VALAMO
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Valamosta
Valaam, Valaam
Aitovenäläiseksi ortodoksiluostariksi muuttunut entinen perunavarasto ja sitäentinen Suomen tunnetuin ortodoksiluostari on vaikuttava kokemus kenelle tahansa. Jo Suomen kaudella Valamon luostari oli erikoinen, erilainen ihmemaailma, joka eli Euroopan suurimman järven keskellä syrjäistä, salaperäistä elämäänsä.
Ennen Neuvostoliiton hajoamista Valamossa asui 570 siviiliä, joille Valamo oli saarella sijaitseva kylä. Nykyään Valamossa on elpynyt ortodoksiluostari, siellä aherretaan kunnostustöiden parissa ja turisteja käy Pietarista, Suomesta ja muualta maailmasta.
Siviiliasukkaiden määrä on laskenut 200 asukkaaseen. Luostari on toivonut siviiliasukkaiden muuttavan kokonaan Sortavalaan, mutta osa heistä on halunnut ehdottomasti jäädä asumaan kotisaarelleen.
Valamo on Karjalan tasavallan kiinnostavimpia kohteita, ja sen anti on lähes loputon: arkkitehtuuria, uskonnollista mystiikkaa, elävän luostarin eksotiikkaa, taideaarteita, luonnonkauneutta, patikointimahdollisuuksia, Laatokan maagista tenhovoimaa ja suomalaisen historian antamaa lisäväriä.
Valamoon voi mennä päiväretkelle tai siellä voi yöpyä. Pääluostarin vieressä on kauppa ja hotelli, mutta mukanaan kannattaa tuoda omia eväitä. GSM toimii saarella.
[muokkaa] Valamon historia
Valamon perustamisvuotta ei tiedetä, mutta perimätiedon mukaan luostari on yli tuhat vuotta vanha. Valamo on moneen kertaan perustettu, tuhottu, perustettu uudestaan, häpäisty ja herätetty jälleen henkiin.
Valamon kuuluisimmassa ikonissa ovat perustajamunkit Sergei ja Herman. Sergei saapui Kreikasta 900-luvulla Sortavalan Riekkalansaareen saarnaamaan kristinuskoa, ja siirtyi pian Valamon saarelle, joka oli pakanallisen Karjalan kulttipaikka. Sergei jäi saarelle, ja sinne kehittyi munkkiveljeskunta. Yksi näistä oli pappismunkki Herman, joka var¬sinaisesti perusti luostarin Sergein ¬kuoltua.
Toinen historiantulkinta ajoittaa Valamon perustamisen 1100-luvulle. Tämä ei välttämättä ole ristiriidassa aikaisemman ajankohdan kanssa, sillä 1100-luvun valtataistelu Ruotsin ja Novgorodin välillä on saattanut lisätä Valamon poliittista merkitystä, jolloin Valamo on viimeistään integroitu Novgorodin uskonnollis-poliittisiin valtapyrkimyksiin.
Ruotsalaiset hyökkäsivät Valamoon ja tuhosivat sen rakennuksia ja aarteita ristiretkien aikaan 1100-luvulla, ainakin vuonna 1163. Sergei ja Herman julistettiin pyhiksi, ja heidän ikoninsa maalattiin 1160-luvulla.
Pähkinäsaaren rauha 1323 vei Valamon venäläisille, ja Valamo alkoi vaurastua. Siitä kehittyi alueellinen uskonnollinen keskus, ja sen omaisuus karttui. Edessä oli kuitenkin vaikeita kausia. Ruotsalaiset hyökkäsivät 1578 ja 1581, kunnes Täyssinän rauha rauhoitti oloja 16 vuodeksi.
Ruotsalaiset hyökkäsivät taas 1611, kunnes Valamo siirtyi kokonaan Ruotsille Stolbovan rauhassa 1617. Valamo pakeni sadaksi vuodeksi muualle Venäjälle, kunnes Pietari Suuren aikana Karjala joutui Venäjälle. ¬Valamoa alettiin rakentaa uudelleen 1717, ja uusi puinen kirkko vihittiin 1719, mutta sekin tuhoutui: tulipalo poltti sen poroksi 1754.
