SORTAVALA
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Sortavalasta
Maapinta-ala 1939: 1,4 km²
Asukkaita: 1939: 4710
Asukastiheys 1939: 3364/km²
Sortavala on nähtävyys! Missään muualla – ei edes Viipurissa – ole kaupunkimaisemaa, joka ulkoisesti on yhtä selvästi aitoa Suomea. Melkein kaikki vanhat suomalaisrakennukset seisovat paikallaan, osa surullisesti tyhjillään.
Nykyään 21 100 asukkaan kaupunki on suosituimpia matkailukaupunkeja Karjalassa: hotelleja on enemmän kuin missään muualla, ravintoloista saa hyvää ruokaa ja suomalaista kysyntää tyydyttävä yöelämä on kaiken kaikkiaan omalaatuisen kiinnostava.
Laatokan aallot liplattavat Sortavalan satamaan, josta on kauniilla säällä kutkuttavaa lähteä tutkimaan Laatokan saaristoa, Valamosta puhumattakaan.
Sortavalan asema. 22. syyskuuta 1944
[muokkaa] Sortavalan historia
Sortavalan seutu on vanhimpiin kuuluvia asutusseutuja Karjalassa, sillä esihistoriallisia linnavuoria on lähialueilla useita. Rautakaudella vuosina 800–1300 Sortavalan alueella eli kukoistava ihmisyhteisö. Myöhemmin Novgorodin valloittama alue joutui sotien myllerryksiin 1500-luvulla, kunnes Ruotsin suurvallan aikana kuningas Kustaa II Adolf kehotti 1632 perustamaan uusia kaupunkeja silloiseen Käkisalmen lääniin.
Vasta Pietari Brahen esityksestä 1642 päästiin alkuun. Kenraalikuvernööri Erik Gyllenstjärna valitsi paikaksi Kellomaniemen, ja Sortavala perustettiin 1643. Sortavala tuhoutui 1710 isonvihan aikana, ja menetti kaupunkioikeutensa Uudenkaupungin rauhassa 1721.
Katariina II perusti Sortavalan ja myönsi sille kaupunkioikeudet uudestaan 1783. Moderni suomalainen Sortavala alkoi muotoutua vasta vuodesta 1812 alkaen, kun sitä rakennettiin ja laajennettiin. Opettajankoulutuslaitos perustettiin 1880. Vuoden 1888 Matkasuuntia Suomessa ei vielä kehu 1100 asukkaan Sortavalaa vaan mainitsee, että ”Itse kaupunki on ulkonäöltään hyvin vaatimaton. Sen kaunein rakennus on kaupungintalo.”
Sortavalaan vedettiin rautatie 1893 ja vasta Suomen itsenäisyyden ajalla rakennettiin kaupungin yhä tunnusomaiset julkiset rakennukset, joiden joukossa on erinomaisia esimerkkejä jykevästä kansallisromantiikasta, sirosta puurakentamisesta ja modernista funkkiksesta.
Suomen kaudella Sortavala nousi Laatokan Karjalan keskukseksi. Se oli koulukaupunki, jossa oli opettajankoulutuslaitos eli Kymölän seminaari, jonka lukuisat puutalot sijaitsivat ruutukaavan ulkopuolella kaupungin eteläosassa.
Luterilainen Sisälähetysseura oli Sortavalan suurin työnantaja, ja sillä oli kaupungissa kirjapaino ja sosiaalisia laitoksia. Sortavalassa oli myös varuskunta ja monia erikoiskouluja. Sortavalan kaupungin ympärillä oli noin 20 000 asukkaan Sortavalan maalaiskunta, johon kuului Valamon luostari. Sortavalan satama oli erityisen vilkas Suomen kaudella.
Historian lehdiltä voi päätellä Sortavalan olleen Karjalan suosituimpia kaupunkeja. Suomalaiset turistit nousivat 1930-luvulla Kuhavuoren näkötorniin ihailemaan kaupunkimaisemaa, jonka takaa häämöttivät Laatokan lahdet ja pienet ympäristön järvet. Vuodesta 1896 järjestettiin Sortavalassa suuria laulujuhlia, joista viimeiseksi jäi vuoden 1935 suurjuhlat, joissa oli 25 000 osanottajaa. Silloin paljastettiin Alpo Sailon Pedri Shemeikkaa esittävä Runonlaulajapatsas, joka edelleen seisoo alkuperäisellä paikallaan.
