SORTAVALAN MLK
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Sortavalan maalaiskunnasta
Kokonaispinta-ala 1939: 690,9 km²
Maapinta-ala 1939: 666,8 km²
Asukkaita: 1939: 19 485
Asukastiheys 1939: 29,2/km²
Kyliä: 66, näistä nyt asuttuja: 19
Sortavalan maalaiskunta on Karjalan kauneimpiin kuuluvaa seutua saaristoineen, järvimaisemineen ja kukkuloineen. Nykyinen Sortavalan kaupunki on laajentunut entisen maalaiskunnan alueelle.
Sortavalan maalaiskunta on Karjalan tärkeimpiä alueita niin arkeologisesti kuin maantieteellisestikin. Maalaiskunnassa oli Suomen parhaimpiin kuulunut peltomaa ja eniten muinaisia linnavuoria koko Suomessa.
Sortavalan maalaiskunta on kaikista kauniista Laatokan rantapitäjistä kaunein, koska suurin osa Pohjois-Laatokan saariston mosaiikista sijoittuu juuri tänne. Automatkailijat voivat ihailla luonnonkauneutta Sortavalan länsipuolella, Riekkalansaaressa tai Orjatlahden maisemissa Laatokan rannalla.
[muokkaa] Sortavalan maalaiskunnan historia
Sortavalan maalaiskunnan alue on Suomen vanhimpia asuttuja alueita. Siellä on ollut asukkaita ainakin 5000 vuotta. Asutus keskittyi linnavuorten ympärille. Kivikauden löytöpaikoista tärkein on Lavijärven koillisrannalla Otsoisten kylän asuinpaikka.
Rautakauden löytöpaikkoja on runsaasti sekä saaristossa että mantereella. Linnavuorien kukoistuskausi ajoittui myöhempään rautakauteen ja keskiaikaan. Kun Sortavala joutui Novgorodin valtapiiriin, siitä tuli pogosta eli keskuskylä, jonka alaisuudessa oli suurin osa Laatokan Karjalan seutua.
Stolbovan rauhan jälkeen Sortavalaan perustettiin myös luterilainen seurakunta. Ruotsin kaudella alue läänitettiin kreivikunnaksi, 1700-luvulla Pietarin Aleksanteri Nevskin luostarille.
Sortavalan maalaiskunnasta erotettiin itäisiä alueita Harluun 1918, ja kolme kylää Impilahteen vuonna 1923.
Talvisodassa noin puolet maalaiskunnan rakennuksista tuhoutui. Alue ei ollut varsinaisesti taistelukenttänä, mutta Sortavalaa pommitettiin 19.12.1939 ja pahemmin 2.2.1940, jolloin 92 pommikonetta moukaroi kaupunkia. Pommituksissa 15 kuoli ja 54 haavoittui.
Jatkosodan alussa Neuvostoliitto piti Sortavalan maalaiskuntaa hallussaan, kunnes 15.8.1941 Sortavala vallattiin kahden rintaman avulla, pohjoisen kautta tapahtuneen saarrostuksen ja lännestä suuntautuneen hyökkäyksen avulla.
Kaupungin eteläpuolella puna-armeijan 168. divisioona jäi saarroksiin Rautalahden alueelle, mutta pääosa miehittäjäarmeijasta pakeni Laatokan kautta Leningradin suuntaan. Taistelut Sortavalan seudulla päättyivät 20.8.1941.
Jatkosodan aikana peräti 90 prosenttia maalaiskunnan asukkaista palasi kotiseudulleen rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Pelloista 89 prosenttia saatiin viljelykseen. Jatkosodan loppuvaiheessa Sortavalan maalaiskunta säästyi taisteluilta.
Sotien jälkeen Sortavalan maalaiskunta tyhjeni suomalaisista mutta ei täyttynyt venäläisistä. Haapalampi kehittyi suuren sovhoosin turvin suureksi neuvostokyläksi. Helylä kasvoi myös. Muualla hyödynnettiin säilyneitä suomalaistaloja.
Nyt monissa vanhoissa suomalaiskylissä on taloja ja jonkin verran asutusta mutta vain vähän palveluja tai työpaikkoja. Vain Haapalampi ja Helylä ovat elinvoimaisia kyliä kauppoineen ja työpaikkoineen. Rautakankaan kylän pohjoisosassa on kivenlouhintaa.
Yli 50 kylää on joko kokonaan kadonnut tai jäänyt harmaiden mökkien rapistuviksi mummokyliksi. Kuokkaniemessä on pieni kauppa, Karmalassa on kerrostaloja. Maalaiskunnan alueella on hylätty runsaasti neuvostoaikaisia laitoksia. Maatalous on romahtanut Niemelänhovin rakennuksissa, Karmalassa, Rytyssä ja Riekkalansaarella. Sortavalan pohjoispuolella on hylätty valtava puna-armeijan varikkoalue.
[muokkaa] Sortavalan maalaiskunnan kulkuyhteydet
Maalaiskunnassa on neljä rautatieasemaa: Tuokslahti, Kuokkaniemi, Helylä ja Rytty. Maanteitä on runsaasti. Päätie kulkee Lahdenpohjasta Sortavalaan ja jatkuu pohjoiseen jakautuen Värtsilään ja Läskelään 10 km Sortavalasta pohjoiseen. Sortavalan länsipuolella on hiekkateitä Uukuniemen Ännikäisen suuntaan ja Leppäselän kautta Ruskealan Kaalamon suuntaan.
