SALMI
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Salmista
Kokonaispinta-ala 1939: 1423 km²
Maapinta-ala 1939: 1402,1 km²
Asukkaita: 1939: 14 073
Asukastiheys 1939: 8,9/km²
Kyliä: 30, näistä nyt asuttuja: 11
Salmi tarjoaa loputtomasti erämaakokemuksia, mutta myös runsaasti suomalaisen sivilisaation muistoja ja luonnonkauneutta Laatokan rannoilla. Ennen sotia Salmi oli Laatokan pohjoisrannalla Suomen itäisin kunta. Salmin asukkaista suuri osa oli ortodokseja. Sahateollisuus sekä maa- ja metsätalous työllistivät Suomen salmilaisia.
[muokkaa] Salmin historia
Salmista on löydetty kivikauden esineitä. Miinalasta on löydetty myöhemmän rautakauden esineitä. Ortodoksisia jäänteitä säilyi 1500-luvulta, jolloin Salmin pogosta oli laajempi kuin Salmin kunta oli itsenäisyytemme alussa. Valtakunnan raja vakiintyi jo Stolbovan rauhassa, jolloin raja syntyi Manssilan ja Rajakonnun (Kontu) väliin. Siinä raja säilyi sotiin asti.
Uudenkaupungin rauhan jälkeen Salmi oli osa Venäjän imperiumia, ja koko Salmi lahjoitettiin venäläisten maaksi. Suomalaisten talonpoikien ja venäläisten maanomistajien kesken esiintyi katkeria taisteluita. Kuntaan saapui pakolaisia Aunuksesta 1920-luvulla.
Mantsinsaari oli melkein oma maailmansa Salmin eteläosassa Laatokalla. Sinne kehittyi oma ortodoksinen seurakunta. Saari on nykyään käytännössä tyhjä, äskettäin saarella oleskellutta kahta mieshenkilöä lukuun ottamatta.
Salmissa oli ennen sotia viisi tehdasta ja 23 kansakoulua. Pitäjän tärkein asutus keskittyi Tuleman, Kirkkojoen ja Miinalan alueille. Salmi oli ortodoksisuuden sydänalueita Suomessa. Siellä oli kaksi ortodoksista seurakuntaa: Salmin ja Mantsinsaaren seurakunnat.
Salmin seurakunnalla oli kolme kirkkoa ja 16 tsasounaa, Mantsinsaaren seurakunnalla yksi kirkko ja viisi tsasounaa. Lisäksi Uuksussa oli kaksi tsasounaa. Näistä 27 ortodoksisesta rukoushuoneesta vain yksi, Orusjärven puukirkko, on säilynyt.
Salmin Pyhän Nikolauksen kirkko seisoo raunioituneena. Lisäksi Karkun tsasouna on säilynyt jonkinlaisessa kunnossa. Salmin luterilainen kirkko tuhoutui sotien aikana.
Salmin siviiliväestön evakuoimaton osa joutui heti talvisodan alussa taistelujen jalkoihin. Puna-armeija ylitti rajan Käsnäselässä ja etelässä Manssilassa. Salmi menetettiin jo 4.12.1939 mennessä ja suomalaiset vetäytyivät puolustusasemiin Impilahden Kitilään. Mantsinsaari säilyi suomalaisilla, ja sieltä käsin pommitettiin vihollisen joukkojen liikkeitä.
Talvisodassa puolet Salmin rakennuksista tuhoutui. Sodan jälkeen Salmin luterilaista kirkkoa käytettiin tanssisalina ja sakaristoa viinakauppana. Hautausmaan kivet oli viety punaupseerien haudoille. Taloja oli ehditty siirtää syrjäkylistä ja Mantsinsaaresta keskuskyliin.
Jatkosodassa Salmi vapautettiin nopeasti. Läpimurto Suomen valtakunnan rajalle ja sieltä Aunuksenkarjalaan tapahtui 23.7.1941. Salmilaisia palasi kotiseudulleen noin 73 prosenttia väestöstä. Kaikki pellot saatiin viljelykseen. Jatkosodan loppuvaiheessa puna-armeijan hyökkäys Suomeen Syvärin rintamalla alkoi 20.–21. kesäkuuta 1944. Puna-armeijan Karjalan Rintama kulki nopeasti Salmin läpi jatkamaan taisteluja Impilahden alueella.
Sotien jälkeen Salmin alueelle kehitettiin neuvostoliittolaisia kollektiivitiloja ainakin Miinalaan, Lunkulansaarelle, Mantsinsaarelle, Kirkkojoelle, Räimälään. Nyt kaikki näistä on raunioina, muutamaa navettarakennusta lukuun ottamatta.
Räimälästä kehitettiin keskuskylää kerrostaloineen. Myös Tulemassa oli keskeisiä palveluja. Karkussa ja Uudessakylässä oli pioneerileiri. Näistä Karkku on tuhottu raunioiksi. Uuksalonpäässä on salaperäinen hylätty sotilaallishenkinen laiturirakennelma.
