UUSIKIRKKO
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Uudestakirkosta
Pinta-ala 1936: 604 km² Asukkaita 1939: 11110 Asukastiheys 1939: 18,4 / km² Kyliä: 62, näistä nyt asuttuja: 28
Uudenkirkon kirkkoa ei enää ole, mutta suuri kellotapuli on vielä osittain pystyssä. Halilan ja Patrun parantolat ovat edelleen käytössä. Kuuluisat Inon patterit ovat nähtävillä, samoin rakkauden temppeli Vammelsuussa. Yllättävän monet uusikirkkolaiset vanhat kylämaisemat tarjoavat yhä kulttuurimaisemia.
[muokkaa] Uudenkirkon historia
Suomen aikaan Uusikirkko oli Kannaksen neljänneksi laajin ja väkirikkain pitäjä, jonka alueelle sattui Kannaksen pisin pätkä Suomenlahden rantaa, paljon järviä, vaihtelevia maisemia ja vuoteen 1925 koko Kanneljärven pitäjän alue.
Pitäjässä oli kolme pientä teollisuuslaitosta, mutta enimmäkseen harjoitettiin maanviljelystä, saha- ja myllytoimintaa sekä kalastusta. Ennen Venäjän vallankumousta uuskirkkolaiset palvelivat pietarilaisia kesävieraita. Alueella oli komeita huviloita ja Halilan ja Patrun parantolat. Venäläisten tuoma vauraus hyödytti suurta osaa Uudenkirkon väestöstä.
Vuoden 1918 jälkeen rajat sulkeutuivat ja entiset elinkeinot näivettyivät. Uuskirkkolaiset joutuivat hakemaan elantonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta. Kalastajia kohtasi toisenlainen ongelma: sallitut kalavedet supistuivat ja saaliit pienenivät.
Kun ennen Suomen itsenäistymistä venäläisyys oli ollut näkyvä osa Uudenkirkon elämää, ei väestönlasku vuonna 1920 enää tunnustanut venäläisyyttä: suomenkielisten osuus läsnä olevien keskuudessa oli lähes 99,7 prosenttia. Ruotsinkielisiä oli vain 25 ja venäjänkielisiä 28 henkeä. Venäläisten valtavat huvilat jäivät usein rapistumaan.
Uudellakirkolla oli 1920-luvulla jo 22 jauhomyllyä, neljä sahaa ja kolme sähkölaitosta sekä 22 kansakoulua ja kuusi kiertokoulua. Tosin näihin lukuihin kuuluivat Kanneljärvi, joka erosi Uudestakirkosta 1925.
Kaikkien sotien näyttämönä ollut Uusikirkko tuhoutui pahoin, mutta suomalaiskauden rakennuksia on kuitenkin joitakin jäljellä. Nykyisen köyhtyneen Venäjän länsiosissa Uusikirkko on lähinnä metsäistä takamaata.
Luonto on sentään kaunista, ja vanhan kirkonkylän eteläpuolella (Terijoen suuntaan ajettaessa) tien vasemmalla puolella pilkahtelee pieniä lampia, joita Suomen kaudella kutsuttiin nimellä Seitsenjärvet. Pitäjässä on useita taistelupaikkoja. Entisen Halilan parantola ja sen kirkko on pystyssä, nykyisin ortodoksikirkkona.
[muokkaa] Uudenkirkon asutus
Uudenkirkon lukuisista kylistä on ”eläviä” runsaat kymmenen. Suurimmat viisi ovat suuruusjärjestyksessä Kaukjärvi (Kannaksen suurin sotilaskylä), Kirkkojärvi (useita kauppoja, bensa-asema), Kirstinälä (pari kauppaa, hotelli), Metsäkylä (paljon lomakeskuksia) ja Feofanoffin kartanon alue (kolme kauppaa ja apteekki).
Vammelsuussa on yksi kauppa ja useita pioneerileirejä. Ino on osittain sotilaallisessa käytössä, muutama kauppa. Halilan parantola toimii, yksi kauppa ja baari. Myttyniemessä ja Jäppilän lähellä on pioneerileirit. Yhden kaupan varassa sinnittelevät Vitikkala, Neuvola ja Rantamäki. Makulassa on lomakeskus. Yhtään varsinaisesti toimivaa teollisuuslaitosta emme ole havainneet Uudenkirkon alueella. Maatiloja olemme havainneet ainakin yhden.
Uudenkirkon alueella on kadonnut ja jäänyt nimeämättä seuraavat suomalaiskylät: Elinälä, Haapala, Halola, Himottula, Hälkölä, Hänniloja, Hännilä, Jaakkovala, Jorola, Järmilä, Kaipiala, Kauppola, Keppola, Kiskola, Kokkola, Lahdenperä, Leistilä, Mäkienmäki, Putrola, Päätilä, Sortavala, Taamala, Tarkkala, Tirttula, Toivola, Uiskola, Uskila, Vihmala, Villikkala ja Vohnala. Osassa näistä kylissä on uusia datsoja.
[muokkaa] Uudenkirkon kirkonkylä
Polån[, Poljany, Kirkkojärvi
Suomen Uudenkirkon kirkonkylä sijaitsi Kirkkojärven itärannalla. Kirkonkylä oli osa suurempaa Kirkkojärven kylää, joka oli 10 km pitkä, ja johon kuului kahdeksan erillistä kylänosaa. Nykyään kirkonkylässä on suuri, kookkaista kerrostaloista koostuva Poljanyn kaupunki.
Päätien varrella näkyy muutama kauppa ja paljon harmaita hökkeleitä. Keskusta-alue on 300 metriä Kanneljärven risteyksen pohjoispuolella, ja siellä on bussipysäkki, Produkti-kauppa ja sitä vastapäätä uusi Magazin-kauppa, apteekki ja vielä muutama kauppa sekä vesitorni. Keskustassa on joskus torikauppaa, ja kesällä voi hankkia marjoja ja sieniä täältäkin.
Suomalaisia muistoja on hyvin vähän. Kanneljärvelle on tehty uusi risteys, joka vaikeuttaa luterilaisen kirkon paikan määrittelyä. Aja uuden risteyksen luota 200 metriä Terijoen suuntaan, kunnes vasemmalla on vanha tielinja. Aja jyrkkää mäkeä ylös, jolloin oikealla näkyy venäläisten hautoja.
Kirkon paikka on oikealle kääntyvän risteyksen oikealla puolella. Kirkko vihittiin käyttöön 1807, mutta sitä uudistettiin 1903. Paikalla on ollut kirkko jo 1500-luvullla. Kirkko tuhoutui talvisodan alussa. Jatka kirkon jäänteiden luota noin 150 metriä, jolloin oikealla puolella on hautausmaiden muistoristi ja punagraniittinen muistokivi, jossa lukee
”Tällä alueella sijaitsi Uudenkirkon seurakunnan hautausmaa, johon on haudattu myös 205 sankarivainajaa vuosina 1941 – 1944. Viimeisin kirkko, joka sijaitsi tästä noin 150 m luoteeseen, valmistui v. 1800 ja paloi v. 1939. Kotiseudun mullassa lepäävien vainajien muistoa kunnioittaen, Uusikirkko-säätiö ja ent. uusikirkkolaiset”
Kirkon ja hautausmaan välisellä alueella, metsän ja venäläisten hautojen keskellä on kookas kellotapuli, josta on jäljellä hätkähdyttävän kookas kiviosa. Kellotapuli valmistui 1857.
Kirkon peruskivessä on ollut muistolaattoja, aina uusia sitä mukaa kuin venäläiset ovat edellisen varastaneet. Kirkosta näkyy joitakin kivijalkojen jäänteitä. Kun Terijoen suuntaan jatketaan runsas kilometri, tien kaarrettua vasem¬malle tullaan entisen ortodoksikirkon paikalle. Siellä on myös hautausmaa.
[muokkaa] Seitsenjärvet
Semiozer¡e, Semiozere
Kirkkojärven itäpuolella on kokonaan uusi neuvostokylä eli ”Seitsenjärvet”. Nimi tulee vanhasta suomalaisesta perinteestä, sillä kylän eteläpuolella olevaa järvialuetta kutsuttiin tällä nimellä. Järvien itäpuolella on nykyään paljon hiekanottopaikkoja sekä joitakin datsoja. Suomen aikana alue oli asumatonta.
