WikiKarelia

[muokkaa] Yleistä Virolahdesta

Pinta-ala 1936: 105,57 km² Asukkaita 1939: 2126 Asukastiheys 1939: 20,1/ km² Kyliä: 11

Vaikka Virolahti menetti ”vain” 22 prosenttia pinta-alastaan, menetys oli kirvelevä. Kunta menetti parhaat kalastusvedet, useita kalastajakyliä, Tormoon sataman ja erinomaista viljelysmaata.

Melkein yhtä suuri harmi tulee siitä ajatuksesta, että Virolahti oli ja on edelleen Venäjälle täysin turha sotasaalis. Siellä ei ole juurikaan asutusta, teollisuudesta, maanviljelyksestä tai kalastuksesta puhumattakaan. Stalinin vetämä rajalinja oli kiusantekoa Virolahden asukkaita kohtaan. Tosin kaikki Suomen 420 000 pakolaista kokivat saman etnisen puhdistuksen ikiaikaisilta kotiseuduiltaan.

Virolahden alueelta löydettiin ennen sotia runsaasti esihistoriallisia löytöjä, etenkin kivi- ja pronssikautisia löytöjä. Alue tuli kartanoiden maiksi viimeistään 1500-luvulla, ja kalastus ja maanviljelys kehittyivät sotiin asti.

Virolahden miehitetyn alueen 409 asuinrakennuksesta talvisodassa säilyi 253, vaurioitui 55 ja tuhoutui 101. Jatkosodan aikana vuonna 1942 Virolahdella oli peräti 1882 asukasta – suurin osa väestöstä palasi kotiseudulleen.

Sotien jälkeen kunta katkaistiin kahtia ja itäosa eristettiin täysin 14 vuodeksi. Vaalimaan raja avautui sotien jälkeen vasta 1.7.1958. Ensimmäisenä rajan ylitti liikennöitsijä Onni Vilkkaan turistibussi.

Raja pysyi kuitenkin talvisin kiinni aina vuoteen 1965 asti. Kasvu oli nopeaa. Kun vuonna 1959 rajan ylitti 13 176 matkustajaa, vuonna 1965 heitä oli 65 303, vuonna 1975 jo 230 422 ja 1990 peräti 347 616. Vuonna 1998 rajan ylitti 1 761 646 matkustajaa.

Nyt Virolahti on läpiajopaikka, jonka reuna-alueisiin voi tutustua jos oma auto selviytyy maanteistä.

[muokkaa] Manner-Virolahti

Yli puolet suomalaisista Kannaksen-matkustajista kulkee Virolahden halki matkalla Vaalimaalta Viipurin suuntaan.

Yläurpala eli Torfjanovka eli Torfåa-novka on Venäjän rajavartioston tulliasema, joka on kasvanut myös rajakaupan ansiosta merkittäväksi kauppakeskukseksi.

Ennen sotia kylässä asui 286 asukasta. Kylässä oli kansakoulu vuodelta 1903, kestikievari, meijeri, Yläurpalan kartano ja kauppoja. Yläurpalan nykyinen nimi on Torfjanovka, ja kylän asutus on valtatien eteläpuolella rapistuneissa kerrostaloissa.

Päätien varrella on useita suomenkielisiä kauppoja, kuten Ylä-Urpala, Viipurin Veikot, Kauppakeskus Inkiläinen ja suorat kopiot lännestä: K-Supermarket ja Robin Hood. Rajalla on jatkuvasti rekkajonoja, bensantankkaajia ja muita matkailijoita. Kylän ja pitäjän itärajalla, Säkkijärven puolella, on motelli oheispalveluineen.

Reinikkala sijaitsi Yläurpalan eteläpuolella ja siellä oli 92 asukasta ennen sotia. Osa Reinikkalasta jäi tynkä-Virolahden puolelle. Suomen kaudella Reinikkalassa oli saha.

Reinikkalan eteläpuolella oli Koskela, jossa oli ennen sotia 69 asukasta. Koskelaan lasketaan kuuluneeksi myös Kurkelan kylä, joka jäi Suomelle. Kylä sijaitsee aivan rajavyöhykkeellä, eikä sinne pääse ilman lupia.

Kiiskilahti sijaitsee meren rannalla. Kylässä oli ennen sotia 150 asukasta. Kylässä oli kansakoulu vuodelta 1912. Nykyinen raja tekee Kiiskilahden pohjoispuolella mutkan länteen, joten Kiiskilahti mahtuu Venäjän puolelle kokonaan.

Venäläiset ovat karttojen perusteella vetäneet tien Yläurpalasta Kiiskilahteen ja sieltä sillan Laitsalmeen. Näitä teitä eivät suomalaiset pääse ajamaan, koska tie kulkee rajavyöhykkeellä.

Orslahti eli Primoskoje eli Primorskoe sijaitsee Kiiskilahden itäpuolella meren rannalla. Siellä oli ennen sotia 392 asukasta, joita varten oli kansakoulu vuodelta 1891. Kylä on merkitty kartalla asumattomaksi, mutta venäläiset ovat antaneet sille nimeksi Primoskoe eli Primoskoje. Orslahdessa käy virolahtelaisia.

Alaurpala eli Tsistopole eli Qistopol¡e sijaitsee Virolahden kaakkoiskulmassa. Siellä oli 369 asukasta ennen sotia. Alaurpalan kartano oli olemassa jo 1500-luvulla. Kartanon vanhasta päärakennuksesta tuli kansakoulu 1919. Alaurpalassa on käynyt runsaasti virolahtelaisia.

[muokkaa] Virolahden saaret

Virolahden tärkeät kalastajakylät menetettiin Neuvostoliitolle, joka tyhjensi saaret rakennuksista. Nyt suurin osa kylistä näyttää olevan asumattomia.

Laitsalmi oli pohjoisin Virolahden saarista. Siellä asui ennen sotia 93 asukasta. Nykyään saarelle pääsee siltaa pitkin, mutta suomalaiset eivät saarelle saa mennä.

Pajusaari on Laitsalmen eteläpuolella ja samaa saarta. Kylässä asui 37 asukasta ennen sotia. Puolet kylän taloista tuhoutui jo talvisodassa. Kylä on nykyään asumaton.

Paatio sijaitsi Pajusaaren länsipuolella ja samalla Laitsalmen eteläpuolella. Siellä asui ennen sotia 220 asukasta. Kylässä oli kansakoulu vuodelta 1903. Kylä ei kokenut pahoja vaurioita talvisodan aikana, ja suurin osa kylän asukkaista palasi jatkosodan aikana Paatioon. Kylän nimi on edelleen Paatio tai oikeastaan Patio, ja sinne on karttojen mukaan silta- ja tieyhteydet Torfjanovkasta.

Martinsaari oli luovutetuista asutuista saarista läntisin ja eteläisin. Siellä asui ennen sotia 51 asukasta. Kaikki saaren asuintalot vaurioituivat talvisodassa. Saari on asumaton.

Pitkäpaasi oli Virolahden saariston kalastajakylistä tärkein. Siellä asui ennen sotia 277 asukasta. Kylässä oli jo ennen itsenäisyyttä 80 kalastajaa. Kylässä oli kalansavustamo sekä kansakoulu. Nykyään saari on asumaton, vaikka saaren rakennuksista melkein kaikki säilyivät talvisodassa. Jatkosodan aikana asukkaat enimmäkseen palasivat nopeasti kotikyläänsä.