[muokkaa] Salmin asutus
Nyt Salmi on supistunut lähes asumattomaksi erämaaksi, jossa on vain kaksi varsinaisesti elinkelpoista kylää: keskuskylä Tulema (nykyinen Salmi) ja Räimälä. Vain Räimälässä on rakennettu neuvostoaikana kerrostaloja. Muualla on vain vanhoja, huonokuntoisia puutaloja, joissa asuu harvoja ihmisiä: Uuksu, Kirkkojoki, Miinala, Karkku, Manssila, Orusjärvi, Lunkulansaari ja Käsnäselkä.
Voidaan olettaa, että asioiden pysyessä ennallaan vuosikymmenen aikana osa näistä kylistä tyhjenee luonnollisen poistuman kautta. Näissä kylissä ei enää ole palveluja eikä työpaikkoja, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Samalla melkein 20 vanhaa salmilaiskylää on jäänyt tyhjäksi, odottamaan muutosta nykyiseen tilanteeseen.
[muokkaa] Salmin kulkuyhteydet
Salmin halki kulkee rautatie Aunuksen ja Pitkärannan välillä. Asfaltoituja maanteitä kulkee kaksi lännen ja idän välissä. Rantatie yhdistää Pitkärannan ja Aunuksen Salmin alueen kautta. Pohjoisessa uusi erinomainen asfalttitie oikaisee vanhan suomalaisen tieyhteyden ja eristää vanhat asuinalueet syrjäseuduiksi.
Uusi tie kulkee Koirinojalta Vieljärven suuntaan, ja tarjoaa kaksi risteystä Käsnäselän kylän eri osiin. Hiekkatie yhdistää Tuleman Mantsinsaaren entiselle lossille. Ajokelpoiset tieyhteydet rantatieltä mahdollistavat ajoreitin Rajaselkään ja Orusjärvelle. Tieyhteyksiä on myös Tuleman pohjoispuolisille voimalaitoksille ja etelään Uuksalonpään suuntaan.
[muokkaa] Salmin luonto
Salmin luonto on hyvin vaihtelevaa. Pohjoisosat ovat nyt asumatonta erämaata, jossa on järviä ja syviä metsiä. Pitkät joet hallitsevat vesistöjä. Lännessä on Uuksunjoki, joka seurailee pitäjän länsirajaa.
Joessa on useita mahtavia koskia, joista etelästä pohjoiseen mainittavia ovat Uuksunkoski (korkeus 4,8 metriä), Ylä-Sahankoski (neljä metriä), Kivikulmankoski (5,1 metriä), Sirnitsinkoski (2,7 metriä) ja Jukokoski (4,4 metriä).
Vielä merkittävämpi on Tulemajoki, joka laskeutuu Salmin keskuskylän, Tuleman, halki. Joessa on merkittäviä koskia, joista korkeimmat ovat Suur-Jukakoski (12,2 metriä) ja Pien-Jukakoski (9,9 metriä). Lunkulansaari ja Mantsinsaari muodostavat omat erikoisuutensa.
Saarilla on jonkin verran soita, ja nykyään lähes asumattomina ne muodostavat arvokkaita kasvualueita harvinaisille kasvilajeille sekä linnustolle.
[muokkaa] Salmin kylät
[muokkaa] Tulema (Salmin kirkonkylä)
Salmi, Salmi
Kolmen kilometrin pituinen Salmin kylä tarjoaa paljon ihmeteltävää. Nykyään Salmin kylässä asuu melkein 2000 asukasta. Neuvostoaikana suuri osa oli töissä Mantsinsaaren suuntaan sijaitsevassa sovhoosissa.
Salmin ortodoksisen kirkon rauniot sijaitsevat rautatien takana kukkulalla. Kirkko rakennettiin 1824, mutta se tuhoutui sodassa. Kirkon vieressä on valtava linkkitorni, ja kirkon ympäristöstä löytää häpäistyjä Suomen kansalaisten hautakiviä. Yksi tällainen hautakivi – 1899 kuollut kauppaneuvoksetar Marfa Hosainoff – on kaadettu venäjänkielisestä tekstistä huolimatta.
Kirkko on helppo havaita, ja risteyksen löytämistä helpottavat maamerkkinä toimivat päätien varressa sijaitsevat sotamuistomerkit. Kookkain on venäläisten monumentti, jossa hopeanväriset mies ja nainen nöyristelevät punatähtipaaden edessä. Kyltti muistelee 24.–28. heinäkuuta 1941 tapahtumia Lunkulansaaressa ja Mantsinsaaressa.
Suomalaisessa muistokivessä lukee ”tässä lepää yli neljäsataa salmilaista sankarivainajaa – olkaa iäti muistetut te autuuteen kutsutut”. Muistomerkki pystytettiin 1992.