Sen sijaan järvien länsipuolella oli runsaasti suomalaista asutusta ennen sotia. Nyt Terijoen suuntaan on datsoja ja muutama kookas pioneerileiri ja lomakeskus.
[muokkaa] Linkka
Kirkkojärven länsipuolella sijainnut kylänosa oli yleisesti nimeltään Linkka. Siellä on nyt Poljanyn reuna-asutusta ja neuvostoaikaisen lehmätilan rakennuksia.
Mielenkiintoinen matka Linkkaan alkaa etelästä, Tirttulan ja Keppolan kylien kautta (katso alla). Synkkien kuusimetsien kautta tie päätyy hylätyn ja rikotun pioneerileirin alueelle. Laajalla alueella on runsaasti vanhoja ja uudempia rakennuksia, kaikki rikottu tyypilliseen Karjala-tyyliin! Suomen kaudella alueella olivat kunnalliskoti ja lastenkoti.
Kunnalliskoti on säilynyt. Se rakennettiin 1932. Nykyään rikottu mutta edelleen täysin pystyssä seisova keltainen rakennus toimi neuvostoajan pioneerileirin pohjoisen osan keskeisenä osana. Kunnalliskodin ympäristössä on useita muita rakennuksia, joista kaikki on rikkomalla rikottu. Eteläinen osa pioneerileiriä on täysin tuhottu. Se sijaitsee suunnilleen vanhan lastenkodin tienoolla.
[muokkaa] Pohjoinen Uusikirkko
Uudenkirkon pitäjän pohjoiset suunnat ovat luoteeseen Halilan suuntaan ja suoraan pohjoiseen Kaukjärven itärantaa pitkin.
[muokkaa] Halila
Sosnov[y Bor, Sosnovij Bor
Vanha parantola on säilynyt erinomaisessa kunnossa. Mäntyjen keskelle perustettiin tuberkuloosiparantola 1891 tsaari Aleksanteri III:n aikana. Viereen rakennettiin ortodoksinen kirkko 1905. Parantola oli tsaarin ajalla Venäjän valtion omistama, mutta 1918 vapaussodan seurauksena se siirtyi Suomen valtiolle. Venäläisten asiakkaiden tulva parantolaan lopahti 1918, mutta parantola avattiin korjausten jälkeen syksyllä 1920.
Kirkko muutettiin luterilaiseksi vuonna 1925. Päärakennus on säilynyt, ja kirkko on palautettu ortodoksiseksi. Kaksi muuta parantolan rakennusta on sen sijaan kadonnut.
Halilan kylässä on jäljellä muutama suomalainen talo ja viisikerroksinen kerrostalo. Sen jälkeen tullaan sairaalan portille, jonka vasemmalla puolella on kauppa (auki 10–21) ja kahvila. Oikealla puolella on Leninin päätä muistuttava kuvio.
Halilan parantola on kookas kellertävä kivitalo, jossa on tyylikkäitä yksityiskohtia. Kyltti rakennuksen seinässä kertoo, että Lenin olisi käynyt täällä hoidettavana.
Halilan kirkko on tien toisella puolella. Se on venäläisten toimesta sittemmin osittain kunnostettu ja muutettu ortodoksikirkoksi. Tietä eteenpäin on korkea tiilitorni ja metsän takana joitakin puutaloja.
Noin kilometrin päässä kirkon luota tullaan niitylle, jossa on vasemmalla Alahovin navetan kivijalka. Sinne ovat venäläiset ortodoksit rakentaneet kirkon, josta on kasvanut luostarialue viljelyksineen. Niityn ja järven takana häämöttää Selkoinmäen ja Mamian alueen taloja. Tie jatkuu eteenpäin, ja sen varrella on noin 20 suomalaistilan jäänteitä: lähimpänä ainakin muutama rakennus ja kivijalka.
Halilan kaupan vierestä kulkee kapea hiekkatie etelään Halilanjärven ja Kuujärven väliselle joelle. Siitä kulki Suomen kaudella maantie. Uusiinkin karttoihin on merkitty kaksi punaista viivaa. Kumpikaan silta ei ole enää käytössä. Suomalaiset sillat ovat romahtaneet, ja niiden tilalla on jalankulkijoille tilapäiset ylityspaikat. Joen pohjoispuolella on venäläisten datshakylä. Makulaan tai Pentikkälään päästäkseen on kierrettävä Kuujärvi itäpuolelta.
Halilan alueelta vain kilometrin päässä pohjoiseen oli Suomen kaudella muutama kylä: Kalliola ja Anterola. Ne sijaitsivat Kaukjärven eteläkärjestä alkavan Peippolanjoen länsipuolella.
Venäläiset antoivat säilyneiden ja uusien talojen kokonaisuudelle nimeksi Mejozernoe eli Mezhozernoje. Kylien luokse lähtee huonokuntoinen hiekkatie huomaamattomasta risteyksestä, joka sijaitsee aivan Leninin pään luona. Anterolan kylän alueella on useita uusia venäläisdatsoja ja muutama vanhempi puurakennus. Avoimen niityn takana on Peippolanjoen laakso.
[muokkaa] Rantamäki
Klevernoe, Klevernoje
Pieni unohtunut neuvostokylä on kiinnostava piipahdus menneen ja uuden maailman yhtymäkohtaan. Kilometrin päässä päätieltä on iso tuotantolaitos, jonka vartiokopissa oli viime käynnillä ihmisiä, lokkeja parveili katolla mutta muutoin se näytti kuolleelta. Kylä on hiljainen, entinen kauppa on suljettu mutta pieni kioski myy juomaa ja suklaata. Laitoksen portilta tie kääntyy oikealle ja muuttuu hyvin kuoppaiseksi.
Noin kilometrin matkalla ohitetaan ensin entinen pioneerileiri ja niittyjen keskellä uusia datshoja, kunnes tie päätyy Halolanjärven pohjoiskärjen tienoolle. Siellä oli Suomen kaudella Halola. Jos jatkaa järven pohjoiskärjen ohi etelään järven länsipuolelle, siellä on hallinnollisesti Klevernojeen kuuluvia taloja, vajaa kilometri sillalta. Niitä ei ole tätä kirjaa varten tutkittu, mutta ne saattavat olla Suomen kauden Rantatalon alueen säilyneitä rakennuksia.
Pioneerileiri on tätä nykyä ”Kompleks Rassvet Bulkan”. Alue on kuitenkin suljettu, ja siellä on sinisiä puutaloja ja yksi rikottu valkotiilinen rakennus. Alueen aidan vieressä kulkee Suomen kaudella tehty kiviaita.
[muokkaa] Makula
Krasnoflotskoe, Krasnoflotskoje
Halilanjärven etelärannalla on pieni kylä, jonka kohdalla asfalttitie tekee mutkan. Siinä on pieniä taloja, joista muutama lienee suomalaiskaudelta. Kylän kauppa on suljettu. Rantaa kohti kulkee eräänlainen asfalttitie, jonka päässä on urheilijoiden lomakeskus Petrolessport. Siihen kuuluu Stolovaja (ruokala) ja vaaleanpunainen päärakennus. Se ei ole suomalaisten käytettävissä, mutta sijainti on hyvä ja paikka kannattaa laittaa muistiin tulevaisuutta varten.
Makulan pohjoispuolella on Halilanjärven länsipuolisen Selkoinmäen kylän alue. Se kuului Suomen kaudella Halilan kylään. Siellä on joitakin taloja.
[muokkaa] Patru
Zeløn[y Holm, Zeljonyj Holm
Uusi asfaltoitu tie Uudenkirkon kirkonkylästä Kuolemajärven Pentikkälään johtaa Patrun kylän ohi. Syvä Patrunjoen laakso tarjoaa kauniin maiseman. Risteyksestä vasemmalle (itään) on neuvostoaikainen kerrostalo.
Ennen sitä vasemmalle kääntymällä löytyy hyvin säilynyt puolustuslaitoksen keuhkotautiparantola. Päärakennus ja lääkärien rakennus ovat säilyneet. Rakennuksissa on asukkaita. Pääoven ulkopuolelle on pystytetty kaurispatsaita. Muutoin kylä on mitäänsanomaton kerrostalokokoelma.
