SUISTAMO
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Suistamosta
Kokonaispinta-ala 1939: 1623,8 km²
Maapinta-ala 1939: 1516 km²
Asukkaita: 1939: 8264
Asukastiheys 1939: 5,6/km²
Kyliä: 24, näistä nyt asuttuja: 6
Rajakarjalainen Suistamo oli runonlaulun, ortodoksisuuden ja syvien erämaiden pitäjä. Nyt se on tyhjillään, radanvarren kyliä lukuun ottamatta.
[muokkaa] Suistamon historia
Suistamo ei ole esihistoriallisesti ollut erityisen merkittävä asuinalue. Joitakin kivikautisia löytöjä on tehty. Alue kuului 1500-luvulla Sortavalan ortodoksiseen seurakuntaan, mutta itsenäistyi 1600-luvulla omaksi seurakunnakseen.
Suistamossa säilyi perinteistä runonlaulua paremmin kuin muualla Suomen alueella. Runonlaulajista arvostettiin etenkin sellaisia nimiä kuin Ondrei ja Iivana Sotikainen, Jaakko Iivana, Pedri Iivananpoika ja Iivana Jehkinpoika Shmeikka.
Itsenäisyyden alussa Suistamo kehittyi nopeasti sen jälkeen, kun rautatie pitäjän halki oli valmistunut 1922. Suistamolaiset saivat elantonsa maa- ja metsätaloudesta, sahoista, Leppäsyrjän dolomiittikaivoksesta ja Jalovaaran rikkikiisukaivoksesta. Silti syrjäisissä kylissä elettiin rajakarjalaista elämää.
Useat kylät muodostivat oman yhteisönsä jonkin järven ympärillä. Ennen sotia Suistamossa oli 17 kansakoulua, mutta pitäjä oli muutenkin koulujen kunta. Kirkonkylässä oli alakansakouluseminaari, Leppäsyrjässä oli emäntäkoulu. Raja-Karjalan pienviljelijäkoulu sijaitsi myös Suistamossa.
Suistamon ortodoksinen seurakunta oli laajempi kuin itse kunta. Sillä oli pääkirkko kirkonkylässä ja noin kymmenen tsasounaa eri puolilla pitäjää. Kaikki tsasounat ovat kadonneet, mutta kirkko on kunnostettuna mutta ilman tapulia. Loimolassa oli luterilainen kirkko, joka tuhoutui jatkosodan alkuviikkoina.
Suistamo oli sotien aikana kaikkein ankarimpiin kuuluvien taistelujen näyttämönä. Talvisodassa kaikki keskittyi pienen Kollaanjoen rantamille, missä suomalainen 12. divisioona onnistui pysäyttämään hyökkäävän puna-armeijan koko sodan ajaksi.
Talvisodassa puolet Suistamon rakennuksista tuhoutui. Jatkosodan alussa suomalaiset joukot etenivät heinäkuun puolivälissä 1941 useita reittejä Suistamon alueen halki Sortavalaan, Impilahdelle ja Suojärvelle.
Jatkosodan aikana 80 prosenttia suistamolaisista palasi kotiseudullensa. Peltopinta-alasta saatiin kasvamaan 87 prosenttia. Jatkosodan torjuntavoittoa toteutettiin myös Suistamon alueella U-aseman linjoilla Loimolan itäpuolella.
[muokkaa] Suistamon asutus
Sotien jälkeen Suistamo vähitellen tyhjeni kokonaan radanvarren asutuksia lukuun ottamatta. Vain kuusi kylää jäi jäljelle: 18 kylää tyhjennettiin kokonaan. Asumaton erämaa leviää nyt radanvarren pohjoispuolella ja laajalti myös radan eteläpuolella.
Kylistä merkittävimmät ovat Loimola, Leppäsyrjä ja Roikonkoski. Suistamossa ja Leppäsyrjässä oli suuret kollektiivitilat, mutta nämä ovat pääsääntöisesti raunioina. Loimolassa on vielä ollut taloudellista toimintaa ja runsaasti palveluja.
Myös Roikonkoski on säilynyt elinvoimaisena palveluineen. Leppäsyrjä on taantunut, ja Suistamon kirkonkylä on sinnitellyt viimeisen kaupan turvin. Alattu ja Ulmalahti ovat kuihtuvia pieniä asutuksia.