Salmin asema sijaitsee 1 km kirkon alapuolella sijaitsevilta sotamuistomerkeiltä. Se on kaksikerroksinen sininen neuvostoaikainen rakennus, joka on edelleen käytössä.
Muistomerkkejä vastapäätä on tie, joka seurailee Tulemajokea kohti Laatokkaa. Tien oikealla puolella on sininen kulttuuritalo (entinen suomalainen työväentalo), ja pian vasemmalla useita vanhoja omakotitaloja, joilla on miljoonan ruplan paikka joen rannassa. Kesällä rantasaunat ja venevajat ovat idyllinen näky.
Päätiellä ylitetään Tulemajoki itään. Risteyksen vieressä joen rannalla tien oli vielä äskettäin kookas, keskeneräinen majoitusliike. Lopulta hirret vietiin muualle. Myös jo valmiiksi ehtinyt hotelli ”Toinen Nuoruus” paloi 1992. Tämän hotellin rauniot ovat näkyvissä ylhäällä kirkon vieressä. Mantsinsaaren risteyksen lähellä on uusi ortodoksinen tsasouna.
Salmissa on paljon palveluja. Ennen siltaa monumentteja vastapäätä on kioski. Noin 100 metriä ennen torialuetta vasemmalla on punaisessa talossa apteekki, posti ja pankkikonttori. Keskusta on 500 metriä sillalta itään oleva aukio, jonka varrella on usein torikauppaa.
Kirkas punakeltainen Stolovaå eli ruokala, auki 09–21 on ainoa ruokapaikka Pitkärannasta itään vanhan Suomen puolella. Vieressä on sinipunainen kauppa Merkurij (auki 09–21), mutta parempi on tiilirakennuksen Produkty eli Magazin 11, joka on auki 09–24. Viereinen Magazin 1 on sekatavaraliike, joka on auki 10–20.
Salmin hautausmaa sijaitsee kylän itäpuolella. Se on ulkoisesti tyypillinen venäläinen hautausmaa, mutta löysimme muutaman suomalaisen haudan: majakkamestari Nyström kuoli 1902, emäntä Ristiina Silvennoinen vuonna 1901.
Keskellä hautausmaata on kookas Aunuksen retkikunnan uhrien muistomerkki: kookkaan kivipaaden ympärille on ristin muotoon kiinnitetty kivilaattoja nimineen, yhteen on kirjoitettu ”14 tuntematonta”. Muistomerkissä on sanat ”Kaaduitte nuorna, nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimouskon”.
[muokkaa] Miinala
Tämä joen varteen kasvanut kylä on ainoa säilynyt joenvarsikylä Karjalassa. Se muistuttaa suuresti Aunuksen seudun kyläkokonaisuuksia ja Vienan Jyskyjärveä. Miinalanjoen varrella on edelleen puutaloja joen molemmin puolin. Viime aikoina maisema on kuitenkin rapistunut. Joen yli kulkeva puusilta on hajonnut käyttökelvottomaksi.
Miinalan länsiosassa on Tulemasta Lunkulansaareen johtavan tien varressa raunioitunut sovhoositila. Sillan pohjoispuolella, tien itäpuolella olevassa puistossa on neuvostoaikainen patsas. Kylän alueella ei ole mitään palveluja.
[muokkaa] Karkku
Karkku
Karkku on Venäjän olosuhteissa kuoleva mutta edelleen asuttu kylä. Siellä on useita viehättäviä puutaloja, joitakin lehmiä ja lampaita. Harmaus ja suomalaisuus tarkoittavat edellä mainittua viehättävyyttä. Kylä on viehättävä, niittyjen ympäröimä kokonaisuus, joka voisi olla asutettavissa maanviljelyä ja omakotitaloasutusta varten.
Karkun kylän ympäristössä on 2000-luvulla tehty uraanin koeporauksia. Pahimmassa tapauksessa Salmin alueella aloitettaisiin uraanin louhinta lähivuosina.
Kylässä oli suomalaisen koulun yhtey¬teen laajennettu neuvostoaikainen Lastotska-pioneerileiri, jota tuhottiin elokuussa 2002. Valkotiilinen päärakennus oli vandalisoitu, ja hirsistä rakennettu ruokala tuhottiin raunioiksi. Viime käynnillä muutama rakennus oli edelleen ehjänä vanha koulurakennus ja pari muuta taloa enää luurankoja, mutta osa rakennuksista jo maan ta¬salla.
Kylässä ei ole mitään palveluja.
[muokkaa] Lunkulansaari
Ostrov Lunkulansaari
Lunkulansaari on kuin alkusoittoa Mantsinsaaren tyhjälle autiudelle. Pitkänomainen, melkein itsekin tyhjentynyt Lunkulansaari on läpiajojuttu niille, jotka mielivät päästä Mantsinsaarin entiselle lossille. Saaressa on enää yksi nimetty ja asuttu kylä.