Sen sijaan Suomen kauden Kuujärvi on kadonnut. Se sijaitsee samannimisen järven länsipuolella. Vain pellot näkyvät tien pohjoispuolella. Patru kuului aikoinaan Kuujärven kylään.
[muokkaa] Peippola
Zapol¡e, Zapole
Uudenkirkon kirkonkylän pohjoispuolella oli pieni Peippolan kylä. Juuri ennen sotia aloitettiin uuden tienlinjauksen rakentaminen kylän halki. Se on nykyään valmiina ja siksi kylän kohteiden löytyminen voi olla hankalaa. Ennen sotia kylässä oli saha, kaksi kauppaa, vehnämylly, koulu ja noin 30 taloa.
Vanhan koulun paikalla on nyt neuvostoaikainen lastenleiri Zapolje. Itse koulurakennus on säilynyt hyvin, ja se on saanut seurakseen runsaasti muita puurakennuksia.
Noin kilometri pioneerileirin risteyksestä etelään on Peippolanjoen silta. Joen varressa oli 1915–31 sähkölaitos ja sen jälkeen Edvart Kuntun vehnämylly Niiden jäänteitä on edelleen havaittavissa: Aja sillalta runsas puoli kilometriä kirkonkylän suuntaan ja käänny vasemmalle kapealle tielle, joka laskeutuu alas jokilaaksoon. Joen keskellä on betoninen seinärakennelma.
Kylän eteläpuolella, Uiskolan eteläisen kylän suuntaan menevän tien varrella on kookas neuvostoaikainen kollektiivitila. Se oli kesällä 2003 osittain raunioina, mutta syksyllä aluetta korjattiin mahdollisesti tulevaa käyttöä varten.
[muokkaa] Uiskola
Urojaynoe, Urozhajnoje
Uiskola oli kahteen osaan jakautunut kylä Peippolanjoen molemmilla puolilla. Taloja oli näissä suunnilleen yhtä paljon: pohjoisessa noin 15 taloa Saviojan tiiviin kyläkokonaisuuden alueella ja etelässä parin kilometrin matkalla tien varrella runsaat 15 taloa.
Nyt pohjoinen Uiskola löytyy edellä mainittua Peippolan koulurakennuksen pioneerileirin risteystä vastapäätä. Siellä on joitakin venäläisten rakentamia puurakennuksia tien alkupäässä. Saviojaan asti ei autolla enää pääsekään vaan tie päättyy ikimäntyjen luokse, jossa tie muuttuu jyrkästi alamäkeen laskeutuvaksi poluksi.
Eteläinen Uiskola on mielenkiintoisempi. Täysin ajokelpoisen hiekkatien varrella on säilynyt parin kilometrin matkalla useita suomalaisrakennuksia sekä joidenkin kivijalkoja. Seutu on osittain kesällä asuttua, mutta yleisilme on hiljainen ja luonnonkaunis. Viimeisten talojen jälkeen tien kunto heikkenee – se jatkuu Halilan suuntaan.
[muokkaa] Tommila, Uimola, Hyttilä
Starorusskoe, Starorusskoje
Mäntymetsän halki kulkee hiekkatie, osittain mutainen, Kaukjärven etelärannalle. Siellä on muutamia rakennuksia, osassa asutaankin. Ja kaiken keskellä on kookas, äskettäin valmistunut luksusdatsa! Talon ympärillä näkee joskus isoja mustia autoja. Järvimaisema on kaunis, ja koko pitkä ”kylä” on lähes asumattomana hiljainen ja rauhallinen kannakselainen idylli.
Ennen sotia kyläkokonaisuutta kutsuttiin nimellä Hyttilä numero yksi (oli myös kakkos- ja kolmos-Hyttilät), mutta kylän pohjoisosaa nimettiin Uimolaksi ja eteläosaa Tommilaksi. Kylänraitin varrella oli yhteensä melkein 50 savua, näistä lähes kaikki ovat kadonneet.
Ennen sotia kylässä oli vähän yli 200 asukasta. Etelässä Tommilan alueella on kauniiden niittyjen keskellä ainakin kaksi vanhaa puutaloa sekä jokunen venäläinen datsa. Uimolassa on paljon enemmän rakennuksia: suuren datsan pohjoispuolella on uusia venäläisiä datsoja ja joitakin vanhoja suomalaistaloja. Pohjoisessa tie päättyy metsään.
[muokkaa] Kaukjärvi
Kamenka, Kamenka
Kamenka on Kannaksen suurimpiin kuuluva kylä, ellei peräti suurin heti Viipurin, Enson ja Käkisalmen jälkeen. Kamenka on edelleen asuttu ja toimiva sotilaskasarmialue, jonka muurien ja porttien takana on kymmeniä kerrostaloja, kauppoja ja palveluja.
Aluetta kohennettiin 2002 maalaamalla kasarmirakennuksia kirkkaan keltaisiksi. Myös seudun sotilaskohteita tunnuttiin ”avatun” ohikulkijoiden ihmeteltäväksi, kun aluskasvullisuutta kaadettiin pois. Kylän eteläosassa on uusi ortodoksinen kirkko.
Kamenka on suljettu sotilasalue, eikä sinne enää ole pääsyä. Alueella on perheitä vaimoineen ja lapsineen, ja kauppoja ja muita palveluja. Muuan suomalainen arkeologi kertoo kävelleensä useita vuosia sitten sotilasalueen läpi järveltä käsin, päästyään järvenrantaan ensin kiertotietä eteläkautta. Tätä ei voi kuitenkaan enää suositella – vartiointi tuntuu tiukentuneen viime aikoina.
Vanha suomalainen Kaukjärvi oli toisenlainen. Nykyisten keltaisten kasarmirakennusten alueella oli vain yksi tila, Suikin talo. Vähän etelämmässä järven rannalla, nykyisten Venäjän armeijan rakennelmien alueella, oli vain kymmenkunta taloa.
Tien itäpuolella oli Suomen kaudella tykkileiri, jossa on edelleen runsaasti venäläisten sotilasrakennuksia ja -kalustoa. Suomen kaudella tykkileiriä käytettiin lähinnä vain kesäkaudella harjoituksiin. Varsinainen suomalainen siviiliasutus seurasi järveä etelään niin pitkälle kuin Kaukjärveä jatkui.
Nykyään suuri osa tätä rantatietä on asumatonta. Ainoa asutus on neuvostoaikana nimetty Vladimirovka eli Vladimirovka. Siellä on yksittäisiä taloja mutta ei mitään palveluja. Se sijaitsee Talpolan, Kokkolan ja Hännilojan kylänosien seudulla.
Talpolan kylän lähellä Kaukjärven itärannan Piretanniemellä oli jo 1500-luvulla katolinen kirkko, joka oli rakennettu Uudenkirkon suojeluspyhimyksen Pyhän Birgitan muistolle. Birgitta kuoli 1373. Kappeli oli käytössä vielä 1781, minkä jälkeen se rappeutui ja katosi kokonaan. Kappelin ympäristöön haudattiin kuolleita myös vuoteen 1781 asti.
Kylän eteläosassa entisen Taamalan tilan alueella on rapistunut ja raunioitunut kollektiivitila. Sinne johtaa vanha puukuja, ja alueella on yksi ilmeisesti asuttu puurakennus. Vanhan suomalaistalon paikan tunnistaa komeista pihapuista.
Kamenkan pohjoispuolella on iso risteys, mistä itään hyvä asfalttitie kulkee sotilasalueen halki. Siinä on vanha neuvostoaikainen kieltokyltti, joka kieltää venäjäksi läpiajon jos puomit ovat alhaalla.
Nykyään tie on avoin ja liikennöitykin. Matkalla ohitetaan useita erityisiä sotilaskohteita sekä muutamia panssarivaunujen ajoreittejä. Tien suuntaisesti kulkee panssarivaunujen tie, ja onpa tieosuudella muutama panssarivaunujen varoituskylttikin. Tien eteläpuolelle jää jatkosodan aikainen Kaukjärven lentokenttä. Nykyään se on panssarivaunujen harjoituskenttä.
Laajempi Kaukjärven alue on viime vuosina tullut kieltokylttien vuoksi eristetyksi. Aiemmin suositut sota-ajan käyntikohteet ovat jääneet tavoittamattomiksi.