[muokkaa] Suistamon kulkuyhteydet
Suistamossa on rautatien ohella tärkeä hiekkatieyhteys kirkonkylästä Loimolaan ja edelleen Suojärvelle. Koirinojalta on tärkeä hiekkatie Uuksujärven alueelle, josta on yhteyksiä Roikonkoskelle ja Loimolaan. Toimivia tieyhteyksiä ovat myös kirkonkylästä Soanlahdelle ja Roikonkoskelta Tolvajärven suuntaan kulkevat hiekkatiet.
[muokkaa] Suistamon luonto
Suistamon luonto jakautuu yhtäältä läntisen ja lounaisen osan rehevään kasvillisuuteen, savimaihin ja kallioisiin vaaroihin ja toisaalta itäisen osan soistuneeseen erämaahan. Maasto muodostuu luoteesta kaakkoon kulkevista harjuista ja vesistöistä.
Suistamon alueella on runsaasti pieniä järviä. Jänisjärven kaakkoisrannoilla on Suistamon Ulmalahti. Kirkonkylän vieressä on Suistamojärvi. Idässä on laaja Loimolanjärvi. Pitäjän keskivaiheilla on laaja Uuksun vesistö, jonka yläjuoksulla on 13 metriä korkea Ruhkankoski.
[muokkaa] Suistamo
Suystamo
Suistamon kirkonkylän kohokohta ja keskipiste on hyvin säilynyt C L Engelin suunnittelema puukirkko, joka on maanteiden risteyksessä. Neuvostoliiton aikana Suistamossa oli pioneerileiri, kirkossa ruokala ja suojeluskunnan talossa virasto. Vanhat suomalaiset hautakivet olivat jalkapallokentän maaleina.
Alatun suunnalta ajettaessa kylä alkaa joen jälkeen niittyjen, talonraunioiden, järvimaiseman, lehtipuiden ja harvan asutuksen näkyminä. Pari kilometriä sillalta näkyy raunioita, kivijalkoja ja muutamia venäläisiä taloja. Kylään saavuttua vasemmalle jää entisen Suistamon seminaarin kivijalka, ja sen takana seminaariin kuulunut pystyssä oleva rakennus. Seminaari toimi tässä 1918–39.
Kesällä 2004 se oli sisältä täysin vandalisoitu ja rikottu. Viereisessä entisessä saunarakennuksessa on viime vuosina asunut joitakin valkovenäläisiä, jotka siirrettiin Suomen Karjalaan jo 1940 ja uudestaan 1945. He tulivat asuttamaan näitä taloja 1950-luvulla.
Suistamon seminaarin aluetta vinosti vastapäätä on hautausmaa, jossa on kolme hautakiveä. Näistä kaksi on runonlaulajien muistomerkkiä, jotka kirkkoa korjaavat suomalaiset talkoolaiset pystyttivät 1990-luvun alussa. Iivana Onoila (kuoli 1924) lauloi runoja ja loitsuja.
Samassa kivessä mainitaan myös kanteleensoittaja Teppo Jänis. Matjo Plattonen (kuoli 1928) oli itku¬virsien laulaja, joka esiintyi 1906 Sor¬tavalan laulujuhlilla. Kolmas hautakivi on pastori Isidor Rainion. Haudoilta kirkko näkyy kylänraitin takana. Kylänraitti on tyhjä, mutta maisema loi¬vaa rinnettä alas Suistamonjärvelle on upea.
Kun suomalaiset jälleen saivat käydä kotiseuduillaan 1990-luvun alusta alkaen, vanha ortodoksikirkko löydettiin pioneerien ruokalana. Keittiö oli sijoitettu ortodoksikirkon ”kaikkein pyhimpään” eli alttarille.
Suistamoseuran talkoisiin tuotiin tarvikkeet ja työntekijät Suomesta, mutta korjaaminen edellytti tuntuvan maksun maksamista kirkon nykyiselle ”omistajalle”.
Vuonna 1992 pidettiin ensimmäinen jumalanpalvelus kirkossa 48 vuoteen! Vanha kellotapuli on kadonnut. Nyt vuonna 1844 valmistunut kirkko houkuttelee pysähtymään. Siellä on ikoneja ja komeat kaakeliuunit joka nurkassa.