Nykyiseen muotoonsa Valamo alkoi kasvaa 1800-luvulla. Suuri skiitta valmistui 1849, pääluostarin kirkko 1892. Uuden Jerusalemin skiitta rakennettiin 1906, Getsemanen skiitta 1911. Suomen itsenäistyttyä Valamo siirtyi Suomen ortodoksiselle kirkolle, ja 1921 Valamon 119 munkkia vannoi uskollisuutta Suomen valtiolle.
Valamo oli venäjänkielinen luostari myös Suomen kaudella, vaikka vuoden 1923 asetuksen mukaan ortodoksisen kirkon piirissä piti käyttää kansan kieltä eli suomea. Yhteiselo Suomen kanssa ei kuitenkaan sujunut kitkatta. Gregoriaaninen ajanlasku ei sopinut Valamon luostarille, vaan se käytti yhä juliaanista kalenteria.
Painostustoimet Suomen taholta saivat aikaan jyrkän jakautumisen Valamon munkkien keskuudessa. Muutkin vaatimukset Sortavalan kirkollishallituksesta käsin ärsyttivät Valamon johtoa. Osa munkeista karkoitettiin Neuvostoliittoon ja muualle ortodoksisiin maihin.
Suomalaiset kävivät innokkaasti Valamossa turistimatkoilla, ja Valamo kehittyi Suomen ortodoksisen kirkon tärkeäksi hengellisten kokousten pitopaikaksi ja ulkomaalaisten kävijöiden pyhiinvaelluskohteeksi.
Itsenäisyytemme alussa Valamosta tuli myös sotilaallinen kohde. Kaksi rannikkotykistöpatteria rakennettiin pääsaaristoon: Niikkana ja Rautaveräjä. Niikkana sijaitsi saaren läntisimmässä niemessä. Aluetta alettiin rakentaa 1919, iso kasarmi valmistui 1936. Rautaveräjä sijaitsi pääsaaren kaakoiskulman ulkopuolella pienillä saarilla, etenkin eteläisimpänä sijaitsevalla Kelisaarella. Siellä oli 1919 laivatykki ja myöhemmin järeämpää kalustoa.
Talvisodan sytyttyä Suomeen evakuoitiin arvokkaimmat ikonit ja Sergein ja Hermanin hautamuistomerkki eli kenotafi, joka nykyään on Kuopion ortodoksisessa kirkkomuseossa.
Venäläiset pommittivat luostaria ankarasti, mutta pääkirkko säilyi koskemattomana. Talvisodan jälkeen suomalaiset evakuoivat Suomeen 7000 ikonia, kaikki kirkkotekstiilit, melkein kaikki kirjaston kirjat, Valamon museon esineet ja muita kulttiesineitä. Joitakin kirkonkelloja saatiin mukaan. Viimeiset kuljetukset lähtivät 18. maaliskuuta 1940.
Jatkosodan alettua venäläiset pakenivat Valamosta. Tätä ennen venäläiset teloittivat venäläisjoukkojen komentajan, joka oli hylännyt joukkonsa suomalaisten hyökätessä Laatokan pohjoisrannalla. Luostaria ei enää elvytetty jatkosodan aikana. Kymmenkunta munkkia saapui Valamoon kunnostamaan rakennuksia. Syyskuussa 1944 Valamosta lähdettiin toisen kerran evakkoon. Mukaan saatiin vielä joitakin kelloja ja ikoneja.
Neuvostoliitto perusti Valamoon merisotakoulun. Pääkirkkoa käytettiin muun muassa perunavarastona. Vuonna 1980 Valamosta tuli ”historiallis-arkkitehtoninen ja luonnonmuseo”. Vuonna 1989 ensimmäiset viisi munkkia palasivat saarelle.