Talvisodassa Sortavalaa pommitettiin muun muassa 3.2.1940, jolloin kaupungin puutaloja tuhoutui tulipalossa. Varsinaisia taisteluja ei talvisodan aikana Sortavalassa käyty. Jatkosodassa Sortavala valloitettiin 15.8.1941.
[muokkaa] Sortavala tänään
Nykyään Sortavala on suomalaisen arkkitehtuurin ulkoilmamuseo ja paljon muuta: mistään muualta ei voi saada lyhyessä ajassa suomalaisen arkkitehtuurin pikakurssia, erinomaisia ostosmahdollisuuksia ja idyllisiä maisemia niin Kuhavuorelta kuin Laatokan rannasta.
Sortavalassa on paljon kerrostaloja, ja tyypilliseen post-sovjeettimaiseen tapaan kaupungin sosiaaliset ongelmat ovat mittavia. Sortavala ei eroa muista vastaavankokoisista karjalaiskaupungeista, mutta suomalaisten turistien suuret määrät ovat herättäneet kaupunkiin enemmän yksityisyritteliäisyyttä kuin muualla: taskuvarkaita ja kerjäläisiä tulee vastaan. Siitä huolimatta Sortavala on hiljainen pikkukaupunki. Asukasluku on kymmenessä vuodessa vähentynyt usealla tuhannella.
Karjalankatu on Sortavalan läpiajokatu ja samalla pääkatu. Sen varrella ovat tärkeimmät suomalaiset julkiset rakennukset sekä Laatokka-hotelli ja muutamat ravintolat. Kauppa on keskittynyt entisen ortodoksisen kirkkohallituksen talon ympäristöön, missä on myös kookas kauppahalli. Satama on hiljainen myös kesällä. Sortavalassa kuuluvat GSM ja Suomen valtakunnalliset radioasemat.
[muokkaa] Sortavalan nähtävyydet
Sortavalan tärkein nähtävyys on kaupunki itse. Keskusta on säilynyt suomalaisessa asussa. Sortavala henkii vanhaa arkkitehtuuria, kauniita näkymiä, merkillisiä ahaa-elämyksiä ja kesällä Laatokan läheisyyttä.
Sortavalan tunnetuin nähtävyys lienee edelleen legendaarinen Kuhavuori, jonka huipulla suomalaiskaudella sijaitsi korkea näkötorni. Sieltä ihailtiin Sortavalan kirkkoa (nyt jo kadonnut), Laatokan saaria ja sisämaan maisemia. Nykyään Kuhavuorelta näkee edelleen keskustan ja sisämaan, mutta tornista on jäljellä vain alaosa. Radanvarressa on edelleen kaksi hyvää lintujärveä.
Sortavalan rakennuksista on julkaistu teoksia, joista yksityiskohtaisin on opinnäytetyö Jaatinen: Sortavalan rakentaminen 1643–1944 (Yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskus, Teknillinen korkeakoulu, Espoo, 1997), ja sitä voi kysellä numerolla ISBN 951-22-1415-6.
[muokkaa] Gogojlevin ateljee
V[stavka rabot i atel¡e hudojnika Gogoleva K A
Sortavalan tärkein nähtävyys on samalla Karjalan tasavallan (toistaiseksi) ainoa toimiva taidegalleria. Kronid Gogolev (1926–) oli vielä vuonna 2004 ahkerasti työskentelevä kuvanveistäjä. Hänen elämäntyöstään on runsas puolet esillä vanhassa suomalaistalossa, joka rakennettiin 1904 joka toimi Karjalan Rauta Oy:n myymälänä.
Gogolev on kotoisin Novgorodin alueelta, ja on opiskellut Pietarissa. Hän muutti Sortavalaan 1962 työskentelemään lasten taidekoulussa, mutta vapaa-aikanaan, ja nykyään eläkkeellä, hän on viettänyt suuren osan ajastaan veistämällä puuta ja viime aikoina maalaten lähinnä maisemamaalauksia. Yhteensä Gogolevin sanotaan tehneen 700 puuveistosta!
Kun yhden kookkaan puuveistoksen tekemiseen vierähtää kuukausi, on vaikea uskoa näitä kaikkia saman miehen tekemiksi. Vanhus ei itse tiedä kuinka monta työtä on museossa esillä, eikä kokonaiskuvaa voi saada, koska osa töistä on aina jossakin maailmalla näyttelyissä.