Kirkon lähiympäristössä on muutama säilynyt suomalaisrakennus. Soanlahden tien varressa kirkolta katsoen tien toisella puolella on vanha kansakoulu.
Kirkon takana on tien toisella puolella vuoden 1918 sodan muistomerkki hyvin säilyneen suomalaisen seurakuntatalon ja kirkon välissä ”Puolesta Karjalan ja Isänmaan kaatuivat Karjalan rintamalla 1918” (7 nimeä). Jalustalla ollut suomalaisen sotilaan patsas on tuhoutunut.
Seurakuntatalon vierellä on vuosien sankarihautausmaan muistomerkki, jossa lukee ”1939–1944, Olit kunniaksi isänmaalle, Suistamoseura 1992”. Kivessä on 270 nimeä. Kirkolta alaspäin jatkuvan maantien varrella on rähjäisempää asutusta.
Kirkolta noin 500 metriä Suojärven suuntaan oli vielä 2000-luvun alussa tien oikealla puolella entinen nuori¬soseuran talo ”Väinämöisen viikate”. Sitä pidettiin neuvostoaikana kulttuuritalona. Talo purettiin 2004 ja siirrettiin muual¬le.
Edelleen 300 metrin päässä on Magazin-kauppa, joka on ollut edelleen käytössä. Kaupalta 1,2 km itään on entisen sovhoosinavetan rauniot ja vielä runsaan kilometrin päässä oikealla vanha hautausmaa, jossa on enimmäkseen venäläisiä hautoja.
Pääportista oikealle kulkemalla löytää joitakin rikottuja suomalaisia rautaristejä. Hautausmaalta runsaan kilometrin päässä on oikealle kääntyvä hiekkatie Suistamon rautatieasemalle.
Asemarakennus on säilynyt, mutta sen läheisyydessä ei ole kolmen asuintalon ohella mitään muuta. Asemalle kääntyvän tien risteyksen ja Suistamojärven välillä oli jatkosodan aikana sotilaslentokenttä, jonka kiitotie oli kooltaan 630 x 720 metriä.
[muokkaa] Keskinen Suistamo
Radanvarsi on Suistamon ainoa asuttu alue nykyään: rautatieasemat Alattu, Suistamo, Leppäsyrjä, Roikonkoski ja Loimola ovat käytössä ja niiden läheisyydessä olevat kylät asuttuina. Ajoreitti lännestä itään kulkee näiden kylien kautta.
[muokkaa] Alattu
Alattu
Alattu oli vanha Suistamon kunnan kylä, joka nykyään on hiljainen vanhoista puutaloista taloista koostuva kylä Alatunlammen rannalla. Hämekosken risteyksessä on sovhoosin navetta.
Alattu on runsaan kilometrin pituinen kylä, jonka kauppa Magazin nro 16 sijaitsee 1 km risteyksestä pohjoiseen pienessä hirsitalossa. Kylän pohjoispuolella on maantien varrella vanhojen suomalaistalojen jäänteitä, pelkkiä portaita tai kivijalkoja sekä idyllisiä niittymaisemia.
Alatun rautatieasema sijaitsee erillään muusta kylästä. Aja pohjoiseen tasoristeyksen yli ja käänny oikealle. Vanha asemarakennus on palanut joskus 2000-luvun alkupuolella, mutta lähellä on muutama muu vanha puurakennus. Niillä ei kuitenkaan liene yhteyttä nykyiseen junaliikenteeseen.
[muokkaa] Ulmalahti
Ulmalahti
Pieni kylä Jänisjärven ja Suistamonjärven välisellä alueella on edelleen asuttu. Suomen kaudella siellä oli voimalaitos, mylly, saha ja kookas kunnalliskoti. Nyt kosken suuhun on rakennettu kalojen viljelylaitos. Muutamassa talossa asutaan, mutta mitään palveluja ei kylästä löydy.
Päätien risteyksestä pohjoiseen 700 metrin päässä on koski, talot ja kalabisnes. Jatka vielä 600 metriä kapeaa hiekkatietä, kunnes vasemmalla on entisen kunnalliskodin raunio. Se on ollut laaja laitos, koska jäljelle jäänyt kellarikerros käsittää käytävän molemmin puolin useita huoneita. Kunnalliskodin rauniolta rantaan kannattaa jatkaa: siellä on venäläisten nuotiopaikka, jossa voisi leiriytyä.