[muokkaa] Eteläinen Uusikirkko
Uudenkirkon laaja eteläosa käsittää rantatien ohella päätien etelään Vammelsuun sillalle sekä muutaman lähes tai kokonaan ajokelvottoman tieosuuden Vammelsuun tieltä rantatielle sekä Vammeljärven eteläpuolelta kulkevan hiekkatien Kanneljärven pitäjään.
[muokkaa] Piispalan alue
Utkino, Utkino
Luonnonkauniilla paikalla Halolanjärven etelärannalla ja Salmensillalla – Halolanjärven ja Rieskjärven kannaksella – oli Suomen kaudella kuusi pientä kylää. Näistä Piispalan alueen asutus on nimetty venäläisellä nimellä, vaikka rakennuksia on muidenkin kylien alueella. Kuuden kylän alue edustaa tyypillisesti itäisen Kannaksen nykytilannetta.
Lähimpänä Uudenkirkon kirkonkylästä saapuvaa päätietä on Putrola, josta sota tuhosi kaikki kylän talot. Kylään käännytään vasemmalle, ja tällöin vasemmalle jää kookas neuvostoaikainen hylätty varikkorakennus. Sen vieressä on ilmiselvä lentokentän kiitorata, mutta se on hyvin lyhyt! Rieskjärven rannalla on rivi uusia datsoja.
Päätietä eteenpäin kohti Salmensiltaa oli pieni Kitula, jossa oli vain muutama talo. Nyt ne ovat kadonneet, ja kylän paikalla on tien pohjoispuolella datsoja ja Rieskjärven rannalla merkillinen venäläisten lomakeskus, jossa on parakkeja yksittäin ja kaksikerroksisena rakennuksena. Kitulan ja Putrolan välissä oli ennen sotia pieni Tirttula, jossa oli vain kolme taloa.
Tirttulan kylän luota pohjoiseen kääntyy ajokelpoinen tienristeys, jossa on Druzhba-pioneerileirin betoninen kyltti (katso Linkka). Tie kulkee Linkan kylään. Risteyksen pohjoispuolella on entinen Keppola, joka on täysin tyhjä kylä. Muutama kivijalka on havaittavissa kylän alueella, joka muuten on pelkkä tyhjä niitty.
Piispala eli Rumpula käsitti alueita Salmensillan pohjois- ja eteläpuolelta, nykyistä asutusta paljon laajemmalla alueella. Yli 30 taloa oli levittäytynyt järvien väliselle alueelle. Sillan pohjoispuolella on tien päässä hyvin vaatimaton venäläinen mökkikylä.
Nykyään asutus seuraa Salmensillan eteläpuolella järvenrantaa. Pohjoisesta tultaessa ensimmäinen talo on viisikerroksinen luksusdatsa, joka on rakennettu venäläis¬emigrantti Proninin ennen sotia omistamalle tontille.
Datsaa vastapäätä on huonokuntoinen tie Mäkelän alueelle, jonka kaikki 15 taloa ovat kadonneet: monta kivijalkaa näkyy kasvillisuuden peitossa. Datsan vieressä on pieni kalastus- ja metsästysbisnes. Itse kylässä ei ole mitään palveluja. Kylätien varrella on uusia luksusdatsoja, muutama vanha puutalo ja parhaalla rantapaikalla parakkiin tehty ”kesämökki”!
Piispalan länsipuolella, Halolanjärven etelärannalla on entinen Kaipiala. Rannan tuntumassa on uusi luksusdatsakylä, jonka alta on kadonnut merkit vanhasta suomalaisesta asutuksesta.
Vanhan kansakoulun kivijalka on metsän keskellä noin 200 metriä etelään, Jäppilän suuntaan kulkevan tien vasemmalla puolella. Joku venäläinen on keksinyt rakentaa pienen mökin laajan kivijalan pohjoisnurkkaan! Saman tien varrella on runsaasti uusia ja vanhoja datsoja. Risteyksen kohdalla on suomalaistalon betoniseinää, ja muutaman vanhan puutalon tunnistaa suomalaiseksi.
Maantie etelään on ajokelvoton. Hyvin huonokuntoista tietä voi päästä kuivalla kaudella Jäppilän suurkylän pohjoislaidalle joen varteen: viimeistään syvä joki pysäyttää muut paitsi maastoautot.
[muokkaa] Jäppilä
Åppilå, Jappilja
Suomenlahden rantatieltä kääntyy maantie pohjoiseen, joka kulkee Jäppilän aseman luota vasemmalle kääntyen Ylisjärven rannalle, jossa ei Suomen kaudella ollut juurikaan asutusta.
Jäppilän aseman nimi on säilynyt venäläisissä kartoissa, mutta se ei esiinny enää kylteissä. Vanha Jäppilä oli Uudenkirkon laajimpia kyliä, joka koostui useasta erillisestä pienestä kylästä. Kylän koko oli noin 25 km2. Kylän halki rakennettiin 1914–16 rautatie. Rautatieasemalla ei ollut varsinaista asutusta, myös asemarakennus on kadonnut. Sen paikalla näkyy rakennuksen pohjaa, ja aseman kiveys on havaittavissa.
Entisen aseman länsipuolella on tasoristeys, jonka ylittämällä pääsee Jäppilän pohjoisiin kyliin. Radan ylityksen jälkeen ajokelpoinen mutta huonokuntoinen hiekkatie tavoittaa Pöskönmäen ja Ylikylän. Näissä molemmissa on sekä venäläisten rakentamia mökkejä että kivijalkoja ja muita merkkejä suomalaisesta sivilisaatiosta: kuusiaitoja, pihakoivuja, niittyjä.
Radalta 1,2 km pohjoiseen tie haarautuu. Vasemmalla, pääväylältä länteen, on runsaan kilometrin päässä entinen Uusi-Tuhkanen. Siellä oli puolitusinaa tilaa Suomen kaudella. Nyt paikalla on datsakylä.
Pääväylää runsas kilometrin verran pohjoiseen on entinen Pöhkösenmäki (Pöskönmäki). Kylässä on runsaasti kivijalkoja ja kulttuurimaiseman tunnusmerkit: vanhoja pihapuita, niittymaisemaa ja kylänraitti (ilman taloja). Niityllä on useita datsoja, mutta kylässä ei näytä olevan sähköä. Vasemmalle (länteen) kääntyvän tien päässä on pienen kukkulan huipulla entinen Vanha-Tuhkanen.
Pääväylä jatkuu pohjoiseen, missä kukkulan päällä on vanha Ylikylä. Sielläkin on useita rakennuksia, joista muutama saattaa olla Suomen kaudelta. Ylikylän alue on asuttu mutta vailla sähköä.
Kylän pohjoisosassa maantie laskeutuu jyrkästi Kotijärvestä Halolanjärveen laskevan Myllyojan laaksoon. Joen ylitys henkilöautolla on ollut mahdotonta.
Jos Jäppilän aseman luota ei ylitetä rataa vaan jatketaan pääväylää lännen suuntaan, tavoitetaan kaksi kylää. Noin 12 km rantatieltä on neuvostoaikainen pioneerileiri Zerkal¡n[y eli Zerkalnyj. Sen alueella on rapistuneita urheiluhalleja ja muita rakennuksia. Sen luoteispuolella on asutus, jolle on annettu nimeksi Ozernoe eli Ozernoje. Siellä on isoja kerrostaloja. Ylisjärven eteläpuolella 3 km asemalta länteen oli jatkosodan aikana Jäppilän lentokenttä.
[muokkaa] Kirstinälä
Tarasovo, Tarasovo
Kirstinälä oli dramaattinen suomalaiskylä Rieskjärven itäpuolella. Isonvihan aikana venäläiset tuhosivat koko kylän ja vain yksi kylän asukkaista jäi henkiin.
Tarasovo on ollut merkittävä kylä Neuvostoliiton aikana, koska siellä on toiminut paljon pioneerileirejä ja muita lomakeskuksia. Nimensä neuvostokylä sai yliluutnantti Nikolai Tarasovin (1912–44) mukaan. Hän kuoli Viipurin anastamisen jälkeen. Neuvostoaikana taajaman maisemaan rakennettiin tekojärvi, joka sekoittaa suunnistusta. Niinpä pensionaatti Dubki ei sijaitsekaan ison Rieskjärven rannalla vaan kyläalueen keskellä!