Ateljeen päänäyttely on alakerrassa, jossa on useassa huoneessa yli 300 puukaiverrusta ja paljon maalauksia. Aiheet löytyvät venäläisestä ja karjalaisesta mytologiasta, luonnosta ja arkkitehtuurista. Paksuun puuhun on kaiverrettu kolmiulotteisia dioramoja. Niissä puut varjostavat talojen reunustamaa järveä, jossa saattaa lipua veneitä.
Yksittäisen työn vaikutelma saattaisi herättää ajatuksia liiallisesta naivismista, mutta ei enää seuraava – tyyli on yhtenäinen ja luo omat standardinsa. Kunnioitusta herättävä puun käsittelytaito on harvinaisen taitavaa. Mestarin työtilana toimivassa toisessa kerroksessa on runsaasti maalaustöitä. Työpöydällä on kymmeniä työkaluja, vaikka Gogolev itse väittää tulevansa toimeen kolmella taltalla ja puukolla.
[muokkaa] Kolmikulmapuisto
Sortavalan keskustan sydän on kolmion muotoinen puisto, josta on hyvä aloittaa kaupungin kävelykierros. Suomen ajalla puiston ympärillä olivat Brahenkatu, Raatihuoneenkatu ja Karjalankatu. Karttanumerot viittaavat karttaan Suomalainen Sortavala.
Runonlaulajapatsas. Alpo Sailon muotoilema Pedri Shemeikan patsas valmistui vuoden 1935 Kalevalan satavuotisjuhliin. Patsaan rahoittivat vuoden 1926 laulujuhlien tuotto ja tuomari K G Bergin testamenttilahjoitus. Kolmikulmapuisto. Kartalla nro 1.
Seurahuone. Nykyään hotellikäyttöön (katso Majoitus) osittain kunnostettu funkkisrakennus oli alun perin Onni Tarjanteen käsialaa ja se rakennettiin 1908–09. Arkkitehti Erkki Huttunen suunnitteli rakennukselle uuden julkisivun ja lisäsiiven, ja valmistuessaan 1939 se sai nykyisen ulkoasunsa. Raatihuoneenkatu. Kartalla nro 2.
Suomen Pankki. Tutun henkinen harmaa kivirakennus on runonlaulajapatsaan selän takana. Nykyään talossa toimii Bank Rossij. Talo valmistui 1915 ja sen suunnitteli Uno Ullberg. Brahenkatu 4. Viereinen 1927 valmistunut talo oli Suomen kaudella Asunto-osakeyhtiö Kellomaniemi, jonka suunnitteli myös Uno Ullberg. Kartalla nro 3.
Wegeliuksen talo. Edelleen ravintolakäytössä oleva kulmatalo (katso Ruoka ja juoma) on arkkitehti Kaarlo Borgin käsialaa vuodelta 1926. Kaarlo Borgin poika Kim Borg tunnetaan oopperalaulajana. Talon päätyyn avattiin äskettäin peliautomaattibisnes Vegas. Oikokatu ja Raatihuoneenkatu. Kartalla nro 4.
Siitoinin talo. Kulmarakennus näyttää autiolta, vaikka siellä toimii Sortavalan kaupunginhallitus. Se on vuodelta 1907 ja sen suunnitteli Paavo Uotila. Nimensä talo sai kauppias Konstantin Siitoinin mukaan. Brahenkatu ja Torikatu. Kartalla nro 5.
[muokkaa] Karjalankatu
Sortavalan pääkatu on edelleen näyttävä kokoelma suomalaisia taloja. Entinen Kauppatori on nyt metsittynyt puistoksi, mutta Suomen kaudella se toimi sata vuotta markkinapaikkana. Karttanumerot viittaavat karttaan Suomalainen Sortavala.
Sortavalan Osuusliike. Lähellä siltaa sijaitseva funkkistalo valmistui 1944. Osuusliikkeen takana on Sortavalan vanhimmat suomalaiskauden talot: Bergin talot ja niiden takana entinen kirjasto, jossa on nykyään vanhustentalo. Kartalla nro 6 ja 39.