Valamo on elpynyt luostarikäyttöön vasta 1990-luvulla, jolloin Valamoon muutti 60 munkkia ja noviisia. Restaurointitöitä on tehty jo 1980-luvulta lähtien, ja loppusuora alkaa jo näkyä pääluostarissa. Nykyään luostariin veljestössä on jo yli 250 henkeä, joista osa asuu mantereen puolella sivuluostareissa.
[muokkaa] Pääluostari
Valamon luostarin keskus on pääkirkko ja sen ympäristö. Alueella on niin paljon tutkimista ja näkemistä, että se riittää monelle.
Mäkeä ylös pääportin lähellä on marmorista rakennettu Znamenie-ikonin kappeli (1865). Viereinen valkoinen talo on majoitusrakennus. Luostarissa on kaksi sisäpihaa. Pääportista katsoen luostarin takana on vanha hautausmaa, jossa on runsaasti hautakiviä. Viereisen kentän toisella puolella on punatiilinen ”Hevostalo” (1871), ja toisella puolella työpajarakennus.
Luostarin ympäristössä liikkuu siviiliväestöä, joka asuu alueen rakennuksissa. Alueella on puutarhoja ja ikävän näköisiä roskakasoja. Kuuluisa ”Yksinäisen munkin jalokuusikuja” on edelleen pystyssä ja, jos mahdollisesta, entistä kapeampi kuljettavaksi.
[muokkaa] Yläkirkko
Valamon luostarin keskus on 43 metriä korkea pääkirkko, jonka kellotapuli on 73-metrinen. Valamon pääkirkon yläkerta on korkea ja avara, kauniisti kaartuva temppeli. Neuvostoaikana kupolin maalaukset säilyivät parhaiten. Seinät sen sijaan rapautuivat lähes kokonaan: ennen restaurointeja jäljellä oli heikosti erottuvia hahmoja ja harmaata rappausta.
Seinämaalaukset on tehty temperatekniikalla hunajavahalla ja luonnonväreillä. Huolellinen restaurointi on palauttanut 2000-luvulla useimmat maalaukset uuteen loistoon. Yläkirkko on ollut pitkään suljettuna, mutta maalausten valmistuttua se on jälleen avoinna.
Ylätemppeliin pääsee komeaa portaikkoa pitkin, jonka varrella on kohtalaisen hyvin säilyneitä suuria seinämaalauksia. Ylätemppelistä saa parhaan yleiskuvan parvelta, jonka vierestä kulkevat portaat ylös kirkontorniin.
[muokkaa] Alakirkko
Valamon luostarin elävin ja tunnelmallisin rukoushuone on matala alakirkko, joka on täysin kunnostettu ja jatkuvasti käytössä. Siellä on paljon ikoneja ja yleensä tiivis, jopa mystisen uskonnollinen tunnelma. Alakirkon merkittävin nähtävyys on oikealla sijaitseva Sergein ja Hermanin kenotafi eli hautamuistomerkki. Neuvostoaikana alakirkko oli perunavarastona.
Alakirkossa ei saa valokuvata. Naisilla on oltava hame ja huivi.
[muokkaa] Porttikirkko
Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko
Hienoksi kunnostetun luostarin portin yläpuolella on Valamon ikonimuseo. Se on myös sellaisenaan käyttökelpoinen kirkkona, mutta seiniä koristavat ikonit ovat sen merkittävin nähtävyys. Ulkoa päin portti on siisti. Kolme maalausta portin yläpuolella esittävät vasemmalla Hermannia, keskellä Andreasta ja oikealla luostarin perustajaa Sergeitä.
[muokkaa] Satama ja näyttelytila
Valamon satamassa on kesäisin myynnissä matkamuistoja ja krääsää. Lähimpänä laituria on valkoiseksi kalkittu Neitsyt Marian ilmestykselle omistettu kappeli. Laituria vastapäätä ilmestyskappelin takana on vanhassa navetassa näyttelytila, jossa on Valamon museo. Sinne on vapaa pääsy, koska museon myymälä on pääkohde. Museossa on laaja kokoelma maatalouteen liittyvää esineistöä, kalastusvälineitä, hevoskärryt ja paljon muuta.