Kirstinälän keskustassa, 3,5 km päätieltä on kerrostaloja, kaksi kauppaa, ruokala (auki 9–21) ja kädettömäksi rapistunut kolhoosinaista esittävä valkoinen patsastorso.
Pensionaatin alueella on komea puistoalue, jonka keskellä, ajoreitin ohjeiden mukaan ennen pensionaattia puiden keskellä hyvin säilynyt puuhuvila Kunttila. Se on tsaarin ajalla rakennettu venäläisen sairaanhoitaja Marja Botkinan huvila, joka kuului aiemmin laajaan Botkinan hoviin.
Pensionaatin alueen eteläpuolella on uusia datsoja ja muutama vanha suomalaisrakennus sekä laaja kollektiivitilan alue, jossa on raunioituneita kasvihuoneita ja entisiä navettoja. Paikka on jätetty oman onnensa nojaan.
Kylän pohjoisosassa on kaksi neuvostoaikaista leiriä. Baza Otdyha Semejnogo oli lomakeskus, mutta se on äskettäin ollut hylätyn oloinen. Lähempänä päätietä on urheiluhenkinen lomakeskus, jossa on pieniä mökkejä ja urheiluaiheisia maalauksia.
[muokkaa] Sinkkola
Kirstinälän pohjoispuolella on entinen Sinkkola, jonka kerrotaan kokonaan tuhoutuneen sodissa. Kylässä oli venäläisten kartanoita ja kaiken kaikkiaan vain puoli tusinaa rakennusta. Entinen Puranan hovi näyttää olevan alkuperäisellä paikalla. Se on vanha puurakennus, joka näyttää olevan Suomen kaudelta. Sen alueella on jonkinlaista majoitustoimintaa, etenkin keltaisessa rivitalossa.
Kun kirkonkylältä saavutaan (katso ajo-ohje alla), Majak-pioneerileiri löytyy kääntymällä oikealle 2,4 km päätieltä. Se on porttien ja aitojen suojassa oleva vartioitu alue, joka sijaitsee entisen Sinkkolan hovin mailla. Vasemmalle kääntymällä ohitetaan lomakeskus Dol Lomo-Lada, joka on aitojen ympäröimä alue. Siellä on puutaloja, joista suurin muistuttaa nykyistä Puranan hovia. Puranan hovin alue sijaitsee tämän lomakeskuksen takana, Rieskjärven rannan tuntumassa.
Joenkylän suuntaan tie jatkuu Rieskjärven itärantaa. Siellä on lomakeskus, joka saattaa olla avoinna venäläisille lomailijoille kesäisin.
[muokkaa] Joenkylä
Osetrovo, Osetrovo
Tämä pikkuinen kylänpahanen on kuolemassa. Kylän pohjoisosassa on ollut neuvostoaikaisia parikerroksisia kivi- tai tiilitaloja sekä muita rakennuksia, jotka on kaikki rikottu ja hylätty. Ainakin yksi entinen navetta on raunioina. Muutama talo on säilynyt Suomen kaudelta. Ennen sotia kylässä oli noin 15 savua.
[muokkaa] Mesterjärvi
Oktåbr¡skoe, Mester¡årvi, Oktjabrskoje
Laaja suomalaiskylä tarjoaa edelleen monivivahteisia maisemia. Yli 50 talon kylästä ei ole paljonkaan jäljellä, mutta järven ja radan välisellä alueella on sekä peltoa että metsää.
Pieni keltainen suomalaistalo on säilynyt ja muuttunut Mesterjärven rautatieasemaksi. Vanha asemarakennus on kadonnut. Tämä umpimetsän ympäröimä asemanseutu ei tarjoa mitään palveluja. Radan pohjoispuolella, asemalta suoraan pohjoiseen, on laajahko datsa-alue ilman mitään palveluja. Tämä alue oli Suomen kaudella asumaton.
Asemalta noin 300 metriä länteen kulkee Suomenlahden rantatieltä pohjoiseen Kirstinälään heikkokuntoinen päätie, jonka eteläpuolella on peltojen keskellä muutama suomalainen talo ja useita venäläisten rakentamia taloja.
Etelässä Mesterjärven pohjoisrannalla on laaja pioneerileiri, joka vaikuttaa hylätyltä. Sen viereen rakennettiin vuoden 2003 lopulla jotakin uutta. Jos pioneerileiriltä jatketaan suoraan pohjoiseen, tullaan pellon laitaan.
Pellon halki koilliseen pääsee muutaman latvialaisen asuttamaan kylään. Pellon länsilaitaa pohjoiseen kulkee kapea, huonokuntoinen polku, jota voi ajaa ainoastaan vahvalla nelivetoisella maastoautolla. Tämä tie johtaa suoraan radanvarteen ja Mesterjärven asemalle.
[muokkaa] Myttyniemi, Vammeljärvi
Glab[wevo, Glabyishevo
Hiekkatien varrella on tien eteläpuolella pioneerileiri Tsaika. Sen alueella on paljon puurakennuksia ja urheilukenttä. Puoli kilometriä leiriltä länteen on kyläasutusta molemmin puolin tietä sekä ainakin yksi vanha suomalainen talo. Alueella ei ole kauppoja. Täältä 400 metriä länteen on silta, joka kulkee Vammeljoen yli. Joki laskee Suomenlahteen Vammelsuun luona.
Vanhan suomalaisen kylän nimeksi on merkitty karttoihin Myttyniemi tai Vammeljärvi. Suomalainen asutus oli levinnyt Vammeljärven kaakkoisrannalle. Koilliseen jatkava kylätie johtaa järven itärannalle, jossa oli Airikkala. Sillä ei ole venäläistä nimeä, mutta siellä on karttojen mukaan pioneerileiri, ja sinne johtava kyltti on merkitty ”Dol Molnija” eli Dol Molniå. Risteys on heti Tsaika-pioneerileirin länsipuolella.
[muokkaa] Neuvola, Kirjavala
Gor¡kovskoe, Gorkovskoje
Tämä kylä on runsaan kilometrin pituinen kokonaisuus hiekkatien varrella. Entinen Neuvola on päätien varrella, ja ison mutkan luota kääntyy asfalttitie kylänraitille, jonka varrella on kaksikerroksisia vuokrataloja: neuvostokeskusta ja suunta entisen Kirjavalan alueille. Siellä on ainakin postitoimisto.
Asfalttitien päässä, 500 metriä mutkan risteyksestä, avautuu tien päässä näköalapaikka Kirjavalan alueelta etelän suuntaan. Vieressä on hylätyn näköinen neuvostoaikainen tuotantolaitos rautaromuineen.
Päätien varrella on muutamia suomalaistyyppisiä taloja sekä uusi Magazin Produkti -kauppa, 300 metriä mutkasta länteen. Kylän venäläinen nimi on annettu Maksim Gorkin mukaan. Gorki vietti ennen Suomen itsenäistymistä aikaa Kanneljärven Mustamäessä ja muuallakin.
[muokkaa] Lempiälä
Belokamenka, Belokamenka
Lempiälä on kaksi vanhaa suomalaistaloa niittyjen keskellä, asfalttitien molemmin puolin. Ennen sotia kylään kuului 45 savua, suurin osa päätien varrella. Vanhat puut, niityt ja rakennusten muoto paljastavat, että täällä on ennen asuttu. Nyt kylässä ei ole kylttejä eikä mitään palveluja, tuskin edes asukkaita.
[muokkaa] Leistilä
Uudenkirkon kirkonkylän (Poljany) suuntaan asfaltoitu päätie ohittaa entisten leistiläläisten kotiseudun. Asutus seurasi päätietä Vammeljärven länsipuolella. Kylässä oli noin 50 taloa, kauppa ja vanhainkoti. Nyt kaikki suomalaiskauden rakennuskanta on kadonnut.
Leistilän alueella ei edelleenkään ole varsinaista asutusta, mutta neuvostoaikana Vammeljärven rannoille on perustettu kolme eri lomakeskusta tai leiriä.
Pohjoisin on aitojen suojaama Volna. Sen eteläpuolella on värikkäisiin puurakennuksiin perustettu lastenleiri Junost. Sen alueella on komea koivukuja. Eteläisin on Leistilän eteläosissa Vammeljärven rannalla Sokol-pioneerileiri. Pioneerileirin alueella on runsaasti puu- ja kivirakennuksia, eräänlainen näkötorni ja muuta rakennuskantaa.
