VUOKSENRANTA
WikiKarelia
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä Vuoksenrannasta
Pinta-ala 1936: 270 km² Asukkaita 1939: 3602 Asukastiheys 1939: 13,3 / km² Kyliä: 11, näistä nyt asuttuja: 1
Vuoksenrannan tunnetuin nähtävyys on esillä Suomen Kansallismuseossa Helsingissä – Korpiselän kylästä tehty esihistoriallinen verkkolöytö. Kirkko on olemassa ja pystyssä, mutta juuri muuta rakennuskantaa ei ole nähtävillä. Ajokelpoisten hiekkateiden varsilla vanhoja kulttuurimaisemia tarjoavat Korpiselkä ja Kaskiselkä sekä mielenkiintoinen Oravankytö.
[muokkaa] Vuoksenrannan historia
Vuoksenranta kuuluu Kannaksen vanhimpiin asuttuihin seutuihin, vaikka itse pitäjä perustettiin vasta 1924 sen erottua Antreasta. Suomen kaudella siellä harjoitettiin ainoastaan maanviljelyä ja karjanhoitoa. Siellä oli kahdeksan kansakoulua. Talvisodan jäljiltä noin 60 prosenttia taloista säilyi, mutta neuvostodiktatuuri tuhosi näistä lähes kaiken. Jatkosodan aikana kuntaan palasi yli 84 prosenttia asukkaista.
Sen varrella on entinen Korpilahti, jonka kautta voi koukata todentamaan sen paikan, josta löydettiin kuuluisa ”Antrean verkko”, maailman vanhin säilynyt kalastusverkko.
Vuonna 1913 Antti Virolainen löysi silloin Antreaan kuuluneelta Korpilahden Niemenmäen seudulta kalastusverkon, jonka iäksi arvioitiin yli 10 000 vuotta. Se on nykyään Helsingin Kansallismuseon kokoelmissa. Vuoksenrannan Sintolanniemellä oli 5000 vuotta sitten kivikautinen asuinpaikka.
[muokkaa] Vuoksenrannan asutus
Vuoksenranta on ensimmäinen Kannaksen pitäjä, jossa ei neuvostovuosien jälkeen ole jäljellä yhtään kauppaa, ei metriäkään asfalttitietä eikä mitään palveluja. Vain kaksi kylää on säilynyt. Ajokelpoisia teitäkin on ainoastaan yksi, kirkonkylään johtava.
Kirkonkylä on hiljainen ja vailla elinehtoja. Oravankydössä on taloja mutta ei sähköä. Vuoksenrannan pitäjän kylistä ovat kadonneet Karkiala, Kaskiselkä, Korpilahti, Kuivaniemi, Parsikanmaa, Pöyryniemi, Sintola, Taljala ja Virkinniemi.
[muokkaa] Vuoksenrannan kirkonkylä
Ozørskoe Ozjorskoje
Koko Kannaksen eristäytynein kirkonkylä on myös pienimpiä nykyään asuttuja Kannaksen kirkonkyliä. Havaitsimme neljä suomalaistyyppistä rakennusta sekä ainakin yhden uuden talopakettirakennuksen. Kylään johtaa hiekkatie, eikä siellä ole palveluja, ei kauppaa eikä mitään kylttejä tai opastuksia.
Vuoksenrannan kirkko on säilynyt. Se rakennettiin 1934–35 ja säilyi talvisodan yli jatkosodan alkuun. Venäläiset käyttivät kirkkoa välkirauhan aikana sotilasmajoitukseen. Alttari oli revitty ja saarnastuolista oli tehty puhujakoroke hautausmaalle.
Hautakivet oli viety pois ja käytetty rakennusmateriaalina venäläisten konekivääripesäkkeissä. Kirkko tuhoutui sodassa 1941. Sitä ehdittiin kunnostaa vuoteen 1944 mennessä, kunnes Vuoksenrantakin Neuvostoliiton uhkavaatimuksesta jouduttiin jälleen luovuttamaan totalitäärisen diktatuurin tuhottavaksi.
Kirkko oli nevosto-aikana kulttuuritalo, elokuvateatteri, korjaamo ja navetta. Nykyään se on rauhoitettu suomalaisten kotiseutumatkailijoiden jumalanpalveluskäyttöön. Kirkolle johtaa puinen portti, jonka yläpuolella risti. Vanhojen portaiden luona on toinen risti.