Rannassa satamasta pohjoiseen on muutama kappeli. Punatiilinen kappeli on Kaikkien kärsivien ilon ikonille pyhitetty rukoushuone. Puinen kappeli pohjoisemmassa on rakennettu uudelleen 1982 palaneen Pokrovan kappelin piirustusten mukaan.
[muokkaa] Pääsaaren kohteet
Valamon pääsaari on kiinnostavaa aluetta kävellä ja tutkia. Suuri osa vanhoista skiitoista ja kappeleista on hävitetty, mutta syväsataman lähellä on kolme skiittaa: Uusi Jerusalemi, Getsemane ja Öljymäki. Tältä alueelta kävely pääluostarin alueelle on selostettu alla.
Konevitsan skiitta eli Konevskiy Skit on enää vain muisto. Se sijaitsi ennen Igumenien lampien keskellä Öljymäen pohjoispuolella. Sinne pääsee kävellen eri reittejä, kuten Getsemanen skiitan vierestä kulkevaa polkua – jatka suoraan risteyksestä – tai Tihvinin sillan läheltä alkavaa lähes viivasuoraa polkua pitkin.
[muokkaa] Kävelyretki Valamon saarella
Valamo on suuri saari, ja siellä on paljon tutkittavaa. Tärkein kävelyreitti on kuuden kilometrin rupeama syväsataman ja pääluostarin välillä. Reitti kulkee hiljaisten niittyjen, uhkeiden mäntymetsien ja muutaman lammen ja järvenlahden ohi hiekkatietä pitkin. Matkalla jyristää ohi muutama Valamon pakettiauto, jotka tekevät maailmanennätyksen nopeusrajoitusten rikkomisessa: rajoitus on 5 km tunnissa, vauhtia on ainakin 50 km!
Reitti alkaa syväsatamasta oikealle ylös leveää hiekkatietä, joka kulkee Uuden Jerusalemin skiitan vieritse. Kilometrin päässä on 1-kyltti ja silta, jonka jälkeen vasemmalla on kaunis Getsemanen skiitta. Oikealla on pieni kappeli, jonka takaa löytyy idyllinen Niikkarianlampi.
Heti Getsemanen skiitan jälkeen vasemmalla on tie, josta pääsee Öljymäelle ja Konevitsan skiitan raunioille. Päätie jatkuu viivasuorana itään. Ensin ohitetaan portti ja sen jälkeen niittyjä, jotka tunnettiin Suomen kaudella nimellä Niikkanan pelto.
Kun tie kaartuu hieman oikealle, vasemmalle leviää Pitkäpelto, jonka laidalla kasvaa komeita mäntyjä. Takaoikealle kääntyy hiekkatie kohti Niikkanaa, jossa oli Suomen kaudella rannikkotykistöpatteri. Heti risteyksen jälkeen on oikealla Lestshevonjärvi, jonne pääsee pientä polkua pitkin. Se on rauhallinen, kalaisa järvi.
Noin 200 metriä järven luota eteenpäin on vasemmalle risteys, josta alkaa viivasuora tie Konevitsan skiitan raunioille. Viereiseltä sillalta näkyy oikealla Lestshevonjärven itäinen lahdenpoukama. Heti 3-kilometrikyltin luona on niittyä, oikealla näkyy vanha lato ja puiden yläpuolella tutka-aseman torni.
Kilometrin päässä ennen kaarretta oikealla on aidattu niitty, jossa on kesäisin hevosia laitumella. Noin 300 metrin päässä on iso risteys, jossa etelään johtaa viivasuora maantie entisten Konstantiinon ja Kasanin kappelien paikkojen ohi saaren eteläosiin.
Risteyksessä on muistomerkki Pyhälle Hermannille, jolla on tällä paikalla erakkomaja. Hermanni syntyi 1757 ja kuoli Alaskassa 1836. Suoraan jatkuva tie päätyy Valamon pääluostariin, samoin vasemmalle kääntyvä, jonka varrelta heti mäen päältä avautuu komea maisema pääluostarin suuntaan.