[muokkaa] Rasvattu
Sopki, Sopki
Suomen kaudella melkein 20 talon laaja kylä ulottui kolmen kilometrin matkalle mutkittelevan Vammeljoen ja päätien väliselle alueelle. Virallisesti Rasvattu kuului Neuvolaan. Jotakin on vielä jäljellä.
Kylän pohjoispuolella on hieman harhaanjohtava kyltti b.otd. Glad[wevskoe (lomakeskus Glabyshevskoje). Jyrkästi Vammeljoen sillalle laskeutuva tie päättyy sillan jälkeen suljetulle portille ja kieltokyltille.
Sillan vasemmalla puolella on Rasvatun Uusimylly, jonka rakenteet ovat Suomen kaudelta. Itse myllyrakennus on hyvin säilynyt ja niin vanha että se lienee myös suomalaisten rakentama.
Jokilaakso on syvä ja suojainen, joten on helppo uskoa paikan säilyneen sodilta ja vandalismilta. Suomen kaudella ylämäkeä jatkamalla oli tieyhteys Kirjavalaan saakka.
Osan Rasvatun kylän rakennuksista näkee päätien varrella muutamia kilometrejä Vanhakylän risteyksen pohjoispuolella. Ainakin kahden voi tunnistaa suomalaiseksi tyyliltään ja iältään.
Sopki-kyltti johdattelee Vammeljoen mutkassa olevalle rapistuneelle mutta edelleen osittain käytössä olevalle kolhoositilalle. Sen yhteyteen on rakennettu neuvostoaikana joitakin puurakennuksia sekä viime vuosina muutamia datsoja. Keskellä kylää olevan keltaisen puutalon seinässä lukee Rasvattu eli Rasvattu kyrillisillä kirjaimilla.
[muokkaa] Metsäkylän Vanhasaha
Sosnobaå Polåna, Sosnovaja Poljana
Osana suurta Metsäkylää Vanhasaha muodostaa nykyään oman kyläkokonaisuutensa. Vain muutaman kilometrin päässä päätiestä se on säilynyt yllättävän hyvin sodista ja neuvostopolitiikasta.
Suomen kaudella kylässä oli yli 30 taloa, joista useita on säilynyt. Maantie laskeutuu Vammeljoen sillalle. Kylässä on kauppa vihreässä puutalossa, mutta se on viime käynneillä ollut suljettuna. Osa vanhoista puutaloista kätkeytyy puiden suojaan, osa on hyvin kurjassa kunnossa. Kylä kituu.
Kylän merkittävin nähtävyys on Kannaksen ammattikoulu, joka sijaitsee kylän pohjoisosassa. Alue on täysin raunioina, mutta rakennusten koko ja alueen laajuus hätkähdyttävät edelleenkin. Melkein ehjänä pystyssä seisovat alueen takaosassa poikien asuntola, ja sen vieressä on 1912 rakennetuksi merkitty suurista kivilohkareista rakennettu kellarirakennus.
Erikoinen paikka kylän länsipuolella, Vammeljoen eteläpuolella, oli Vulinan taiteilijahuvilan puisto eli ”Pirunkirkko”. Alueella on nykyään pari venäläistä mökkiä, mutta alueelle on helppo päästä. Aja Vanhansahan risteyksestä Viipurin suuntaan vajaa 500 metriä ja käänny oikealle. Hiekkatie laskeutuu jyrkästi 400 metriä pohjoiseen kohti jokilaaksoa. Suoraan edessä on jo ojanteita ja kivipaasia. Puisto ulottuu joelle asti.
[muokkaa] Metsäkylä
Molodejnoe, Molodezhnoje
Laaja Metsäkylä koostui useista pienemmistä kylistä, joista Vanhasaha ja rantatien alue esitellään omien otsikoiden alla. Kylän keskeisin alue kulkee rautatiesillalta Vammelsuun sillalle, runsaan kahden kilometrin matkalla.
Noin 400 metriä rautatiesillan jälkeen on oikealla laaja neuvostoaikainen pioneerileiri Sputnik ja samalla puolella tietä 300 metrin päässä lapsellisilla seinämaalauksilla koristeltu lastenleiri Druzhnyh. Noin 400 metriä etelään on vasemmalla puolella kookas Pietarin satamalaitoksen oma lomakeskus Baza Otdyha Majak. Nämä kolme isoa aluetta palvelevat lähinnä pietarilaisia lomailijoita.
Edelleen 500 metriä Majak-lomakeskukselta etelään ja 500 metriä risteyksestä pohjoiseen on tien oikealla (lännen) puolella entinen Rakkauden hauta. Se oli vanha venäläinen muistopatsas ortodoksisine kirkkoineen, joka oli ennen sotia merkittävä nähtävyys. Pieni, kupolilla varustettu kirkko oli aidan keskellä, ja aidassa oli kookas porttirakennelma. Vieressä oli ”Rakkauden hauta”, iso kivi, jonka päällä oli kaunis naispatsas.
Nyt kaikki on raunioina ja naispatsas kadonnut, mutta kivi on restauroitu. Teksti on luettavissa – se on vanhempaa kyrillistä kirjoitustapaa noudattava Jevgenin muistokirjoitus Marjushkalle:
Liian vähän arvostin ja hellin sinua elämäsi aikana, rakas Marjushka, sitä vastoin kuolemasi jälkeen pidän pyhänä täyttää tahtosi, neuvosi ja toiveesi. Koko sydämestäni Sinun, Jevgenij.
Kirkko on enää betonikappaleiden kasa, mutta mäntyjen keskellä on myös runsaasti irrallisia rauniokappaleita.
Metsäkylän tunnetuin nähtävyys nykyään on Pasilan rauhanasema Helsingissä! Tämä rakennus toimi Vammeljoen rautatieasemana, mutta pietarilaisten lomailijoiden tulvan tyrehdyttyä Suomen itsenäistyttyä se siirrettiin turhana Helsinkiin. Se toimi Pasilan asemana, kunnes se 1980-luvulla siirrettiin nykyiselle paikalleen.
[muokkaa] Vammelsuu
Serovo, Serovo
Vammelsuu oli Suomen kaudella legendaarinen paikka, joka tunnettiin Vammeljoen sillasta (joessa oli ja on korkeita töyräitä), isoista huviloista, ja ”rakkaudenhaudasta” ja sen kirkosta. Rakkaudenhauta kuului virallisesti Metsäkylään.
Sillan itäpuolella on vanha hylätty valvontakoppi ja kauppa sekä isokokoinen puurakennus ja aidattuja alueita, joiden takana on neuvostoaikaisten pioneerileirien jäämistöjä. Vammelsuun itäinen osa, Suomenlahteen rajoittuva alue kuuluu nykyään Pietarin kaupungin Siestarjoen (”Kylpylöiden”) piiriin ja on elimellisesti osa Terijoen ranta-aluetta. Venäläinen nimi tulee yliluutnantti VG Serovin (1922–44) mukaan. Hän kuoli Vammelsuun alueella ilmataistelujen aikana.
Raivolaan johtavan maantie varrella sijaitseva Vammeljoen pohjoinen puoli oli Suomen kaudella paljon tiheämpään asuttu osa Vammelsuun suurta kylää. Päätie on edelleen hyvässä ajokunnossa, mutta suomalaisia vanhoja taloja ei näy pystyssä.
Entisen Antinpään kylänosaan saakka ulottuu neuvostoaikainen pioneerileiri Okean, jonka tunnistaa ison paalun yläosaa koristavasta Leninin päästä. Alueella on kaksi- ja kolmikerroksisia kerrostaloja. Erään rakennuksen seinässä on maalaus, jossa nuori pioneeripoika soittaa torvea, ja torvesta tulee, kuin Aladdinin taikalampusta, iso ruma Leninin pää!
Pioneerileirin risteystä vastapäätä on joitakin kookkaita rakennuksia, jotka ovat kyllä vanhojen suomalaistalojen paikalla, mutta ne lienevät venäläisten sotien jälkeen rakentamia.
[muokkaa] Rantatie
Suomenlahden rantaa seuraavasta rantatiestä suuri osa kuului Uudenkirkon pitäjälle. Neuvostoaikana se oli kokonaan suljettu. Tämä tekee rantatiestä dramaattisen reitin.