Leanderin talo. Uhkea jugend-tyylinen harmaanruskea kivitalo oli Kan¬sallis-Osake-Pankin käytössä. Talon suunnitteli kuuluisa jugend-arkkitehti Eliel Saarinen vuonna 1905. Nykyään rakennus näyttää olevan tyhjillään, mutta siinä on toiminut miliisi. Kartalla nro 7.
Paloasema. Puinen tornitalo kaupungin keskipisteessä toimi alkuperäisessä käytössä vuoteen 1995. Talon suunnitteli arkkitehti Ivar Aminoff 1888. Kartalla nro 8.
Pohjoismaiden Yhdyspankki. Sortavalan kauneimpiin kuuluva jugend-talo on nykyään postitoimisto. Rakennuksen suunnitteli Uno Ullberg ja se valmistui 1913. Kartalla nro 9.
Asuintalo ”Turkaman talo”. Muutettu suomalaisrakennus nousi 1937. Se oli funkkistyyliä ja sen suunnitteli Erkki Huttunen. Kartalla nro 10.
Sortavalan rautakauppa. Rakennus on vuodelta 1915. Talon suunnitteli Uno Ullberg. Kartalla nro 11.
Nikolskajan kirkko. Ortodoksinen kirkko on vuodelta 1873. Sen suunnitteli Nikolai Grebenkoff ja se on toiminut kirkollisessa käytössä myös Neuvostoliiton ankeimpinakin vuosina. Kirkkoa vastapäätä olevassa talossa toimi Suomen kaudella ortodoksisen seurakunnan pappila. Kartalla nro 12.
Kirjapaino Raamattutalo. Vuonna 1914 rakennettu talo on arkkitehti Väinö Leanderin käsialaa. Rakennus oli Luterilaisen Sisälähetysseuran kirjapaino Risti ja Raamattu. Se toimii edelleen kirjapainona. Rakennuksen julkisivun yläosaan ilmestyi vanha suomenkielinen teksti ”Risti ja Raamattu” vuonna 2003. Kartalla nro 13.
Asunto-osakeyhtiö Riutta. Sortavalan korkein rakennus ylpeilee kuudella kerroksellaan. Sen suunnitteli Ferdinand Salokangas ja se valmistui 1938. Kulmahuoneistossa on isot ikkunat. Rakennuksessa on nykyään monta kauppaa. Kartalla nro 14.
[muokkaa] Keskustan ympäristö
Sortavalan keskustassa, Karjalansillan ja Vakkolahden pohjoispuolella sijaitsevalla ruutukaava-alueella on paljon suomalaisia rakennuksia. Koulukadulla Kirkkokadun ja Hermanninkadun välissä sijainnut Sortavalan luterilainen kirkko tuhoutui pommituksissa helmikuussa 1940. Sen viereen (nykyisen urheilukentän laidalle) haudattiin sotien aikana 458 sankarivainajaa. Paikalle on tuotu 1993 Toivo Jaatisen suunnittelema kivinen sankariristi. Kirkon muistolaatta kiinnitettiin 1995.
Ortodoksisen kirkkohallituksen talo. Arkkitehti Juhani Viisteen suunnittelema valkoinen rakennus valmistui 1932. Komea nelikerroksinen talo on pienestä rapistuneisuudesta huolimatta uhkea. Talon keskivaiheilla olevan tornin vihreän kupolin päällä ollut risti poistettiin Neuvostoliiton aikana. Tornin molemmin puolin rakennuksessa on viisi kerrosta ja kaunis kaartuva porttikäytävä, jonka läpi avautuu kaunis symmetrinen näkymä: pieni ortodoksinen kirkko, jonka tornissa on risti. Se toimi Suomen kaudella ortodoksisen pappisseminaarin opetuskirkkona ja piispan yksityisenä kappelina. Ny¬kyään talossa on vieri vieressä useita kauppoja, joissa myydään kirjoja, ruokaa ja vaatteita. Valamonkatu. Kartalla nro 15.
Helsingin Osakepankki. Pitkänomainen kulmarakennus tunnetaan katolla olevasta rakennelmasta, jota on kut¬suttu apteekkarin ruiskuksi tai lyhdyksi. Suomen kaudella rakennuksessa toimi pankki. Talo valmistui 1936 ja sen suunnitteli Runar Finnilä. Harmaan rakennuksen keskiosissa on lasten kir¬jasto. Rakennuksen toisessa päädyssä Turunkadulla on ruokakauppa, toisessa päädyssä Torikadulla valokuvaus¬liike. Torikatu ja Turunkatu. Kartalla nro 16.