Vasemmalle kääntyvä tie 5-kyltin kohdalla jatkuu Erakkosaarelle, tämän tien varrella vasemmalla sijaitsevan rakennuksen kohdalta avautuu hyvä maisema pääluostarille. Pääluostarin suuntaan jatkettaessa vastaan tulee ensin venevajoja ja satamalaituri.
Kävelyretkiä voi tehdä muuallekin. Tärkeimmät vaihtoehdot ovat
– Erakkosaaren ja Moskovansaaren kautta Konevitsan luostarin paikalle ja sieltä syväsatamaan.
– Valamosta itään igumenien hautausmaan kautta Valamon saaren läntiselle niemelle ja takaisin.
– Valamosta suoraan etelään entisen Kasanin kappelin paikan kautta saaren eteläosiin ja takaisin, tai saaren etelärannikkoa länteen Lestshevonjärven etelärannan kautta edellämainitulle pääreitille.
[muokkaa] Getsemanen skiitta
Gefsimanskiy Skit
Getsemanen skiitan alue kuuluu Valamon kiinnostavimpiin sekä herkän puukirkon että Öljymäen jyrkän mäen ansiosta. Puukirkko on kunnostettu siistiksi maalaamalla seinät keltaisiksi, ikkunanpielet ruskeiksi ja katto helakansiniseksi. Kirkon eteisessä on ikonimyymälä.
[muokkaa] Öljymäki
Gore Eleon
Öljymäki on 31 metriä järvenpinnan yläpuolella sijaitseva huikea maisemakukkula. Sen huipulta avautuu kansallisromanttinen maisema, joka nykyisten käkkärämäntyjen kera luo maiseman, jonkalaiset näkymät eri puolilla Suomea innostivat yli sata vuotta sitten suomalaisia taidemaalareita maalaamaan Suomea maailmankartalle. Nyt 2000-luvulla paikalla on usein venäläisiä maalareita samoissa puuhissa. Jyrkänteen reunalle on rakennettu istumapaikkoja ja puulavoja.
Öljymäellä on kaunis puukappeli, joka oli Neuvostoliiton aikana hirsiseinäinen. Se kunnostettiin 1980-luvun lopulla: ulkoseinät on paneloitu ja rakennuksen reunat on peitetty pylväsmäisin puulistoin, joiden yläpäässä on viehättäviä puukoristeita. Katto on maalattu valamolaisittain helakansiniseksi. Kappelin sisällä ei toistaiseksi ole mitään.
[muokkaa] Uuden Jerusalemin skiitta
Voskresenskiy Skit, Ylösnousemuksen skiitta
Syväsataman yläpuolella mäellä sijaitseva Uuden Jerusalemin skiitta on venäläisittäin Ylösnousemuksen skiitta. Se on tiilirakennuksena säilynyt hyvin, ja on toimiva skiitta. Tiilikirkko rakennettiin 1902–06 vanhan puukirkon tilalle.
Asuinrakennuksia rakennettiin vuodesta 1902 alkaen kirkon ympärille. Aluetta ympäröi muuri, jonka sisäpuolella on kolme huoltorakennusta ja itse kirkko. Rakennuksessa 1 on ruokala, joka ei ole turisteja varten. Rakennuksissa 2 ja 3 on asuntoja, kolmosrakennuksessa on lisäksi matkamuistomyymälä, joka on ilmoituksen mukaan auki iltapäivisin, mutta käydessämme paikalla se oli suljettu. Keskellä pihaa on kaivo.
Itse kirkko koostuu alatemppelistä ja ylätemppelistä. Alatemppeli oli äskettäin edelleen tyhjä, kostea tila, jonka perällä on Jeesuksen hautakammiota jäljittelevä huone. Haudan ympäri voi kävellä, ja sen takaa löytyy ovi ulos.
Skiitan alueen eteläpuolella, runsaan kilometrin päässä linnuntietä, sijaitsee Niikkananniemen entinen rannikkotykistöpatteri. Osa rakennuksista ja tykkiasemista on edelleen olemassa, mutta siellä olevan sääaseman vuoksi pääsy on kielletty ilman lupaa.