Haapalammesta kulkee ajokelpoinen tie Kuokkaniemeen. Riekkalansaareen pääsee siltaa pitkin, mutta muu Laatokan saaristo on asumatonta ja saavutettavissa vain veneillä. Helylän lentokenttä on ollut tyhjillään ja käyttämättömänä jo vuosia, mutta kiitorata näyttää olevan käyttökunnossa.
[muokkaa] Sortavalan maalaiskunnan luonto
Sortavalan maalaiskunnan luonto on kauneinta mitä Karjalasta löytyy. Sortavalan maisemat ovat vaihtelevia, kumpuilevia mutta eivät erityisen korkeita. Maaperä on hedelmällistä, savikkoista ja hedelmällistä. Järvistä tärkeimmät ovat Kuokkajärvi ja Pitkäjärvi Sortavalan lounaispuolella sekä aivan kaupungin vieressä oleva iso Hympölänjärvi, joka eristää Sortavalan Hotinlahdesta ja Tuokslahdesta.
Joista tärkeimmät ovat Melloisten kylän kohdalle laskeva Saavainjoki ja hieman pohjoisemmassa virtaava Kiteenjoki, jossa on merkittävä mutta syrjään jäänyt Pitkäkoski (1260 metriä pitkä, 20,4 metriä korkea) ja helpommin löydettävä Niemiskoski.
Kiteenjoki laskeutuu Hympölänjärveen. Tohmajoki laskee Ruskealasta Rytyn länsipuolelta Helylän kautta Laatokkaan. Myllykylässä on Tohmajoen näyttävin koski. Saaristo on oma lukunsa, ja siellä on pieniä ja suuria saaria, jyrkkiä kallioseinämiä eli ”riuttoja”. Ennen sotia Sortavalan maalaiskunta tunnettiin harvinaisista kasvilajeistaan. Kasvilajeja oli runsaasti.
[muokkaa] Sortavalasta pohjoiseen
Sortavalan keskustan pohjoispuolella alkavat entisen Sortavalan maalaiskunnan alueet. Kerrostalojen pohjoispuolella on suomalainen hautausmaa, jossa on runsaasti vanhoja hautoja tallella.
Alueen alkuperäisasukkaat käyvät joka vuosi kunnostamassa sukulaistensa hautoja, mutta uudet asukkaat vastaavasti vandalisoivat, kaatavat ja häpäisevät näitä etnisesti puhdistetun kansan esi-isien hautakiviä. Laajalla hautausmaalla on isoja sukuhautoja ja 1918 vapaussodan kookas muistomerkki.
Hautausmaan eteläreunaa kulkee maantie kohti Karmalaa. Katso reittiselostus Sortavalasta länteen!
Hautausmaan pohjoispuolella on entinen suomalainen Liikola, jossa on sekalaista neuvostoaikaista asutusta. Päätien itäpuolella on laaja neuvostoaikainen kasarmi ja varikkoalue, joka on hylätty ja jätetty säiden armoille.
Näiltä seuduilta koilliseen Laatokan rantaan ulottuu vanha suomalainen Lahdenkylä. Varikkoalueen pohjoispuolella kulkee itään ajokelpoinen tie, joka kulkee varikkoalueen pohjoisen portin, suomalaisten talojen, tyhjien niittyjen ja kauniiden maisemien ohi kohti Laatokan rantaa.
Lahdenkylän pohjoispuolella ovat lähes asumattomat Suikasenlahti ja vesiston pohjoispuolella Anjala, jonne pääsee Helylästä itään kulkevaa tietä pitkin.
Sortavalan maalaiskunnan tyhjiä tai melkein tyhjiä kyliä on pitäjän pohjoisosissa runsaasti. Entinen Lohioja jää Rautakankaan ja Orjatlahden väliselle asumattomalle alueelle.
Värtsilään johtavan asfalttitien itäpuolelle jää entinen Saarajärvi, jossa vesistö on karttojen vertailun perusteella kasvanut umpeen ja on nyt suota tai niittyä. Ennen sotia Saarajärvi oli tunnettu lintujärvi, joka matalana oli jo tuolloin kasvamassa umpeen. Suurin osa Pientä Ryttyä on tyhjillään, samoin Suuri Rytty.
[muokkaa] Paasonvuori
Huomiota herättävä kallioinen kukkula Helylän ja Sortavalan välissä pakottaa maantien tekemään jyrkän mutkan kallion ympäri. Yli 70 metriä Karmalanjärven tason yläpuolella sijaitsevalta vuorelta on löytynyt 900–1300-luvuilla asutun linnavuoren jäänteitä.
Paras tapa tutustua vuoreen on ajaa Helylän suunnasta tultaessa sillan yli ja välittömästi sen jälkeen vasemmalle, ei hiekkatielle vaan suoraan niitylle. Vuorelle voi kiivetä itäkaakosta. Niityn reunasta lähtee polku, joka johtaa upealle näköalapaikalle. Jos kulkee sillan vierestä alkavaa hiekkatietä, pääsee idyllisen puumökin luokse, mutta sieltä ei ole sen helpompaa kiivetä vuorelle.
[muokkaa] Helylä
Hel]lå
Helylä on Sortavalan lähiö ja ruma paikkakunta. Siellä asuu vuoden 2002 väestönlaskun mukaan 3166 asukasta, melkein 500 vähemmän kuin 1990-luvun tilastoissa. Helylä tunnettiin ennen huonekalu- ja suksitehtaastaan. Äskettäin tehdas myytiin ja jaettiin useampaan yksikköön. Siitä on 2000-luvulla tullut optimistisesti Teknologiakylä eli Tekhnologitseskaja Derevnja, jonka päärakennus on neuvostoaikaista arkkitehtuuria.