[muokkaa] Leppäsyrjä
Leppås]r¡å
Leppäsyrjä on vanha Suistamon kunnan kylä, joka on nykyään melkein viiden kilometrin kokonaisuus ja seudun keskus. Se sijaitsee kauniilla maisemapaikalla, josta avautuu mukava maisema alas entiselle peltoaukealle. Kylässä on säilynyt ainakin kymmenen vanhaa suomalaista rakennusta.
Kylän luoteispuolella, erillään muusta kylästä, on vanha suomalainen rautatieasema säilynyt. Punaiseksi maalattu asema on nimetty myös suomeksi, ilman kirjoitusvirheitä. Läheisen tasoristeyksen kohdalta sen sijaan on rikottu vanha hirsirakennus, ja vielä 1990-luvulla käytössä ollut tarkastuspuomi on poistettu käytöstä jo vuosia sitten. Tällä seudulla on mäntymetsän keskellä yksittäisiä taloja, mutta itse kylä alkaa vasta 1,5 km junaradan itäpuo¬lella.
Leppäsyrjästä on mahdollista kääntyä myös etelään Pitkärannan suuntaan Pyörittäjän kylän kautta. Tämän tien varrella on kookas sovhoosi, joka on rikottu ulkoisesti, mutta sisällä säilytetään vielä heinää.
Vaikka Leppäsyrjällä on hieno maantieteellinen sijainti – sieltä avautuu mukava maisema kauas niittyjen tuolle puolen – itse kylä on 2000-luvun alussa ollut masentava näky. Taloja on rikottu ja poltettu, kurjuus on käsin kosketeltavaa. Kylän päätieltä katsoen ylempänä kerrostalojen kohdalla on hyvin varustettu kauppa. Kaupalta alas ja itään on useita vanhoja puutaloja pystyssä. Asutus ja kylä päättyvät runsaan kilometrin päässä kaupalta Suojärven suuntaan.
[muokkaa] Roikonkoski
Raykonkoski, Rajkonkoski
Roikonkosken nimessä on vaihdettu neuvostoaikana yksi vokaali. Siellä oli Suomen kaudella saha ja rautatieasema. Nykyään komea koski on ennallaan, samoin rautatieasema. Kylässä on pientaloasustusta, ja muutamat rakennukset ovat säilyneet Suomen kaudelta.
Kylässä on kosken vieressä mainio ruokala eli Stolovaå, joka on auki 11–17, la 10–14. Annokset ovat edullisia ja maukkaita. Ruokalan lähellä on ”klub”, Sadko-niminen ruokakauppa, kirjasto ja posti. Noin 700 metriä ruokalasta etelään on säilynyt suomalainen koulurakennus.
[muokkaa] Loimola
Loymola
Loimolassa oli Suomen kaudella saha. Osa suomalaistaloista on säilynyt. Nykyäänkin Loimola on erityisen miellyttävä pieni kylä. Kylän länsilaidalta löytyy siisti rivi omakotitaloja, yhtenäinen kyläkokonaisuus, ja erillinen kyläraitti aitoineen, polttopuupinoineen ja taloineen.
Varsinainen kylä jatkuu kilometrin päässä, ja keskusta sijaitsee kuvankauniin Loimolanjoen kosken länsipuolella. Loimolan palvelut ovat hyviä. Klub on paikallinen kulttuuritalo, ja sen lähellä on pari kauppaa. Magazin nro 5 ja nro 11 ovat auki 11–19, nro 11 la–su 11–17.
Siisti ruokala eli Stolovaå nro 2 on osoitteessa Suojärvenkatu 21. Sitä vastapäätä on postitoimisto, joka on auki ma, ke ja pe 09–17, ti ja to 09–13.
Kosken yli kulkee maantie ja rautatie. Järven toisella puolella näkyy kivan näköistä asutusta. Loimolassa kannattaa pysähtyä ainakin syömään, jaloittelemaan ja ihailemaan maisemia.