Kulkua ei kuitenkaan erityisesti valvota tai estetä. Kauniilla paikalla rannalla ovat tykkiasemat ja tulenjohtotornin hyväkuntoinen runko tallella, sekä vajaan kilometrin päässä suuren kasarmirakennuksen korkea raunio kuusien keskellä.
[muokkaa] Muut Valamon saaret
Valamon saaristoon kuuluu kymmeniä saaria, mutta vain harvoilla on erityistä kulttuurihistoriallista arvoa. Osa vanhoista rakennuksista on kadonnut neuvostoaikana.
Varsinaisen saariryhmän ulkopuolella, Laatokan ulapalla, on useita pieniä saaria, joissa on myös nähtävää. Noin 13 km Laatokasta lounaaseen sijaitsee salaperäinen Mökerikkö, jossa oli Suomen kaudella rannikkotykkipatteri ja neuvostoaikana ilmeisesti laivaston koealue. Paikalla on jäljellä vain bunkkereita ja neuvostoaikaisia kieltotauluja. Saarelle voi rantautua vain tyynen sään aikana.
Mökeriköstä edelleen länteen sijaitsee nykyään asumaton Heinäsenmaa, jossa on säilynyt suomalainen patterialue erityisen hyvin. Saarta käytettiin neuvostoaikana armeijan koealueena, jossa räjäytettiin kymmeniä kuorma-autoja harjoitusmielessä. Saarella on runsaasti myös neuvostoaikaisia rakennelmia. Rantautumiseen suositellaan saaren lounaisosassa olevaa pitkää laituria.
Valamon ja Mantsinsaaren puolivälissä on pieni Ristisaari, jossa ei ole asutusta. Siellä on säilynyt hyväkuntoisina suomalaiset tykkiasemat. Saarella on myös monien rakennusten kivijalkoja ja muita jäänteitä.
[muokkaa] Nikolski
Nikol¡skiy Skit
Melkein suoraan pääluostarin pohjoispuolella, saarella sijaitseva Pyhän Nikolaon skiitan kirkko on tunnetuin näky pääluostarin ulkopuolelta, koska se erottuu selvästi sekä järveltä että ilmasta käsin. Se rakennettiin 1853. Munkkeja varten rakennettiin kaksikerroksinen asuintalo 1858. Ikonostaasin ikonit on maalattu Suomessa. Nykyään saarelle pääsee siltoja pitkin kuivin jaloin.
[muokkaa] Erakkosaari
Kaikkien Pyhien skiitta, Skit Vseh Svåt[h
Valamon saaren luoteispuolella sijaitseva kookas saari on yhteydessä pääsaareen sillalla. Silta on kaunis kivinen kaarisilta vuodelta 1860. Sillan jälkeen on pieni puinen kappeli. Tie kulkee ikimäntyjen, muutaman niityn ja ison kiviristin ohi komean puukujan läpi pienen valkoisen kappelin luokse.
Sen vieressä on Kaikkien Pyhien skiitta. Se on Valamon toiseksi suurin rakennelma kirkkoineen ja sitä ympäröivine rakennuksineen. Se rakennettiin alun perin 1789–1801. Nykyiseen muotoonsa kirkko valmistui 1849, jolloin kirkossa oli kaksi kerrosta.
Talvikäyttöön tarkoitettu lämmitettävä alakirkko on pyhitetty kaikkien pyhien muistolle, kesällä käytettävä avara ja valoisa yläkirkko puolestaan taivaallisille ruumiittomille voimille. Alakirkko on pelkistetty, siisti ja käytössä. Siellä on valkeiden seinien keskellä jykeviä pylväitä, joissa roikkuu joitakin ikoneita. Ikonostaasissa on neljä kookasta ikonia.
Yläkirkon kupolin ja osittain seinienkin maalaukset säilyivät hyvin neuvostoaikana. Kirkkoa ympäröi neliönmuotoinen muurirakennus, jossa on jokaiseen ilmansuuntaan portti. Rakennuksessa on keittiö, ruokasali, asuntoja ja varastoja, joita on kunnostettu. Sata vuotta sitten skiitassa asui noin sata munkkia.