Neuvostoaikana Kuolemajärven huippusalainen asetehdas ja Inon pattereiden yhteydessä ollut sotilastoiminta pitivät koko rantatien suljettuna alueena. Samalla kun Mesterjärven ja Jäppilän reitit ovat käytännössä ajokelvottomia, oli koko rantatie autio ja asumaton melkein 50 vuotta.
Vanha Feofanoffin tilan alue kasvoi suljetuksi kaupungiksi, mutta muualla ei juuri asutusta ollut. Vasta viime vuosina on alkanut rantatien kylien uudelleenasutus, ja useat suomalaiset kylät ovatkin jonkinlaisessa mökkikäytössä. Silti suurin osa vanhoista tonteista on autioina.
Nykyään rantatie on sekä täysin avoinna kenelle tahansa että erityisen hyvässä kunnossa. Sen alueelle ei kuitenkaan satu erityisen merkittäviä maamerkkejä, ovathan Seivästö ja Agricolan muistomerkki Kuolemajärven puolella.
Lännestä käsin Uudenkirkon pitäjä alkaa ison punavalkoisen majakan itäpuolella.
[muokkaa] Sortavala
Uudenkirkon Sortavalaa ei tule sekoittaa Laatokan Karjalan Sortavalaan. Mitään yhteistä näillä paikkakunnilla ei nimen lisäksi olekaan.
Vanha Sortavala oli laajalle levinnyt kylä, jossa oli yli 40 taloa. Nyt rantatien varrella näkyy useita erillisiä datsakyliä. Vanhoja taloja ei näy. Eräs aukea mäenrinne tarjoaa mahdollisuuden ajaa ylös niityille, joiden reunoilla on muutama talo, vanha ja uusi.
Erän kiven reunaan ovat suomalaiset pakolaiset jättäneet pienen kyltin: Rehmonen. Se oli suuri perhe, joka lähti tältä paikalta pakoon totalitääristä diktatuuria. Nyt vapauden aikana ei paikalla ole muuta kuin sukunimi ja perheenjäsenten etunimet. Näky hätkähdyttää muitakin kuin asianosaisia.
Kylän länsipuolella sijainnut Toivola on piiloutunut rantatien pohjoispuolisten, umpeen kasvaneiden kujien taakse. Toivolassa oli yli 40 taloa. Nykyään Toivolan länsiosassa 2 km Seivästön majakalta on venäläisten mökkejä. Noin 4 km majakalle itään on rakenteilla 24 tontin mökkikylä Primore tien pohjoispuolelle. Se sijoittuu Toivolan ja Sortavalan kylien rajalle.
[muokkaa] Uskila
Pieni Uskilan kylä käsitti noin 10 suomalaista taloa Uskilanmäen rinteillä ja rantatien eteläpuolella. Nykyään kylässä on kookkaita pietarilaisten kesämökkejä.
Rannan puolella on valtava linnamainen luksusdatsa, Kannaksen suurimpiin ökylinnoihin kuuluva ”kesämökki”. Myös mäen rinteellä on komeita rakennelmia. Kylällä ei ole venäläistä nimeä eikä siellä ole mitään palveluja.
[muokkaa] Anttanala
Jukkolan kylän länsi- ja pohjoispuolella sijainnut Anttanala oli eri tasoille kasvanut kylä: jyrkkien mäkien päällä oli hyviä maisemapaikkoja ja niiden takana tasaisempaa maisemaa. Kylässä oli yli 30 taloa.
Jäppilän aseman suuntaan on edelleen joitakin puutaloja, ja pohjoiseen ajettaessa tien oikealla puolella on porttien takana merisotakoulu. Se koostuu puusta rakennetuista parakkirakennuksista, mutta koulun käyttö näytti loppuneen vuoden 2003 lopulla, ainakin tilapäisesti. Koulun pohjoispuolinen kylä, tien itäpuolella, oli Suomen kaudella nimeltään Vihmala.
Osa kylän taloista sijaitsi rantatien varrella, jyrkänteen eteläpuolella. Siellä on nykyään pietarilaisten komeita kesämökkejä.
[muokkaa] Jukkola
Zelønaå Roxa, Zeljonaja Roshtsha
Suomenlahden rannassa sijainnut Jukkola oli kalastajien kylä, joka nykyään on suhteellisen vilkas kolkka rantatien varrella.
Jukkolan virallinen nimi oli Elinälä (mutta kaikki kutsuivat kylää Jukkolaksi), ja se oli rakennettu jyrkkien mäkien laaksoihin. Pienellä alueella asui noin 15 perhettä. Kyläläiset kävivät läheistä kauppaa Pietarin kanssa vuoteen 1918 asti, kunnes rajat suljettiin. Rantatien varrella näyttää säilyneen ainakin yksi vanha puutalo.
Päätieltä, asfaltoidulta rantatieltä, kääntyy kaksi alkuperäistä risteävää tietä pohjoiseen. Tärkeämpi on läntinen risteys, jota pitkin 300 metrin päässä on pieni kauppa parkkipaikkoineen. Sen pohjoispuolella on runsaasti venäläisten kesämökkejä.
Itäisempi risteys on huonokuntoinen hiekkatie, joka nousee jyrkästi ylämäkeen ja päättyy puomille. Alhaalla on venäläisten pieni saha ja mäen yläpäässä on sotilaallisia kohteita. Mäen päällä oikealla on jonkinlaisia parakkeja ja varikkorakennelmia. Vasemmalla, puomin takana, on Anttanalan kylän puolella sijaitsevan merisotakoulun eteläinen portti.
Jukkolan itäpuolella on Iivattalan eli Tonin kylä, mutta se näyttää kokonaan kadonneen. Se on myös asumaton nykyään.
[muokkaa] Hännilä
Hännilän kylä oli kalastajien kylä, joka kävi muiden Uudenkirkon kylien tavoin vilkasta kauppaa Pietarin kanssa. Vallankumous sulki rajat ja muutti Hännilän kylän elinkeinoja. Vanhaa asutusta ei juuri näy, vaan kylän paikalle on rakennettu erilaisia, suhteellisen hienoja venäläisten kesämökkejä. Nyt pietarilaiset tulevat Hännilään, varastetulle maalle. Datsoja ympäröivät erityyppiset aidat, ja alueelle rakennetaan vielä uusia mökkejä. Kylällä ei ole venäläistä nimeä.
[muokkaa] Jorola
Jorolan kylä sijaitsee Suomenlahden rannalla. Suomen kaudella siellä oli parikymmentä taloa. Kylässä kalastettiin ja viljeltiin maata. Nykyään kylän paikalla sijaitsee tiiviisti rakennettu mökkikylä, jossa on kymmenkunta modernia, hienoa mökkiä, useimmat korkeiden aitojen takana. Kylällä ei ole venäläistä nimeä.
[muokkaa] Vitikkala
Peski, Peski
Viehättävä kylä on päätieltä syrjässä, mutta se kannattaa katsoa. Runsaan kilometrin matkalla on vanhoja puutaloja, joiden pihoilla kasvavat koivut ja omenapuut. Lähimpänä päätietä on pieni parakkiin perustettu Magazin-kauppa, ja kylän keskellä posti. Sama tie muuttuu kohta Vohnalan kyläksi ja päättyy lopulta Puumalan eli Himottulan kylän länsireunaan.
[muokkaa] Vohnala
Vohnalan kylä on Vitikkalan kylän jatke. Suomen kaudella kylässä oli yli 20 taloa. Nyt jäljellä on muutama luksusdatsa ja vanhoja huonokuntoisia taloja. Huonokuntoinen tie vähentää alueen tutkimushaluja.
[muokkaa] Himottula
Puumala, Puumola
Himottula on nykyään suljettua aluetta. Suomen kaudella kylässä oli parikymmentä taloa. Ne kaikki tuhoutuivat jo talvisodassa.
Himottula tunnettiin paremmin Puumolan tai Puumalan nimellä. Sen kohtalo muistuttaa Inon tapahtumia. Kylään rakennettiin tykkiasemia, kuusi kuuden tuuman tykkiä. Tarton rauhansopimuksen mukaan tykkipatterit piti tuhota.
Talvisodan jälkeen kylän asukkaat eivät saaneet enää palata kotikyläänsä, koska se oli tykkipatterien vuoksi liian houkutteleva kohde.