Toinen asutus sijoittuu Mantsinsaaren lossin molemmin puolin Lunkulansaaren pohjoiskärkeen. Lähes asumaton, Laatokan suurimpiin saariin kuuluva Lunkulansaari tarjoaa varmasti paljon hiljaisia piilopaikkoja niille, jotka eivät halua tai pysty menemään Mantsinsaaren rauhaan, vaan haluavat löytää suojaisan leiripaikan Laatokan rannalta jo täällä.
Suomen kaudella Lunkulansaaressa oli ainakin viisi kylää. Näistä neljä on nyt autioina.
Perämaa on ensimmäinen Lunkulansaaren kylä heti sillan jälkeen. Kylä on asumaton. Vain niityt leviävät molempiin suuntiin tien vierellä. Kylässä oli kansakoulu ja asutusta, mutta nyt näistä ei enää ole merkkiäkään. Kylässä on kuitenkin epätavallinen erikoisuus. Kun ajaa Hiivan kylän suuntaan (etelään), näkyy niityllä omituisia metalliputkia, kuin sukellusveneen periskooppeja! Ne lienevät vanhan neuvostomaatalouden hylkäämiä juottoputkia.
Hiiva sijaitsee saaren eteläosassa ja on asumaton. Sinne on risteys 200 metriä Lunkulasaaren sillan jälkeen vasemmalle. Tietä ei ole loppuun saakka tutkittu tätä kirjaa varten, mutta tie tuskin on ajokelpoinen henkilöautoille. Hiivan tienoilla oli jatkosodan aikana Suomen ilmavoimien 1150 metriä pitkä lentokenttä, jonka yhteydessä oli myös lentokonehalli.
Kuronlahti on asumaton kylä Perämaan pohjoispuolella, Tiijalan eteläpuolella.
Lunkulankylä sijaitsee saaren pohjoisosassa, Tiijalan pohjoispuolella. Se on myös asumaton, mutta todisteita tuhotusta sivilisaatiosta voi havaita tien varrella.
[muokkaa] Tiijala
Lunkulunsaari, Lunkulunsaari
Suunnilleen vanhan Tiijalan kylän paikalle perustettu neuvostoasutus on kylteissä nimetty Lunkulunsaareksi ja on edelleen asuttu. Kylässä on vanhoja harmaita rakennuksia tien molemmin puolin sekä entinen neuvostoaikainen kollektiivitila. Se on ollut suuri navettarakennus, jossa on ollut maidon jalostuslaitteita. Ne on rikottu ja navetta on raunioina. Saarella on kuitenkin 2000-luvulla ollut yhä lehmiä.
Kylässä on kauppa, joka on ainakin äskettäin ollut vielä auki ma–pe 11–15 ja 17–19, la 11–17. Talojen savupiipuista nousee yhä savua, joten lopullisesti kylää ei vielä voi julistaa kuolleeksi.
[muokkaa] Mantsinsaaren lossikylä
Mantsinsaaren lossiyhteyttä ei enää ole olemassa. Mantsinsaareen pääsee vain veneellä.
Entisen lossin läheisyyteen on kuitenkin kasvanut pienikokoinen kylä. Laiturilla on muutama kalastusalus, ja itse lossivanhus, tuo surkea ruostunut metallikelluke, makaa laiturin eteläpuolella rannalle viskattuna. Laiturin lähellä olevasta rakennuksesta kannattaa kysellä venekyytiä kapean salmen yli pengertielle. Laiturin vieressä kokeiltiin syksyllä 2004 jonkinlaista kalanistutustoimintaa.
Laiturin vierestä kulkee kunnioitusta herättävä sähköjohto Mantsinsaarelle. Johdot on kuitenkin katkaistu jo pengertien varrella, joten uljaat pylväät lupailevat liikoja!
Ennen saapumista lossille jää tien vasemmalle puolelle kasvun merkkinä pieni rakenteilla oleva datsakylä, joka oli vielä kesken kirjan mennessä painoon.
[muokkaa] Mantsinsaari
Laaja Mantsinsaari on luonnontilaan muuttuva laaja saari, jonka historia on pitkä ja kunniakas.
Lossiyhteys on kadonnut Lunkulansaaren ja Mantsinsaaren välillä, ja saaren kaksi viimeistä asukasta taistelevat elämänmahdollisuuksista saarella, jolla ei enää ole sähköä.
Saaren pääkylä on Peltoinen. Se oli Mantsinsaaren keskus ja on edelleen asuttu. Kylässä on kaksi asumiskelpoista taloa ja kaksi asukasta, yksi suomalainen ja yksi venäläinen. Näiden talojen ohella kylässä on noin 20 rakennusta, kaikki raunioina tai lähes raunioina.