Vanha Loimola sijaitsi asemalta Loimolanjärven länsirantaa kohti Muuantoa johtavan tien suunnassa. Nyt kylä on tyhjä, mutta rantamaisemat ovat komeita, vanhan asutuksen tuntu on aistittavissa ja kylästä noin runsas kilometri pohjoiseen tien oikealla puolella noin 150 metriä itään on vanha suomalainen hautausmaa, joka on saanut olla lähes aarniotilassa. Kylässä toimi talvisodan aikana 12. Divisioonan esikunta.
[muokkaa] Kollaa
Kollasyoki
Kollaanjoki ja sen ympäristö on legendaarinen alue. ”Kollaa kestää” oli iskulause, joka ikuistettiin Erkki Palolammen samannimisessä kirjassa. Pieni puro on jäänyt muistoihin alueena, jossa Suomen alivoimainen armeija pysäytti puna-armeijan etenemisen koko talvisodan ajan.
Stalin ja kumppanit olivat suunnitelleet valloittavansa ja miehittävänsä Suomen (ja siirtävänsä Suomen asukkaat Siperiaan) noin 12 päivässä. Kesti 105 päivää, eikä puna-armeija päässyt Kollaalta muualle kuin korkeintaan helvettiin. Joulukuussa 1939 koko Laatokan Karjalaan tunkeutui 130 000 puna-armeijan sotilasta, suomalaisia oli puolustamassa 40 000. Venäläisillä oli 400 panssarivaunua, suomalaisilla ei yhtään. Puna-armeijalla oli 600 tykkiä, suomalaisilla 92. Silti Kollaa kesti.
Sodan jälkeen koko alue oli autio ja tyhjä, mustanpuhuva tuonelan esikartano. Nyt puusto on kasvanut ja vain lukuisat sotamuistomerkit ylläpitävät rankkaa muistoa yllä.
Kun alueelle tullaan lännestä, 500 metriä ennen Kollaanjoen pientä siltaa näkyy oikealla korkea venäläinen sotamuistomerkki. Se on omistettu ”65. Tarkk’ampumadivisioonan sotureille, jotka kaatuivat taisteluissa Karjalasta. Suojärven alueen työtätekevät ja 102/65 ampumakaartidivisioonan veteraanit.”
Tämän sotamuistomerkin takana vasemmalta puolelta tai vaihtoehtoisesti 50 metriä Suomen suuntaan kulkee polut Suomen valtion sotamuistomerkille. Polku tältä venäläisten sotamuistomerkiltä ohittaa kesällä 2001 kunnostettuja joukkohautoja. Suomen valtion sotamuistomerkki on musta korkea kivipaasi, jossa lukee ”Kollaan kenttähautausmaa, sodassa 1939–1940 kaatuneen tässä lepäävän 104 tuntemattoman suomalaisen sotilaan muistoksi, Suomen valtio”.
Neuvostosotamerkiltä on 500 metriä itse joelle. Ennen jokea vasemmalla on kookas punagraniittinen kivipaasi, joka on katkennut. Kivessä lukee ”Kollaa kestää” (poikkeuksellisesti vain suomeksi – yleensä venäläiset vaativat, että kaikissa suomalaisten muistomerkeissä on tekstit myös venäjäksi).
Patsas muistaa Lytsy-nimisen suomalaisen kuolemaa, patsaan on pystyttänyt sotasankarin poika. Yleinen ja ilmeisesti osin tietoisestikin liikkeelle laskettu myytti on se, että kivipaasi olisi rikkoutunut pystyttämisen yhteydessä. Kivi on kuitenkin katkennut ilkivallan seurauksena.
Joen itäpuolella on oikealla venäläisten 23.6.2001 pystyttämä musta kivipaasi, jossa muistetaan talvi- ja jatkosodan uhreja. Sen vieressä jokea lähellä on uusi hautamuistomerkki, jonka päälle on aseteltu maastosta löytyneitä kypäriä ja muuta sotaromua.
Kilometri joelta itään on oikealla puolella venäläisten tienviitta, jossa lukee suomennettuna ”131. ampumarykmentin, 71. ampumadivisioonan sotilaiden veljeshauta vuodelta 1941”. Polun päässä on portti ja kesällä 2001 kunnostettuja kenttähautoja.
Erkki Palolammen kuuluisaksi tekemä ”punaisen talon” mäki löytyy kulkemalla päätieltä Kollaanjoen itärantaa johtavaa tietä 700 metriä kaakkoon ja sitten kääntymällä länteen.