Säästöpankki. Edellisen jatkeena on viisikerroksinen keltainen kaupunkirakennus, jonka tunnistaa ulkoisesti tyypilliseksi ennen sotia rakennetuksi kaupunkitaloksi. Nyt talossa on Sberbankin toimitila ja ruokakauppa Antti. Säästöpankin rakennuksen suunnitteli Uno Ullberg ja se rakennettiin 1930 aiemmin tulipalossa tuhoutuneiden 1700-luvun rakennusten tilalle. Turunkatu. Kartalla nro 17.
Karjalan Rauta. Entinen rautakauppa oli kaksikerroksisessa kivitalossa. Talo on hyvässä kunnossa. Se rakennettiin 1904 ensimmäisten keskustan kivitalojen joukossa. Kartalla nro 18.
Kaupungintalo. Sortavalan kauneimpiin puutaloihin kuuluva keltainen entinen kaupungintalo on nykyään kirjasto. Punaisessa kyltissä lukee suomeksi ”Sortavalan kaupungin keskuskirjasto”. Rakennuksen suunnitteli F A Sjöström ja se valmistui 1885. Kaupungintaloa käytettiin usein kulttuuritapahtumien näyttämönä. Talo sijaitsee kauniin puiston ympäröimänä. Raatihuoneenkatu. Kartalla nro 19.
Lyseo. Kisamäellä edelleen seisovista kahdesta uhkeasta koulurakennuksesta lähempänä keskustaa oleva poikalyseo on tuttu suomalainen koulurakennus. Lyseo perustettiin 1894, ja nykyinen rakennus nousi tälle paikalle 1901. Rakennuksen piirsi arkkitehti Johan Jakob Ahrenberg. Se on nykyään maataloustekninen oppilaitos. Koulukatu. Kartalla nro 20.
Tyttökoulu. Lyseon vieressä sijaitsee myös Ahrenbergin suunnittelema koulu, joka valmistui 1911. Se on lyseota kauniimpi ja eittämättä esteettisesti ¬kovan harjoituksen tulos! Se on ny¬kyään Petroskoin yliopiston sivuosasto. Koulukatu. Kartalla nro 21.
Linja-autoasema. Sortavalan ensimmäinen funkkistyyppinen valkea rakennus on vuodelta 1935. Sen suunnitteli Uno Ullberg. Valamonkatu. Kartalla nro 32.
Puutalot. Sortavalan keskustan ympäristössä on useita hyvin säilyneitä puutaloalueita. Puistokadulla on useita erityisen kauniita puutaloja (kartalla nro 36). Ne on piirtänyt rakennusmestari Oski Leander, joka suunnitteli 1893–1903 yli 120 taloa Sortavalaan. Hyvin säilynyt alue on Puutarhakadulla nykyisten Hely- ja Sofia-hotellien välisellä alueella.
[muokkaa] Sillan eteläpuolella
Sortavalan kaunis puutaloalue on säilyttänyt leppoisan tunnelmansa Karjalansillan eteläpuolella. Karjalankatu jatkuu etelään Karjalansillan takana. Silta oli aikoinaan Suomen pisin kaupunkisilta. Karttanumerot viittaavat karttaan Suomalainen Sortavala.
Osuusliike Itä-Karjala. Juuri ennen talvisotaa valmistui sillan eteläpuolelle kookas asuinrakennus, jonka pohjakerroksessa on liiketiloja. Aiemmin paikalla on toiminut panimo, limonaditehdas ja leipomo. Nyt talossa on kauppoja ja talon pohjoislaidalla on suosittu turistiravintola Volna ja iltabaari Poika. Karjalankatu. Kartalla nro 22.
NNKY Hospits. Nykyinen hotelli Latokka (katso Majoitus) oli alun perin Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen hotelli, joka valmistui 1939. Talon suunnitteli Elsi Borg. Talon eteläpään parvekkeiden metalliosat muodostuvat NNKY-kirjaimista. Karjalankatu. Kartalla nro 23.