Kylän pohjoispuolella on raunioituneita kasvihuoneita. Kylän kaakkoisrajalla on vanha hautausmaa, jossa on runsaasti hyvin säilyneitä hautakiviä Suomen kaudelta. Hautausmaan takana on hylätty, raunioitunut kollektiivitilan navetta. Siellä piileksi viime käynnillä kaksi hevosta, omassa lannassaan, niiden harjat kasvaneena, ilmeisesti hylättyinä tai laiminlyötyinä.
Kylän ympäristössä on kaksi pientä perunamaata, muutoin koko kylän alue on niittyä. Kylällä on suuria maisemallisia ja luontoarvoja. Se on saanut uudistua Neuvostoliiton kaaduttua ja lossiliikenteen lakattua.
Peltoisten kylän pohjoispuolella on tyhjä ja asumaton Suonkylä, ja länsipuolella Laatokan rannalla Peipposenkylä eli Peiponen.
Saaren eteläosa on asumaton ja tyhjä. Peltoisten kylän kaakkoispuolella on Suurisuo, ja sen länsipuolelta on aiemmin kulkenut tie etelään. Matkan varrelle tulee entinen Oritselkä: Kylä on asumaton.
Täältä etelään on entinen Työmpäinen, sekin asumaton. Kylän länsipuolella Laatokan rannalla on entinen suomalainen Härkämäen patteristo, joka oli merkittävässä roolissa jatkosodan aikana. Patteristosta on jäljellä hyväkuntoiset tykkiasemat, raunioitunut tulenjohtoasema ja romahtamaisillaan oleva puukasarmi.
Työmpäisten eteläpuolella on entisen tsasounan jäänteet. Kesällä 2004 suomalaiset pystyttivät muistomerkkejä Mantsinsaarelle.
[muokkaa] Läntinen Salmi
Läntinen Salmi käsittää päätien kohteet ja muut Salmin läntisessä osassa sijaitsevat kylät kun saavutaan Impilahden suunnalta kohti itää.
Vanhoista suomalaiskylistä asuttuja ovat vain Uuksu ja Kirkkojoki. Uudessakylässä on koulu pystyssä, mutta sen luota itään ovat kadonneet Bräysy, Terhala, Griisala ja virallisestikin kyläksi laskettu Mäkipää. Nämä neljä kylää sijaitsevat Laatokan rannan suunnalla.
[muokkaa] Ylä-Uuksu
Uuksu
Ylä-Uuksu eli nykyinen Uuksu sijaitsee samannimisen joen varrella, ennen sen laskemista Laatokkaan. Ohikulkijat eivät aina ymmärrä mitä merkittävää tähän kylään liittyy.
Uuksunjoen kuohut ovat peräisin Salmin pitäjän erämaista. Joki laskee Laatokan syvään lahteen, joka lännessä muodostaa pitkän, asumattoman ja seikkailuja tarjoavan Uuksalonpään niemimaan. Koskessa on komea sähkölaitoksen padon raunio.
Nykyään luonnonkaunis Uuksu on harvaan asuttu kahden kilometrin pituinen kyläkokonaisuus. Vaikka taloista moni näyttää suomalaisilta, täällä on myös muuta katseltavaa. Noin 500 metriä sähkökeskuksesta Salmin (tai 800 metriä sillalta Pitkärannan) suuntaan on entinen sähkölaitos, joka on tien itäpuolella.
Tien tasolta on polku lähimmän patoseinämän päälle. Normaalisti koski kuohuu alla, mutta syksyllä 2003 oli niin kuivaa, että myös toinen uoma oli saavutettavissa kuivin jaloin: siellä oli aiemmin varsinainen sähkövoimala.
Täällä tehtiin jatkosodan loppuvaiheissa merkittäviä tekoja. Uuksun patosilta oli henkireikä suomalaisille kesällä 1944 jatkosodan vetäytymisvaiheessa, kun osa perääntyvistä suomalaisista oli jäänyt mottiin runsaan kilometrin päähän ylävirtaan. Niinpä suomalaiset keksivät hyödyntää Uuksun patosiltaa, ja suomalaiset pelastettiin omalle puolelle. Koko Uuksunjoki oli merkittävä vaihe parin viikon aikana, kun suomalaiset vetäytyivät Syväriltä.
Sillan itäpuolella on neuvostoaikainen monumentti: tyylitelty lentokoneen pyrstö. Uuksun kylän itäpuolella tie ylittää rautatien. Risteyksessä on rautateiden vartiokoppi, jossa tuntuu aina olevan joku valvomassa junien kulkua. Toinen rajanylitys on sillan länsipuolella: tie jatkuu etelään Ala-Uuksun kautta Uuksalonpään niemimaalle.
Ylä-Uuksun ja rautatien eteläpuolella on Ala-Uuksu, jossa on jonkin verran venäläisten kesämökkejä eli datsoja.