Pohjoisesta tultaessa, 3,3 km Värtsilän risteyksen jälkeen, on Tohmajoen silta, josta näkyy idyllisiä venevajoja.
Helylän keskustassa, 700 metriä sillalta, on Kaalamon risteys (27 km) ja päätien molemmin puolin useita kauppoja. Erityisen tyylikäs kivinen naispatsas on ”ikuinen muistomerkki kaatuneille sankareille”, jossa alun perin kaiverrettujen aakkosjärjestyksessä mainittujen vainajien perään on jouduttu kirjoittamaan tuoreiden sotien uhreja lisää.
Venäjän virallinen Helylä päättyy 700 metriä keskustasta Sortavalan suuntaan, mutta käytännössä taajama jatkuu. Kookas sovhoosialue leviää tien vasemmalla puolella, ja 1,9 km keskustasta Sortavalan suuntaan on vasemmalla puolella kivimonumentti vanhan kirkon paikalla.
Teknologiakylän ja Sortavalaan johtavan päätien väliin jää piiloon Sortavalan lentokenttä. Kenttä oli Suomen ilmavoimien käytössä sotien aikana. Suomen kaudella kiitorata oli 1100 metriä pitkä ja 300 metriä leveä. Nyt lentokenttä on käytännössä suljettu, vaikka terminaalia on viime vuosina vartioinut muuan venäläinen Suomen-ystävä. Hän on ollut halukas esittelemään lentokenttäterminaalia suomalaisille.
Terminaalissa on neuvostoaikaisia tiedotteita, mikä tekee terminaalista melkein museomaisen nähtävyyden! Asfaltoitu kiitorata on mahdollista löytää myös edellä mainitun kivimonumentin kohdalta länteen ajamalla. Radanylityksen jälkeen löytyy kiitorata. Terminaalin ohi kulkee maantie Myllykylän ohi länteen.
[muokkaa] Rautakangas
Värtsilästä tultaessa ensimmäinen risteyksen jälkeinen maamerkki on tien oikealla puolella sijaitseva Saari-niminen huoltoasema, jossa myydään 95E-laatua. Risteyksen kohdalla vasemmalla puolella on näyttävä suomalainen puutalo. Se on entinen kansakoulu, joka on säilynyt suhteellisen hyvin. Osa talosta on viime vuosina ollut asuttuna. Muuten Rautakangas on enimmäkseen asumatonta niittymaisemaa.
[muokkaa] Orjatlahti
Karjalan kaunein maisema löytyy matkalla kohti Harlun ja Impilahden seutuja. Laatokan pohjoisin piste, Kirjavanlahti näkyy komeasti Orjatlahden kylästä. Kylä on jäänyt asumattomaksi, Apteekkarin huvilaa ja sen lähiympäristöä lukuun ottamatta. Parhaalla maisemapaikalla oleva venäläinen huvila näytti viime käynneillä jääneen tyh¬jäksi.
[muokkaa] Apteekkarin huvila
Sortavalasta tultaessa Laatokan ranta tulee ensin näkyviin, noin 12 km Sortavalasta itään. Tien vasemmalla puolella sijaitseva kookas huvila rakennettiin Suomen ajalla apteekkari Jääskeläisen kesämökiksi. Sen suunnitteli Paul Blomsted ja se valmistui 1938.
Se on nykyään moskovalaisten säveltäjien ja muusikoiden lomakoti, jonka rakennustyyli vastaa modernia venäläistä makua raskaine ovineen ja kalusteineen. Huvilassa on komea flyygeli. Kesällä huvilan alueelta löytyy baari.
Huvilan jälkeen maantie seuraa kaunista Laatokan rantaa, jota Suomen aikana kutsuttiin vuonoksi. Tien vasemmalla puolella kohoaa kukkuloita, joista Piispanvuori on näköalapaikka. Laatokan puolella on Paksuniemi, joka oli Suomen kaudella rauhoitettu luonnonsuojelualue ja rautakaudella esihistoriallinen linnavuori.
[muokkaa] Pieni Rytty
R]tt], Rjuttju
Värtsilän suuntaan on vain yksi asuttu maalaiskunnan kylä, sekin kituva ja kurjistuva. Tässä pikkukylässä on komeita navettoja. Yksi suomalainen navetta on edelleen pystyssä, toisesta näkyy vain kivijalka. Asutusta varten on puukasarmeja.
Kylässä ei ole mitään palveluja, ja asukkaat joutuvat asumaan rapistuvissa taloissa ilman tulevaisuuden toivoa. Suomen kaudella Pieni Rytty oli laaja kylä, jonka asutus levisi nykyisestä pikkukylästä useita kilometrejä itään Ryttyjärven rannoille.
Rytyn aseman risteyksessä on venäläinen muistomerkki, joka muistelee kuinka ”1941 pellolla oli taistelu, jossa 168. divisioona vastaanotti ensimmäiset iskut fasistisia joukkoja vastaan suojellakseen karjalaista maaperää”. Rytyn asema on olemassa, ja sen lähistöllä on useita taloja.
Pienen Rytyn (nykyinen Rytty) pohjoispuolella oli Suuri Rytty. Se on kuitenkin lähes kokonaan tyhjennetty, asumaton ja umpeen kasvanut alue.
