 95E-bensaa ja kahvia ja voileipiä. Sen vieressä on kallis Ivanyts-ravintola. Toisella puolella on autokorjaamo ja ravintolaksi kasvanut kalalampibisnes.
Noin 100 metriä etelään on Kafe, joka myy ainakin kesällä shashlik-lihavartaita, olutta ja lisukkeita. Kylän pituus on 1,4 km. Muutama vanha puutalo näyttää olevan suomalaista tyyliä. Kylän eteläpuolelle on rakennettu massiivinen talviurheilukeskus, jossa on komeat laskettelurinteet, hotelli, ravintola ja muita palveluita.
[muokkaa] Miettilä
Novojilovo, Novozhilovo
Vanha suomalainen Miettilä on osittain tallella: kylän pohjoispuolella on jyrkkä rinne jokilaaksoon, ja vanha suomalainen kansakoulu on säilynyt kylässä. Siinä on ollut Magazin-kauppa, mutta itse rakennus on huonossa kunnossa. Koulun kohdalla, tien toisella puolella on pieni lampi. Myös suomalainen navetta on säilynyt kylässä. Kylän länsipäässä, noin 3,5 km päätieltä, on kauppa, joka on auki 9–22.
[muokkaa] Nuijala, Raasuli, Savola
Orehovo, Orehovo
Raudun eteläisimmät kylät ennen vanhaa rajaa Pietarin suuntaan ovat ka¬donneet sotien melskeissä. Valtatie nousee korkealle maisemapaikalle, ja niittyjen keskellä on joitakin yksittäisiä datsoja.
Maantien ja varsinkin rautatien itäpuolella on Suomen Karjalan laajin datsa-alue, joka leviää vanhalta rajalta 5 km pohjoiseen. Rautateillä datsakyliä palvelevat asemat ”67 km” ja ”69 km”.
Vanhaa rajaa ei voi enää luonnossa havaita, mutta Käkisalmen piirin raja sijaitsee suunnilleen vanhan rajan kohdalla. Suomen raja-asema sijaitsi korkealla kohdalla, itse raja alemmalla.