Kollaanjoen voit ylittää majavien patosiltaa ja heti joen länsirannalta löydät tukikohdan rakenteita ja hieman etelämpää tukikohdan keskeltä metsänhoitaja Hokajärven virkatalon kivijalan. Reippaasti liikuen taival päätieltä tukikohtaan ja takaisin vaatii yhden tunnin.
[muokkaa] Eteläinen Suistamo
Rautatielinjan eteläpuolella on pieni siivu vanhaa Suistamon pitäjää, jossa oli ennen sotia muutama kylä. Nyt ne ovat täysin asumattomia.
Niinisyrjä oli laaja kylä rautatien eteläpuolella Alatusta länteen. Se on täysin asumatonta seutua. Aikaisemmin Niinisyrjän eteläosa kuului Suistamoon, mutta se liitettiin itsenäisyyden ajalla Harluun. Alatun kylän itäpuolella, rautatien eteläpuolella on samannimisen lammen rannalla sijainnut Ahvenlampi. Kylä on nyt täysin tyhjä ja asumaton.
Leppäsyrjän eteläpuolella on kukkulalla entinen Pyörittäjä. Kylä on tyhjä, mutta erään televisiodokumentin mukaan sinne ovat suomalaiset alkuperäisasukkaat jälkeläisineen rakentaneet jonkinlaisen ”kesämökin”. Pyörittäjään on helppo löytää ajamalla Impilahden Syskyjärven pohjoispuolelta Y-risteyksestä pohjoiseen vasenta (läntistä) ajoväylää.
Suistamon halki kulkevan maantien maamerkkeihin kuuluu entinen Uuksujärvi. Se oli kylä Salmenjärven ja Uuksujärven välissä, luonnonkauniilla paikalla, jossa kohtaavat myös Suistamolta, Koirinojalta ja Loimolasta tulevat maantiet.
Sillan pohjoispuolella on mukava mutta sottainen rantapaikka. Siellä ovat venäläiset pitäneet nuotiota. Ison koulun raunio peittyy jo osittain puiden sekaan, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa koulun säilyneen kellarikerroksen. Sillalta on Loimolaan 17,6 km.
Sillalta etelään on tienristeys, josta on länteen Roikonkoskelle 6 km ja Leppäsyrjään 16 km, pohjoiseen Suojärvelle 57 km ja etelään Pitkärantaan 36 km.
Risteyksessä on muistomerkki, joka poikkeuksellisesti ei ylistä neuvostosotilaiden ikuista kunniaa, vaan kertoo, että ”täällä 14.11.1998 aseellisten rikollisten pidättämisen yhteydessä traagisesti katkesi miliisikapteeni Ivan Aleksandrovits Bulatevitsin elämä. Muistamme, suremme. Suojärven sisäasiainosaston henkilökunta.”
Risteyksestä noin 2 km etelää on entinen Maisula, joka tunnettiin persoonallisesta asukkaastaan Miitreistä, josta on säilynyt paljon legendaarisia tarinoita.
[muokkaa] Pohjoinen Suistamo
Pohjoinen Suistamo on nykyään täysin asumatonta erämaata, jossa kulkee vain satunnaisia tukkirekkoja kuljettamassa erämaissa kaadettuja puita sellutehtaiden kyltymättömiin kitoihin. Yhtään kylää ei ole säilynyt alueen 15 kylästä, eikä yhtään vakituista asukasta asu näiden kylien alueella tai muuallakaan pohjoisen Suistamon alueella.
Etninen puhdistus on ollut täydellinen. Vuosien aikana kylät ovat kasvaneet umpeen, ja muutaman vuosikymmenen jälkeen ei kukaan suostu enää uskomaan, että täällä on ollut 15 vilkasta, asuttua suomalaista kylää!
Asumattoman pohjoisen Suistamon ja muun Suistamon rajana voidaan pitää sitä hiekkatietä, joka yhdistää Alatun, kirkonkylän, Leppäsyrjän, Roikonkosken ja Loimolan. Lähimpänä tätä hiekkatietä ovat Piensarka ja Suursarka.
Itäisempi Suursarka sijaitsee melkein suoraan Leppäsyrjän pohjoispuolella. Sinne on risteys noin kilometri Leppäsyrjän tasoristeyksestä pohjoiseen. Piensarka sijaitsee tämän risteyksen ja Suistamon rautatieaseman risteyksen puolivälissä, myös joen takana, tyhjänä ja vaikeasti tavoitettavissa.