[muokkaa] Sortavalasta länteen
Tieyhteys Sortavalasta länteen kulkee keskustan pohjoispuolelta hautausmaan etelälaitaa länteen. Tien pohjoispuolella näkyy Sortavalan uuden hautausmaan siunauskappeli, joka valmistui 1939. Tällä seudulla on myös muita suomalaisia rakennuksia.
Tie kulkee isojen perunapeltojen ja useiden idyllisten suomalaistalojen halki. Tämä on entinen Airanne, josta on kadonnut runsaasti suomalaisia rakennuksia.
[muokkaa] Karmala
Zaozern[y, Zaozernyj
Karmala on niitä harvoja Laatokan Karjalan kyliä, jotka on nimetty neuvostoaikana venäläisellä nimellä. ”Järventakainen” on myös neuvostokylän yritelmä kerrostaloineen ja neuvostorakennelmineen, jotka tosin ovat nyt kaikki raunioina. Karmala on nimittäin mitä järkyttävin kokonaisuus: täynnä ruostunutta romua, rikottuja varikkorakennuksia ja rikottu ja hylätty sovhoosi.
Luonto on kuitenkin ollut anteliassa Karmalassa. Karmalanjärven ja Hympölänjärven välinen jokimaisema on idyllinen kaiken romunkin keskellä.
[muokkaa] Hotinlahti
Hotinlahti
Hotinlahti on Karmalan ja Tuokslahden välinen luonnonkaunis alue. Maisemassa on Hympölänjärven maisemia, kukkuloita ja peltoja, joita on 2000-luvulla viljelty. Suomalaisia taloja on alueella säilynyt, joitakin datsoja on alueelle rakennettu. Suomalainen viljasiilo on noussut neuvostoaikaisen kolhoosin viereen. Yksittäisiä lehmiä näkyy talojen pihalla. Kiteenjoen kosken pohjoispuolella on neuvostoaikainen ”helvetinkone”, joka on täysin raunioitunut.
[muokkaa] Tuokslahti
Tuokslahti
Sortavalan länsipuolisista kylistä Tuokslahti tarjoaa kauneimmat maisemat ja eniten suomalaisia muistoja. Tuokslahti sijaitsee Kiteenjoen eteläpuolella. Kiteenjoessa on kylän kohdalla koski, jossa on säilynyt jäänteitä sähkölaitoksesta ja puusepäntehtaasta.
Jyrkkä mäki ylös johtaa kauniille maisemapaikalle, jota kannattaa ihailla. Monia suomalaistaloja on säilynyt tällä alueella. Talojen eteläpuolella on neljä navettaa, joissa on ollut joitakin lehmiä viime vuosina. Tie länteen jatkuu Niemiskosken eteläpuolelta kohti Uukuniemen Latvasyrjää.
[muokkaa] Niemiskoski
Niemiskoskella Indiana Jones kohtaa Karjalan Tragedian. Syvässä kosken kurussa on sankan lehtometsikön keskellä unohdettu paperitehdas. Hiljainen Niemiskoski on helmi sellaisten Karjalan-kävijöiden mielestä, jotka arvostavat yllätyksiä, hiljaisuutta ja suomalaisen teollisuuden historiaa.
Niemiskoskelle perustettiin 1897 puuhiomo ja 1907 paperitehdas. Sotien jälkeen tehdas unohtui, ja nyt paikka on niin piilossa, että sinne on suorastaan vaikea löytää. Perillä on kuohuvan kosken partaalla iso kivirakennus, padon jäänteet, tehdashalli ja tiilirakennus: tutkittavaa riittää.
Niemiskoskelta noin 5 km yläjuoksuun on Pitkäkoski, jossa oli ennen sotia sähkölaitos. Meiltä jäi Pitkäkoski löytämättä, mutta eittämättä se tarjoaa myös oman seikkailunsa.
[muokkaa] Myllykylä
Myllykylä on pieni talorykelmä Tohmajoen eteläpuolella. Tohmajoessa on näyttävä koski kylän kohdalla, ja koskessa on jäljellä isoja betonirakenteita. Ne ovat padon jäänteitä. Koskessa lienee ollut mylly jo keskiajalla. Huono tie johtaa tien päähän, ja jyrkkä lasku kosken luo on mieluiten tehtävä kävellen.
[muokkaa] Kiimamäki
Kylä sijaitsee Kaalamon tiellä ja on asumaton. Komeat pellot ovat niittyinä, ja niiltä on leikattu heinää lehmille. Taloja on kyllä merkitty kartalle, mutta niitä ei enää ole olemassa. Kiimamäen kylän pohjoispuolella oli ennen sotia Suomen kirkon sisälähetysseuran maatila ja kaatumatautisten parantola. Niiden paikan tunnistaa nyt komeista kuusirivistöistä, jotka reunustavat hiekkatietä.
[muokkaa] Leppäselkä
Ainoa asuttu kylä Sortavalan alueen länsipuolella ennen rajaa elää menneessä maailmassa. Mäen päällä on vanha suomalainen kyläyhteisö, kollektiivitilan navetta ja perunapeltoja. Myös muutama muu talorykelmä on säilynyt näiden talojen eteläpuolella. Idyllinen kylämaisema on säilynyt, ja se pitääkin säilyttää. Asukkaita on arviolta kuudessa talossa.
Varsinaisen Leppäselän eteläpuolella on 900–1300 metrin päässä säilyneitä mutta asumattomia suomalaistaloja.