Tie Uuksalonpään suuntaan jatkuu ajokelpoisena mutta heikkenevänä. Välillä hiekkatie hipaisee Laatokan rantaa. Maisemat ovat paikoitellen näyttäviä. Uuksalonpää on nyt asumaton kylä, jossa on hyvin vähän jälkiä suomalaisten tuhotusta sivilisaatiosta.
Neuvostoaikainen jättikokoinen laiturirakennelma on jäänyt niemimaan itärannalla säiden armoille ja on nyt osittain rikkoutunut. Sen luota tie nopeasti heikkenee ja etelään mentäessä on mahdollista löytää hyvin hiljaisia paikkoja leiriytymistä varten. Alueella on kuitenkin Pitkärannasta ulottuva GSM-verkko.
[muokkaa] Uusikylä
Vain Uusikylä on jäljellä niistä kylistä, jotka sijaitsivat ennen sotia Uuksun ja Kirkkojoen välisellä maantieosuudella.
Tosin täälläkin on jäljellä ainoastaan 1919 perustettu koulu. Siitä tehtiin neuvostoaikana pioneerileiri, joka on edelleen olemassa, tosin rapautuneena. Siellä on näkynyt lapsia vielä 2000-luvulla, mutta se on ollut myös usein tyhjillään.
Kaksikerroksinen koulurakennus on maalattu punertavalla maalilla, ovessa lukee Ulybka ja sisällä on ankeita sänkyjä. Uteliaat voivat kurkistaa ikkunoista sisään rakennuksen takana olevilta portailta, jos paikka on autio.
Pihalla on luvattomasti kopioituja Disney-hahmoja ja muita absurdeja neuvostotaiteen helmiä: punainen torvipoikakuva sadekatoksineen ja kädetön lapsi pingviinien kanssa. Koko alueeseen kuuluu useita pienempiä puutaloja.
Laatokan rannalla on täältä Uuksun suuntaan venäläisten mökkikyliä.
[muokkaa] Kirkkojoki
Kirkkoøki, Kirkkoyoki
Kirkkojoki koostuu nykyään kolmesta erillisestä osasta. Ylempi kylä on päätietä seurailevaa harvaan asuttua kylämaisemaa, jossa on puutaloja ja hökkeleitä. Joen rannalla alhaalla kulkee toinen kylänraitti, jonne pääsee hiekkatietä pitkin. Näistä erillään on aikanaan hyvin kookas kollektiivitila, jossa viime käynnillä oli edelleen lehmiä. Tosin neljästä isosta navettarakennuksesta kolme on täysin raunioina, ja lehmät on ahdettu ainoaan ehjään rakennukseen.
[muokkaa] Kasakkalahti
Kirkkojoen ja Salmin puolivälissä on Laatokan rannalla vanha suomalainen sotilaskohde: valkoinen rakennus. Sen ovat venäläiset ottaneet poikakodiksi, ja rakennuksen oviaukoissa vilahteleekin talon asukkaita vähän väliä. Suomalaisen rakennuksen lähelle on neuvostoaikana rakennettu myös muita taloja, ja niissäkin oli viime käynnillä asutusta.
[muokkaa] Itäinen Salmi
Tuleman kylästä itään on vain kaksi asuttua kylää, Räimälä ja Manssila.
Räimälän itäpuolella ollut Varpaselkä on tyhjä ja asumaton. Sinne on huomaamaton risteys Räimälän itäpuolella. Toinen tyhjennetty ja asumaton entinen kylä on Virtelä, joka sijaitsi aivan rajalla Manssilan itäpuolella. Se ei ole maantien varrella vaan noin kilometrin päässä tieltä pohjoiseen mäen huipulla.
[muokkaa] Räimälä
Råimålå, Rjajmjalja
Tämä pitkä, noin 700 asukkaan kyläneuvostokeskus tarjoaa paljon katseltavaa, koska suomalaisia taloja on vielä jonkin verran pystyssä. Räimälän asutus on kasvanut Änäjoen molemmin puolin, ja joesta voi pyytää lohta.
Kylään on huhupuheiden mukaan rakennettu pieni hotelli, ja siellä järjestetään kotimajoitusta. Hotellilla ei ole kylttiä, vaan se löytyy kyselemällä Miinalanjoen rannalta. Isossa talossa on sauna, keittiö ja suihkut.
Kyläkeskustassa on kookas kulttuuritalo, jonka länsipuolelta kulkee päätie joen suuntaisesti Laatokan suuntaan. Heti risteyksessä on Produkti-kauppa, auki 10–22. Sen vieressä on posti ja leipäkauppa. Urheilukentän takana ovat elokuvateatteri ja Räimälän kyläneuvoston hallintotalo. Kylässä on ajoneuvovarikko ja kauempana päätieltä jonkinlainen navettarakennus.