Nykyään skiittaa kunnostetaan ja siellä on munkkeja arkiaskareissaan. Harvat turistit kuitenkaan käyvät skiitalla, ja hyvä niin!
Smolenskin skiitta eli Smolenskiy Skit sijaitsee Erakkosaaren etelälaidalla Populinniemellä, ja sinne pääsee joko veneellä siltojen ali pääkirkon laiturista tai kävellen runsaan kilometrin verran Kaikkien Pyhien skiitalta. Skiitan lähellä on mainio uimapaikka kesäisin. Skiitan alueelle suomalaiset ovat rakentaneet muun muassa saunan. Alkuperäinen kirkko rakennettiin 1917, ja se pääsi lähes raunioitumaan neuvostoaikana.
[muokkaa] Johannes Kastajan saari
Kuusikkoisen saaren huipulta erottuu kirkontorni. Johannes Kastajan skiitta sijaitsee saaren korkeimmalla kohdalla. Kirkko on Valamon vanhin puinen rakennus, mutta se on siirretty saarelle Laatokan eteläpuolella sijaitsevasta Vasilin luostarista 1858. Kirkon vieressä on munkkien asuntona ja hartaudenharjoitustilana toimiva siisti omakotitaloa muistuttava puurakennus.
Pihapiirissä on marjapensaita, kasvimaa ja vanhoja hökkelirakennuksia, joissa osa saaren asukkaista nukkuu yönsä. Saarelle valmistui uusi laiturirakennus vuonna 2000. Laiturilta on jyrkkä nousu mäkeä ylös. Puolivälissä on vanha ruokala¬rakennus.
Huonokuntoisen kirkon korjaustyö on ollut perusteellinen. Koko kirkko on ensin purettu ja perustuksia on vahvistettu. Osa hirsistä on korvattu uusilla, ja lopulta kirkko on pystytetty uudestaan. Tornin katto on harmaata kattolevyä, päälaivan päällä on kuparinen ”sipuli”. Portaat on rakennettu kokonaan uudestaan tiilistä.
Kesällä 2000 lattiaa eikä ikkunoita ollut ollenkaan. Ikonostaasi oli pystytetty mutta ikoneja ei vielä ollut. Kaikki hartaudenharjoitus oli siirretty ulos kirkon portaiden eteen. Työssä oli kymmenkunta miestä, joiden voimin Johannes Kastajan kirkko saadaan valmiiksi.
[muokkaa] Pyhityssaari
Svåtoy Ostrov
Valamon koillispuolella sijaitseva jyrkkäreunainen saari kätkee lehvästön sisään 1855 valmistuneen skiitan. Puukirkko on säilynyt mutta rapistunut pahasti neuvostovuosikymmeninä. Saarella on myös Aleksanteri Syväriläisen erakkoluola ja kaivo 1850-luvulta.
Aleksanteri syntyi 1449 vanhalla vepsäläisalueella Laatokan itäpuolella. Hän saapui Valamoon ja sai munkkivihkimyksen 26-vuotiaana. Hän vetäytyi tälle saarelle kilvoittelemaan. Myöhemmin Aleksanteri siirtyi Aunuksen ja Syvärin väliselle seudulle, jonne sittemmin perustettiin Aleksanteri Syväriläisen luostari. Suomen kaudella saarella asui vain yksi munkki, mutta siellä vieraili paljon matkailijoita. Carl Gustav Emil Mannerheim kävi saarella elokuussa 1934.
[muokkaa] Rautaveräjä
Valamon saaren kaakkoisnurkan eteläpuolella on saariryhmä, jossa oli suuriruhtinaskunnan aikana skiitta. Saarille alettiin rakentaa itsenäisyyden alussa rannikkotykkipatteria, ja kirkko purettiin. Varsinainen patteristo nousi Kelisaarelle, jossa on edelleen näkyvissä tykkiasemat ja muita rakennelmia.