[muokkaa] Sortavalasta etelään
Sortavalan eteläpuolella on entisiä maalaiskunnan kyliä, jotka ovat sulautuneet nykyisen Sortavalan esikaupungeiksi tai ovat kokonaan tai lähes asumattomia. Näihin kyliin kuuluvat Kymölä, Loplola, Hympölä, Kasinlahti ja Sipilänsalmi. Asumaton on myös Poikelus, jolla oli alueita Poikelusjärven rannalla Rautalahden länsipuolella sekä sen itäpuolella Sammatsaarella.
[muokkaa] Kasinhäntä
Kasinlahden itäpuolella on Kasinhäntä, niemimaa, jonka kärjessä on 1920-luvulla rakennetut Suomen ilmavoimien kaarikattoiset lentokonehallit. Halleissa säilytettiin vesitasoja. Suomen ilmavoimien alkuvuosina lentotoiminta suunniteltiin vesikoneiden varaan. Kasinhäntä oli Ilmavoimien suurin tukikohta, jossa oli suuri kone- ja miesvahvuus. Kun siirryttiin maakoneisiin, Kasinhännän merkitys väheni.
Hallit ovat säilyneet pystyssä, joskin huonossa kunnossa. Niiden pohjoispuolella on säilynyt useita suomalaisia rakennuksia. Äskettäin venäläiset pitivät kielletyn ajosuunnan liikennemerkkiä alueelle johtavan tien varressa, mutta käytännössä historiasta kiinnostuneet pystyvät alueelle menemään.
Komeita rakennuksia riittää tutkittavaksi. Lentokonehallit näkyvät myös laivareitin varrelta Sortavalasta Valamoon kuljettaessa.
[muokkaa] Kiislahti
Vuorio, Vuorio
Pikkuisessa entisessä Kiislahden kylässä on kaunis järvimaisema. Se on kuin vuonon pohjukassa sijaitseva kyläpahanen, jonka rakennukset seurai¬levat rantaviivaa vuonon molemmin puolin. Parin kilometrin päässä päätieltä on kuuluisa Winterin huvila (Daqa Doktora Vintera), joka on kunnostettu majoituskäyttöön. Huvilan päärakennuksen ympärillä on ainutlaatuinen puistoalue. Huvilan suunnitteli Eliel Saarinen, ja sitä rakennettiin 1905–14.
Kiislahden eteläpuolella niemimaalla, jolla myös Winterin huvila sijaitsee, oli Suomen kaudella kolme erillistä kylää: Yhinlahti, Kellomaniemi ja Hietainen Nyt näillä alueilla on sortavalalaisten kesämökkejä.
[muokkaa] Haapalampi
Haapalampi
Haapalampi on neuvostokylä, virallisesti Prigorodnajan alueen keskus ja samalla erityisen ruma kylä. Pohjoisesta tultaessa vasemmalla puolella on surkea kauppa ja rumia kerrostaloja, oikealla rähjäinen, onneton mökkikylä.
Palvelut sijaitsevat kylän pohjoisosassa: kauppa ja ruokala eli Stolovaå. Kolmikerroksisten kerrostalojen alueelta emme löytäneet mitään kauppoja. Kookas karjasovhoosi kylän eteläpuolella omistaa kaikki seudun pellot. Lehmiä on niin paljon, että ne tukkivat koko tien matkallaan takaisin navettaan.
[muokkaa] Melloinen
Melloinen on Haapalammen itäpuolella Laatokan rannalla sijaitseva entinen kylä, josta on säilynyt uskomattoman hieno kivikoulu.
Melloisen alueen ovat valloittaneet venäläiset mökit, joita on muutamassa rykelmässä Saavainjoen lahden tuntumassa. Yksinäisenä Laatokan rannalla seisova kansakoulu on rakennettu kookkaista kivenjärkäleistä, jotka muodostavat koko ensimmäisen kerroksen. Koulurakennus on hyvässä kunnossa, ja joku venäläinen on katsonut rakennuksen kuuluvan itselleen.
[muokkaa] Otsoinen
Meyeri, Meijeri
Meijerissä on erityisen idyllisiä maisemia ja vanha suomalainen kaksikerroksinen tiilitalo, Otsoisten kokoushuone. Neuvostovalloittajat nimesivät kylän Meijeriksi suomalaiskarttojen merkinnän perusteella. Otsoisissa oli 1914 perustettu meijeri!
Kesällä 2001 rakennettiin uusi silta joen yli. Muutama talo on asuttu, loput ovat hylättyjä ja autioita mökkejä ja latoja. Kylän pohjoispuolella on datsakylä ja yksittäisiä siistejä suomalaistaloja.
Kylän eteläpuolella on paljon upeita peltonäkymiä ja järvenlahtimaisemia, neljä kilometriä kylän etelärajalta on venäläinen sotamuistomerkki jatkosodan alkuvaiheen kuuluisan Rautalahden motin muistoksi.
[muokkaa] Niemelänhovi
Niemelånhovi
Otsoisten kylään kuulunut Niemelän hovi muodostaa nykyään erillisen kyläkokonaisuuden. Neuvostoaikana rakennettiin säilyneen suomalaisen kartanomiljöön kupeeseen asuinrakennuksia, ja nyt raunioituneen kartanon naapurissa asuu työttömiä ihmisiä ilmiselvässä kurjuudessa.
Niemelän kartanon päärakennus rakennettiin 1890-luvulla, ja siellä oli ennen sotia mylly, saha, tiilenpolttimo ja sähkölaitos. Vuonna 1903 kartanossa aloitti karjanhoito- ja meijerikoulu.