[muokkaa] Manssila
Mansila, Mansila
Vanhoina aikoina Manssila oli Suomen itäisin kylä Laatokan rannan tuntumassa. Nykyisessä neuvostotyylisessä on jonkin verran uusia taloja ja siisti Teremok-kioski, josta voi hankkia purtavaa ja juotavaa 9–21 tai miten sattuu.
Manssilassa on runsaasti nähtävää. Asfaltoidun päätien varresta voi havaita vanhojen suomalaistalojen perustuksia. Laatokan suuntaan on laajoja asumattomia niittyalueita, joiden läpi risteilee asfalttiteitä vailla määrää.
Päätien pohjoispuolella on entinen tsasouna ja hautausmaa. Se löytyy, kun ajaa neuvostoaikaisen ”varikon” romujen vasemmalta puolelta yläs ja kääntymällä vasemmalle. Alueella on valkoinen ortodoksinen muistoristi sekä muistokivi, jossa lukee: ”Tällä pyhällä paikalla on toiminut Manssilan Pyhän Aleksanteri Nevalaisen kirkko vuosina 1906–1944. Pyhä Aleksanteri, rukoile Jumalaa meidän puolestamme. Manssilan nuorisoseura Rajakivi 15.6.1994.”
[muokkaa] Suomen vanha itäraja
Vanhan Suomen ja Neuvostoliiton raja kulki Manssilan ja Rajakonnun (Pogrankondushi) välissä. Kun ajat itään Manssilan kylän ohi, pysäytä ennen Pogrankondun kylttiä.
Katsele noin 15 metriä ennen kylttiä vasemmalle. Sähköpylvään juurella oli vielä vuonna 2004 kivi, jossa luki toisella puolella Suomi, toisella CCCP. Rajapyykin takana, Suomen puolella, on hylätty vihertävä talo. Siitä talosta oli aikoinaan mahdollisuus keskustella rajan takana asuvien kanssa ääntä korottamatta.
Nykyään rajalla voi kuiskata hiljaa itsekseen ”Nyt juur! Täl hetkel Hiatasen poika astus ulkomail. . .” Jatkoyhteydet Itä-Karjalaan sivulla 449.
[muokkaa] Keskeinen Salmi
Salmin pitäjän keskinen osa on tavoitettavissa eteläiseltä rantatieltä mutta ei Käsnäselän suunnalta. Jo Suomen kaudella enimmäkseen asumatonta erämaata ollut laaja metsäalue on nyt vieläkin autiompi ja tyhjempi.
Orusjärvi on tällä seudulla ainoa asuttu kylä. Orusjärveltä tie jatkuu pohjoiseen ainakin alkuun ajokelpoisena. Välittömästi Orusjärven pienen kylän pohjoispuolella on samannimisen, melkein pyöreän järven ympärillä ollut Päällysjärvi, joka on nyt täysin tyhjä ja asumaton. Siellä oli ennen sotia parikymmentä taloa.
Päällysjärven pohjoispuolella on Tenhunjärvi, jonka pohjoispuolella oli muutamasta talosta koostunut Tenhunkylä. Täältä pohjoiseen oli samannimisen järven rannalla Palojärvi, jossa oli kansakoulu ja runsaasti taloja. Se on asumaton. Edelleen noin 5 km koilliseen, vanhan Suomen itärajan tuntumassa oli Kaunoselkä, joka on nyt täysin autiota erämaata.
Orusjärven eteläpuolelle jää entinen Hanhiselkä, jossa oli Suomen kaudella kansakoulu. Siellä ei ole enää asutusta.
Orusjärveltä suoraan itään, valtakunnan rajalla, oli ennen sotia pieni Kanabrojärvi samannimisen järven rannalla. Sinne on olemassa tieyhteys, mutta kylässä ei ole mitään rakennuksia saatikka asutusta.
[muokkaa] Kovero
Kovero on nykyään asumaton kylä Salmin kirkonkylän, Tuleman, pohjoispuolella. Sen sijaan matkalla kohti Koveroa on mahdollista tutustua suomalaisten vesivoimaloiden nykyiseen tilaan. Samalla Tulemajoen seutu tarjoaa hyvät mahdollisuudet omatoimiseen telttailuun, jos tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Jonkin verran liikennettä esiintyy tälläkin seudulla, mutta Tulemajoki on niin idyllinen, että kannattaa etsiytyä näihin maisemiin.
Pohjoisempi koski on Iso-Juka, jonka alueella oli jo Suomen kaudella vesivoimala. Maantie on joen länsipuolella, ja joen itäpuolella oli ennen sotia ”kalansiitoslaitos”. Eteläisempi vesivoimala on nimeltään Pieni-Juka. Sinne on päätieltä mutka itään, ja tie johtaa perille. Siellä on edelleen vesivoimala rakenteineen pystyssä.