Nykyään kylän tunnistaa ainoastaan punaisesta ”Alye Parusa” -kyltistä (Al[e Parusa). Kylätie on suljettu puomilla, jossa on sotilasvartio.
Keino tutustua Puumalan tykkipatteristoon on kulkea Vitikkalan ja Vohnalan kylien itäpuolelle, jossa on läntisin näistä bunkkereista. Se on edelleen luolamainen rakennelma, jonka päältä katsoessa ei tajua, kuinka syvä ja pitkä on käytävä bunkkerin sisällä. Itään voi jatkaa rannan suuntaisesta omalla vastuulla – ja lähinnä kävellen.
[muokkaa] Feofanoffin talon alue
Pesoqnoe, Pesotsnoje
Tervetuloa suljettuun maailmaan! Neuvostoaikaisten muurien välissä on avoin portti, jonka läpi kyltit houkuttelevat ajamaan. Samalla tarjoutuu tilaisuus nähdä mitä muurien taakse rakennettiin neuvostovuosina.
Kylän nykyinen tarjonta on hyvä: kolme kauppaa ja apteekki, ja tien varressa kaupataan kalaa. Kannattaa ajaa kerrostalojen ja mökkien ohi 700 metriä päätieltä kylän taakse, missä jyrkät portaat laskeutuvat ikimäntyjen seasta alas kohti meren rantaa. Jos ajaa rannan suuntaista tietä itään, pääsee lähestymään Inon pattereiden aluetta. Tie ohittaa itään mentäessä autotalleja ja päätyy autonromujen ja roskakasojen luokse.
Pesotsnoje lienee ollut Neuvostoliiton aikana suljettu sotilaskaupunki, jonka väki on työskennellyt Inon pattereiden alueella.
[muokkaa] Ino
Privetinskoe, Privetinskoje
Ino oli Suomen kaudella Uudenkirkon laajimpia kyliä. Siellä oli yli 200 taloa ja 950 asukasta, ja kylän leveys idästä länteen oli melkein 10 kilometriä! Suuri osa asutuksesta keskittyi mäkisiin kyliin rautatien pohjoispuolella. Näistä Marttilanmäki, Uutunmäki, Suolikonmäki ja Hovinmäki ovat edelleen asuttuja kun taas läntisemmät Markuksenmäki, Jussinmäki ja Turtiaisenmäki ovat autiompia.
Nykyään Ino on nimeltään Privetinskoje. Noin 3,7 km Feofanoffin risteyksestä itään on Argo-kahvila ja muutama kioski sekä metsikön takana sotilasalue, jonka portilla oli ainakin kesällä 2003 vartio. Tällä seudulla on hylätyn näköisiä tehdasrakennelmia ja hökkeleitä.
Inon kaupoilta kilometri itään on Pietarin kaupungin Siestarjoen piirin ja Leningradin alueen Viipurin piirin rajakyltti. Täältä itään tullaan Metsäkylän ja Vammelsuun kylien seuduille. Piirien rajakyltiltä on 7,1 km Vammelsuun sillalle, jonka luona on tärkeä neljän tien tienristeys: ennen siltaa vasemmalle käännytään kohti Uudenkirkon Kirkkojärveä ja Viipuria, sillan jälkeen vasemmalle kohti Raivolaa ja Puhtolaa sekä oikealle kohti Terijokea ja Pietaria.
Päätien varressa on palveluja. Noin 3,7 km Pesotsnojen risteyksestä itään on Argo-kahvila ja muutama kioski sekä metsikön takana sotilasalue, jonka portilla oli ainakin syksyllä 2003 vartio. Tällä seudulla on hylätyn näköisiä tehdasrakennelmia ja hökkeleitä.
Inon kaupoilta kilometri itään on Pietarin kaupungin Siestarjoen piirin ja Leningradin alueen Viipurin piirin rajakyltti. Täältä itään tullaan Metsäkylän ja Vammelsuun kylien seuduille.
[muokkaa] Inon patterit
Inon pattereiden alue on ollut vuodesta 2003 hylätty ja alueeseen on voinut oma-aloitteisesti tutustua – omalla vastuulla.
Pesotsnojen risteyksen itäpuolella on entisen Inon Patterin alue. Ino oli vuonna 1920 ajankohtainen. Neuvostoliitto vaati Tarton rauhansopimuksessa Suomea poistamaan Inon ja Puumalan linnoituksista tykkien lukot, tähystyslaitteet, suuntauslaitteet ja ammukset sekä hävittämään nämä linnoitukset yhden vuoden kuluessa. Suomi teki työtä käskettyä, mutta toimenpide ei hillinnyt vainoharhaisen Neuvostoliiton valloitushaluja.
Inon linnoituksia rakennettiin vuodesta 1909 tsaarin käskystä. Kun suomalaiset ajoivat venäläisiä joukkoja pois maastamme vuonna 1918, juuri Ino oli se kylä, jossa venäläiset viipyivät pisimpään. He poistuivat vasta 14. toukokuuta 1918, ja samalla jo tuhosivat osan pattereista. Loput tuhottiin suomalaisten toimesta yli kaksi vuotta myöhemmin.
Pattereiden alueella oli jonkinlaista toimintaa, sotilaallista kalustoa ja henkilökuntaa vielä 2002. Seuraavana vuonna emme havainneet näistä enää jälkeä. Vaikka sotilaallisten kohteiden rauniot eivät olekaan turistinähtävyyksiä, niihin voi omalla vastuulla tutustua, ellei sitä kyltein erityisesti kielletä. Sellaisia kylttejä emme Inon pattereilla ole nähneet.
Inon patterit ovat mahtavia, sammaleen peittämiä betoniraunioita, joiden massiivisuus on yhä havaittavissa, yli 80 vuotta niiden tuhoamisen jälkeen. Jäänteet ovat keskenään erilaisia, joten alueeseen kannattaa tutustua perusteellisesti. Alueella on myös useita neuvostoaikaisia sotilaallisia rakennelmia.
[muokkaa] Metsäkylän rantatie
Molodejnoe, Molodezhnoje
Sananmukaisesti metsien lomaan piiloutuva kylä on vielä osa Pietarin kaupungin Siestarjoen kylpyläseutua, ja siellä on erityisen monta pensionaattia. Kun ajetaan Vammelsuun sillalta länteen, nykyinen kylä jatkuu 7,1 km, kunnes tullaan Viipurin piiriin. Kylässä on nykyään palveluja majoitusliikkeiden lisäksikin: sillalta 1,8 km länteen on iso kauppa ja kahvila, ja Vostok-pansionaatin kyltin lähellä on vaaleanpunainen Produkti-kauppa.
Kylän pensionaatit sijaitsevat Vammelsuun sillalta 5,8 km länteen. Käytännössä jokainen niistä on suuntautunut kokonaan venäläisille, etenkin Pietarista tuleville asiakkaille. Sillalta 900 metriä länteen on meren puolella puiden keskellä Sanatorij Tsjornaja Retska (Sanatoriy Qørnaå Reqka).
Vain sadan metrin päässä toisella puolella tietä on Dol Molodezhnoje. Noin 700 metrin päässä on meren puolella tietä tien päässä Teatralnij. Vain 200 metrin päässä on nykyinen keskusta kerrostaloineen sekä kauppa, ja sitä vastapäätä on kyltti Baltiets.
Matkalla meren rannalle on hylättyjä tai huonokuntoisia kerrostaloja ja perillä nuorison asuttama huonokuntoinen leirialue kerrostaloineen. Noin 2,7 km sillalta länteen on muurien takana Baltijskij Bereg (entinen Solnetsnyj), jonka tiilirakenteisen päärakennuksen seinässä on laiva-aiheita.
Meren puolella 3,3 km sillalta länteen on suljettu pioneerileiri, ja 200 metrin päässä samalla puolella tietä Pansionat Lastotska (entinen Krasnaja Zvezda eli ”Punatähti”), jonka kolmikerroksiset majoitusrakennukset näkyvät tielle. Toisella puolella tietä, neljä kilometriä sillalta länteen, on Albatros-majoitusliike, joka sijaitsee porttien takana.
Kilometrin päässä on lastenleiri Dok Burevestnik ja 400 metrin päässä leiripaikka Druzhba. Kylän läntisin paikka on kookas Pansionat Vostok-6 (Pansionat Vostok-6).