Nyt rakennukset ovat osittain raunioina, mutta kaikesta näkee uljaan kartanon arvon: Laatokan rannalla on komea puinen päärakennus, paremmin säilynyt toinen puurakennus, monia komeita kivinavettoja sekä muita suomalaistyyppisiä sivurakennuksia. Kartanon alue on usein ollut suljettu portilla.
Neuvostokylässä on kaksikerroksisia puisia ja valkotiilisiä vuokrakasarmeja. Kauppaa tai mitään palveluja emme kylästä löytäneet.
[muokkaa] Rautalahti
Niemelän hovin risteyksen eteläpuolella sijaitseva Rautalahden alue on nykyään lähes asumatonta seutua Laatokan rantamilla. Vain yksittäiset kesämökit pitävät sitä asuttuna, ja lähinnä kesällä. Muutama suomalainen rakennus on säilynyt pystyssä.
Rautalahti tunnetaan jatkosodan alkuvaiheen taisteluista. Kun Sortavala oli vapautettu 15.8.1941, noin divi¬sioonan vahvuinen neuvostojoukko ¬pakeni Sortavalasta etelään Rautalahden alueelle.
Suomalaisten Ensimmäinen Armeijakunta saartoi vihollisjoukkoa, kunnes se pääsi pakoon Laatokan kautta Valamoon ja sieltä eteläiselle Kannakselle. Taistelut Sortavalan suun¬nalla saatiin päätökseen 20.8.1941 mennessä.
[muokkaa] Kuokkaniemi
Kuokkaniemi
Kuokkaniemi sijaitsee Kuokkajärven ympärillä. Kylän alueella on säilynyt runsaasti suomalaisia rakennuksia, ja maisemat ovat kauttaaltaan hyvin kauniita, etenkin kesällä.
Vanhan Kuokkaniemen alue alkaa suunnilleen Y-risteyksessä 8,7 km Haapalammen eteläpuolen risteyksestä länteen. Venäläiset ovat nimenneet alueen Lavijärveksi. Täällä sijaitsi ennen sotia voimeijeri. Se lienee säilynyt asuinkäytössä, mutta kylä kituu ja monet suomalaistaloista ovat jääneet autioiksi.
Kylän läntinen rajakyltti sijaitsee noin 700 metriä risteyksestä länteen, ja sen länsipuolella on mäellä entinen Kuokkaniemen kansakoulu. Se on säilynyt, mutta erikoisella tavalla: kivijalka on kokonaisuudessaan jäljellä, mutta koulun vasen puoli on katkaistu ja poistettu! Nyt koulunpuolikkaassa on asutusta ainakin kesäisin.
Kuokkaniemen rautatieasema sijaitsee Kuokkajärven länsipäässä. Siellä on säilynyt useita suomalaisia rakennuksia. Parhaassa kunnossa on rautatieasema, joka on viime aikoina ollut miehitetty toisin kuin monet muut Laatokan Karjalan rautatieasemat.
Lähistöllä on useita yksittäisiä suomalaisia taloja ulkorakennuksineen. Merkittävimpänä näistä voi pitää Helsingin olympiakisojen 1952 olympiavoittajan (500 metrin melonta) Sylvi Saimon kotitaloa, jonka nimi on Ylä-Teppo ja joka sijaitsee rautatien pohjoispuolella. Rautatieaseman vieressä on pieni Kauppa 7, joka saattaa olla auki.
Radan toisella puolella on säilynyt kylän ainoa kivirakennus, jossa on neuvostoajan jäljiltä kirjaston ja postin kyltit. Tässä Matti Neuvosen talossa oli puhelinkeskus ja vuokralla asuvia perheitä.
Noin 500 metriä täältä länteen on iso tehdasrakennus. Se oli ennen sotia 40–70 suomalaista työllistänyt Heikki Hyppösen tiilitehdas, josta on jäljellä savupiippu. Venäläisillä oli siinä tiilitehtaan yritelmää, mutta toiminta on sittemmin lakannut. Tie jatkuu Kuokkajärven ympäri ja on ajokelpoinen henkilöautoille.
Tie kulkee asumattomien seutujen halki, kunnes kohtaa T-ris¬teyksen 5,1 km Kuokkajärven asema¬kylän tasoristeyksestä. Vasemmalle (pohjoiseen) kääntymällä pääsee takaisin nykyiseen Lavijärven kylään. Matkalla on viime vuosina näkynyt lehmiä, ja maisemat Kuokkajärvelle ovat kauniita.
[muokkaa] Lavijärvi
Laviårvi
Lavijärvi on samannimisen järven rannoilta täysin kadonnut kylä. Nykyinen Lavijärvi sijaitsee osittain suomalaisen Kuokkaniemen alueella, kun taas venäläisten mielestä Kuokkaniemi sijaitsee vanhan rautatieaseman lähellä.
Maisemat ovat kuitenkin kauniita, ja ajoretki on kokonaisuudessaan jännittävä. Kun tullaan Haapalammen suunnalta, ensiksi ohitetaan entisen Uudenkylän mahtavat niityt ja pellot. Lavijärvi etualan niittymaisemineen siintää 4,9 km risteyksestä. Hautausmaa on tien oikealla (pohjois-) puolella 6,4 km risteyksestä. Hautausmaata vastapäätä on risteys, josta voi kokeilla ajoyhteyttä järven rannalle.