[muokkaa] Rajaselkä
Tämä nykyään täysin tyhjä kylä tarjoaa mielenkiintoisen ajoreitin Suomen laillista itärajaa pitkin Orusjärvelle.
Kartalta katsoen Rajaselkä sijaitsee Manssilan pohjoispuolella vanhan rajan vieressä. Sinne on kuitenkin ajettava Manssilasta ensin länteen ja sitten järvialueelta, Saarijärven rannalta, käännyttävä oikealle (pohjoiseen).
Tie kulkee Änäjoen yli ja erämaan halki kunnes saapuu korkealle mäelle, jonka ylimmässä paikassa on suomalaisen sivilisaation todisteet: kasa kiviä. Kaiken muun ovat valloittajat tuhonneet. Mielenkiintoinen on ekskursio niityn poikki ja mäkeä alas.
Tie kulkee koilliseen kohti vanhaa rajaa, joka sijaitsee Änäjoen varressa. Tie laskee jyrkästi alas niityille, joiden takana piileksii Änäjoen hiljainen virta.
Rajaselästä pohjoiseen ajokelpoinen tie seuraa Venäjän laillista länsirajaa pohjoiseen. Ylhäältä niityn keskeltä ajetaan 5,7 km risteykseen, josta jatketaan suoraan (ei oikealle) ja vielä 2,8 km Y-risteykseen, josta valitaan vasen, läntinen tielinja.
Tästä risteyksestä 2,4 km päässä on tien vasemmalla (länsi-) puolella havaittavissa suomalaisen asutuksen jäänteitä sekä todisteita siitä, että tie on ollut olemassa ainakin jatkosodan aikana, vaikka vanhoissa kartoissa ei tielinjaa näy: tien varressa näkyy vähän väliä syviä painanteita, joissa on suojattu sotakalustoa taistelujen aikana. Pohjoisessa, 18,6 km Rajaselästä pohjoiseen tie yhtyy Orusjärvelle johtavalle tielle.
[muokkaa] Orusjärvi
Orus™årvi
Pieni koukkaus syvälle Karjalan sydämeen kestää korkeintaan muutaman tunnin. Kohtuullisen hyväkuntoinen hiekkatie vie vanhaan suomalaiseen ortodoksikylään, jonka vanha puukirkko vuodelta 1905 on edelleen pystyssä, ikkunat peitettynä ja remonttikunnossa, mutta pystyssä kuitenkin. Kirkon luota avautuu länteen huikea kareliaaninen maisema. Kylän raitilla on vanhojen rapistuneiden talojen ohella muutama uudehko venäläistalo ja itse Orusjärvi välkkyy kylän itäpuolella.
[muokkaa] Pohjoinen Salmi
Salmin pitäjän pohjoisosa muodosti ennen sotia kapean, noin 10 kilometrin vyöhykkeen, jota rajoittivat lännessä Impilahden ja Suistamon pitäjät ja idässä Aunuksen Karjalan Tuloman pitäjä. Nykyään tämä seutu on kokonaisuudessaan autiota ja asumatonta lukuun ottamatta Käsnäselän kaksoiskylää. Sekin on jäänyt uuden ohitustien valmistuttua syrjään.
[muokkaa] Käsnäselkä
Kåsnåsel¡kå
Käsnäselkä on Salmin ainoa asuttuna säilynyt kylä pitäjän koillisnurkalla. Kylässä on kaksi erillistä osaa, molempiin pääsee henkilöautolla.
Tienviitta ohjaa kylän itäiseen osaan. Siellä on runsaasti taloja pystyssä ja joitakin asukkaita. Osa taloista on hylätty ja raunioina, osa asukkaista on hyvin vanhoja. Kylässä on ainakin yksi suomenkielentaitoinen asukas.
Maisema alas järvelle on kaunis. Tie kulkee rakennusten ohi ja kuihtuu sitten pois. Tieyhteys uuteen ohitustiehen on suljettu kylän itäpuolella. Kylässä ei enää ole mitään palveluja.
Kylän läntinen osa on haastavampi. Sinne pääsee ajamalla jopa tavallisella henkilöautolla. Viimeisestä Y-risteyksestä voi ajaa molempiin suuntiin: suoraan ajamalla pääsee järven rannalle, jossa on hyvällä paikalla ainakin neljä datsaa, osa hyvin pidetyssä kunnossa sekä vanhan kansakoulun iso betoninen perustus. Tämän niemimaan eteläkärjessä on edelleen löydettävissä vanha suomalainen hautausmaa.
Käsnäselkä on luonnonkaunista seutua, joka on uuden tielinjan takia jäämässä unohduksiin. Suomen kaudella järvestä sai hyvin kalaa. Valitettavasti koko koillinen Salmi on eristetty uuden tien takia. Vanhoja järvimaisemia tai asutuksen paikkoja on nyt sompailtava kokeilemalla satunnaisia tieliittymiä ja niiden kautta löytyvän tien antia.