Winterin talo. Pahoin rapistunut tohtori G J Winterin kaupunkitalo on ollut museokäytössä, mutta talon huono kunto antaa viitteitä siitä, että sekä museo että itse rakennus alkavat uhkaavasti siirtyä historian lehdille. Talo täytti vuonna 2000 sata vuotta. Se oli alun perin kaupunginsairaalan johtavan lääkärin asunto. Myöhemmin se siirrettiin kauppaoppilaitoksen käyttöön.
Itse museotila on vaihtuvien näyttelyjen käytössä. Museo laitoksena on toimiva, sillä on useita työntekijöitä ja paljon ideoita. Sitä remontoidaan, mutta varojen puute näkyy rakennuksen huonossa kunnossa ja näyttelyjen keskinkertaisena tasona. Rantakatu. Kartalla nro 24.
Kymölän seminaari. Sortavalan opettajankoulutuslaitos eli seminaari oli kaupungin merkittävin koululaitos. Kaupungin asemakaavan ulkopuolelle nousi 1880-luvulla yli 60 eri rakennusta.
Nykyään merkittävin nähtävyys on huonokuntoinen keltainen rakennus, jossa toimii iltakoulu. Neuvostoaikana rakennuksen seinään kiinnitettiin laatta, jossa muisteltiin Maiju Lassilan opiskelleen tässä rakennuksessa. Neuvostoliitto adoptoi Maiju Lassilan tärkeäksi vallankumousaatteelliseksi ja vasemmistolaiskirjailijaksi, vaikka Tulitikkuja lainaamassa ei Suomessa menekään sellaiseen kategoriaan.
Oikealta nimeltään Algot Untola kuitenkin teloitettiin 1918 Helsingissä alettuaan kirjoittaa poliit¬tisia artikkeleja Työmies-lehteen vuodesta 1917. Seminaarinkatu. Kartalla nro 25.
Kansakoulu. Erityisen komea koulurakennus tuo mieleen jopa Askaisten Louhisaaren kartanon! Uhkea talo ¬valmistui 1929. Nykyään siinä toimii keskikoulu nro 1. Rantakatu. Kartalla nro 26.
Suojeluskuntatalo Laatokanlinna. Eteläisen ruutukaava-alueen länsilaidalla oleva komea kulmarakennus rakennettiin 1931, ja sen suunnittelivat arkkitehdit Frosterus ja Gripenberg. Itäinen rautatienkatu ja Sariolankatu. Kartalla nro 27.
Asuintalo Puistolinna. Huomiota herättävä funkkistalo valmistui 1939. Julkisivu on kunnostettu, takapiha ei. Talon suunnitteli Kauko Tuominen. Seminaarinkatu. Kartalla nro 33.
Uittamon talo. Tämä merkittävä ratamestari Uittamon asuintalo tunnettiin myös Töpryn talona, koska siinä asui myöhemmin eläinlääkäri de Bruyn. Talon harvinainen kattoparveke oli tunnettu. Talo on vuodelta 1898. Itäinen Rautatiekatu. Kartalla nro 34.
Elokuvateatteri Vasama. Tässä 1926 valmistuneessa talossa on toiminut myös Neuvostokaudella elokuvateatteri. Kartalla nro 35.
[muokkaa] Keskustan ulkopuolella
Autolla on helppo kiertää Sortavalan muut kohteet, mutta kävellenkin ne tavoittaa. Karttanumerot viittaavat karttaan Suomalainen Sortavala.
Simpasen talo. Karjalankadun pohjoispäässä on huomiota herättävän kookas puutalo, joka oli Suomen kaudella vuokratalo. Se on hyvin säilynyt. Karjalankatu 57. Kartalla nro 28.
Matkustajakoti Päivölä. Nykyään metsäyhtiön käytössä oleva, upeasti kunnostettu puurakennus on radan länsipuolella. Laatokankatu ja Itäinen rautatienkatu. Kartalla nro 29.
Yleinen sairaala. Tähän nykyiseen sotilassairaalaan ei ole pääsyä, mutta 1901 rakennetun sairaalarakennuksen näkee aidan takaa silloin kun puissa ei ole lehtiä. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti M Sjerfbeck. Vakkosalmentie. Kartalla nro 30.
Diakonissalaitos. Edellistä vastapäätä sijaitseva huonokuntoinen puurakennus on vuodelta 1907, ja sen suunnitteli Vivi Lönn. Nykyään se on myös sairaala. Vakkosalmentie. Kartalla nro 31.