Venäläinen Lavijärvi sijaitsee 8,4 km risteyksestä länteen. Kuokkajärven ympäri kulkeva tie haarautuu Y-risteyksessä 8,7 km Haapalammen eteläpuolen risteyksestä länteen. Tällä vanhan Kuokkajärven alueella on harmaita töllejä mutta ei mitään palveluja. Kylässä on säilynyt kaksi alkuperäistä taloa, Linnakallion talo ja Tuomelan talo, sekä meijerin kivijalkaa.
[muokkaa] Riekkalansaari
Riekkalansaari on edelleen todellinen idylli Sortavalaa vastapäätä. Kookas saari aivan Sortavalan keskustan itäpuolella on mielenkiintoinen ekskursio. Sinne pääsee helposti omalla autolla, jopa kävellen.
Suomen kaudella saarelle vakiintui ainakin 10 erillistä kylää, joista monilla on kartalla yhä vanha suomalainen nimensä. Mitään kylttejä tai tienviittoja ei saarella kuitenkaan enää ole.
Riekkalansaaren tutkija voi ottaa tavoitteekseen esihistoriallisten linnavuorien kartoituksen. Saari kuuluu linnavuorien ketjuun, joka teki Pohjois-Laatokasta vanhan Suomen merkittävimpiin kuuluvan asutusseudun jo 1300 vuotta sitten.
Riekkalansaarella sijaitsevat Linnavuori, Linnasaari, Russovuori, Leiritsaari ja Hiiritsaari. Muuallakin Laatokan saarissa on linnavuoria. Riuttavuori on seudun kaunein maisemapaikka.
[muokkaa] Pohjoinen Riekkalansaari
Lähimpänä Sortavalasta tulevaa siltaa on Sinilä. Se jatkuu pohjoiseen (vasemmalle) risteyksestä, joka sijaitsee noin 300 metriä saaren sillalta itään.
Sinilä on lähes idylli. Kapea hiekkatie sukeltaa vanhoja puutaloja olevalta mäeltä alas kohti Laatokan lahtea, ja seuraa sitten jyrkän kalliorinteen alla järvenrantaa pohjoiseen. Maiseman pilaa vain vastaranta ja sen neuvostoaikaiset teollisuusrauniot Sortavalan pohjoispuolella. Risteyksestä pohjoiseen on vanhoja puutaloja melkein kahden kilometrin matkan.
Risteyksestä 2,1 km pohjoiseen tullaan kolmen tien risteykseen, joista keskimmäinen tie johtaa suoraan. Oikealle jää hylätty kollektiivitila ja vasemmalla on venäläisten datsoja. Noin 3 km risteyksestä pohjoiseen tie laskeutuu Laatokan lahteen.
Tie heikkenee ja muuttuu lätäkköiseksi. Vesialueen toisella puolella näkyy runsaasti venäläisten datsoja. Nukuttalahti sijaitsee 4–5 km risteyksestä pohjoiseen. Niittyjen keskellä on säilynyt useita idyllisiä mutta rapistuneita suomalaisia taloja. Tie heikkenee 4,7 km risteyksestä lähes ajokelvottomaksi.
[muokkaa] Keskinen Riekkalansaari
Riekkalansaaren keskiosissa on eniten asutusta ja nähtävää, mutta suurin osa taloista on suomalaista alkuperää. Tie kulkee sillalta saaren halki itärannan T-risteykseen, josta voi valita kaksi eri suuntaa.
Riekkalansaaren tärkein nähtävyys on pyhälle Nikolaokselle pyhitetty Miikkulan kirkko. Se on keskiajalta periytyvällä kirkonpaikalla seisova puukirkko, joka on rakennettu 1700-luvulla ja uudestaan 1890-luvun alussa. Neuvostoaikana kirkossa oli kirjasto, mutta nykyään kirkko on kunnostettu Valamon luostarin podvorjaksi eli kaupunki-edustustoksi.
Kirkko on kauniilla paikalla pienellä niemellä, jolla on vanhoja suomalaiskauden rakennuksia. Kirkon pihalla on vuoden 1860 kivimonumentti, jonka kommunistit räjäyttivät. Osa kivistä on edelleen tallella. Kirkon maiseman täydentävät itäpuolella olevat jyrkkäreunaiset kalliot. Miikkulan kirkko sijaitsee kilometrin päässä saaren sillalta.
Tie jatkuu kirkon ohi saaren ”taakse” eli itärannalle Tokkarlahteen, jossa on kauniita maisemia. T-risteykseen on matkaa runsaat 3 km saaren sillalta. Matkalla on runsaasti taloja, suuri osa vanhoja suomalaisia. Talojen luota on vielä puoli kilometriä jyrkkään alamäkeen, jonka alapäässä on T-risteys ja rannalla kelluva asuntolaiva.
Oikealle kääntyvä tie on paremmassa kunnossa. Sen päässä on Riekkala T-risteyksestä 600 metrin päässä on maisemapaikka, josta näkyy kaunis niittymaisema, kylä ja rikottu kolhoosinavetta. Risteys kylään on 1,2 km T-risteyksestä.
Tie muuttuu heikommaksi 1,7 km T-risteyksestä. Siellä on uusi lehmätila, jolla on hyvä maisemapaikka. Tien jatkuessa eteenpäin ohitetaan ainakin kaksi hyvin säilynyttä kaunista suomalaista puutaloa. Riekkalan kylään on saaren sillalta noin 5 km. Täältä noin 2 km itäkoilliseen on kauniista maisemistaan tunnettu Riuttavuori, jonka huipulta otetut valokuvat ovat tulleet Karjalan ystäville tutuiksi.