Portaiden alapuolella on viisi hautakiveä, joissa lukee Myyrä, Roponen, Kuisma, Jantunen ja Iivonen. Kirkon sisäänkäynnin vasemmalla puolella suomalaisten kyltti ”Vuoksenrannan kirkko 1935”, oikealla pietarilaisen ”Karjalan palauttajan”, herra Balashovin kirjoittama teksti ”Vuoksenranta kirka”.
Kirkkoon ei yleensä pääse sisälle. Jos pääsee, silloin myös torniin pääsee kiipeämään, samoin lehterille. Portaat vievät alas kirkon kellariin, jossa on putkia ja tiiliä. Kirkkosaliin on tehty koivuista istuimet.
Alttarin oikealla puolella on kyltti, jossa lukee ”Sodissa 1939–45 kaatuneet vuoksenrantalaiset”. Kaatuneiden listalla on 108 nimeä. Risti on tehty pikkurungoista, alttari tehty halkaistuista koivunrungoista. Haarapääskyt pesivät kirkon sisätiloissa. Kirkon vasemmalla puolella on vuosien 1918 ja 1939–44 sankarihautojen muistokivi, joka paljastettiin 19.7.1992.
Kirkon vierestä kulkee hiekkatie itään, kilometrin päässä on vanha suomalainen talo. Pohjoisesta tultaessa on muutama maamerkki. Merkittävin kohde on 2,8 km kirkon pohjoispuolella.
Tienristeyksessä on kyltti ”Verkkolöytö”, jonka luota pääsee historiallisen ”Antrean verkkolöydön” löytöpaikalle. Entinen Korpilahti jatkuu kilometrin pohjoiseen, missä on muutama säilynyt kivijalka. Entinen kylämaisema on kumpuileva, kaunis ja surumielinen.
[muokkaa] Kirkolta etelään
Kirkonkylän eteläpuolella jatkuu huonokuntoinen, kuoppainen tie etelään. Noin 1,5 km kirkolta etelään on panssariesteitä. Kaikki eteläiset kylät, Visulahti, Karkiala, Taljala ja Kaskiselkä ovat tyhjiä, vailla taloja ja asukkaita. Vain Karkiala on ollut neuvostoaikana asuttuna.
Kylässä on jäljellä kookas raunioitunut kolhoosinavetta. Seutu on muutoin autio ja tyhjä. Kaskiselän kylän alueella on säilynyt vanha kulttuurimaisema niittyineen ja mutkaisine kyläteineen. Kylän etelälaidalla on tienristeys, josta suoraan eteläään jatkuu tie Äyräpään pitäjään Vuosalmen kylään.
Äyräpään rajalla on Karjalan kannaksen ainoa säilynyt pitäjäkyltti: sekä ruostunut metallinen että kaiverrettu kivipaasi. Kaskiselän risteyksestä länteen kääntyvä tie jatkuu Sintolan kautta Antrean Sokkalaan.
[muokkaa] Oravankytö
Kannaksen mielenkiintoisimpiin kuuluva tyhjennetty kylämaisema odottaa Oravankydössä, missä vanhat pihapuut, kivijalat ja niityt muistuttavat voimakkaalla tavalla tuhotusta sivilisaatiosta.
Kylässä ei ole sähköä mutta taloja ja asukkaita on ainakin kesällä. Räisälän, Vuokselan ja Vuosalmen teiden ris¬teyksessä on pieni kuja, jonka takaa löytyy hyväkuntoinen, asuttu vanha suomalainen talo piharakennuksineen. Risteyksestä 400 metriä Räisälän suuntaan (pohjoiseen) on toinen säilynyt suoma¬laistalo, hylätty keltainen puutalo.
Vuokselan suuntaan kylätien varrella on kymmenkunta venäläisten rakentamaa datsaa. Maantien maisemassa havaitsee vanhan suomalaisen kylämaiseman jäänteet.
Oravankytö on käytännössä eristäytymässä heikkokuntoisten teiden vuoksi. Pohjoiseen Räisälään johtavan tien varrella, 1,9 km kolmen tien risteyksestä pohjoiseen, on entinen Härkkorpi, jossa on muutama venäläisten rakentama mökki.
Kankaanojan ylle rakennettu kivisilta on säilynyt. Surumielinen tunnelma syntyy siitä, että huolellisesti suomalaisten rakentama silta on unohtunut heikkokuntoisen hiekkatien peittoon – tuskin kukaan osaa katsoa kaunista siltaa ohikulkiessaan, ja onko niitä ohikulkijoitakaan enää?