Näiden kylien pohjoispuolella on neljä täysin asumatonta entistä suistamolaiskylää. Suursarkan pohjoispuolella on tieyhteyden päässä Ihatsu, ja sen koillispuolella Petäjäselkä ja luoteispuolella Koitto eli Koitonselkä.
Suistamon aseman risteyksen pohjoispuolella on samannimisen järven niemimaalla Äimäjärvi. Sinne on risteys sen sillan pohjoispuolelta, joka sijaitsee Suistamon hautausmaan ja aseman risteyksen puolivälissä.
Monta hylättyä kylää sijaitsee kirkonkylän pohjoispuolella. Haapaselkä on näistä lähimpänä, ja sinne on erittäin huonokuntoinen tie Ulmalahdesta suoraan pohjoiseen.
Laitioinen on toinen kylä, josta on huono tieyhteys etelään Haapaselkään. Laitioinen sijaitsee Suistamon kirkonkylästä Soanlahteen kulkevan ajokelpoisen hiekkatien varrella. Siellä näkyy muutama kivijalka muuten tyhjässä niittymaisemassa. Laitioisen kylän pohjoispuolella, 7,3 km Suistamon kirkonta pohjoiseen, kääntyy koilliseen (oikealle) huonokuntoinen tie, jota pitkin kilometrin verran löytyy entinen Kontuvaara. Tie jatkuu Jalonvaaran suuntaan.
Suistamon todelliset erämaakylät löytyvät helpoiten etsiytymällä ensin Soanlahden kirkonkylään ja sieltä karttojen avulla suunnistamalla koilliseen. Linnuntietä noin 8 km Soanlahdelta itään on entinen suurkylä Jalonvaara. Kylä on tyhjä, mutta sieltä avautuu hyvä maisema Jänisjärvelle.
Kylän seudulta löydettiin 1920 rikkikiisuesiintymä. Jalonvaarasta noin 5 km koilliseen on entinen Uuksu, tyhjä kylä. Karttoja vertaamalla huomaa, että vanha kylänraitti Uuksunjärven eteläpuolelta on kadonnut, ja nyt tie kulkee järven pohjoispuolelta. Sinne on tieyhteys myös Roikonkoskelta. Tätä tietä pitkin on mahdollista löytää Hutjakka (Hudjakkala), joka sijaitsee noin 2 km Uuksusta etelään.
Uuksun kylän pohjoispuolelta kulkeva tie tulee itään jatkettaessa T-risteykseen, jonka itäpuolella on entinen Teronvaara. Se on tyhjä ja kadonnut kylä, jonka entinen asutus Teronvaaranjärven koillisrannalla on kadonnut. Kylässä on pusikoitunut aukio, maan tasalla kivijalkoja, yksi venäläinen hökkeli ja ”miljoona paarmaa”, kuten siellä käyneet ovat kertoneet.
Kylään on kuljettu vielä äskettäin maastoautolla. Täältä koilliseen on vielä yksi kylä, Muuanto, joka sijaitsee noin 6 km Uuksusta koilliseen. Siellä ovat kylän suomalaiset alkuperäisasukkaat jälkeläisineen käyneet vielä 1990-luvulla, mutta tieyhteys lienee kasvamassa umpeen. Muuannossa on ollut yksittäinen hökkeli pystyssä mutta ei muuta.
Suistamon syrjäisin kylä oli ja on edelleenkin pitäjän koillisnurkassa, Ruotausjärven rannalla sijainnut Shemeikka (Semeikka), josta olivat kotoisin kuuluisat runonlaulajat Iivana Shemeikka ja Pedri Shemeikka, joista jälkimmäisen patsas paljastettiin 1935 Sortavalassa, missä se on edelleen kunniapaikalla.
Shemeikan kylään on olemassa tieyhteys Loimolasta pohjoiseen. Se on reitti, jota pitkin on teoriassa mahdollista päästä Tolvajärvelle ja toisaalta syrjäiseen Korpiselän Vieksingin kylään. Shemeikka sijaitsee linnuntietä 24 km Loimolasta pohjoiseen tai 44 km Suistamon kirkonkylältä koilliseen.