T-risteyksestä vasemmalle kääntyvä tie on todellista perunapeltoa. Sen takana ovat Ojavoinen, Ihaksela ja aivan itärannalla Parola. Nämä kylät ovat lähes tai kokonaan asumattomia.
[muokkaa] Eteläinen Riekkalansaari
Riekkalansaaren eteläinen osa on enimmäkseen asumatonta seutua, etenkin saaren kaakkoisosa, jossa olivat Ai¬rinniemi-Riekkala, Pohjus ja Kekrinlahti
Sen sijaan saaren länsiranta on saavutettavissa hiekkatietä pitkin, joka risteytyy päätieltä noin 1,7 km saaren sillalta, tai 650 metriä Miikkulan kirkon luota eteenpäin.
Kylän nimi on Rantue. Sen varrella on yksittäisiä rannalle rakennettuja datsoja, ainakin yksi talon, navetan ja ladon säilynyt yhdistelmä sekä 2,5 km risteyksestä etelään sijaitseva värikäs pioneerileiri Lager Ladoga, joka on rakennettu suomalaisen kansakoulun yhteyteen.
Alueelle on lisätty useita puurakennuksia, jotka yhdessä vanhan kivinavetan kanssa muodostavat melkein valokuvauksellisen kokonaisuuden. Leirin eteläpuolella on vielä useita vanhoja suomalaistaloja ja venäläisten datsoja.
Tie päättyy lähes 5 km risteyksestä etelään venäläiseen datsakylään, jossa on paljon uusia mökkejä mutta ei havaittavissa yhtään vanhaa suomalaista asuintaloa. Tämä alue sijoittuu Hakalan kylän länsireunaan.
[muokkaa] Sortavalan maalaiskunnan saaristo
Sortavalan maalaiskunnan saaristo on käytännössä täysin asumatonta ja usein myös täysin koskematonta: veneilijä on alueella yleensä yksin. Tosin kalastus, retkeily ja muu liikkuminen ovat lisääntymässä sitä mukaa, kun venäläiset vaurastuvat ja suomalaiset heräävät huomaamaan alueen kauneuden.
Saaristoon voi tutustua järjestelemällä asiaa Sortavalassa tai sitten sopimalla asiasta esimerkiksi imatralaisen Kalastusmatkat-firman kanssa. Näiden reissujen oheistuotteena tulevat isot kuhat tai nieriät tuskin haittaavat tahtia!
Tärkeimpiin maamerkkeihin matkalla Valamoon kuuluu Haavus ja sen jyrkkä, noin 65 metriä koskea kalliorinne eli Haukkariutta. Haavus oli oma kylänsä Suomen kaudella, ja siellä oli teitä ja tiloja, ja onpa sinne nytkin jonkinlainen tieyhteys Melloisten läheltä.
Haavuksesta vajaa 5 km suoraan itään sijaitseva Suuri Heposaari tunnetaan 83 metriä korkeasta kukkulasta, jolla on ylpeältä kalskahtava nimi Leso. Suuren Heposaaren pohjoispuolella on Heikkurinsaari, jolla oli Suomen kaudella kylän status.
Edelleen pari kilometriä edellisestä itään on Honkasalo, jonka eteläisessä kärjessä sijaitsee suosittu leiripaikka sekä jääkauden jäljiltä syntyneet luonnonsatamat, joita kutsutaan nimellä Honkasalon kujat.
Honkasalon eteläkärkeen voi järvenselältä päästä tuuli, mutta pohjoiseen avautuva pitkä Parolansalmi saattaa lievittää veneen keikkumista. Tämä yli kilometrin levyinen salmi kulkee Riekkalansaaren ja Tulolansaaren välissä. Salmen puolivälissä on Tokkarlahden kohdalla maisemapaikka Riuttavuori ja sen pohjoispuolella Linnasaari, jossa on edelleen näkyvissä esihistoriallinen karjalaisten linnoitusmuuri. Maisemat Tokkarlahden suuntaan ovat hyvät.
Tulolansaaren itäpuolella ovat keskisuuret Karpansaari, ja Pellotsalonsaari (jossa oli oma kylänsä: Pellotsalo) sekä paljon pieniä saaria.
[muokkaa] Tulolansaari
Nykyisin asumaton Tulolansaari on lähes Riekkalansaaren kokoinen. Sinne voi päästä vain venekyydillä, ja tekemistä retkeilyn ohella tarjoaa linnavuorille kapuaminen tai vanhojen maanteiden, kylien ja rakennusten paikallistaminen. Alkukesä lienee parasta aikaa vanhojen kivijalkojen etsimiseen, kun aluskasvillisuus ei ole vielä esteenä.
Tulolansaarella oli useita kyliä. Saaren luoteisnurkassa näkyy niittyaukeama, jossa sijaitsi ennen Pieni-Tulola. Sen etelä- ja itäpuolella, osittain saaren pohjoisrannalla, oli Suuri-Tulola. Saaren itärannalla, Karpansaaren ja Tulolansaaren välissä sijaitsevan kapean salmen länsipuolella oli Möntsölänsalmi, jonka alueella oli esihistoriallinen linnamäki Hulkonvuori
Saaren keskivaiheilla, samannimisen lahden rannalla oli Putsinlahti, jonka eteläpuolella niemellä oli kivi- ja rautakaudella vallien reunustama Hääniemen Linnamäki. Sitä kutsuttiin myös Niemenmäeksi tai Antinmäeksi.
Tulolansaaren eteläosan kapeimmalla osalla oli osuvasti nimetty Kannas ja sen eteläpuolella Soukanranta.
